Lintupojat

[LexVeritas]

Lintupoikien havainnoilla on suuri merkitys ja painoarvo, sillä he näkivät tummahousuisen miehen (joka ei tutkinnan mukaan voinut olla Boisman) makaavan murhapaikalla, ja samaan aikaan he näkivät vaalean mieshahmon laskeutuvan murhapaikalta rantaan.

[Karo79]

Mielestäni juuri heidän ja Kivilahden havaintoihin ja muistiin nimenomaan pitäisi enemmän antaa painoarvoa.

[Karo79]

Ja se että Salonen kuuli ihmisen ääntä muistuttavaa ääntä niemen kärjen suunnalta klo 6 aikaan heidän vasta kävellessä teltalle päin. Teltalle päästyään huomasivat kasassa olevan teltan ja jonkun makaavan teltan päällä ja samassa jonkun poistuvan teltalta alas.. tämä selittää ainakin minulle sen miksi he ehkä ajattelivat että siellä ei kellään ole mitään hätää. Tai edes ajatelleet sellaista, kuulivathan he sieltä ihmisen ääntä ja siksi, niinkuin ovat kertoneet ajattelivat että tuo vaalea ihminen ehkä hakee vettä ja ovat aamupuuhissaan. Mielestäni se että ainakin Salonen oli aiemmin kuullut ihmisen ääntä sieltä suunnalta voi olla isokin merkitys siihen mikseivät tosiaan menneet lähemmäs katsomaan mikä siellä on tilanne.
Uskon koko ajan enemmän siihen että tekijöitä oli kaksi.. nuo kaksi kalastajaa. Mutta ketkä?

[Ross Sullivan]

Mielestäni juuri heidän ja Kivilahden havaintoihin ja muistiin nimenomaan pitäisi enemmän antaa painoarvoa.

Poikien havainto oli lyhytkestoinen, vain pari sekuntia, vastavaloon ja hahmo piiloutui pian. Näkyvyys oli huono, sitä estivät pyykit ja kasvillisuus.
Kellonajatkin on epävarmoja, josko olikin niin , että Kivilahti näki kello kuuden miehen ensin ja sitten lintupojat. Niin tai näin , kello kuuden mies oli vain yksi rannan kulkijoista. Kuljeskelemassa lie ollut Gustafssonkin lintupoikien havainnontekoaikana. Salonen totesi, että mahdotonta sanoa mitään varmaa.

Sitten tuo kuuluisa rätti, jonka on voinut ihan kuka vaan ja mihin aikaan vaan tuoda telttapaikalle,jossa se on vanhojen valokuvien mukaan liikkunut paikasta toiseen. Siis sillä rätillä ei ollut minkäänlaista todistusarvoa ulkopuolisen olemisesta juuri murhien tapahtuma-aikaan niemellä.

[LexVeritas]

🠅
Haapalainen ja Salonen eivät tehneet havaintojaan vastavaloon, kello kuuden miehen ei tiedetä olleen "vain yksi rantojen kulkija", Gustafssonin ei tiedetä kuljeskelleen kertomansa nukkumaanmenon jälkeen niemellä 5.6.1960, Esko Longan äidin tunnistaman liinan ei tiedetä vanhojen valokuvien mukaan "liikkuneen paikasta toiseen" murhapaikalla.

[LexVeritas]

Mutta ketkä?

Esimerkiksi suurrikollinen Lonka ja mielisairas kirves- ja puukkomies Y.R. ?

Y.R. oli Jupperissa vanhempiensa luona asunut ajoittainen mielisairaalahoidokki, jonka verinen puukko löydettiin läheltä murhapaikkaa.

Uusi Aura, to 16.6.60
Bodom-järven arvoitus edelleen ratkaisematta

Mielisairas yritti harhauttaa poliisia. 10-vuotiaasta koulupojasta kuin kahdesta nuorukaisestakaan, joiden toivotaan tiedoillaan edesauttavan Bodomin kolmoismurhan tutkimuksia, ei ole kuulunut mitään, kerrottiin keskusrikospoliisista keskiviikkona. Näitä kolmea henkilöä kuulutettiin tiistaina radiossa, sekä keskiviikon päivälehdissä.

Espoon Laaksolahdesta maanantaina kuulusteluja varten pidätetty kirvesmies Y.R. päästettiin vapaaksi keskiviikkona. Kuulusteluissa hän myönsi halunneensa kiusata ja harhauttaa toimenpiteillään poliisia. Kuulusteluissa selvisi myös löydetyn ihmisvereen tahrautuneen puukon tarina. Viime perjantai-iltana löydettiin Bodominkylässä tienohesta puukko, jonka terässä todettiin olevan ihmisen verta. Tutkimuksissa puukon todettiin kuuluvan Laaksolahdessa Vantaantien (huom. nyk. Pitkäjärventie) varrella asuvalle 24-vuotiaalle kirvesmies Y.R:lle. R. kertoi kuulusteluissa lähteneensä 4.6. klo 24 aikaan erään tuntemattoman miehen kanssa metsään kävelemään viinaa mukanaan ja tulleensa takaisin kotiin seuraavana aamuna klo 8 aikoihin. Puukon hän myönsi omakseen. Kuulusteluja jatkettaessa R. muutti useaan kertaan kertomustaan. Hän selitti olleensa 4-5.6. välisen ajan kotonaan, minkä hänen vanhempansa ovat vahvistaneet. Puukonkahvaan R. kertoi kaivertaneensa nimikirjaimensa sekä kirjoittaneen siihen nimensä. Nämä merkinnät puukossa todettiinkin. Edelleen R. selitti tahrineensa puukonterän sormenpäähänsä neulalla pistämästään reiästä tulleella verellä. Puukon R. vei sitten mainittuun paikkaan tarkoituksenaan harhauttaa ja kiusata poliiseja. R. on ollut hoidettavana mielisairaalassa useita kertoja.

[Karo79]

Olisiko mahdollisesti tämä Y.R. ja Lonka tunteneet toisensa? Aika lähellä murhapaikkaa milemmat asuivat.. Linkallw ainakin Bodom muutenkin tuttu paikka?

[Karo79]

Kuinkahan paljon painoarvoa aikoinaan annettiin Nissen kuvailulle näistä kahdesta kalastajamiehestä joiden kanssa illalla tai yöllä? (Sitähän ilmeisesti myöskään aivan varmuudella Nisse ei osannut sanoa milloin heidän kanssaan juttelivat oliko esim 21 aikaan vai silloin klo 2 aikaan?) juttelivat muutamat lauseet. Nissehän osasi hiukan kuvailla myös heidän ulkonaköä.. toisella pyöreä pää toisella lippis vai hattu.. miten se oli? Heitä kun ei tavoitettu niin jotenkin tuntuu ettei heitä myös arveltu murhaajiksi, eli ei arveltu tekijöitä olevankin kaksi.

[Karo79]

Hehän ovat kuitenkin ainoat kenet Nisse on varmuudella edes jollain lailla osannut kuvailla ja ne ainoat ulkopuoliset keinen kanssa illalla juttelivat. Ainoat joista osasi antaa tuntomerkit muuten kuun hypnoosissa.
Mietin vain että mitenhän lähtisi tänä päivänä tutkinnan suunta. Eikö tämmöiseen paremmin oltaisi tartuttu kun nämä kyseiset miehet eivät ilmoittautuneet koskaan poliisille edes.. ja kalasaaliitkin jäivät kalliolle..

[LexVeritas]

Hehän ovat kuitenkin ainoat kenet Nisse on varmuudella edes jollain lailla osannut kuvailla ja ne ainoat ulkopuoliset keinen kanssa illalla juttelivat. Ainoat joista osasi antaa tuntomerkit muuten kuun hypnoosissa.
Mietin vain että mitenhän lähtisi tänä päivänä tutkinnan suunta. Eikö tämmöiseen paremmin oltaisi tartuttu kun nämä kyseiset miehet eivät ilmoittautuneet koskaan poliisille edes.. ja kalasaaliitkin jäivät kalliolle..

Tuo on mielestäni aiheellinen miettimisen aihe, sillä tuorein tutkintahan keskittyi vain Haapalan ja Tuomisen perusteettomaksi todistettuun päähänpinttymään Gustafssonin syyllisyydestä. Näin ollen Gustafssonin hatariin muisteloihin "kalapojista" 45 vuoden takaa tuskin suhtauduttiin kuulustelija Tuomisen katsannossa muuna kuin syyllisen yrityksenä johtaa tutkintaa harhaan.
"Kalliolle jätetetyt kalat" on edelleen kyseenalainen väite. Jos kaloja tosiaan löytyi kalliolta, ne olivat mahdollisesti jätetyt sinne jo illalla 4.6.1960. Aluella liikkui silloin tunnistettuja onkijoita mm. Väinö Puumalainen poikineen. Aili Karjalainen ei koskaan väittänyt keskiniemellä aamuvarhaisella näkemiensä miesten onkineen.

[Ross Sullivan]

"ja ne ainoat ulkopuoliset keinen kanssa illalla juttelivat"

Tästähän ei ole varmuutta juttelivatko ja olivatko ainoat.

[LexVeritas]

"ja ne ainoat ulkopuoliset keinen kanssa illalla juttelivat"

Tästähän ei ole varmuutta juttelivatko ja olivatko ainoat.

Ei tosiaan tiedetä, muistaako Gustafsson kaiken illalta ja yöltä 4.6.1960. Seikka merkitsee samalla, ettei hänen muistiaukkonsa ole varmuudella tarkkarajainen.

Haapalaisen sisko nikki Merivuokko on kirjoitellut tällä palstalla veljensä muistikuvista tarkemminkin. Merivuokon mukaan Kalevi kertoi, että näkemällään miehellä oli suorat mustat housut ja kauluksessa jotain raitaa tai ruutua.

[Ross Sullivan]

Nissen vuoroin parantunut ja vuoroin huonontunut muisti vuosien saatossa nimenomaan todistaa, että ei hänellä ole muistikatkoa ollut ainakin Bodomin tapahtumiin liittyen.

Kello kuuden kulkijan ja Hakjärven miehen verettömyys viittaavat siihen, että heillä ei ole mitään tekemistä Bodom-murhien kanssa.

[LexVeritas]

Gustafssonin muistikuvien muuttuminen 45 vuoden aikana on täysin normaali ilmiö.

Hackjärven miehen ja kello kuuden kulkijan verettömyydestä ei ole todisteita.

Lintupoikien havainnossa on merkittävää, että he molemmat näkivät kaksi asiaa tapahtuvan samaan aikaan: Teltan päällä makasi tummahousuinen mies ja murhapaikalta pakeni vaalea mieshahmo.
Erehtymisen mahdollisuus on pieni, sillä he näkivät samalla lailla.

[LexVeritas]

Kertauksena esitutkintapöytäkirjasta:

Maanantaina 13 päivänä kesäkuuta 1960 keskusrikospoliisissa komisario Niilo Jaakolan kuulustelemana ja komisario Arvo Leirimaan kuulustelutodistajana läsnä ollessa.

Todistaja, koululainen Heikki Kalevi Salonen, osoite Helsinki, Steniuksentie 24.B.14, puh. 479201, ilmoitti syntyneensä 9 päivänä toukokuuta 1944 Hankasalmella, mutta olevansa kirjoilla Huopalahden seurakunnassa.
Asian johdosta kuultuna kertoja selitti asuvansa kesäaikana vanhempiensa Espoon Bodomjärven rannalla Högnäsissä sijaitsevalla kesähuvilalla. Tämän huvilan läheisyydessä asuu kesäisin hänen poikatoverinsa Kalevi Haapalainen, jonka kanssa kertoja on usein retkeillyt ympäristömaastossa. Sunnuntaipäivän aamuna eli 5.6.1960 he olivat keskenään tekemänsä sopimuksen mukaan lähteneet kello 5.30 aikoihin kävelemään Bodomjärven etelärantaa pitkin tarkoituksella suorittaa eri lintujen rengastamista. Aamu oli ollut hyvin rauhallinen eikä mitään erikoisia ääniä ollut kuulunut. Heidän saavuttua kertojan oletuksen mukaan vähän ennen kello 6.00 n.s. murhaniemekkeen välittömään läheisyyteen kertoja oli kuullut jotain ääntä niemekkeen suunnasta. Kertoja ei osannut määritellä tätä ääntä tarkemmin, mutta oli hänelle jäänyt siitä sellainen käsitys, että se oli ihmisääntä. Kertoja ei ollut tähän ääneen kiinnittänyt muutenkaan sen tarkempaa huomiota, koskapa hän ei ollut siitä siinä vaiheessa toverilleenkaan mitään maininnut. Käveltyään murhaniemekkeen itäistä rantaa kulkevaa polkua pitkin he olivat kääntyneet jyrkästi vasemmalle kulkevalle polulle, koska heillä ei ollut ollut tarkoituksena mennä sanotun niemen kärkeen. Kertoja ei sanonut enää muistavansa kumpi heistä oli kävellyt edellä. Noustuaan niemekkeellä olevan kumpareen päälle kertoja oli nähnyt siitä noin 20-25 metrin päässä niemen kärkeen päin kaksi puunrunkoja vasten nojollaan olevaa moottoripyörää ja niiden välittömässä läheisyydessä kasassa olevan teltan ja teltan viereen puhin pingotetun narun, jossa näytti olevan pyyheliina ja jotain muutakin vaalealta vaikuttavaa vatetta kuivumassa.Kertoja oli nähnyt lisäksi, että kasassa olevan teltan päällä makasi mies, jolla oli tummat housut päällään, muuta miehestä ei näkynytkään. Kertoja oli nähnyt myös kuinka teltan niemen kärjen puoleisesta päästä oli lähtenyt joku mies niemekkeen itärannalle päin. Tästä miehestä kertoja ei voimut sanoa muuta kuin, että sillä ei voinut olla mitään tummia vaatteita eikä tämä myöskään ollut erittäin iso- tai pienikokoinen, sillä siinä tapauksessa se olisi kiinnittänyt enemmän huomiota. Mies oli ilmeisesti jäänyt puiden ja pensaiden varjoon, sillä mitään liikettä järvelle sen paremmin kuin maallekaan päin sieltä ei ollut tapahtunut. Kun kertojan toveri Kalevi Haapalainen oli ehdottanut, että mentäisiin lähemmin katsomaan moottoripyöriä, niin kertoja oli vastannut siihen, ettei mentäisi häiritsemään, sillä kertojan mielestä teltassa olijat olivat jo heränneet ylös. Näiden havaintojen teko oli kestänyt ehkä parisen minuuttia, minkä jälkeen he olivat lähteneet jatkamaan matkaa Oittaalle päin. Tultuaan sanotun niemekkeen ja sen länsipuolella olevan toisen niemekkeen välisen lahden pohjukkaan olivat he siihen pysähtyneet tarkastamaan eräässä koivussa olevaa peipon pesää ja oli kertoja kiivennyt puuhun ja todennut pesässä olleen yhden munan mutta muuten pesän hyljätyksi. Ennen puuhun kiipeämistä kertoja oli käynyt siitä ehkä noin 30 metrin päässä Veston työmaalle päin tarkastamassa eräässä kuusessa olevaa laulurastaan pesää, jonka kertoja oli todennut hävitetyksi. Tätä puuhailua oli kertojan oletuksen mukaan kestänyt 5-10 minuuttia, mutta kertoja ei ollut tuona aikana kuullut mitään erikoista ääntä eikä liioin ollut nähnyt mitään liikettä. Tämän jälkeen he olivat jatkaneet matkaa jo sanotussa suunnassa ja olivat he ylitettyään Veston työmaalle menevän vesijohtoviemärin sen läheisyydessä olevalla luodolla nähneet istumassa nuoren ehkä noin 10-12 vuotiaan pojan, josta kertoja ei osannut sanoa lähempiä tuntomerkkejä. Poikaan ei ollut kiinnitetty sen enempää huomiota, vaan oli jatkettu matkaa jo mainitussa suunnassa ja ylitetty Oittaalle menevä maantie sekä jatkettu matkaa Oittaan kartanon länsipuolella olevaan maastoon, jossa jonkun aikaa kierreltyään he olivat lähteneet paluumatkalle. Ollessaan paluumatkalla Oittaan kartanon itäpuolella olevan lahdenpoukaman kohdalla ehkä noin 9-9.15 aikoihin hän oli nähnyt lahdessa veneen, jossa oli kaksi pikkupoikaa ja edellämainitun kallioluodon länsipuolella kaksi miestä, joilla näytti olevan vaaleanruskea buldogin mallinen koira mukanaan. Lisäksi kertoja oli nähnyt ainakin yhden miehen läntisen niemekkeen länsirannalla, voimatta kuvata tätä miestä tarkemmin. Näiden havaintojen jälkeen kertoja oli toverinsa kanssa lähtenyt kävelemään suoraan eteläänpäin ja kiertänyt sitten Korsbackan kautta metsäpolkuja pitkin kotiinsa kesähuvilalle, jonne he olivat saapuneet kello 10.00 aikoihin.

Luettu ja omistettu
Heikki Salonen
Lähde: Esitutkintapöytäkirja

Maanantaina 13 päivänä kesäkuuta 1960 keskusrikospoliisissa komisario Niilo Jaakolan kuulustelemana ja ylikonstaapeli (?) kuulustelutodistajana läsnä ollessa.

Todistaja, myymäläharjoittelija Martti Kalevi Haapalainen, osoite Helsinki, Porvoonkatu 55.A. 10. puh. kotiin 770138, ilmoitti syntyneensä 4 päivänä lokakuuta 1945 Helsingissä ja olevansa kirkonkirjoissa Alppilan seurakunnassa.
Asian johdosta kuultuna Kalevi Haapalainen kertoi lauantaina 4 päivänä kesäkuuta 1960 menneensä vanhempiensa omistamalle Bodomjärven eteläpäässä itäisellä rannalla Högnäsin alueella sijaitsevalle kesähuvilalle. Tämän huvilan välittömässä läheisyydessä on kesähuvila Salosen perheelle ja siellä asuvan kertojan poikakaveri Heikki Salosen kanssa kertoja oli päättänyt seuraavana aamuna eli 5 päivänä kesäkuuta 1960 lähteä tarkkailemaan lintuja Bodomjärven rantamille ja sen välittömään läheisyyteen. Tälle matkalle he olivat lähteneet sanottuna aamuna kello 5.35 aikaan sillä kertojan isä oli hänet herättänyt 5.30 aikaan, Yhdessä Salosen kanssa kertoja oli lähtenyt kävelemään Bodomjärven etelärannassa olevaa polkua pitkin länteen päi havaitsematta vielä tällöin mitään erikoista. Heidän saavuttua ehkä noin 15 minuutin kuluttua eli siis kello 5.50 – 5.55 aikoihin Bodomjärven etelärannassa olevan itäisen niemekkeen (murhaniemekkeen) läheisyyteen he olivat kuulleet jotain ääntä niemen suunnasta. Tähän ääneen he eivät olleet kuitenkaan kiinnittäneet erikoista huomiota, mutta kertojalle on jäänyt siitä sellainen käsitys, että se oli ihmisääntä, kertojan voimatta tarkemmin määritellä millaista ääntä. Tästä äänestä välittämättä sen kummempaa he olivat jatkaneet matkaa sanotun niemekkeen itärantaa kulkevaa polkua pitkin, mutta nähtyään niemekkeellä teltan, he olivat kääntyneet jyrkästi vasempaan ja nouseet niemekkeellä olevan harjanteen päälle, josta he olivat paremmin havainneet teltan ja sen välittömässä läheisyydessä kaksi moottoripyörää, jotka olivat kertojan käsityksen mukaan olleet paikalla kasvavia koivupuita vasten nojollaan. Moottoripyörät havaittuaan kertoja oli nähnyt jonkun lähtevän teltan vierestä alas rantaan eli itärantaan. Tästä liikkujasta kertoja ei voinut sanoa muuta kuin, että se oli ilmeisesti mieshenkilö ainakin koosta ja ruumiinrakenteesta päätellen, mutta kertoja ei osannut sanoa olisiko tämä ollut ilman päähinettä ja vaatetukseen nähden kertoja sanoi vaan, että se ei missään tapauksessa ollut tumma. Mies oli ilmeisesti pysähtynyt puiden ja pensaiden varjoon sillä jos tämä olisi lähtenyt kävelemään siitä maihin päin, niin kertoja olisi sen varmasti havainnut. Kertoja oli lisäksi nähnyt, että joku mies makasi kasassa olevan teltan päällä. Miestä oli näkynyt vain vyötäröstä alaspäin, joten kertoja oli nähnyt tällä olevan päällään tummat housut ja oli kertoja olettanut miehen ottavan aurinkoa. Kertoja oli huomauttanut toverilleen, että mentäisiin katsomaan moottoripyöriä, mutta hänen toverinsa Salonen oli sanonut, ettei mentäisi häiritsemään leirillä olijoita. Tämä havaintojen teko oli kestänyt ehkä noin 5 minuuttia, minkä jälkeen he olivat lähteneet kävelemään k.o. paikalta länteenpäin lähtevää polkua pitkin. käymättä kuitenkaan sanotun niemekkeen välittömässä läheisyydessä olevalla läntisellä niemekkeellä, vaan jatkaneet matkaansa polkua pitkin ja nähneet sitten viimemainitun niemekkeen länsipuolella olevalla kallioluodolla istuvan noin 10-vuotiaan pojan, jonka lähemmistä tuntomerkeistä kertoja ei osannut lähemmin sanoa mitään. Kertoja oli toverinsa kanssa jatkanut matkaa pitkin mainittua polkua ja ylittänyt maantien sekä sen jälkeen kierrellyt Oittaan kartanon länsipuolella olevassa metsikössä ja palannut kesämökilleen Korsbackan kautta läpi metsikön ja saapunut sinne kello 10.00 aikoihin. Paluumatkalla he eivät olleet havainneet mitään erikoista.

Luettu ja omistettu
Kalevi Haapalainen
Lähde: Esitutkintapöytäkirja