Oulunmies kirjoitti:Ja äiti mainitsee myös vasemman silmän olleen umpeen muurautunut, oikella katseli ympäristöä. Ja kotiutuskuvissa niemennokalla ei ole tietoakaan brill...anteeksi mustista silmistä. LIekkö trombosolia varovasti silmien ympärille laitettu vai peräti pepsodenttia?
awan mielestä NG oli täysin turhaan sairaalassa, hänen mielestään olisi riittänyt haavojen ompelu ja kotiinlähetys särkylääkkeiden kera. Tätä näkemystä Hessu52 myötäilee, ja nyt joukkoon liittyy Oulunmies uskoen olevansa täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Jos on tuota mieltä tosissaan, on niissä sielun voimissa kyllä reilusti vajausta. Tuollaista ajattelua ei sanoa sanalla "normaali".
Kyseinen sairaala oli se paikka Suomessa, jossa todennäköisesti oli paras asiantuntemus. Siellä nämä vammat ja sairaudet tunnettiin. Vaikuttaa siltä, että potilaan hoito ja kohtelu on ollut hyvin asiallista. Alussa tosin amanuenssi lähetti potilaan tavalliselle vuodeosastolle, mutta jo tiistaina oli havaittu, että potilas kuuluu neurokirurgiselle osastolle, jossa hoidetaan vakavampia ja lievempiä aivovammoja ja vastaavia, ja potilas siirrettiin sinne. Kyllä tuossa sairaalassa oireet tunnettiin ja hoito oli sen mukaista. Myös sairaalassaoloaika lienee ollut aivan oikea tuon ajan mittapuiden mukaan. Sairaalahoito vaikuttaa hyvin paikalleen osuneelta. Nyt täällä asiaatuntemattomat maallikot esittävät omia "hoitoaikojaan" tutkimatta potilasta, ja omaamatta riittävää asiantuntemusta.
Tuon ajan poliisi oli kyllä yrittänyt kysellä potilaalta tietoja jo amanuenssin ommellessa sunnuntaina päässä olleita haavoja, mutta potilas oli korkeintaan örissyt jotakin. Keskiviikkona 8. päivänä poliisi oli saanut luvan kysellä potilaalta lauantai-illan tapahtumista, mutta poliisin ilmoituksen mukaan, potilas ei ollut muistanut mitään lauantai-illan tapahtumista. Tiistaina 7. päivänä potilas oli saanut vastaanottaa vanhempansa, ja yrittänyt keskustella, mutta oli lähes välittömästi menettänyt tajuntansa.
Keskiviikkoaamuna 8. päivänä potilas oli jo jaksanut keskustella äitinsä kanssa järkevästi noin tunnin verran. Samalla lääkäri oli todennut äidille, että on hyvin mahdollista, että potilaalle ei jää pysyvää haittaa aiheuttavaa vammaa aivoihin, ainakin on toivoa sellaisesta. Tämän äiti oli kertonut sanomalehtimiehille.
Keskiviikkona oli kulunut jo 3 päivää sairaalaan TULOSTA ja vasta tuolloin oli potilas edes kyennyt jotenkin keskustelemaan suhteellisen asiallisesti. Kyllä nämä tiedot ilmaisevat, että kysymyksessä on ollut melkoisen vakava loukkaantuminen - ei mikään läpihuutojuttu. Kyllä luulisi awan, Oulunmiehen ja Hessu52:n tajuavan tällaisen seikan, jos se korvien välissä oleva "oma tietokone" jotenkin toimii. Antavathan nämä melkoisen luotettavan kuvan potilaan tilasta noina ensimmäisinä päivinä, ja tiedetään, että potilas oli sairaalassa, jossa oli tämän alan huippuosaaminen paikalla, aivan epäilyksettä.
Kotiuttamispäivänä 23. kesäkuuta oli kulunut jo lähes 3 viikkoa tapauksesta ja kyllä mustat silmät olivat siinä ajassa jo kadonneet. Tätä Oulunmies ihmettelee, mutta eihäntuo mikään ihme ole. Brillen hematoomaa on turha lähteä diagnosoimaan vanhoista valokuvista. Kyllä siellä on ollut pätevät lääkärit paikalla, jotka ovat voineet tarkkailla vammoja kuinka läheltä tahansa, ja heillä on ollut tietoa ja taitoa havaita ja tunnistaa brillen hematooma. Kyllä Oulunmies awa ja Hessu52 ovat tässä suhteessa paljon huonommassa asemassa arvioimaan.
