Tyttö sijoitettiin lastenkotiin - samanikäinen poika raiskasi

[Mörrimurri]

On julkinen salaisuus, että 34% lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tekijänä on toinen lapsi.

Kuten tässäkin. Venla sijoitettiin 15-vuotiaana lastenkotiin, jossa toinen nuori raiskasi hänet. Työntekijät eivät puuttuneet tapahtumien etenemiseen, vaikka Venla oli jo aiemmin tehnyt pojasta rikosilmoituksen.

https://www.hs.fi/helsinki/art-2000011515463.html

Venla päätyi lastenkotiin 15-vuotiaana, koska hän oli yrittänyt itsemurhaa. Venlalla oli todettu masennus ja ahdistus, mutta psykiatriselle osastolle sairaalaan hänet otettiin vain yhdeksi yöksi. Viranomaiset päättivät kiireellisestä sijoituksesta ja sitten huostaanotosta Uudellamaalla sijaitsevaan pieneen lastenkotiin loppuvuodesta 2021. Tällainen ratkaisu on tavallinen, jos nuori on vaarassa siksi, ettei hän saa riittävää hoitoa mielenterveys­ongelmiinsa. Venlan äiti ei vastustanut huostaanottoa.

Äiti oli neuvolasta asti pyytänyt tarkempia tutkimuksia tyttärelleen. Venlalla oli havaittu esimerkiksi syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö arfid sekä mutismia. Mutismi tarkoittaa kyvyttömyyttä puhua monissa sosiaalisissa tilanteissa, vaikka puhe muulloin luistaa.

Lastenkodissa asuessaan Venla sai aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön adhd-diagnoosin, mikä selittää monia hänen oireitaan. Ensimmäisinä kuukausina lastenkodin työntekijät rajoittivat Venlan liikkumista rankasti. Hän ei saanut lähteä edes kouluun tai kotilomille. Helmikuussa Venla alkoi käydä koulussa enimmillään tunnin päivässä. Pian hän jäi lähes kaikkina aamuina vain nukkumaan, vaikka tarkoitus oli suorittaa peruskoulu loppuun.

Keväällä työntekijät rajoittivat Venlan liikkumista lyhyiksi ajoiksi, kun Venlan huoneesta löytyi viiltelyyn sopiva veitsi tai hän karkaili. Lastenkoti saa tehdä niin lapsen turvallisuuden vuoksi. Pidemmäksi ajaksi liikkumista voi rajoittaa sosiaali­työntekijän päätöksellä. Venla koki, että häntä rangaistiin siitä, että hän oli ahdistunut.

”Se oli vankila. Ei niitä kiinnostanut, miksi yritin pois.”

Lastenkodin säännöt olivat selvät. Pojat eivät saa mennä tyttöjen huoneisiin eivätkä tytöt poikien. Venla sanoo, ettei sääntöä noudatettu, vaikka poikien puoli ja tyttöjen puoli olivat eri siivissä ja työntekijöiden toimisto niiden välissä.

Toukokuussa 14-vuotias poika tuli Venlan huoneeseen illalla. Poika riisui Venlalta vaatteita vasten tämän tahtoa ja kuvasi tapahtumaa. Poika halusi olla Venlan seurassa enemmän kuin Venla pojan seurassa. Näin työntekijät merkitsivät keväällä muistiin ainakin kaksi kertaa. Kirjauksissa lukee myös, että Venlan kanssa pitäisi harjoitella selvemmin ”ein” sanomista.

Hän riisui Venlalta vaatteita vasten tämän tahtoa ja kuvasi tapahtumaa. Venla vaati poikaa poistamaan videon puhelimestaan. Hän ei suostunut. Venlan ystävä, toinen lastenkodissa asunut tyttö, kertoi lastenkodin sosiaali­ohjaajalle, mitä oli tapahtunut. Venlan mukaan työntekijät puuttuivat aluksi ainoastaan siihen, että poika oli vienyt hänen puhelimensa ja pankkikortin tunnuslukuineen. Äidille lastenkoti ei ilmoittanut tapahtumista. Venla oli viikon verran karkumatkalla ja viilteli itseään pahasti.

Venla teki ystävänsä tukemana tapahtuneesta rikosilmoituksen. Kesällä poika roikkui yhä alituiseen Venlan lähellä. Heinäkuussa hän tuli keskellä yötä jälleen Venlan huoneeseen ja raiskasi tämän. Venla teki uuden rikosilmoituksen.

Venla ei ole tytön oikea nimi. HS ei kerro hänen nimeään eikä lastenkodin tarkempaa sijaintia, jotta Venlaa eikä tapahtumien aikaan alaikäistä poikaa tunnistettaisi. Toimitus on tutustunut Venlaa koskeviin asiakirjoihin.

Suomessa on lastenkoteja ja muita sijais­huolto­paikkoja, joissa väkivalta on harvinaista. Monet lastensuojelussa kasvavat eivät koe sitä koskaan. Silti lasten ja nuorten välinen väkivalta on laitoksissa yleisempää kuin muilla samanikäisillä. Näin kertovat kouluterveyskyselyt ja lastensuojelun kehittämisjärjestö Pesäpuun viime vuonna valmistunut laaja selvitys. Selvityksessä monet sijaishuollossa kasvaneet nuoret kertovat, että aikuiset eivät ole tehneet mitään, kun heille on kerrottu väkivallasta. Toisinaan he eivät edes kerro tapahtuneista aikuisille, koska ajattelevat, ettei se kuitenkaan mitään muuta.

Joskus voi olla, että nuoret eivät salassa­pito­velvollisuuden vuoksi tiedä, mitä kaikkea heidän auttamisekseen on tehty, Pesäpuun kehittämis­päällikkö ja psykologi Johanna Barkman sanoo. ”Mutta en vähättele heidän kokemustaan. Aikuiset eivät tunnista väkivallan ilmenemismuotoja tarpeeksi hyvin.”

Pesäpuun kyselyssä sijaishuollossa kasvaneet nuoret mainitsevat seksuaalisen väkivallan muita väkivallan muotoja harvemmin. Silti neljännes vastanneista sanoi kokeneensa, että toinen nuori painostaa tai pakottaa yhdyntään tai muunlaiseen seksiin. Eniten nuoret puhuivat henkisestä väkivallasta. Nimittelystä, huutamisesta, ulkopuolelle sulkemisesta.

Barkman kutsuu tätä väkivallan harmaaksi alueeksi. Kun sitä ei huomata tai käsitellä, seuraa yksinäisyyttä, syyllisyyttä, häpeää ja turvattomuuden tunnetta, mikä taas ruokkii lisää väkivaltaa. Väkivallan uhriksi joutuvat usein tytöt ja nuoret, joiden kykyä toimia rajoittaa esimerkiksi sairaus. Juuri sellaiset nuoret kuin ahdistunut ja masentunut Venla.

Mutta Barkman muistuttaa, että monesti sama lapsi on yhdessä tilanteessa väkivallan uhri, toisessa tekijä ja kolmannessa näkee tai kuulee väkivaltaa. Pelottiko silloin? Venlan peukku nousee epäröimättä. Mutismin takia Venlan on monesti vaikea puhua vieraille ihmisille, saati tällaisista kokemuksista toimittajalle.

Osaan kysymyksistä hän vastaa suoraan. Välillä hän täydentää haastattelussa mukana olevan äitinsä sanoja tai näyttää peukulla, menikö kertomus oikein vai väärin.

Kysyn Venlalta, mikä lastenkodissa muuttui toukokuun jälkeen, kun poika oli ensimmäisen kerran tunkeutunut hänen huoneeseensa ja alkanut riisua vaatteita hänen yltään.

Ei juuri mikään. Nuorten yhteydenpitoa ei rajoitettu, eikä poikaa siirretty muualle, Venla kertoo. Hänen mukaansa muutkin tytöt puhuivat, että poika koskee heitä ilman lupaa. Miltä tuntui, kun poikaa piti silti nähdä joka päivä? Epämukavalta? Venla nostaa peukalonsa pystyyn. Heinäkuussa Venla sitten havahtui keskellä yötä siihen, että poika raiskasi häntä.

”Hän kysyi, että heräsitkö. Sanoin, että lopeta ja lähde pois. Hän ei lopettanut heti, mutta meni lopulta pois”, Venla sanoo.

Venla kokee, että työntekijät eivät raiskauksen jälkeenkään ottaneet tapahtunutta vakavasti vaan edelleen kyselivät, käyttikö hän nimenomaan sanaa ”ei”. ,Toisen rikosilmoituksen jälkeen Venlan äiti vaati, että molempien lasten oikeusturvan vuoksi heidät täytyy erottaa toisistaan. Lastenkoti alkoi etsiä pojalle uutta sijoituspaikkaa. Meni viikkoja ennen kuin sellainen löytyi.

Pelottiko silloin? Venlan peukku nousee epäröimättä.

Elokuussa pidettiin sovittelu. Sovittelussa ulkopuoliset, puolueettomat sovittelijat auttavat rikoksen tai riidan osapuolia keskustelemaan. Venla ja hänen äitinsä luulivat, että sovittelussa keskusteltaisiin ainoastaan siitä, kun poika riisui Venlan ja kuvasi tätä. Heidän yllätyksekseen tilaisuudessa alettiin puhua myös raiskauksesta, joka oli tapahtunut vain vähän aiemmin kesällä. Poliisi päätti raiskausta koskevan rikostutkinnan loppusyksystä, koska epäilty oli tekohetkellä alle 15-vuotias.

Onko väkivaltaan keinoja puuttua, kun puhutaan näin nuorista? Kyllä on, sanoo Johanna Barkman. Hän ei puhu Venlasta vaan laajemmin kaikista lapsista lastensuojelussa.

”Mitä paremmin aikuiset tuntevat lapset, sitä harvinaisempaa väkivalta on”, hän sanoo.

Väkivaltaa on tyypillisesti enemmän, jos ammattilaisia on liian vähän, jos he vaihtuvat usein tai jos samaan paikkaan on sijoitettu tarpeiltaan hyvin erilaisia nuoria.

Osa sijoitetuista nuorista kokee väkivaltaa myös lapsuuden­kodissaan, koulussa tai karkumatkoillaan. Jokaisella lastensuojelussa on taustallaan traumoja, ainakin jokin vaikea kokemus elämässä.

”Monet ovat koko ajan selviytymis­moodissa”, Barkman kertoo.

Hänen mukaansa se voi olla yksi perimmäinen syy väkivaltaiselle käytökselle.

Syksyllä Venlan koulunkäynti alkoi sujua, kun äiti saapui hakemaan ja saattamaan tytärtään kouluun joka aamu.

Lokakuussa Venla pääsi takaisin kotiin, kun viranomaiset purkivat huostaanoton Venlalle palkatun asianajajan vaatimuksesta.

Sille ei ollut enää perusteita, koska Venlan turvallisuuden vuoksi lastenkoti ei ollut hänelle paras paikka asua.

Äiti oli vaatinut huostaanoton purkamista useita kertoja kesästä asti.

Nykyisin Venla on opiskelija ja nuori aikuinen. Pyynnöstä hän riisuu pitkähihaisen paitansa ja näyttää arpiaan. Syvimmät ovat kesältä 2022.

Tuoreita arpia ei näy.