Vasikkahattu kirjoitti: Su Helmi 08, 2026 11:32 pm
Tahdosta riippumattomasta hoidosta ei ole yksiselitteisesti sellaista näyttöä, että sen käyttöä voisi perustella. Ja vapausrangaistuksien käyttökin on teholtaan aika kyseenalainen. Rikollisistakin joka toinen istuu vankilassa useammin kuin kerran.
Mielenterveyspotilailla hoidetaan tahdosta riippumattomasti mahdollisimman lyhyitä aikoja koska se on traumaattista potilaalle. Akuutissa psykoosissa ei kuitenkaan ole hirveästi vaihtoehtoja.
Mä kirjoitin ehkä tuon termin väärin. En siis tarkoittanut mitään pakkohoitoa, jossa nuori lukitaan huoneeseensa ja heitetään avain pois. Itse asiassa en enää oikein edes tiedä, mitä sanaa hain. Mutta tarkoitin sitä, että jokainen alle 18-vuotias on holhouksenalainen. Hänellä on pakko olla huoltaja. Jos lapsi törttöilee, lasku lankeaa huoltajalle. Jos lapsi ei pysty olemaan yksinään oman tuhoisan käyttäytymisensä vuoksi, on huoltajan tehtävä priorisoida lapsensa hyvinvointi ja varmistaa, että hän ei jää yksin. Siis tällaisia perusasioita.
Ja nimenomaan se, että näissä laitosnuorten tapauksissa on usein niin, että ne keinot ovat kodissa loppu. Nuori ei tottele, kuuntele ja kaveripiiri on muuttunut. Koulusta lintsataan ja pilvi käryää vaatteissa. Vanhemmat joutuvat käymään ehkä töissä ja perheessä voi olla muitakin lapsia. Ja juuri tästä syystä, pelosta ja rakkaudesta, huolesta käsin, vanhemmat pyytävät lastensuojelulta apua. Eivät niinkään siksi, että pääsisivät lapsestaan eroon ja kunta maksaisi lapsen ruuat vaan ennemminkin siksi, että sekä lapsi että perhe saisivat apua ja välineitä tilanteen korjaamiseksi.
Sitten käykin niin, että niitä välineitä ei sijaishuollossa ole. Mielestäni pitäisi olla, ja ne sijoituksen perusteet pitäisi olla todella tarkkaan läpikäydyt. Jotta ymmärretään, että tällä kyseisellä nuorella on itsetuhoisia ajatuksia, rajua päihteidenkäyttöä ja häntä ei ole näkynyt koulussa kahteen kuukauteen.
Mielestäni ammattilaisten pitäisi lastensuojelussa siis varmistaa se, että lasta ei jätetä yksin ja hän saa apua itsetuhoisten ajatustensa käsittelyyn, päihteidenkäyttö ei yksinkertaisesti mahdollistu valvonnan vuoksi ja koulunkäynti palautetaan jälleen päiväohjelmistoon.
En vaan oikein voi ymmärtää, että keinoja tällaiseen ei sitten olekaan. Asiaa voisi tarkastella siten, että alaikäinen tekee mitä huoltaja sanoo, toivottavasti ajan kanssa yhteisymmärryksessä. Ei kyseessä ole mikään tahdonvastaisuus siinä oikeudellisessa mielessä, jollaisena siitä termistä puhutaan, koska nyt kyseessä on lapsi ja hänen aikuinen huoltajansa. Olen itsekin pukenut uhmaikäiselle tahdonvastaisesti kumisaappaat, tehnyt tahdonvastaisesti pahaa ruokaa ja vienyt tahdonvastaisesti päiväkotiin, lääkäriin ja vaikka minne. Ei tämä asia mielestäni kovin paljon erilainen ole noin juridisesti ajateltuna. Lapsi saa kasvunsa myötä vapauksia ja vastuita, mutta joidenkin kohdalla niiden harjoittelussa menee hiukan pidempään. Jos 16-vuotias ei vieläkään ymmärrä omaa parastaan tai noudata huoltajansa ohjeita, häntä täytyy asiasta muistuttaa ja opettaa sitten kädestä pitäen.
Eli minkälaista vapautta 16-vuotias voi vaatia ja edellyttää? Mielestäni sellaista, johon hän on valmis. Jos annetut vapaudet toistuvasti johtavat haittakäyttäytymiseen, on vapautta tällöin rajoitettava ja palattava pari askelta taaksepäin.
Mielestäni niissä lastensuojelulaitoksissa pitäisi olla sellaiset olosuhteet, että niiden osalta nuori ei pääse traumatisoitumaan. Ja se, että häneltä ehkä ensimmäistä kertaa kielletään asiota, edellytetään vastuunottoa ja ohjeiden noudattamista saakin mielestäni hiukan "traumatisoida". Jossain vaiheessa elämää ne asiat on opittava, ja jos vanhemmat eivät ole siihen pystyneet mielestäni lastensuojelun pitäisi pystyä, jos he kerran lapsen laitokseensa ovat valmiita ottamaan.
En ole koskaan kuullut yhdenkään aikuisen sadattelevan, että häntä vituttaa kun nuorena opetettiin hoitamaan raha-asioita, ottamaan vastuuta tai huomioimaan muita ihmisiä saati olevan katkera siitä, että vanhemmat eivät sallineet päihteidenkäyttöä alaikäisenä.
Nyt tuntuu siltä, että nämä laitosnuoret vapautuvat 18-vuotiaina tosiaan täysin valmistautumattomina, katkerina ja varmasti myös traumatisoituneina nuorina aikuisina tähän maailmaan.
