Jarmo Mäensivu tappoi lähes sokean miehen -92 Hki

[Ailar]

Kun ei tässä kivuiltaan ja muilta maallisilta tuskiltaan unta saa, referoin tässä teille yhden jutun:

Jaakko Jäppinen, 46, oli joutunut luopumaan sähköasentajan ammatistaan näkökyvyn heikkenemisen vuoksi. Hän opiskeli Arla-opistossa rottinkitöiden tekoa. Ihmiset hän näki lähinnä hahmoina, mutta pystyi ajamaan polkupyörällä ja lukemaankin voimakkaan suurennuslasin avulla.
Mies asui Malmilla Karviaistien varrella talon ensimmäisessä kerroksessa. Vaimo oli kuollut muutama vuosi sitten. Hän oli sittemmin tutustunut erääseen naiseen ja seurusteli tämän kanssa. Jaakon luona myös majaili tuttavia silloin tällöin.
Viikkoa ennen juhannusta 1992 Jaakko tutustui ravintolassa Jarmo "Jarkka" Mäensivuun.
Jarkkakin osasi tehdä rottinkitöitä, hän oli oppinut niitä vankilassa. Tuomioita hän oli saanut omaisuus- sekä väkivaltarikoksista.
Jarmo oli päässyt vankilasta 26.8.1991 ehdonalaiseen vapauteen. Koeaika oli päättynyt 8.5.1992. Hänellä ei ollut vakinaista asuntoa eikä työtä. Hän asusteli Marianne-nimisen naisen luona Pihlajamäessä. Jarkalla oli tapana pahoinpidellä Mariannea.
Myös Marianne tutustui Jakkeen ja kävi tämän luona.

3.8.1992 tuli ilmi, että Jaakko Jäppisen naisystävä oli soitellut miehelle viikonlopun aikana useita kertoja, mutta puhelin pysyi mykkänä. Hän soitti poliisille. Poliisien mennessä asuntoon kauhea näky iski vastaan. Lattialla makasi Jaakko J. kuolleena ja verissään. Parvekkeen sisäovi oli auki ja vainajan pää nojasi kynnykselle kaatuneeseen jalkalamppuun.
Ruumiissa todettiin vasemman kainalon kohdalla paidan rikkoontuneen ja rinnassa noin viiden sentin levyinen syvä teräaseen pistojälki. Myös lievempiä nirhaumia ja vammoja todettiin.
Jalkopäässä oli tuoli, pöydällä runsaasti viinipullojen korkkeja ja natsoja sekä sätkävehkeet.
Pöydällä oli myös shakkilauta. Jäppistä oli pistetty teräaseella vasemman kainalon lähelle rintakehän yläosaan.

Poliisi otti Mäensivun kiinni 5.8. Marianne pidätettiin myös tutkimusten vuoksi vajaaksi vuorokaudeksi. Viinilasien sormenjäljistä tunnistettiin molemmat. Mäensivu kertoi kuulustelussa, että hän oli to 30.7. mennyt Mariannen kanssa JJ:n luo. Siellä pelattiin shakkia ja juotiin viiniä. Klo 17 jälkeen Jarkan päreet kilahtivat ja hän tinttasi avovaimoaan nyrkillä kasvoihin. Marianne lensi lyönnin seurauksena tiskipöydän kupeeseen lattialle.
Jaakko tuli sanallisesti rauhoittelemaan tilannetta. , jolloin jarkka löi nyrkillä Jaakkoa niin, että tämä lensi lattialle. Miehen huulesta tuli verta ja hän istahti tuolille. Jarkka hakkasi edelleen Mariannea.
Jarkka kävi kuumana ja otti 33 cm:n puukon ja lähti kohti avoinna olevaa parvekkeen ovea. Samalla hän höpötti rottingin veistämisestä sopivaksi kepiksi Mariannen löylyttämistä varten.

Jaakko nousi ja meni kädet levällään rauhoitellen Jarkan luo. Hän ei ehkä erottanut puukkoa miehen kädessä.
-Kädessäni olleen veitsen terä upposi Jaken ylävartaloon, Jakke kertoi poliisille.
-Tarkempaa paikkaa en osaa sanoa. Lihaveitsen heitin tiskialtaaseen, ensin ajattelin hälyyttää apua puhelimella, mutta kun näin kuinka Jakesta vuosi verta ja tajusin, että hän oli eloton, en soittanut apua.

Jarkka ja Marianne kuulivat puhelimen soivan, mutteivät vastanneet. He menivät makuuhuoneeseen maata.
Aamulla Jarkka totesi Jaakon makaavan lattialla verissään. Jarkka otti mukaansa asunnossa olleet paperinsa ja vaatteensa ja lähti Mariannen kanssa asunnolta. Samana päivänä Marianne kävi Malmin sairaalassa ja sai apua Jarkan pahoinpitelemään kylkeensä.
Kaksikko muunteli kertomustaan kuulusteluissa. Marianne myös kertoi pelostaan, että Jarkka tappaa hänetkin, teon silminnäkijän.

1.9.1992 Helsingin raastuvanoikeudessa Jarmo Mäensivu sai syytteen taposta ja yllytyksestä perättömän lausunnon antamiseen, Mariannea syytettiin rikoksen suosimisesta ja perättömän lausunnon antamisesta todistajana.
Oikeudessa ei käy selville, näkikö Marianne suorastaan Jarkan iskevän veitsellä Jaakkoa. Hän sanoi maanneensa tuolloin pyörällä päästään lattialla, mutta näki hämärästi veitsen iskuasennossa Jarkan kädessä rinnan korkeudella.

Raastuvanoikeus lykkäsi asian käsittelyä.
-----
Eli taas sama vanha fraasi: tässä lehdessä ei ole tuomiota.
Referointi on tehty Alibi 11/92 jutun perusteella.
Tämä nyt on taas yksi näitä älyttömiä tappoja, joita tässä maassa tuntuu riittävän.

[Canaris]

Lihaveitsen heitin tiskialtaaseen, ensin ajattelin hälyyttää apua puhelimella, mutta kun näin kuinka Jakesta vuosi verta ja tajusin, että hän oli eloton, en soittanut apua.

Jarkka ja Marianne kuulivat puhelimen soivan, mutteivät vastanneet. He menivät makuuhuoneeseen maata.
Aamulla Jarkka totesi Jaakon makaavan lattialla verissään.

Aikamoista kylmähermoisuutta nukkua uhrin vuoteessa veriteon jälkeen, toki alkoholilla on ollut osuutta asissa. Onko kenelläkään tietoa tekijän myöhemmistä vaiheista?

[Inhorealisti]

Aikamoista kylmähermoisuutta nukkua uhrin vuoteessa veriteon jälkeen, toki alkoholilla on ollut osuutta asissa. Onko kenelläkään tietoa tekijän myöhemmistä vaiheista?

Kyllä on ollut vihanhallinnassa kaverilla pahoja puutteita...

Nimeä googlettamalla tulee kaikenlaisia vaihtoehtoja. Jopa hänen opiskelemansa alan yritys, joka on perustettu 1998, mutta tuskinpa oli vapautunut vielä silloin tuomiostaan. Veikkaan kuitenkin, että jos on hengissä, niin tuskinpa kovin rehellisillä keinoilla itseään elättää.

[Still love]

Kerran vielä pojat.. ja tytöt.

Jaakko "Jakke " Eljas Edvard Jäppisellä oli karttunut ikää mittariin 46 vuotta . Jaakko - tuttujen kesken Jakke - oli tietorikas ja taiteita ymmärtävä hienotunteinen mies. Alkkoholia oli alkanut mennä sisuskaluista alas vaimon menehdyttyä muutama vuosi aiemmin.
Eleltiin vuotta 1992 ja allakan sivu oli kääntynyt osoittamaan torstaipäivää 30.7.

Tietämättä että elon päivänsä olivat kuluneet loppuun, Jakke otti auliisti vastaan asuntoonsa Helsingin Malmin Karviaistielle vierailulle saapuneet Mariannen ja "Jarkka" Jarmo Mäensivun. Jakke, ammatiltaan sähköasentaja, näki heidät pelkkinä hahmoina, sillä oli nykyään lähes sokea. Sairaala-apulaisen työtä paiskiva Marianne ja paremminkin nimellä Jarkka tunnettu Jarmo, kulkivat kimpassa. Jarkka ,31, majaili keski- ikäisen Mariannen huushollissa Pihlajamäessä -aina siitä lähtien, kun oli tallustellut suloiseen vapauteen linnasta elokuussa -91. Kaltereiden toisella puolella hän oli sovitellut omaisuus- ja väkivaltarikoksiaan.


Ystävällinen, kiltti Jakke tarjoili vieraille valkkaria ja sitä nautittiin yksissä tuumin kaksin, kolmin käsin shakin peluun lomassa. Jakke opiskeli rottinkitöiden tekoa Arla-opistossa ja Jarkka oli sattunut oppimaan samaa taitoa linnan pahnoilta käsin. Yhteisen mielenkiinnon kohteen siivittämänä he olivat sattumalta - tai sitten kohtalon oikusta, kuka tietää - tutustuneet vähän ennen keskikesää olutjuottolassa.
Pihlajamäen seinien sisällä Jarkka käytti ajoittain väkivaltaa Mariannea kohtaan, mutta ei koskaan selvinpäin ollessaan. Viinaa kurkusta kaataessaan mies muuttui aivan toisenlaiseksi. Niin kävi myös tänään kesken visiitin, kun hänen mielestään Marianne piruili hänelle. Jarkka poltti hihat alta aikayksikön ja survaisi nyrkin naisen naamatauluun. Jakke tuli siihen ja koetti puhumalla saada miehen rauhoittumaan, jolloin Jarkan nyrkki puhui taas. Malttinsa tyystin menettäneenä hän kopeloi tiskialtaan yläpuolelta suuren lihaveitsen. Ja seuraavaksi puhui veitsi.


Perjantaina iltapäivällä Jarkka ja Marianne konkoilivat ylös. Jarkka hipsutteli hiljaisena miehenä katsomaan eilispäivän näyttämöä ja löysi keittiöstä asunnon omistajan, omilta jäljiltään. Tämä makasi hievahtamatta, hengetönnä. Silmän syrjä osui pöydällä ja lattialla hujan hajan oleviin rottinkisiin keppeihin; viimeinen työ oli jäänyt ikuisuudeksi Jakkelta kesken.
Vapisevin käsin Jarkka keräili vaatteensa, paperinsa ja Mariannen mukaansa ja painoi oven kiinni takanaan. Asunnon avaimen hän tipautti lyhtytolpan vierukseen. Saman avaimen, minkä Jakke ystävän eleenä oli ihan vasta hänen käteensä painanut.

Marianne pesi tottelevaisesti kavaljeerinsa veriset sukat verityön jälkeen. Farkut siippa oli heittänyt meren armoille koetettuaan ensin niitä pesaista - niin vereentyneet ja pahasti kärsineet ne olivat olleet.
Perjantai- iltana Malmin sairaalan päivystys sai asiakkaaksi Mariannen, joka paikkautti pahoinpitelystä tulleita jälkiä.

Surmatyö lähti lopulta selviämään, kun Jäppisen naisystävä otti yhteyttä sinivuokkoihin, sillä ei ollut Jakken tapaista jättää vastaamatta lankaluuriin päntiönään. Kämpällä virkavaltaa odotti kalmo ja kohtasi kammottava näky, ja näin kävi selväksi ettei paikalle ollut tarvinnut tulla tyhjin käsin.
Hesaria myöten pyydettiin havaintoja tapaukseen liittyen.
Käsittelyä lykättiin raastuvanoikeudesta ja pyydettiin arvioimaan oliko Mäensivun polla syytä tutkia. Lopullinen tuomio ei lähteistä selvinnyt.



Juttu omin käsin ja sanoin. Lähteet HS 4.8.1992 ja Alibi nro 11 1992. Kuva Alibi.

Uhri

IMG_20260122_004040.jpg (237.88 KiB) Katsottu 1052 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Kovin on vaatimattomaksi jäänyt hautapaasi Jaken haudalla...

Jakke Jäppinen
s.12.3.1946
k.30.7.1992

Malmin hautausmaa

Jakke Jäppinen.jpg (155.98 KiB) Katsottu 948 kertaa

[Sakkeu65]

Olisihan tuota saattanut lukea loputkin, miten selvisi ja mitä tuomioita luettiin

[Still love]

^ Poliisin puhelin pirisi maanantaina 3. elokuuta, ja luurin toisessa päässä soitteli huolestunut Jäppisen emäntäkokelas kertoen, ettei ollut tavoittanut tätä aikoihin.
Pian poliisi kolkutteli Jakken ovella, ja sanomattakin nyt minfon lukijoille selvää, ettei maallisen elämän päättänyt mies voinut tullut avaamaan ovea.
Koppalakit eivät jääneet miettimään kuumeisesti, mitä tehdä vaan ottivat oikopäätä yhteyttä huoltomieheen, joka reippain askelin saapui avaamaan tietä asunnolle tarkastuskäynnille.

Poliisin päästyä keittiöön selvisi, että käynti venähtäisi. Asumuksen omistaja oli verinen, päällään normaalit sisätamineet - ja kuollut kuin kivi. Kuivunutta verta oli ympärillään sankoin määrin, vammoista ja nirhaumista puhumattakaan. Päänsä nojaili partsin kynnykselle kaatuneeseen jalkalamppuun. Pöydältä katseli shakkilauta ja sen ympäristö oli temnellyskentän näköinen; shakkinappulat varistettu maahan, röökin natsat levitetty ympäriinsä, viinipullon korkkeja varmaankin tusinan verran, tupakin puruja hullun lailla ympäriinsä.. Poliisin harjaantunut silmä totesi välittömästi, että täällähän on tapeltu. Ja ehkäpä myös tapettu..

Avauksessa selvisi että kalmossa olevan pistovamman on voinut aiheuttaa vain joku toinen yksilö. Ryökäle oli iskenyt vasemman kainalon lähelle, yläosaan rintakehää. Lävistänyt aortan, vahingoittunut keuhkoa, joista laajat sisäiset vuodot.

Hs painoi lehteensä 4.8. lyhyesti tapauksesta; pyydettiin havaintoja.
5.8. Jarkan muijan asunnon ovi kävi, ja kytät noukkivat Mariannen miesystävän parempaan talteen kuulustelua varten. Jarkka oli saamassa katon päänsä päälle ehken pidemmäksi aikaa, sillä hänet hilattiin asemalle taposta epäiltynä.
6.8. pidätettiin Marianne, tutkimusten takia.
7.8. Mäensivu sitten vangittiin Hki:n raastuvanoikeudessa.

Mäensivu oli käpelöinyt viinipulloja ystävävainaansa asunnolla ja jättänyt poliisille näin kelpo johtolangan sormenjäljillään. Myös naisensa oli niitä hipelöinyt, ja omat jäljet jättänyt.

Perjantaina surmapäivän jälkeen pariskunta oli sopinut, että tarvittaessa sanotaan, jotta on poistuttu to klo 17 tappoasunnolta, elikkä jo päivä ennen surmaa, sillä Jakke odotteli kuulemma vieraita, eikä heillä mitään tietoa surmasta ole.
Marianne pelkäsi Jarkan väkivaltaa ja kiisti peloissaan kuulusteluissa, että Jarkka olisi Jakkeen koskenut laisinkaan. Jarkka oli kotvan aiemmin sanonut: -Jos lavertelet, tapan sinut. Ja lapsesi myös...

...Mutta seuraavana päivänä Marianne kuuli, että Jarmo oli tukevasti kaltereiden takana ja pelko kaikkosi siliän tien. Ja niinpä hän kertoi... Nainen sanoi, että sillä hetkellä kun Jakke lyyhistyi äkkiä maahan, katosi hullun kiilto Jarmon silmistä, yhtä äkisti kuin oli sinne leimahtanutkin.
Jarkka oli koettanut löytää pulssia, lammikko oli kasvanut itsepintaisesti kaverin alla, Jarkka oli sopertanut itkien ettei pulssia tunnu, että miten tässä nyt saattoikaan päästä käymään näin...

...Muodoltaan vähän pyylevähkö Marianne oli anellut pelosta sekaisin, ettei mies tappaisi häntäkin. Asunnosta ei päässyt ilman tappajaa uloskaan, kun ovi oli takalukossa. Ja silloin talon lankaluuri oli pirahtanut. Nainen oli vetänyt töpselin irti, miehen vieressä käskiessä...


Kuulusteluissa miellyttävän näköinen, pitkä ja hoikka Jarkka ensin myönsi että paikalla oli oltu 30.7. Marianne muassa. Myöhemmin mies myönsi että vaikka pirun huppelissa oli ollut, ei muisti sentään pätkinyt. Piti tekoa kuitenkin vahinkona, kaikki oli käynyt älyttömän nopeasti: käämien palaminen ja hengen ottaminen.. aie ei ollut tappaa, missään nimessä.


Jarmolle kosahti tästä kaikesta syyte taposta sekä yllytyksestä perättömän lausunnon antamiseen poliisin suorittamassa esitutkinnassa todistajana; 1.9.-92, antava osapuoli Helsingin raastuvanoikeus.
Vaaleahkon Mariannen syytesaldo; rikoksen suosimisesta ja perättömän lausunnon antamisesta todistajana poliisin suorittamassa esitutkinnassa.


1.9. Jarmo otti ja uudisti kertomustaan muistaen ihan yhtäkkiä, miten sokea toveri olikin tullut kimppuun parvekkeen kupeessa, kädet levällään, ikään kuin niskalenkkiä hänestä hamuillen, ja täten puukko osui vahingossa Jäppiseen. Että lyödä ei ollut tarkoitus, ja osasyy on Jääppisen ryntääminen päälle.
Oikeuteen tappajaa avustamaan päässyt Mannsten lausahti edustettavansa syyllistyneen hätävarjelun liioittelutilanteessa pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen, ja olleen tekohetkellä järkyttyneessä mielentilassa.
Syyttäjä alleviivasi, että isku oli todettu lääkärinlausunnossa voimakkaaksi, ja pyysi lykkäystä lisäselvityksen tarpeen vuoksi. Oikeus suostui ja käsittelyä lykättiin. Marianne sai ukaasin osallistua jatkoon uhkasakon kannustamana.
Mäenpää sai pikaticketin ja maailmanluokan tähden kyydityksen uuteen majapaikkaansa lääninvankilaan, jossa oli aikaa kasvattaa äkkipikaisuutta - tosin ei tinneriä kyytipoikana. Ennen kuin Jarmo päästettiin takaisin kaltereita laskemaan, oikeus teki selväksi että haluaa seuraavaan istuntoon lausuntoa vankilalääkäriltä. Nimittäin siitä, olisikohan herran teon aikainen pollan olotila kenties syytä tutkituttaa..


Tarina ei kerro, päädyttiinkö mielentilatutkimukseen. Ja jos lopulliset tuomiot joku saa selville, ei muuta kuin auliisti tietoa jakamaan tänne meille kaikille.

[Still love]

Lähes sokeaksi tässä tuntee itsensäkin, ois voinut tosiaan googlettaa löytyykö aloitusta tekijän tiedoilla.. Ja löytyyhän toki, jos vaan etsiä osaa;
viewtopic.php?t=6564

Yp yhdistellee ketjut, kiitos ja anteeksi.