Teinisurma 1976
Keittiössä oli hiljaista. 15-vuotias Laura makasi vatsallaan lattialla.
Isoveli oli juuri palannut koulusta kotiin ja ihmetteli, mikä pikkusiskolle oli tullut. Tämä ei vastannut kysymyksiin.
Lauran pään päälle oli vedetty olohuoneen räsymatto ja kapea pöytäliina. Tytön valkoisesta t-paidasta näkyi vain selkä ja osa hartioista. Paidan vaaleassa kankaassa näkyi verta.
Veli kumartui siskonsa viereen ja nosti maton reunaa. Näky sai hänet järkyttymään niin, että ote matosta kirposi heti.
Verijälkiä oli ympäri keittiötä, jopa katon rajassa kaapin ovissa. Isoveli juoksi pihalle ja hälytti apua.
Etuoven vieressä oli kirves. Veli oli ihmetellyt jo kotiin tullessaan, mitä se siinä teki.
Se kirves oli ase, jolla Laura tapettiin.
- Tuusulan Ruotsinkylän teinisurma 26. toukokuuta 1976.jpg (203.45 KiB) Katsottu 1671 kertaa
Tuusulan Ruotsinkylän teinisurma tapahtui 26. toukokuuta 1976.
Tuusulan palokunnan sairasauto saapui paikalle kello 15.00. Heidän saapuessaan kasettisoitin Lauran huoneessa kohisi edelleen nauhan loppumisen merkiksi. Sairasauton mukana tullut Hyrylän terveyskeskuksen lääkäri totesi Lauran kuolleeksi.
Ulkoisten merkkien perusteella oli selvää, että Laura oli joutunut raa’an henkirikoksen uhriksi. Hänen päähänsä oli kohdistettu 23 teräaseen iskua, joista suurin osa oli osunut takaraivoon. Vammat täsmäsivät etupihalta löytyneeseen kirveeseen.
Rikoksen tutkinta siirrettiin keskusrikospoliisille.
Kotona ei näkynyt kamppailun merkkejä. Tavarat olivat järjestyksessä omilla paikoillaan.
Vain olohuoneesta keittiöön johtavan oven luota oli hävinnyt räsymatto. Saman oven vieressä olevan kirstun päältä oli kiskaistu pois pöytäliina. Ne oli aseteltu Lauran ruhjotun pään peitoksi.
Tekijä oli jättänyt jälkiä. Vessan pesualtaan takareunassa oli veritahra, ja altaan sihtiin oli jäänyt tukko Lauran hiuksia.
Tutkijat ryhtyivät selvittämään tapahtumia. Kuka oli halunnut hengiltä 15-vuotiaan koulutytön ja miksi?
- Surmatalo poliisin tutkintamateriaaleissa. Tutkijat löysivät kylpyhuoneesta verijälkiä ja kirveen talon kuistilta..jpg (125.39 KiB) Katsottu 1640 kertaa
Kun vanhemmat olivat poistuneet kotoa vartin yli seitsemän, 17-vuotias isoveli oli ollut hereillä mutta Laura vielä vuoteessa. Vanhempiensa lähdettyä veli kertoi pesseensä hiuksensa pesuhuoneen lavuaarissa, jonka jälkeen hän alkoi etsiä kadonnutta kirjaa.
Se löytyi pikkusiskon pöydältä. Veljen käytyä huoneessa Laura heräsi ja nousi ylös. Veli lähti kouluun ja pyysi siskoaan antamaan perheen koiralle vettä. Se jäi heidän viimeiseksi keskustelukseen.
Veli muisti kuulleensa, että Lauran hyvä ystävä Mari oli tulossa heille kylään vielä ennen koulupäivän alkua. Se oli tyypillistä. Tytöt kulkivat koulumatkat usein yhdessä.
Lauran koulupäivän piti alkaa kello kymmenen. Häntä ei nähty koulussa.
Mari sen sijaan ehti ajoissa biologian tunnille. Hänet oli sitä ennen nähty kutsumassa Lauraa nimeltä tämän kotipihalla.
Kumpikaan vanhemmista ei keksinyt, kuka olisi voinut haluta heidän tyttärelleen pahaa. Lauralla ei ollut vihamiehiä tai riitaa kenenkään kanssa.
- Surma-aseeksi paljastui perheen omistama kirves..jpg (33.54 KiB) Katsottu 1692 kertaa
Surma-aseeksi paljastui perheen omistama kirves. Isoveli oli ehdottoman varma siitä, että hänen lähtiessään kouluun kirves ei ollut etuoven edustalla tai sen läheisyydessä, kuten se oli palatessa. Kuva: Oikeuden asiakirjat
Poliisit kutsuivat todistajaksi myös Lauran ystävän Marin. Hän kertoi tunteneensa Lauran jo vuosia. He olivat parhaat ystävät, jotka uskoutuivat toisilleen kaikesta.
Mari väitti tavanneensa Lauran viimeisen kerran tiistai-iltana, kun he olivat yhdessä vierailleet Pasilan studiolla ja menneet Lauran luo, jossa Mari joi lasin vettä.
Se oli ensimmäinen vale. Lisää oli luvassa.
Mari sanoi menneensä keskiviikkoaamuna Lauran luo, josta heidän piti kulkea yhtä matkaa kouluun. Mari arvioi tulleensa pihaan vähän yli yhdeksän. Hän kertoi kiinnittäneensä huomiota etuoven oikealla puolella olevaan kirveeseen, joka kaatui oven avatessa. Mari sanoi nostaneensa sen takaisin pystyyn.
Mari selitti tutkineensa kaikki huoneet, mutta ketään ei ollut kotona. Keittiön pöydällä hän kertoi nähneensä vesurin. Hän kertoi käyneensä myös talon vessassa ja kenties koskettaneensa silloin wc-allasta.
Lopulta hän kertoi istuneensa Lauran huoneessa odottamassa ja kuuntelemassa musiikkia noin 20 minuutin ajan. Koska ystävää ei näkynyt, hän oli lopulta lähtenyt kouluun yksin. Kello oli puoli kymmenen.
Poliisi näytti kuvaa vesurista, joka oli löytynyt autotallin työpöydältä. Mari sanoi, että se oli tismalleen se sama, jonka hän näki keittiössä. Mari muisteli ottaneensa vesurin hetken mielijohteesta käteensä.
Koulumatkalla hänen pyöränsä pinnojen väliin oli osunut jotain, ja hän kaatui. Siksi hänen piti pestä likaisia housujaan heti koulupäivän jälkeen, Mari selitti.
Poliisit tajusivat, että Marin todistajankertomuksessa oli outoja piirteitä, esimerkiksi maininta wc-altaan koskemisesta. Lauran isoveli kertoi, ettei Mari ollut käynyt heillä tiistai-iltana juomassa vettä kuten oli väittänyt.
Marin käytöksen kuvailtiin muuttuneen kyseisen lukuvuoden aikana. Kouluarvosanat olivat laskeneet, mikä oli aiheuttanut riitaa kotona. Mari oli alkanut juopotella ja varastella.
Laura kuoli 26. toukokuuta 1976. 1. kesäkuuta Maria kuulusteltiin uudelleen, nyt epäiltynä henkirikoksesta.
Mari murtui heti kuulustelun alussa. Hän tunnusti tappaneensa ystävänsä kirveellä.
Poliisin esitutkintamateriaali sisältää myös paperille käsin kirjoitetun, Marin allekirjoitukseen päättyvän tapahtumankuvauksen.
Ensin tytöt avautuivat toisilleen ongelmista kotona, Mari kertoi:
”Laura alkoi kertoa: Voi että mua ottaa päähän. Äiti sano mulle eilen taas, että musta on tullut muka semmonen kovis --- Sanoin: Mulla on sama juttu. Äiti kanssa sanoo mulle usein, että musta on tullut kovis, vaikken mä itse sitä huomaa ---”
Marin mukaan molemmat tytöt olivat huonolla tuulella.
”Sanoin: jospa ei mentäis tänään sittenkään kouluun. Mentäis vaikka Hyrylän keskustaan tai jotakin.”
Laura kuitenkin halusi lähteä kouluun, koska historian kokeetkin palautettaisiin sinä päivänä. Tytöt alkoivat arvostella toistensa koulumenestystä. Marin mukaan Laura vinoili siitä, että Mari oli keittämässä teetä ”väärässä kattilassa.”
Kohta he jo jahtasivat toisiaan pitkin pihaa ja sieltä takaisin sisälle. Parhaat ystävät, jotka vielä vähän aiemmin olivat kuunnelleet yhdessä musiikkia ja jakaneet toisilleen huoliaan, päätyivät keskelle kauhua, jota tuskin kukaan olisi osannut ennustaa:
”Tappelussa oli silloin jo oikean tappelun tuntua. --- Huutelimme toisillemme, ja raivostuin valtavasti. Menin ulos keittiön puoleisesta ovesta, ja juoksin johonki puuvajan luo. En osaa sanoa, mitä ajattelin juostessani takaisin sisälle kirves kädessä. Laura oli sillä välin keittiössä ja nähdessään minut tuli luokseni vääntäen kirvestä pois kädestäni. Aikamme taisteltuamme Laura kääntyi ja minä iskin sokean raivon vallassa Lauraa kirveellä päähän.”
Laura kaatui hyökkäyksen voimasta lattialle. Mari jatkoi iskemistä.
Sen jälkeen hän haki autotallista vesurin aikeenaan lavastaa se surmavälineeksi. Mari kuitenkin luopui ajatuksesta ja palautti vesurin takaisin paikalleen.
Mari ei kestänyt katsoa raivonsa jälkiä. Siksi hän peitti Lauran pään matolla ja pöytäliinalla. Hän pesi kirveen vessan lavuaarissa ja asetti sen etupihalle pylvään viereen.
Pihalla hän huusi ystävänsä nimeä ikään kuin olisi ollut etsimässä tätä. Sitten Mari pyöräili kouluun ja ehti juuri ajoissa biologian tunnille.
Koulupäivän aikana hän yritti puhdistaa veritahroja vaatteistaan. Koulun jälkeen Mari ei kiirehtinyt kotiin, vaan kävi ostamassa jäätelöä.
Kotona hän pesi housunsa puhtaiksi.
Mari sanoi surmanneensa ystävänsä ”sokean raivon” vallassa. Hän kertoi valehdelleensa ensimmäisessä kuulustelussa suojellakseen itseään.
Mari määrättiin mielentilatutkimukseen. Sen mukaan hän oli teon tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla, mutta ei kuitenkaan syyntakeeton. Lausunnon perusteella tyttö oli ikäisekseen kypsymätön, ja hänen mielialansa vaihtelivat jyrkästi.
Oikeudessa Mari perui tunnustuksensa, mutta oikeuden mukaan muut todisteet tukivat riittävästi syyllisyyttä.
5. tammikuuta 1977 Mari tuomittiin viiden vuoden vankeuteen nuorena henkilönä ja täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta. Oikeus katsoi, ettei henkirikosta ollut tehty vakaasta harkinnasta, eikä sitä pidetty erityisen törkeänä.
Vankeusrangaistuksen lisäksi Mari velvoitettiin korvaamaan Lauran vanhemmille hautajaiskulut sekä haudan kunnossapitokulut.
Mari on nyt 65-vuotias, kuten olisi Laurakin, jos hän olisi saanut elää. IS:n tietojen mukaan Mari ei ole syyllistynyt uusiin rikoksiin ainakaan viimeisen 10 vuoden aikana.
Lähde: poliisin ja oikeuden pöytäkirjat.
Marin ja Lauran nimet on muutettu.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011765684.html