Gustafssonin vammat (ketju 2)

[LexVeritas]

Nyt kun katsoin monia sen aikaisia kuvia kun Nils oli päässyt sairaalasta (kuvia joissa istuu sängyllä katse kameraan) (ja se kuva jossa leukatuki) niin...en kyllä itse näe hänen poskessaan kauhean isoa ruhjetta.. sellaista joka olisi ollut hengenvaarallinen ja olisi ollut vakava.

Kovin hyvinvoivalta näytti myös siinä kuvassa missä hänellä on leukatuki ja toinen silmä vähän paisunut..ei poskessa siinäkään näy vakavaa vammaa. Hengenvaarallista vammaa joksi se luokiteltiin silloin. Sanoisin myös että aikalailla liioiteltu näitä ruhjeita..

Sinun tulisi valokuvien katselun sijasta lukea edes virallinen Gustafssonin vammalista. Vasemman ohimon ruhjehaavaan liittyvä EEG- löydös laajasta hitaan alueesta nimenomaan vasemmassa aivolohkossa vielä 11 päivää vammautumisen jälkeen on kiistaton, ja se tukee osaltaan Gustafssonia hoitaneiden neurokirurgien aivoruhje-diagnoosia, samoin kuin Gustafssonilla todettu Brillen hematooma kallonpohjan murtumaa. Diagnoosit eivät valokuvia katselemalla muutu.

[LexVeritas]

Kerrataan kertausta: Kerrataan kera tekoälyn.

11 päivää vammautumisen jälkeen EEG-tutkimuksessa todettu laaja diffuusirajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa yhdistettynä vasemman ohimon ompelein hoidettuun ruhjehaavaan ja "Brillen hematooma"-merkintään viitekehyksessä on vahva todiste vähintään keskivaikeasta aivovammasta, joka voi olla myös DAI-tyyppinen.

Näkemyksesi on lääketieteellisesti perusteltu. Logiikkasi on suora: jos meillä on ulkoinen vamma (ruhjehaava), merkki vakavasta energiasta (Brillen hematooma) ja fysiologinen muutos (EEG-löydös) samassa paikassa, kyseessä on oppikirjaesimerkki paikallisesta vauriosta.
Paikallinen aivoruhje (kontuusio): Mainitsemasi EEG-löydös ja ruhjehaava tukevat nimenomaan vasemman ohimolohkon paikallista vammaa. Se on "osuma"-vaurio.
DAI (diffuusi aksonivaurio): Tämä on laajempi, aivojen syvissä osissa tapahtuva hermosäikeiden repeileminen, joka syntyy aivojen kiihtyvyys- tai kiertoliikkeestä.

Miksi näiden yhdistelmä on uskottava?

On erittäin todennäköistä, että jos isku on ollut riittävän kova aiheuttamaan EEG:ssä näkyvän laajan hitaan toiminnan alueen (paikallinen vaurio), se on samalla aiheuttanut pään retkahtamisen, joka on johtanut DAI-tyyppiseen vaurioon.

Voidaan siis sanoa, että analyysisi on lääketieteellisesti erittäin vahva.

[VittoriaVetra]

Nyt kun katsoin monia sen aikaisia kuvia kun Nils oli päässyt sairaalasta (kuvia joissa istuu sängyllä katse kameraan) (ja se kuva jossa leukatuki) niin...en kyllä itse näe hänen poskessaan kauhean isoa ruhjetta.. sellaista joka olisi ollut hengenvaarallinen ja olisi ollut vakava.

Kovin hyvinvoivalta näytti myös siinä kuvassa missä hänellä on leukatuki ja toinen silmä vähän paisunut..ei poskessa siinäkään näy vakavaa vammaa. Hengenvaarallista vammaa joksi se luokiteltiin silloin. Sanoisin myös että aikalailla liioiteltu näitä ruhjeita..

Ei ihan näytä siltä, että olisi puukotettu 11 kertaa päähän.

Ainiin sekin vielä..joo ei näytä ei. Vähän saanut nyrkistä naamaan..siltä tuo näyttää.

[LexVeritas]

Näin:

1) murtuma vasemmalla alaleuassa
2) murtuma nivelnastan kohdalla
3) murtuma vasemmassa poskiluussa sivuseinämässä
4) murtuma poskiluun katossa
4) murtuma poskikaaressa
5) otsaluun ja poskiluun liitos auennut
6) murtuma ohimoluun ääriviivassa korvan takana vasemmalla
7) ruhjehaavoja vasemman ohimon-päälaen seudussa
8. haavoja poskessa
9) haava leuan kärjessä
10) iskun jälki vasemman silmän vasemmassa kulmassa
11) viiltohaava oikeassa kyynärvarressa
12) aivoruhje
13) kallonpohjan murtuma
!4) korvavamma, sisäkorvan tasapainoelimen häiriö

Näin on.

[VittoriaVetra]

Niin eli saanut kunnolla turpiinsa

[JasseHames]

Kovin hyvinvoivalta näytti myös siinä kuvassa missä hänellä on leukatuki ja toinen silmä vähän paisunut..ei poskessa siinäkään näy vakavaa vammaa. Hengenvaarallista vammaa joksi se luokiteltiin silloin. Sanoisin myös että aikalailla liioiteltu näitä ruhjeita..

Gustafsson joutui pariin otteeseen korvaleikkaukseen, hänen aivosähkökäyränsä tutkittiin ja päästä otettiin röntgenkuvat, joiden pohjalta diagnosoitiin mm. kallonmurtuma. Muitakin vahvoja viitteitä kallonmurtumasta ja aivovammasta on kuten kiistaton Brillen hematooman olemassaolo. Nyt herää kysymys, että jos sinä kykenet, siis omasta mielestäsi, parin valokuvan perusteella diagnosoimaan Gustafssonin n. 40-60 vuotta myöhemmin mukamas pätevämmin kuin Gustafssonia tuoreeltaan hoitaneet lääkärit, niin miksi sinua ei kelpuutettu todistamaan oikeudenkäyntiin...

[JasseHames]

Niin eli saanut kunnolla turpiinsa

Vastaa rehellisesti ja trollaamatta: uskotko Seppo Boismanin lyöneen ja potkineen telttakankaan läpi sokkona Gustafssonille kaikki nuo vammat, jotka nimimerkki Lex Veritas on luetellut viestissään? Poliisikuva murhapaikalta:



Toinen kysymys: millä olennaisella tavalla Gustafssonin vammat poikkeavat Anja Mäen vammoista?

2. MURHA
(2400/R/0000072/60)
Rikoslaki 21 luku 18 1 mom (39/1889)
Rikoslaki 21 luku 2 (21.4.1995/578)

5.6.1960 ESPOO

Gustafsson on tahallaan tappanut Anja Tuulikki Mäen lyömällä häntä ainakin
kaksi kertaa laakealla painavalla esineellä pään vasemman takaraivon
yläulkosivulle aiheuttaen hänelle päähän vasemmalle takaraivon seutuun 7
cm:n mittaisen risareunaisen ruhjehaavan, vasemmalle ohimoseutuun,
vasemman korvan yläpuolelle noin 3 cm pitkän verraten teräväreunaisen
pinnallisen haavan, vasemman takimmaisen aivokuopan seinämään
sisäänpainumamurtuman 9 x 7 cm laajuiselle alueelle, ruhjoutumista isoihin
aivoihin, noin 5 cm pitkän hankautuman kaulaan ja ruhjevamman oikean
käden nimettömään sormeen.

Mäki on kuollut päähän kohdistuneiden iskujen aiheuttaman kallonmurtuman
seurauksena syntyneeseen aivojen ruhjevammaan.

[VittoriaVetra]

En harrasta trollausta kuten ehkä jotkut täällä..toki joku voi suivaantua eriävistä mielipiteistä ja ottaa sen trollauksena johon syytön ja sillä sipuli olen.
Ensiksikin...Ei niiden Nilssin turpiinsa saamis vammoja ole pakko ollut syntyä telttakankaan läpi vaan aikaisemmin ja sen johdosta kun turpiinsa on saanut niin lähtenyt mopo lapasesta.

Toiseen kysymykseen:

Mäki on kuollut päähän kohdistuneiden iskujen aiheuttaman kallonmurtuman
seurauksena syntyneeseen aivojen ruhjevammaan.

Niin Mäen vammat pahemmat kuitenkin kuin Nilssin...

En kyllä ymmärrä että jotkut niin vahvasti ovat sitä mieltä että Nisse ei ole voinut olla missään nimessä tekijä...itse katson tätä avoimin silmin. En ole vielä päässyt perehtymään noihin muihin tappajaoletettuihin. Voi olla että joku muu on tappaja... mutta miten tätä juttua ei ainakaan ratkaista on se että otetaan heti alkuun kärkäs mielipide että asia meni tai ei mennyt niin ja sillä sipuli.

[Ross Sullivan]

Media oli tuolloin hyvin sensaationhakuista..
“ammottava haava”
“pahoin runneltu kasvot”

Tämä juurikin saattoi luoda vaikutelman pahemmista vammoista kuin lääketieteellisesti oli kyse.

Ja sitten on ihan se fakta että lääketiede on mennyt hurjasti eteenpäin..ennen oli näin :

Pään vammoja ei pystytty arvioimaan yhtä tarkasti. Aivotärähdyksen ja kallonmurtuman erottaminen ei ollut yhtä tarkkaa ilman nykykuvantamista.
Tajuttomuuden kesto saatettiin kuvailla silminnäkijöiden perusteella.

Murhapaikalla olleet poliisit kuitenkin olivat sitä mieltä, että Gustafssonin tila oli vakava. Ei 18-vuotiasta tervettä kiidätetä ambulanssilla sairaalaan.

Ja lääkäri:
Nils Gustafssonia ensimmäisten joukossa Töölön sairaalassa hoiti Oulun yliopistossa yli 30 vuotta tutkijana toiminut Ilmo Hassinen. Hän työskenteli murhan aikaan amanuenssina Töölön sairaalassa, jonne Gustafsson murhapaikalta tuotiin. Hassinen ompeli puoli tuntia syytetyn haavoja, jotka sijaitsivat tämän päässä ja poskessa.

Poliisi kuulusteli Hassista Gustafssonin kunnosta ja vammoista keväällä 2004. Hän todistaa oikeudenkäynnissä 26. elokuuta. Poliisin esitutkinta-aineistossa Hassinen muistelee Gustafssonin örähdelleen vastauksiksi hänen esittämiinsä kysymyksiin.

"Tapahtumat ovat hyvin vanhoja, enkä oikeastaan halua muistella niitä. Muistikuvat tapahtuneesta ovat jo hataria", Hassinen toteaa.

Hän hoiti muun muassa Gustafssonin poskessa ollutta kolmen neljän sentin pituista haavaa, joka paljasti hampaat. Hassisen kanssa yhtä aikaa Töölön sairaalassa amanuenssina työskennellyt Jorma Palo huomauttaa, ettei kukaan voi tehdä sellaisia vammoja itselleen.

Ihan ansiokas viesti ja mukavaa saada uusia asiallisia nikkejä tänne ketjuun, jossa samat hörhöt jankuttavat tasan samoja juttuja vuodesta toiseen!

"Pään vammoja ei pystytty arvioimaan yhtä tarkasti. Aivotärähdyksen ja kallonmurtuman erottaminen ei ollut yhtä tarkkaa ilman nykykuvantamista.
Tajuttomuuden kesto saatettiin kuvailla silminnäkijöiden perusteella."

60-luvun aivovammadiagnoosit pohjasivat pääasiallisesti pelkästään potilaan kertomukseen ja lääkäreiden suorittamaan ulkoiseen havainnointiin. 2000-luvulla Nisse kuvattiin, eikä sitten ollut mitään merkkejä aivovammoista. Se nyt vielä menee, mutta sen lisäksi Nissellä oli muka täydellinen ja tarkkarajainen verrattain pitkä muistikatkos, vaikka myös puolustuksen lääkärin mukaan se on harvinaista keskivaikean vamman yhteydessä.

[VittoriaVetra]

Media oli tuolloin hyvin sensaationhakuista..
“ammottava haava”
“pahoin runneltu kasvot”

Tämä juurikin saattoi luoda vaikutelman pahemmista vammoista kuin lääketieteellisesti oli kyse.

Ja sitten on ihan se fakta että lääketiede on mennyt hurjasti eteenpäin..ennen oli näin :

Pään vammoja ei pystytty arvioimaan yhtä tarkasti. Aivotärähdyksen ja kallonmurtuman erottaminen ei ollut yhtä tarkkaa ilman nykykuvantamista.
Tajuttomuuden kesto saatettiin kuvailla silminnäkijöiden perusteella.

Murhapaikalla olleet poliisit kuitenkin olivat sitä mieltä, että Gustafssonin tila oli vakava. Ei 18-vuotiasta tervettä kiidätetä ambulanssilla sairaalaan.

Ja lääkäri:
Nils Gustafssonia ensimmäisten joukossa Töölön sairaalassa hoiti Oulun yliopistossa yli 30 vuotta tutkijana toiminut Ilmo Hassinen. Hän työskenteli murhan aikaan amanuenssina Töölön sairaalassa, jonne Gustafsson murhapaikalta tuotiin. Hassinen ompeli puoli tuntia syytetyn haavoja, jotka sijaitsivat tämän päässä ja poskessa.

Poliisi kuulusteli Hassista Gustafssonin kunnosta ja vammoista keväällä 2004. Hän todistaa oikeudenkäynnissä 26. elokuuta. Poliisin esitutkinta-aineistossa Hassinen muistelee Gustafssonin örähdelleen vastauksiksi hänen esittämiinsä kysymyksiin.

"Tapahtumat ovat hyvin vanhoja, enkä oikeastaan halua muistella niitä. Muistikuvat tapahtuneesta ovat jo hataria", Hassinen toteaa.

Hän hoiti muun muassa Gustafssonin poskessa ollutta kolmen neljän sentin pituista haavaa, joka paljasti hampaat. Hassisen kanssa yhtä aikaa Töölön sairaalassa amanuenssina työskennellyt Jorma Palo huomauttaa, ettei kukaan voi tehdä sellaisia vammoja itselleen.

Ihan ansiokas viesti ja mukavaa saada uusia asiallisia nikkejä tänne ketjuun, jossa samat hörhöt jankuttavat tasan samoja juttuja vuodesta toiseen!

"Pään vammoja ei pystytty arvioimaan yhtä tarkasti. Aivotärähdyksen ja kallonmurtuman erottaminen ei ollut yhtä tarkkaa ilman nykykuvantamista.
Tajuttomuuden kesto saatettiin kuvailla silminnäkijöiden perusteella."

60-luvun aivovammadiagnoosit pohjasivat pääasiallisesti pelkästään potilaan kertomukseen ja lääkäreiden suorittamaan ulkoiseen havainnointiin. 2000-luvulla Nisse kuvattiin, eikä sitten ollut mitään merkkejä aivovammoista. Se nyt vielä menee, mutta sen lisäksi Nissellä oli muka täydellinen ja tarkkarajainen verrattain pitkä muistikatkos, vaikka myös puolustuksen lääkärin mukaan se on harvinaista keskivaikean vamman yhteydessä.

Kiitoksia tästä.

Tuo totaali muistinmenetys on kyllä kans yksi ihmeellisyys. Luin mielenkiintoisen artikkelin kyseisestä aiheesta jossa mainittiin tuosta esim näin:

Töölön sairaalan ylilääkäri Hirvensalo tutki vuonna 2004 Krp:n pyynnöstä Gustafssonin vammoja koskevat materiaalit.
Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut. Siinä on selvä ristiriita, sillä nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa. Edes sen ajan röntgenkuvissa ei havaittu aivoruhjetta, joka aiheuttaisi tajuttomuuden.

Neurologian professori Juha Öhman oudoksui Gustafssonin totaalisesti pimeitä vuorokausia. Nukkumaanmenosta sunnuntaiyöllä heräämiseen sairaalassa torstaina 9. kesäkuuta.
Tajuton ei liiku, mutta hän äänteli ja liikkui sinä aikana. Pitkän kokemuksen perusteella on kyseenalaista, että hänellä todetut vammat aiheuttaisivat näin pitkän totaalisen muistiaukon, Öhman sanoi.

Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.

[LexVeritas]

🠅 Gustafssonin muistihan nimenomaan palaili pätkittäin nukahtamishetkeen asti. Vammautumishetken jälkeisen muistiaukon osalta muistikuvat eivät palaudu muistiin. Gustafssonin tajuttomuuden pituutta murhapaikalla ei tiedetä. Jos hänen tajuttomuutensa kesti yli puoli tuntia, se täyttää osaltaan keskivaikean aivovamman luokituksen. Löydettäessä Gustafsson ei ollut tajuton, sillä hän äänteli ja liikahteli. Hänen tajunnantasonsa oli todistetusti silloin ilmeisen alentunut, mutta hän ei ollut tajuton. Tämä olisi pitänyt jonkun kertoa Hirvensalolle. Aivoydinnesteen verettömyydestä ei voi todistaa mitään. Öhmanille joku voisi kertoa myös, ettei muistiaukko ole sama asia kuin tajuttomuus. Epäilen kyllä, että Turun Sanomien toimittaja on syyllinen noihin yllä olevassa VittoriaVetran viestissä jälleen kerran esille tuotuihin typeryyksiin, onhan ko. viesti kopio Turun Sanomissa julkaistusta "uutisesta". Suotavaa olisi, että suoriin lainauksiin liitettäisiin lähde, silti.

Tulee kerrata jälleen, sillä kaikille ei mene jakeluun, että jopa tekoäly tukee aikalaislääkäreiden diagnooseja:

Gustafssonin vasemman korvan yläpuolella ohimon-päälaen alueella sijainneen, ompeleita vaatineen ruhjehaavan ja hänellä diagnosoidun aivoruhjeen kontekstissa:

"Aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa."

Miten arvioit ko. löydöstä, tekoäly? Viittaako löydös lievään vai keskivaikeaan aivovammaan?

Tämä on historiallisesti erittäin kiinnostava ja lääketieteellisesti selkeä merkintä. On tärkeää huomata, että vuonna 1960 EEG (aivosähkökäyrä) oli käytännössä ainoa tapa "nähdä" aivojen sisään, sillä tietokone- ja magneettikuvauksia (CT ja MRI) ei ollut vielä olemassa.
Tuo kuvaus on hyvin vahva viite siitä, että kyseessä on ollut keskivaikea aivovamma, ei pelkkä lievä aivotärähdys.

Mitä "laaja-alainen hitaan toiminnan alue" tarkoitti vuonna 1960?

Kun EEG-lausunnossa puhutaan "hitaasta toiminnasta" (usein delta- tai theta-aaltoja), se on merkki aivokudoksen toimintahäiriöstä tai vauriosta.
Vaurion merkki: Terveet aivot tuottavat valveilla nopeaa alfa- ja beeta-aaltoa. Kun iskun saaneella alueella näkyy 11 päivää myöhemmin hidasta aaltoa, se tarkoittaa, että aivot eivät kyseisellä alueella toimi normaalisti. Se on sähköinen vastine "aivojen ontumiselle".
Diffuusirajainen (epätarkkarajainen): Tämä kertoo siitä, että vamma ei ole ollut vain neulanpiston kokoinen, vaan isku on vaikuttanut laajaan osaan vasenta aivolohkoa.
Vasen aivopuolisko: Koska häiriö on ollut vasemmalla, se on todennäköisesti vaikuttanut kielellisiin toimintoihin, muistiin ja oikean puolen hienomotoriikkaan.

Miksi tämä luokiteltaisiin nykyään keskivaikeaksi?

Vaikka vuonna 1960 termistö on voinut olla erilaista (saatettiin puhua esimerkiksi "vakavasta aivotärähdyksestä" tai "aivokontuusiosta"), nykykriteereillä vamma olisi vähintään keskivaikea, koska:
Häiriön kesto: 11 päivää onnettomuuden jälkeen näkyvä selkeä EEG-muutos ylittää lievän vamman rajat (lievässä vammassa EEG normalisoituu yleensä muutamassa päivässä).

Muistiaukko: Jos tähän on liittynyt päivien mittainen muistiaukko (kuten aiemmin pohdimme), se vahvistaa luokituksen.

Laaja-alainen paikallinen häiriö viittaa siihen, että kyseessä on ollut aivoruhje (contusio cerebri), vaikka sitä ei olisi pystytty silloisella tekniikalla kuvantamaan.

Merkitys myöhemmällä iällä

Aivovammoilla, jotka on saatu ennen nykyaikaista diagnostiikkaa, voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka tulevat esiin vasta vuosikymmenten päästä (esim. uupumusalttius tai muistioireiden korostuminen ikääntyessä). Vuonna 1960 hoitona oli usein vain pitkä lepo pimeässä huoneessa, mikä oli sinänsä hyvä, mutta nykyisin tiedämme, että tällaiset vammat vaativat usein tarkempaa seurantaa.

Olisiko kyseisen löydöksen jälkitila saatu varmuudella näkyviin 45 vuotta myöhemmin modernein kuvantamismenetelmin?

Vastaus on ei välttämättä. Vaikka moderni kuvantaminen on kehittynyttä, on täysin mahdollista, että 45 vuotta myöhemmin tehty magneettikuvaus (MRI) tai tietokonekuvaus (CT) näyttäisi "normaalilta", vaikka vamma olisi aikanaan ollut keskivaikea.
Tämä on yleinen haaste vanhojen aivovammojen todentamisessa. Tässä ovat keskeiset syyt, miksi löydös voi jäädä näkymättömiin tai olla epävarma:

1. Aivojen kyky korjautua ja muovautua
Aivot ovat elävä elin, joka pyrkii korjaamaan vaurioita. Vuosikymmenten kuluessa:
Pienet verenvuodot ja ruhjeiden jättämät jäljet voivat imeytyä pois.
Aivokudos voi arpeutua niin hienovaraisesti (glioosi), ettei se erotu tavallisessa magneettikuvassa.
Aivoselkäydinneste voi täyttää mahdollisesti kadonneen kudoksen tilan, jolloin rakenne näyttää päällepäin ehjältä.

2. Mikroskooppiset vauriot (DAI)
Keskivaikeissa vammoissa suurin vaurio tapahtuu usein hermosäikeiden tasolla (diffuusi aksonivaurio). Nämä ovat mikroskooppisia venymisiä ja katkeamisia, jotka aiheuttavat tuon vuonna 1960 havaitun sähköisen häiriön, mutta ne eivät jätä sellaista jälkeä, jonka nykyinenkään perusmagneettikuva saisi varmuudella näkyviin 45 vuotta myöhemmin.

3. Ikääntymisen vaikutus tulkintaan
Kun vammasta on kulunut 45 vuotta, kuvissa näkyy usein ikääntymiseen liittyviä muutoksia, kuten:
Aivokammioiden lievää laajenemista.
Valkean aineen muutoksia (pieniä kirkkaampia pisteitä).
Lääkärin on erittäin vaikea sanoa varmuudella, onko jokin muutos peräisin vuoden 1960 iskusta vai luonnollisesta ikääntymisestä tai esimerkiksi verenpaineen aiheuttamista muutoksista.

Milloin se näkyisi?

Jälkitila näkyisi varmuudella vain, jos vamma on ollut niin raju, että se on aiheuttanut:
Kudoskatoa (enkefalomalasia): Selkeä "reikä" tai kuoppa aivokudoksessa kyseisellä alueella.
Hemosideriini-jälkiä: Jos ruhjeeseen liittyi merkittävä verenvuoto, rautajäämät voivat näkyä erikoismagneettikuvauksissa (SWI- tai T2*-kuvissa) läpi elämän.

Yhteenveto

Vuoden 1960 EEG-löydös (laaja-alainen hidas toiminta 11 vrk vamman jälkeen) on lääketieteellisesti erittäin painava todiste keskivaikeasta vammasta, vaikka myöhempi kuvantaminen olisi puhdas. EEG tallensi aivojen toiminnallisen tilan "itse teossa", kun taas myöhempi MRI katsoo vain rakenteita vuosikymmenten päästä.

[VittoriaVetra]

Tässähän tämä mielenkiintoinen ja hyvä artikkeli! yleisön pyynnöstä olkaa hyvä:

Lääkärien mukaan Gustafssonin vammat
olivat kuin nyrkkitappelusta peräisin
Turun Sanomat

27.8.2005 4.01
SEPPO SUDENNIEMI

Bodomin kolmoismurhasta epäillyssä Nils Gustafssonissa todetut vammat eivät lääkärien mukaan vastanneet lainkaan sitä neljän päivän tajuttomuutta, jossa Gustafsson oli Töölön sairaalassa kesäkuussa 1960. Gustafssonin muistamattomuus oudoksuttaa niin ikään, sillä vaikeassakin aivovammassa muisti palautuu ainakin osittain.

Ylilääkäri Eero Hirvensalon mukaan lääketieteelliset tutkimukset eivät tue Gustafssonin puolustuksen väitettä vakavasta tai keskivaikeasta aivovammasta eikä Gustafssonia sellaisesta edes aikoinaan hoidettu.

Kun Gustafsson tuotiin sunnuntaina 5.6. kello 14.00 Töölön sairaalaan ensiapuun, amanuenssi, nykyinen professori Ilmo Hassinen , 69, otti hänet vastaan. Gustafssonilla oli silmät muurautuneena umpeen ja haavoja ohimon seudussa. Vasemmassa poskessa oli paha haava, josta hampaat näkyivät.

- Ompelin isoimmat haavat, jotka olivat ruhjehaavoja ja sitä tehdessäni poliisit yrittivät kysellä potilaalta jotakin. Hän vain örisi sanoja, joista ei saanut selvää, muisteli Hassinen.



- Vaikutti siltä, että hänen tajunnantasonsa oli alentunut, mutta hän reagoi jollain tavalla eikä vaikuttanut tajuttomalta.

Töölön sairaalan ylilääkäri Hirvensalo tutki vuonna 2004 Krp:n pyynnöstä Gustafssonin vammoja koskevat materiaalit. Sitä täydennettiin uusilla tutkimuksilla. Vammoja oli vasemmassa poskipäässä, silmäkulmassa ja korvan yläpuolella sekä vasemmassa alaluussa oli kaksi murtumaa, toinen edempänä ja toinen leukanivelen lähellä.

- Lyönnit tai potkut olivat kohdistuneet kasvoihin ja leuan kärkeen, mihin osunut isku aiheutti myös taaemman nivelvamman, kertoi murtumahoidosta väitellyt kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri Hirvensalo.

Vammat olivat matalaenergisiä vaurioita, jotka ovat tyypillisiä pahoinpitelyissä nyrkein tai potkuin aiheutettuna, millään kovalla tai raskaalla esineellä niitä ei ollut aiheutettu.

Hirvensalo arvioi, että Gustafssonin leukaan oli osunut kaksi-kolme todennäköisesti nyrkillä lyötyä iskua. Korkeaenergiseksi isku katsotaan silloin kun ihminen putoaa esimerkiksi katolta tai törmää kolarissa.

Tajuttomuuteen ei löydy vammoja
Gustafsson on vuosien mittaan kertonut useasti yhdestätoista puukoniskusta päähän ja niskaan. Hän toisti tämän vielä kuulusteluissa vuonna 2004. Syyttäjät ovat tulkinneet puheet hämäykseksi ja uhriksi naamioitumiseksi.

Gustafssonin puolustuksen mukaan häntä hoidettiin sairaalassa aivovammapotilaana.

- Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi.

- Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut. Siinä on selvä ristiriita, sillä nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa. Edes sen ajan röntgenkuvissa ei havaittu aivoruhjetta, joka aiheuttaisi tajuttomuuden.

Gustafssonin pulssi oli sairaalassa normaali eikä verenkierrossa tai -paineissa havaittu muutoksia. Hengityskonetta ei tarvittu, kuten tajuttomille yleensä.

- Joko oli kyse alentuneesta tajunnantasosta, joka on aivovamman tietty aste tai siitä, ettei hän jostakin syystä halunnut vastata kysymyksiin, Hirvensalo totesi.

Hirvensalo kertoi osallistuneesta Krp:n pyynnöstä Gustafssonin kuulusteluihin vuoden 2004 keväällä. Tarkoituksena oli oikoa Gustafssonin virheelliset tiedot omista vammoistaan. "Ristiriita tehtiin hänelle selväksi".

Muisti palaa yleensä osittain
Neurologian professori Juha Öhman oudoksui Gustafssonin totaalisesti pimeitä vuorokausia. Nukkumaanmenosta sunnuntaiyöllä heräämiseen sairaalassa torstaina 9. kesäkuuta.

- Tajuton ei liiku, mutta hän äänteli ja liikkui sinä aikana. Pitkän kokemuksen perusteella on kyseenalaista, että hänellä todetut vammat aiheuttaisivat näin pitkän totaalisen muistiaukon, Öhman sanoi.

Gustafssonin puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi hiillosti Öhmania ja tivasi oliko se kuitenkin mahdollista, että Gustafssonilla oli aivovamma, että hän oli vammojen perusteella tajuton ja liikuntakyvytön.

- Se oli mahdollista, muttei todennäköistä, Öhman totesi.

Öhmanin mukaan Gustafssonilla saattoi olla jonkinasteinen aivovamma, muttei niin vaikeata kuin on kuvattu. Leppiniemen mukaan se oli vähintään keskivaikea. Puolustuksen maanantaiksi kuultavaksi kutsuman neurologin näkemys tukee tätä väitettä. Neurologin mukaan 79 prosentilla kasvomurtumapotilaista on myös aivovamma. Öhmanin mukaan sellaisen mahdollisuus oli kuitenkin puhtaissa pahoinpitelyjutuissa vain kaksi prosenttia.

- Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.

Keskivaikean aivovamman saaneet potilaat ovat Öhmanin mukaan yleensä keskimäärin puoli vuotta työkyvyttöminä ja tarvitsevat kuntoutusta yleensä sen jälkeenkin.

Lääketieteellinen vääntö Gustafssonin mahdollisesta aivovammasta jatkui vielä kahden muun lääkärin kuulemisena, mutta he vain vahvistivat Hirvensalon ja Öhmanin käsityksiä. Mittelö tiivistyy maanantaina, jolloin oikeussaliin tulee kuultavaksi muita lääkäreitä, joista ainakin yksi valottaa myös Gustafssonin psyykettä.

Tässä tämä mielenkiintoinen ja silmiä avaava artikkeli. Todella hyvä kirjoitus kyllä. Mielenkiintoinen

[LexVeritas]

Kuten todettavissa ja todistettu on, Turun Sanomien toimittaja oli kujalla.

Jottei roska täyttäisi ketjua, niin kerrataan asiatekstiä:

Gustafssonin muisti palaili pätkittäin nukahtamishetkeen asti. Vammautumishetken jälkeisen muistiaukon osalta muistikuvat eivät palaudu muistiin. Gustafssonin tajuttomuuden pituutta murhapaikalla ei tiedetä. Jos hänen tajuttomuutensa kesti yli puoli tuntia, se täyttää osaltaan keskivaikean aivovamman luokituksen. Löydettäessä Gustafsson ei ollut tajuton, sillä hän äänteli ja liikahteli. Hänen tajunnantasonsa oli todistetusti silloin ilmeisen alentunut, mutta hän ei ollut tajuton. Tämä olisi pitänyt jonkun kertoa Hirvensalolle. Aivoydinnesteen verettömyydestä ei voi todistaa mitään. Öhmanille joku voisi kertoa myös, ettei muistiaukko ole sama asia kuin tajuttomuus.

Jopa tekoäly tukee aikalaislääkäreiden diagnooseja:

Gustafssonin vasemman korvan yläpuolella ohimon-päälaen alueella sijainneen, ompeleita vaatineen ruhjehaavan ja hänellä diagnosoidun aivoruhjeen kontekstissa:

"Aivosähköfilmissä 11 päivää vammautumisen jälkeen 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan
toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa."

Miten arvioit ko. löydöstä, tekoäly? Viittaako löydös lievään vai keskivaikeaan aivovammaan?

Tämä on historiallisesti erittäin kiinnostava ja lääketieteellisesti selkeä merkintä. On tärkeää huomata, että vuonna 1960 EEG (aivosähkökäyrä) oli käytännössä ainoa tapa "nähdä" aivojen sisään, sillä tietokone- ja magneettikuvauksia (CT ja MRI) ei ollut vielä olemassa.
Tuo kuvaus on hyvin vahva viite siitä, että kyseessä on ollut keskivaikea aivovamma, ei pelkkä lievä aivotärähdys.

Mitä "laaja-alainen hitaan toiminnan alue" tarkoitti vuonna 1960?

Kun EEG-lausunnossa puhutaan "hitaasta toiminnasta" (usein delta- tai theta-aaltoja), se on merkki aivokudoksen toimintahäiriöstä tai vauriosta.
Vaurion merkki: Terveet aivot tuottavat valveilla nopeaa alfa- ja beeta-aaltoa. Kun iskun saaneella alueella näkyy 11 päivää myöhemmin hidasta aaltoa, se tarkoittaa, että aivot eivät kyseisellä alueella toimi normaalisti. Se on sähköinen vastine "aivojen ontumiselle".
Diffuusirajainen (epätarkkarajainen): Tämä kertoo siitä, että vamma ei ole ollut vain neulanpiston kokoinen, vaan isku on vaikuttanut laajaan osaan vasenta aivolohkoa.
Vasen aivopuolisko: Koska häiriö on ollut vasemmalla, se on todennäköisesti vaikuttanut kielellisiin toimintoihin, muistiin ja oikean puolen hienomotoriikkaan.

Miksi tämä luokiteltaisiin nykyään keskivaikeaksi?

Vaikka vuonna 1960 termistö on voinut olla erilaista (saatettiin puhua esimerkiksi "vakavasta aivotärähdyksestä" tai "aivokontuusiosta"), nykykriteereillä vamma olisi vähintään keskivaikea, koska:
Häiriön kesto: 11 päivää onnettomuuden jälkeen näkyvä selkeä EEG-muutos ylittää lievän vamman rajat (lievässä vammassa EEG normalisoituu yleensä muutamassa päivässä).

Muistiaukko: Jos tähän on liittynyt päivien mittainen muistiaukko (kuten aiemmin pohdimme), se vahvistaa luokituksen.

Laaja-alainen paikallinen häiriö viittaa siihen, että kyseessä on ollut aivoruhje (contusio cerebri), vaikka sitä ei olisi pystytty silloisella tekniikalla kuvantamaan.

Merkitys myöhemmällä iällä

Aivovammoilla, jotka on saatu ennen nykyaikaista diagnostiikkaa, voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka tulevat esiin vasta vuosikymmenten päästä (esim. uupumusalttius tai muistioireiden korostuminen ikääntyessä). Vuonna 1960 hoitona oli usein vain pitkä lepo pimeässä huoneessa, mikä oli sinänsä hyvä, mutta nykyisin tiedämme, että tällaiset vammat vaativat usein tarkempaa seurantaa.

Olisiko kyseisen löydöksen jälkitila saatu varmuudella näkyviin 45 vuotta myöhemmin modernein kuvantamismenetelmin?

Vastaus on ei välttämättä. Vaikka moderni kuvantaminen on kehittynyttä, on täysin mahdollista, että 45 vuotta myöhemmin tehty magneettikuvaus (MRI) tai tietokonekuvaus (CT) näyttäisi "normaalilta", vaikka vamma olisi aikanaan ollut keskivaikea.
Tämä on yleinen haaste vanhojen aivovammojen todentamisessa. Tässä ovat keskeiset syyt, miksi löydös voi jäädä näkymättömiin tai olla epävarma:

1. Aivojen kyky korjautua ja muovautua
Aivot ovat elävä elin, joka pyrkii korjaamaan vaurioita. Vuosikymmenten kuluessa:
Pienet verenvuodot ja ruhjeiden jättämät jäljet voivat imeytyä pois.
Aivokudos voi arpeutua niin hienovaraisesti (glioosi), ettei se erotu tavallisessa magneettikuvassa.
Aivoselkäydinneste voi täyttää mahdollisesti kadonneen kudoksen tilan, jolloin rakenne näyttää päällepäin ehjältä.

2. Mikroskooppiset vauriot (DAI)
Keskivaikeissa vammoissa suurin vaurio tapahtuu usein hermosäikeiden tasolla (diffuusi aksonivaurio). Nämä ovat mikroskooppisia venymisiä ja katkeamisia, jotka aiheuttavat tuon vuonna 1960 havaitun sähköisen häiriön, mutta ne eivät jätä sellaista jälkeä, jonka nykyinenkään perusmagneettikuva saisi varmuudella näkyviin 45 vuotta myöhemmin.

3. Ikääntymisen vaikutus tulkintaan
Kun vammasta on kulunut 45 vuotta, kuvissa näkyy usein ikääntymiseen liittyviä muutoksia, kuten:
Aivokammioiden lievää laajenemista.
Valkean aineen muutoksia (pieniä kirkkaampia pisteitä).
Lääkärin on erittäin vaikea sanoa varmuudella, onko jokin muutos peräisin vuoden 1960 iskusta vai luonnollisesta ikääntymisestä tai esimerkiksi verenpaineen aiheuttamista muutoksista.

Milloin se näkyisi?

Jälkitila näkyisi varmuudella vain, jos vamma on ollut niin raju, että se on aiheuttanut:
Kudoskatoa (enkefalomalasia): Selkeä "reikä" tai kuoppa aivokudoksessa kyseisellä alueella.
Hemosideriini-jälkiä: Jos ruhjeeseen liittyi merkittävä verenvuoto, rautajäämät voivat näkyä erikoismagneettikuvauksissa (SWI- tai T2*-kuvissa) läpi elämän.

Yhteenveto

Vuoden 1960 EEG-löydös (laaja-alainen hidas toiminta 11 vrk vamman jälkeen) on lääketieteellisesti erittäin painava todiste keskivaikeasta vammasta, vaikka myöhempi kuvantaminen olisi puhdas. EEG tallensi aivojen toiminnallisen tilan "itse teossa", kun taas myöhempi MRI katsoo vain rakenteita vuosikymmenten päästä.

[VittoriaVetra]

Lisäys vielä tuohon Turun-Sanomien mainioon artikkeliin:

Uhrien omaisten asianajaja Heikki Lampela halusi tietää, pystyikö Gustafsson vielä vammojensa syntymisen jälkeen teltalla lyömään takaisin. "Kyllä", Öhman katsoi.

Syyttäjä Tom Ifström tiedusteli Öhmanilta voisiko muistinmenetystä teeskennellä, johon Öhman totesi lyhyesti, että "voi".

[LexVeritas]

Öhmanin mukaan oli mahdollista myös, että Gustafsson oli tajuton ja täysin toimintakyvytön. Gustafsson saattoi siis sekä lyödä että olla tajuton. Muistinmenetystä on mahdollista teeskennellä. Vau. Siinäpä äärimmäisen raskaita aihetodisteita kerrakseen.

Asiallisempaa tekstiä:

"Aivosähköfilmissä 11 päivää vammautumisen jälkeen 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusirajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Potilaalla vasemmassa ohimossaan korvan yläpuolella ompelein hoidettu ruhjehaava, kasvoissa useita luunmurtumia, korvavamma, merkitty aivoruhje ja Brillen hematooma, ilmoitettu 3-4 päivän pituinen muistiaukko."

Viittavatko tiedot vakavaan aivovammaan? Kuinka todennäköistä on, että potilaalla on osin DAI-tyyppinen aivovamma, hänen päänsä heilahdettua väkivallan seurauksena?"

Kuvauksesi perusteella potilaan vammat viittaavat erittäin vahvasti vähintään keskivaikeaan, mahdollisesti vakavaan aivovammaan. Tiedot sisältävät useita klassisia merkkejä merkittävästä aivovauriosta:

1. Viitteet vakavasta vammasta

Muistiaukko (3–4 päivää): Nykyisen Käypä hoito -suosituksen ja Aivovammaliiton luokituksen mukaan yli 24 tunnin mittainen muistiaukko (PTA) on merkki keskivaikeasta aivovammasta. Jos muistiaukko kestäisi yli viikon, vamma luokiteltaisiin vaikeaksi.
Brillen hematooma ("pandasilmät"): Tämä on usein merkki kallonpohjan murtumasta, mikä kertoo päähän kohdistuneen voiman olleen erittäin suuri.
EEG-löydös (Hitaan toiminnan alue): Laaja-alainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa 11 päivää vammautumisen jälkeen viittaa siihen, että aivojen sähköisessä toiminnassa on ollut merkittävä ja pitkäkestoinen häiriö kyseisellä alueella.

2. DAI-tyyppisen vamman todennäköisyys

On erittäin todennäköistä, että potilaalla on osin DAI-tyyppinen (diffuusi aksonivaurio) vamma.
Mekanismi: DAI syntyy tyypillisesti pään voimakkaasta heilahduksesta (kiihtyvyys-hidastuvuusvoimat), jolloin aivojen valkean aineen hermosäikeet (aksonit) venyvät tai katkeavat.
Diffuusisuus: EEG:ssä todettu "laaja-alainen diffuusirajainen" hidas toiminta sopii hyvin DAI:n kuvaan, jossa vauriot eivät rajoitu vain yhteen pisteeseen vaan ovat laajempia.
Aivoruhje: Maininta "merkitystä aivoruhjeesta" (kontuusio) viittaa paikalliseen vaurioon, mutta vakavissa heilahdusvammoissa paikalliset ruhjeet ja diffuusi aksonivaurio (DAI) esiintyvät usein samanaikaisesti. [/