On noita tunnistavia vaakoja ollut isoimmissa Prismoissa. Paremmin ne tunnistavat hedelmän kun Ano tunnistaa saksalaisen. Voi olla pöhötttynytta menoa kevään konferenssissa. Anokin saa silloin iskettyä rintaansa loppusyksystä Moskovassa saamansa Geopoliittisten ongelmien akatemian lahjoittaman prenikan.Orge Gerwell kirjoitti: Su Tammi 25, 2026 6:49 pmJoo en epäile, etteikö Team Nahkakuula olisi ollut haltioissaan. Mutta se ei mitätöi sitä faktaa, että oikein asiallinen innovaatio.Tarkastaja Levisi kirjoitti: Su Tammi 25, 2026 6:20 pm Innovaatio oli Anon käytöksen perusteella järisyttävä.
Mikähän ihme siinä on, ettei moisia näy täällä? Tuskin nuo ihan ilmaisia ovat, mutta tokkopa ylimaallisen kalliitakaan.
Anolla on kova kuvitelma siitä, että Suomesta tulee ensimmäinen höyrypäisen kristillisen lahkon johtama maa. Marko Hiltunen uskoo ihan samaan. Hänhän on kotisivuillaan kovasti puhunut kodista, uskonnosta ja isänmaasta. Tällainen retoriikka sopii huonosti vanhaan Neuvostoliittoon mutta toimii kyllä Markon kohdalla, joka - jos ei ole pesunkestävä natsi - on ainakin pesunkestävien natsien ystävä.
Hän on veljeillyt muiden muassa Soldiers Of Odinin kanssa ja pitänyt tämän väkivaltaisen oikeistoryhmän kulkueessa 6.12.205 "isänmaallisen puheen" ja siellä käynyt olemassaolollaan likaamassa sodassa kaatuneiden suomalaissotilaiden muistomerkin ja hautojen kunniaa.
612 SOIHTUKULKUE 2025 OULUSSA on saatu vietyä kohtuudella maaliin!
Hattu pois päästä ja kiitos järjestäjille tapahtuman järjestämisestä. Yksi asia nousee vasemman laidan toiminnasta väkisin itselläni mietintään.
Minkä vuoksi nykyisin ihmiset jotka puhuvat isänmaallisuuden puolesta ja sen puolesta että meidän pitää ajatella oman kansamme ja maamme etua ja turvallisuutta ihan kaikessa, leimataan nykykulttuurissa yleensä aina äärioikeistolaisuudeksi. Mielestäni ilmiölle olisi huomattavasti osuvampikin nimi! Isänmaallisuus!
Mitä se suvaitsevaisuus oikeastaan sitten mahtaakaan tarkoittaa?Olen viime aikoina miettinyt ilmiötä, jossa suvaitsevaisuuden nimissä vaaditaan muiden hyväksyntää omille näkemyksille, elämäntavoille tai ideologioille. Mutta sama taho joka puhuu suvaitsevaisuuden puolesta, ei kuitenkaan ole itse valmis noudattamaan omia laatimiaan ohjeita jotka siis neuvovat että kaikkien näkökannat pitää suvaita.
On erikoista, miten helposti “suvaitsevaisuudesta” tulee sana, jota käytetään vain silloin kun se tukee omaa agendaa. Puhutaan avoimuudesta, moninaisuudesta ja hyväksynnästä.
Mutta heti kun vastaan tulee erilainen mielipide, samat puheet unohtuvat ja tilalle tulee huutelu, solvaaminen ja tarkoituksellinen provosointi.
Ja kyllä, jopa siinä määrin, että poliisin täytyy tulla väliin. Onko tämä todella sitä suvaitsevaisuutta, jota niin kovaäänisesti vaaditaan muilta?Jos oma ideologia pitää muiden hyväksyä “suvaitsevaisuuden nimissä”, mutta itse ei olla valmiita hyväksymään edes vastapuolen oikeutta olla olemassa omine näkemyksineen, puhutaan enää yhdestä asiasta: kaksinaismoralismista.
Suvaitsevaisuus ei ole yksisuuntainen katu. Se ei ole vaatimus, joka kohdistuu vain toisiin. Se on kykyä sietää, kuunnella ja kunnioittaa myös niitä näkemyksiä, jotka ärsyttävät, haastavat tai eivät sovi omaan kuplaan.
Jos juhlapäivänä suvaitsevaisen joukon “suvaitsevaiset” edustajat kerääntyvät reitin varrelle huutelemaan törkeyksiä toisille ihmisille, kysymys on aika selvä: Voiko tällainen porukka uskottavasti puhua suvaitsevaisuuden puolesta?
Tuskin.
Ainakaan niin kauan kuin suvaitsevaisuus on heille vaatimus muille, mutta ei velvoite itselle.Suvaitsevaisuus näkyy teoissa. Jos et hyväksy kuin oman mielipiteesi niin et ole silloin suvaitsevaisuuden puolestapuhuja, vaan silloin olet ideologiasi eteenpäin viejä. Toki silloin suvaitsevaisuuden nimissä markkinoinnilla saat varmasti ideologiaasi kaupattua helpommin eteenpäin.
Yst. Marko Hiltunen, Vaala