Bird kirjoitti: To Tammi 22, 2026 6:00 pm
DJ M€atballz kirjoitti: To Tammi 22, 2026 4:47 pm
^
Mitä mieltä olet Bird sellaisesta ajatuksesta että nykyinen erityisyyttä ja erilaisuutta voimakkaasti korostava kulttuuri synnyttää sukupolven persoonallisuushäiriöisiä narsisteja?
Ajattelen tätä lähinnä ulkonäön muuttamisella kuten kasvotatuoinneilla ja -lävistyksillä, kirkuvilla hiusväreillä ym.
Ihmisen ulkomuodollahan ei pitänyt täydellisessä maailmassa olla vaikutusta mihinkään, vaan sanoilla ja teoilla. Huomiotaherättävä "friikki" tuntuu viestittävän olemuksellaan 'KATSOKAA JA KUUNNELKAA MINUA! OLEN ERITYINEN!'
Antaako erikoinen ulkomuoto hänelle mielikuvan omien näkemystensä painoarvosta verrattuna ihan tavalliseen "harmaahiirulaiseen"?
Mitä hänen psyykelleen kävisi jos kukaan ei edes vilkaisi eikä kiinnittäisi huomiota kadulla ja kauppareissulla. Monasti tuntuu että ihmisten tuijotus, epäasialliset kommentit ja huutelu ovat heille käynnissäpitävää polttoainetta josta saa uhriutumiskicksejä.
Hyvä ja tosi mielenkiintoinen kysymys ja tärkeä aihe. Voin pohdiskella, spekuloida ja kirjoittaa omia näkemyksiäni ja havaintoja tästä. Tää aihe on kuitenkin moniuloitteinen ja omalla tavallaan vaikeakin.
Ensin pitää todeta ristiriita; ennen kaikkea ajattelen, että on tosi hyvä, että kollektiivinen joustavuus ja vapaus olla oma, normeista ja "taviksista" poikkeava itsensä, on lisääntynyt ja lisääntyy. Itse ajattelen, että se kertoo esim. turvallisuuden lisääntymisestä. Kaikkien havaintojeni ja tietämykseni pohjalta spekuloin, että jatkuessaan tää saattaa vähentää (todnäk vähentää) mm. henkistä ja fyysistä väkivaltaa ihan sieltä koulukiusaamisesta eli väkivallasta lähtien. (Sivuhuomautus: omasta mielestäni enää ei missään nimessä pitäisi puhua mistään koulukiusaamisesta, vaan väkivallasta - oli se sitten henkistä, fyysistä tm.)
Koska niin paljon kuin toisten erilaisuus välillä ihmetyttää, hämmentää, ärsyttää tmv., niin paras ratkaisu siihen nähdäkseni on se, että tälle kaikelle inhimilliselle erilaisuudelle annetaan tilaa tulla näkyväksi, että "kaikki voi tottua siihen" ja se tulee ymmärretyksi, ei ole pakko hyväksyä, mutta toki se on plussaa, ja ihanteellisessa tapauksessa pyritään aktiivisesti siihen, että toimeen vli tulla niidenkin kanssa, joita ei ymmärrä tai hyväksy.
Mutta olen realisti enkä tällaiseen usko -
edelleen se ihmisten erilaisuus huomioon ottaen.
Ajattelen/"näen", että se on ihan varmaa, että
koskaan ei tule olemaan tilannetta eikä yhteiskuntaa, missä ihmisten heterogeenisyys olis kokonaan poissa. Mukaan lukien ne vielä nykyäänkin erilaisina ja "outoina" pidetyt yksilöt. Tässä pitää ehdottomasti huomioida geenit ja geenivirheetkin tosi tärkeinä määrittäjinä. (Omasta mielestäni Hitler oli ummikko, jolta puuttui oleellisia tietoja ihmisyydestä ja sitäkään tietoa, mitä sillä ilmeisesti oli: se ei tainnut kokonaisuudessaan ymmärtää saati hyväksyä.. )
Mutta. Etenkin nykyaikana erityisyyden/erikoisuuden tavoittelusta on tullut ikään kuin joku globaali trendi ja mulle on tullut vaikutelma, että se vain lisääntyy kaiken LGBTQ- ja transaktivismin seurauksena. Aina on totta kai erilaisia ihmisiä ollut ja luulen, että myös niitä, jotka on nimenomaan halunneetkin olla erilaisia.
... lähetän tän välissä, mutta jatkan kohta vielä
Jatkoa:
Niin eli parhaimmillaan kyse lienee siitä, että yhteiskunnan a yksilöiden turvallisuus on lisääntynyt (tai ainakin turvattomuuden kokemusten säätelykeinot ja vertaistuki) ja vähemmistöt saa sitä tilaa tulla näkyviksi ja kuulluiksi, ehkä tän seurauksena ihmisten rohkeus alkaa elää omana itsenään on lisääntynyt/lisääntyy? (omaa analysointia, ei siis tutkimustietoa) ja tän kaiken kautta vähemmistöt "voimaantuu" (mua ärsyttää koko sana, mutta valitettavasti se nyt vaan kuvaa sitä ilmiötä parhaiten) ja saa vallan, ehkä riistetyn vallankin kokemuksia. Itse ainakin hahmottelen päässäni, että mitä lähemmäs tasa-arvoa vähemmistötkin pääsee (ja mm. syrjintä vähenee), niin sitä turvallisempi yhteiskunnasta voi tulla; ehkä yhteiskuntarauha lisääntynee myös? Joo myönnän, että heikolta tällä hetkellä näyttää, mutta tarkastelen näitä asioita nyt pitkällä tähtäimellä ja ehkä hieman liian toiveikkaanakin(?), vaikka yleensä ottaen oon realisti.
Jatkaakseni tästä:
"Mutta. Etenkin nykyaikana erityisyyden/erikoisuuden tavoittelusta on tullut ikään kuin joku globaali trendi ja mulle on tullut vaikutelma, että se vain lisääntyy kaiken LGBTQ- ja transaktivismin seurauksena. "
Muutos vaikuttaa välillä tapahtuvan niin, että mennään ikään kuin ääripäästä toiseen ja sieltä laskeudutaan sitten kehityksen ja tiedon lisääntymisen myötä sinne tasapainoon (ja "kohtuuteen") Oon itse miettinyt, että ollaanko me nyt sitten siellä toisessa ääripäässä, koska ainakin omasta mielestäni tilanne on mennyt ihan liian pitkälle.
Näen joo, että erilaisuus ja erityisyys saa huomattavasti enemmän sekä tilaa, huomiota että ymmärrystä ja hyväksyntää kuin mitä ennen sai. JA: Erilaiset ihmiset on myös löytäneet toisensa aivan toisella tavalla kuin ennen; koska internet ja ennen kaikkea some. Globaalistikin
vertaisvuorovaikutus ainakin oman "analysointini" perusteella voi lisätä voimaantumisen ja vallan tunnetta. Tän tärkeyttä ei mun mielestä voi kieltää, sinänsä siis tää kehitys on ollut/on tosi tärkeää.
No. Kun sitä tilaa ja huomiota alkoi tulla ihan roppakaupalla, eri suunnista, niin arvelen, että ainakin osa ns.erilaisista (huom.kohtahan ne ei ole edes enää erilaisia, kun heitä on niin paljon) lienee jotenkin ajatellut, että "tätä kaikkeahan voinee saada vielä enemmänkin" ? Enemmän huomiota, enemmän voimaantumista, enemmän valtaa.
Olen itse ollut aina tasa-arvon kannalla, siitä lähtien, että naiset saa mm.samat kouluttautumismahdollisuudet, äänioikeuden, julkisiin tiloihin ne omat, turvalliset vessat.
Mutta huomaan usein ajattelevani, että nykyajan liberaalifeministit on aivan hiton sekaisin. Mulle on syntynyt vaikutelma, että ei ne mitään tasa-arvoa enää halua; ne haluaa vallan.
Tää sama valitettavasti saattaa koskea myös tätä kaikkea transaktivismia jne. Siis jopa paikalliset että kansalliset firmat on polvillaan - jos haluat olla arvostettu ja todesta otettava yritys tmv., niin ripusta se hiton sateenkaarilippu pihan lipputankoon ja maksa siitäkin, että saat sinne nettisivuillekin ne tietyt värit ja diversiteetti -hyvesignaloinnin.
Lisäks yksilötasolla valitettavasti etenkin haavoittuvaisessa asemassa olevat lähtee helposti "voimakkaan ryhmän" mukaan - vaikka vain kokeakseen osallisuutta ja hyväksyntää. Kamalinta on se, että tällaisissa tilanteissa jotkut selvästi vielä nuoruusikäiset on aloittaneet transitio-hoidot jne. Kaikki huomio ja "koettu valta" on vain boostannut kaikkea tätä erilaisuuden tavoittelua ja koko ilmiö onkin omasta mielestäni mennyt jo ihan liian pitkälle. Ja tokihan se täältä ulkopuolelta katsottuna vaikuttaa siltä, että narsistiset piirteet on lisääntyneet.
Mielestäni kannattaa kuitenkin huomioida, että lähes kaikilla on narsistisia piirteitä ja osa niistä on terveitä. Ehkä tässäkin kuvaan sitä parhaiten sen tasapainon näkökulmasta. Sen yli, kun selvästi mennään, alkaa narsistiset piirteet olla haitallisia (niitä on "liikaa" tai "liian voimakkaina"). Ja nykyajassa on narsistisia piirteitä lisääviä elementtejä, kuten oman itsen jatkuvasti näkyväksi tuominen somessa. Mutta sitten taas voi pohtia, että onko kyse siitä, että narsistiset piirteet on lisääntyneet vai pääseekö ne vain nykyään paremmin esille mm.yksilöllisyyden korostamisen ja somen avulla?
Narsistinen persoonallisuushäiriö taas on vielä asia erikseen ja selvästi harvinaisempaa. Persoonallisuushäiriön kehittymiseen vaaditaankin "jo enemmän" esim. lapsuuden aikaisia ilmiöitä (traumoja tm.). En tiedä onko mulla ihan uusinta tutkimustietoa, mutta sen mitä tiedän niin narsistiset piirteet lienee lisääntyneet, mutta narsistisen persoonallisuushäiriön kohdalla ei ole huomattu tätä samaa, ainakaan toistaiseksi.
Edit. Lisään vielä kaikista hlökohtaisimman suhtautumiseni: sanoinkin jo, että tää ilmiö on mennyt jo ihan liian pitkälle. En kannata transagendaa - pidän sitä vaarallisena ilmiönä, miltä lapsia ja nuoria pitää suojella. Ja oikeasti - joitain aikuisiakin. Esim. vaillinainen psykiatrinen arviointi on välillä johtanut siihen, että transitiota leikkauksineen suositellaan ja myöhemmin huomataankin, että kyse olikin vaikka dissosiaatiohäiriöstä. De-transitiot on lisääntyneet. No, voisin jatkaa tätä vielä, mutta säästän teidät siltä.
(Ketjukin on varmaan väärä, anteeksi.)
“The fundamental cause of the trouble in the modern world today is that the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt.”— Bertrand Russell
Haluaako joku oikeasti esim. "hopeaketun", jonka kypsyys on kakskymppisen tasolla? (Ja sama tietenkin sukupuolet toisinkin päin.) Henkoht oon huomannut, että en suoraan sanottuna jaksa yhtään tällaisia "ikiteinejä" - en edes kuunnella niitä. (No joo, töissä jaksan ja onhan ne yksilölliset elämäntarinat tosi mielenkiintoisiakin, mutta töissä olenkin eri roolissa). 
