Nuoren jupin särkynyt unelma
Komisario Seppo Sillanpää
Huhtikuun 7. päivänä 1989 ryöstettiin aivan Helsingin keskustassa Arctos Securities pankkiiriliikkeen lähetti. Ryöstäjä vei mukanaan kymmenen miljoonan markan arvoisen arvopaperisalkun. Tutkimuksissa kummitteli koko ajan tuntemattomaksi jäänyt mies, jolla, vaikka hän oli ihan hyvää hyvyyttään hankkinut syylliseksi epäillylle miljoonien markkojen arvoiset osakkeet, oli vain etunimi ”Jaska”, eikä lainkaan osoitetta. Oikeus veti asiasta omat johtopäätöksensä…
Aleksanterinkatu Helsingin keskustassa on yksi vilkkaimmista. Siellä sijaitsevat suurimmat kauppaliikkeet, pankit, konttorit ja pankkiiriliikkeet. Päivittäin ”Aleksilla” liikkuu esimerkiksi eri pankkiiriliikkeiden lähetit miljoonien markkojen arvopaperit salkuissaan, sillä heidän on päivittäin kokoonnuttava klo 12.30 aikaan Suomen pörssiin Fabianinkadulle vaihtamaan arvo papereita keskenään.
Helsingin Sanomat kirjoitti juuri tästä asiasta maaliskuussa lukijoilleen. Lehdessä ihmeteltiin, miten huolimattomasti arvopapereita kuljetetaan. Siinä suorastaan hämmästeltiin, miksi tällaisiin kuljetuksiin ei rikollisten toimesta ole isketty. Näin oli kuljetukset aina suoritettu ja tuskin kukaan tavallinen ihminen tiesi, mitä hennoilla lähettitytöillä oli salkussaan. Vain arvopaperialaa paremmin tuntevat tiesivät asian. Liekö sitten lehden kirjoituksen syytä, että tällaiseen kuljetukseen iskettiin huhtikuun 7. päivänä 1989. Arvopaperisalkku hävisi ja sen mukana runsaan 10 miljoonan markan arvosta arvopapereita. Lähetti ryöstetään Pankkiiriliike Arctos Securitiesin lähetti lähti normaaliin aikaan kierrokselleen Aleksanterin kadun alkupäästä ollakseen 12.30 aikaan pörssissä. Tämän jälkeen hän kävi vielä Kansallis-Osake-Pankin, 1. KOPin ja Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin, 1. SKOPin arvopaperivälityksissä Kluuvikadulla ja Keskuskadulla. Hän saapui takaisin toimipaikkaansa, sen neljänteen kerrokseen klo 13.10 aikaan. Samalla, kun hän kumartui avaamaan pankkiiriliikkeen ovea, hän huomasi, miten kulman takaa tuli vaaleatakkinen, hattupäinen mies ja iski häntä jollakin kovalla esineellä päähän. Tämän jälkeen mies nappasi salkun ja juoksi portaita alas. Lähetti pystyi myöhemmin antamaan tekijästä hyvin hatarat tuntomerkit. Poliisi lähti alusta alkaen siitä, että teko oli hyvin suunniteltu ja tarkasti tehty. Lehdistö julkaisi uutisia, että tekijä tuskin tiesi, mitä ryösti. Julkisuudessa annettiin kuitenkin ymmärtää, että osakkeiden muuttaminen rahaksi olisi erittäin vaikeaa. Vähänkin osakevälitystä tunteva saattoi kuitenkin heti sanoa, että osakkeiden numeroiden saaminen välitystoiminnassa on erittäin vaikeaa ja rahaksi muuttaminen voi olla hyvinkin helppoa. Joukossa oli myös sellaisia papereita, että ne olivat haltijalleen lähes sellaisenaan rahaa. Tiedettiin varsin hyvin, että saantitodistuksia osakkeista vaaditaan hyvin satunnaisesti ja harvoin, vaikka niin pitäisi aina tehdä.
Outo ala
Ryöstöjaoksen tutkijoillekin arvopaperiala oli aivan outo. Lähes ensimmäiseksi asianomistajataholta pidettiin tutkijoille alan luento ja yhdessä pohdittiin erilaisia vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa asianomistajasta oli suuri hyöty. Alaa tuntevana sen edustajat saivat tehtäväkseen sellaisia tehtäviä, jotka muutoin olisivat jääneet poliisin tehtäväksi. Heidän intressinsä oli tietenkin toinen kuin jossakin kioskiryöstössä. Saaliin arvo oli 10 380 000 mk ja vakuutukset kattoivat vain yhden miljoonan. Asianomistajataho alkoi selvittää osakkeiden numeroita, suoritti listaukset ja toimitti luettelot pankkeihin ja pankkiiriliikkeisiin. Ryöstö sattui perjantaina, joten viikonloppuna ei odotettu mitään vahinkoa tapahtuvan. Maanantaiaamuna asianomistaja sai ensimmäiset listat pankkeihin. Tiedostusta laajennettiin seuraavina päivinä.
Vaaleatakkinen mies
Ympäristötiedusteluissa selvisi, että vaaleatakkinen ja tummahattuinen mies oli nähty kyseisessä portaassa ja viereisessä pankkiiriliikkeen portaassa usean päivän aikana, suunnilleen samoihin aikoihin. Edellispäivien näkijöitä oli runsas 10 henkilöä. Tekoa ja pakoa ei ollut nähnyt kukaan. Viereisen pankin kamerasta voitiin tarkastaa, että tekijä ei ollut voinut poistua, kuin Keskuskadun suuntaan joko etukautta tai taka- tietä. Lähetin reitiltä ei irronnut paljon enempää, eikä teknistä näyttöä saatu. Varsin nopeasti teon jälkeen tuli pankkiiripiireistä ilmiantoja osake kaupan ympärillä pyörivistä hämäristä liikemiehistä, joita poliisi alkoi tarkastella. Tämä oli hyvin vaivalloista ja aikaa vievää. Tapauksesta tiedotettiin hyvin lehdistössä ja radiossa. Poliisin opastuksella laadittiin television uutisiin tiedote ja lähetin reitti selostettiin. Tämäkin tuotti muutaman arvokkaan havainnon vaaleatakkisesta miehestä. Asianomistaja lupasi oloissamme poikkeuksellisen suuren vihjepalkkion, 100 000 markkaa. Tosin sekin todettiin näissä piireissä niin pieneksi rahaksi, että sillä ei vielä kukaan kaveriaan ”polta”. Ryöstöjaoksen työtä hidastivat heti maanantaina sattuneet kaksi aseellista ryöstöä. Asian omistajalle ei kehdattu edes sanoa, että vain neljä miestä tutki tätä oloissamme suurinta ryöstöä. "Hämärämiehet” suljettiin yksi toisensa jälkeen epäiltyjen joukosta pois. Viisi päivää teon jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että salkku oli kateissa ja tekijä tietymättömissä. Pelättiin myös sitä, että salkun sisältö oli voitu tuhota ja tappio asianomistajalle olisi tällöinkin samansuuruinen. Teon motiivia haettiin myös siitä, että asianomistajaa ehkä yritettiin vahingoittaa, koska se oli varsin nopeasti vallannut markkina osuuksia alalla.
Puhelu kaukaa
Torstaina huhtikuun 13. päivänä soi puhelin. Tornion osuuspankin johtaja soitti. Hän kertoi, että sinne oli pantattu kolmen miljoonan arvosta osakkeita, joita vastaan oli myönnetty kahden miljoonan laina. Lainaa ei kuitenkaan ollut ehditty nostaa. Lisäksi pankkiin oli myyty Outokummun osakkeita 1000 kpl. Joukossa oli myös osakkeita, joiden numerot olivat pankin varoituslistalla. Lähemmin pankinjohtaja kertoi, että osakkeet oli pantannut eräs Helsingin kauppakorkeakoulussa opiskeleva, mutta siitä kaupungista kotoisin oleva 23-vuotias Markku. Hän antoi Markun henkilötiedot ja kertoi lähemmin miehen harjoittavan opiskelujensa ohella optiokauppaa omissa pienissä yrityksissään. Laina oli tarkoitettu hänen vasta perustettavan uuden yhtiönsä Manu Systemsin nimiin. Paikallinen poliisi kävi takavarikoimassa osakkeet ja toimitti ne myöhemmin Helsinkiin.
Nykyajan juppeja
Kuumeisesti alettiin hankkia tietoja Markku Nylundista. Hän oli toista vuotta opiskelemassa Helsingin kauppakorkeakoulussa. Kesätöissä hän oli ollut helsinkiläisessä pankissa. Hän oli kahden opiskelukaverinsa kanssa perustanut optioita välittävän yhtiön.
Alkuun kaikki olikin mennyt hyvin ja voittoja oli tullut runsaasti. Tämän huumassa oli hankittu asunnoksi ja toimistoksi läheltä koulua kallis huoneisto. Toimitusjohtaja ajoi Turbo Audilla ja yhtiökaveri BMW:llä. Velkaa oli tehty runsaasti. Elintavatkaan eivät poikenneet nykyajan juppien tavoista. Käytiin bodaamassa, pelaamassa squashia, solariumissa, syötiin kalliissa paikoissa, pukeuduttiin hyvin, poltettiin hienoja sikarimerkkejä. Suvulle kotiinpäin annettiin ymmärtää, että kaikki oli hienosti, oli saatu jalansijaa pörssi- ja osakemaailmassa ja asiakkaita riitti.
Siinä sivussa tietenkin muodon vuoksi vähän opiskeltiinkin.
Matka ulkomaille
Markun asunto todettiin kuitenkin tyhjäksi. Sitä alettiin tarkkailla. Perjantaina huhtikuun 14. päivänä aamuyöstä Markun Audi kaarsi talon sisäpihalle. Poliisi oli valppaana ja otti hänet välittömästi kiinni. Ensi sanoikseen hän kertoi, että poliisina hän itsekin olisi tullut samaan päätelmään, mutta että hänellä ei osakkeiden kanssa ollut mitään tekemistä. Kuljetuksen aikana rikospoliisiin Markku yritti hävittää A5-kokoa olevan paperin, missä oli erilaisia numerosarjoja. Hän repi sen kahtia. Samoin hän yritti piilotella käteensä sveitsiläisen pankin käyntikorttia. Tarkastuksessa ilmeni, että Markku oli käynyt Sveitsissä 12.–13.4. ja oli nyt aamuyöstä palaa massa tältä matkaltaan, kun hänet otettiin kiinni. Etukäteen poliisilla ei ollut mitään tietoa, mistä Markkua etsiä tai missä hän olisi. Edelleen Markun tavaroissa oli tallelokeron avain, sekä kolme City-paikoituksen lippua kolmelta edelliseltä päivältä ennen ryöstöä. City-paikoitus sijaitsee noin 150 metriä tekopaikasta. Markku pidätettiin rikospoliisiin. Kotietsintä Seuraavana aamuna hänen asunnollaan suoritettiin tarkka kotietsintä. Kävi ilmi, että hänen yhtiönsä meni hyvin huonosti, tappiota oli tullut jo runsaat 600 000 markkaa viimeisen vuoden aikana. Lisäksi löytyi valmiit paperit ja leimaverolaskelmat uusista yhtiöistä. Niiden mukaan toinen yhtiökaveri olisi saatu ulos vanhoista yhtiöistä ja takuista. Tähän olisi mennyt rahaa noin 1,5 miljoonaa markkaa. Roskista löytyi myös revitty kirje tyttöystävälle, missä sanot tiin, että Sveitsin matkasta ei saa puhua kenellekään. Yhtiökaverit noudettiin kuulusteluihin. He olivat melko tietämättömiä. Molemmat kuitenkin kertoivat, että yhtiö oli mennyt huonosti. Piti perustaa uusi, joka olisi jäänyt yksin Markulle ja muut olisivat vapautuneet velvoitteista. Markku oli viime viikot puhunut suuresta rahoittajasta, jonka kanssa hän kävi päivittäin neuvotteluja. Rahoittaja olisi antanut vakuudet ja perustettava yhtiö olisi saanut ison lainan, jolla sitten olisi toteutettu uusia ideoita. Markku oli päivittäin lähtenyt ”puku päällä” jonnekin. Pojat olivat keskenään jutelleet kyllä, että ”onko joku niin hullu, että rahoittaisi tällaista yhtiötä”. Toisen yhtiökaverin asema oli vaikea. Hän oli asioinut tekopaikan vieressä puoli tuntia ennen tekoa pankkiautomaatilla ja muutenkin hän oli tekoaikaan ollut aivan tekopaikan lähistöllä. Lisäksi hän antoi itsestään hyvin epävarman vaikutuksen. Yllään hänellä oli ollut vaalea popliinitakki, kuten tekijälläkin. Silminnäkijöiden tunnistukset olivat kuitenkin yhtiökavereiden osalta yleensäkin melko huonoja, ja hänet vapautettiin samana iltana.
- Kuva Keskuskadulta Aleksanterinkadulle päin. Markun auto oli oliut pysäköitynä Keskuskadulla C osoittamassa paikassa. Tekijä on ryöstön jälkeen poistunut joko Aleksanterinkadun suunnasta (A) taikka Keskuskadun porttikäytävästä (B)..jpg (157.71 KiB) Katsottu 2324 kertaa
Maanantaina huhtikuun 10. päivänä Markku oli sitten ilmoittanut, että neuvottelut suuren rahoittajan kanssa olivat johtaneet tulokseen, ja että hän ajaisi heti Pohjois-Suomeen kotipaikka kunnalleen neuvottelemaan lainasta. Keskiviikkona huhtikuun 12. päivänä Markku oli sitten kertonut, että laina tulee lähipäivinä tilille ja pyytänyt kaveriaan tekemään paperityön uusia yhtiöitä varten valmiiksi. Sveitsin matkasta hän ei ollut puhunut mitään, eivätkä pojat olleet tienneet, missä Markku silloin oli. Markun avain sopi erääseen helsinkiläiseen pankkilokeroon. Lokero oli kuitenkin tyhjä. Pankin virkailijat kertoivat, että Markku oli maanantaina, huhtikuun 10. päivänä avannut suurimman mahdollisen lokeron ja vienyt sinne jotakin. Keskiviikkona huhtikuun 12. päivänä iltapäivällä hän oli taas käynyt lokerollaan vitsaillen, että siellä oli samppanjapullo ja kaksi lasia. Markku oli ollut työssä kyseisessä pankissa ja saanut täällä kipinän optiokauppaan, mutta silloin hän vielä asui opiskelija-asunnossa. Pankinjohtaja oli välillä yrittänyt rauhoitella poikaa optiokaupoissa sanoen: ”Jäitä hattuun”. Markun pyytämät velat oli kuitenkin myönnetty.
Zurichiin turvaan
Tyttöystävä kertoi ilmeisesti kaiken, minkä tiesi. Tekopäivästä hän ei tiennyt mitään, mutta seuranneena viikonloppuna Markku oli ollut paljon poissa, milloin pelaamassa ja milloin salilla harjoituksissa. Markun harjoittelupäiväkirjasta ilmeni kuitenkin, että tekopäivänä hän ei ollut ollut salilla. Kaikkina muina päivinä oli merkintä. Maanantaina hän oli ollut Markun mukana, kun oli lähdetty Pohjois-Suomeen, mutta tiistain Markku oli taas ollut yksin asioilla kotikaupungissaan Torniossa. Keskiviikkoaamuna Helsingissä hän oli lähtenyt luennolle, mutta oli melko pian soittanut, että hän lähtisi Zurichiin asioille ja pyytänyt tyttöystäväänsä mukaan. Tällä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta lähteä. Matkasta hän kielsi puhumasta mitään kenellekään. Samana päivänä Markun vanhemmat palasivat ulkomailta, mutta heidän kanssaan hän ei paljoakaan ehtinyt olla. Kuitenkin hän oli vienyt heidät keskiviikkona lentokentälle, kävi vielä välillä kotona ja lähti sitten välittömästi Sveitsiin. Yhtiön tilasta tyttöystävä kertoi, että hänen arvelunsa mukaan se on heikko. Tutkintaryhmä mietti, miksi Markku lähti niin nopeasti Sveitsiin. Jos hänellä oli osakkeet hallussaan, niin nehän olivat jo turvallisessa paikassa pankin lokerossa. Päädyttiin siihen, että kun asianomistajan toimesta osakkeiden varoituslista jaettiin keskiviikkoaamuna myöskin kaikkiin pankkiiriliikkeisiin, niin suhteidensa avulla hänen oli täytynyt saada tieto siitä, että osakkeiden numeroita oli pystytty selvittämään, esim. juuri Amerin osakkeiden osalta, jotka Markku päivää aikaisemmin oli pantannut pankkiin kotiseudulleen. Sveitsiläiset pankit eivät tunnetusti helposti avaa luukkujaan - poliisillekaan. Markun hallusta tavattua listaa, jonka hän yritti hävittää, mietittiin myös pitkään. Lopulta keksittiin, että ensimmäinen numerosarja tarkoitti vielä kateissa olevien osakkeiden määrää, toinen sitä kenttää, missä ne lehdessä julkaistussa pörssilistassa olivat ja kolmas lehden rivinumeroa. Lista ei kuitenkaan sopinut kaikkien sanoma lehtien kanssa yksi yhteen. Huomattiin, että kyseessä oli huhtikuun 11. päivän pörssilista, joka sopi täydellisesti vain Uudessa Suomessa huhtikuun 12. päivänä julkaistuun listaan. Juuri tämä lehti oli jaettu lentokoneessa matkalla Sveitsiin. Huomattiin myös, että matkatavaraa oli tullessa kolme kiloa vähemmän kuin mennessä.
Nähty paikalla
Tunnistukset Markun osalta eivät olleet hyviä. Pari henkilöä oli kuitenkin nähnyt Markun kyseisen pankkiiriliikkeen edessä muutamaa viikkoa aikaisemmin. Edelleen saatiin tekoviikolta pari melko hyvää tunnistusta, viereisen pankkiiriliikkeen portaikossa tehdyistä havainnoista. Tutkijoille oli jo aikaisemmin selvinnyt, että aivan viime vaiheessa tekijä oli seurannut kahta vierekkäin olevaa pankkiiriliikettä. Liekö sitten päätynyt Arctosiin sen vuoksi, että sen lähetti oli tyttö ja viereisen liikkeen lähetti oli poika. Markulla oli itsellään samanlainen vaalea takki kuin oletetulla tekijälläkin. Hattua tosin hänellä ei kukaan ollut koskaan nähnyt.
"Jaska”
Lopulta Markun vuoro oli kertoa. Hän ei suostunut kertomaan mitään ilman asianajajaa, joka istui mukana jokaisessa kuulustelussa. Markku kertoi tavanneensa ravintola Adlonissa "Jaska"- nimisen miehen, joka oli kiinnostunut Markun ideoista, koska molemmat olivat finanssialalla. Markku oli jättänyt käyntikorttinsa, ja pian ”Jaska” otti yhteyttä. Markku oli valitellut, että hänellä olisi hyviä ideoita, mutta pääomaa puuttuu. Useiden neuvottelujen jälkeen oli päädytty siihen, että ”Jaska” hankkisi osakkeita vakuudeksi ja Markku saisi lainan. Sitten Markku voisi vapaasti toteutella ideoitaan ja voitto pantaisiin myöhemmin puoliksi. Tapaamiset olivat salaperäisiä joko kadulla tai kahviloissa, eikä kertaakaan samassa paikassa kahdesti. Kadulla tapahtuneet tapaamiset olivat lähetin reitillä. Samoin seisoskelut pankkiiriliikkeen edessä selitettiin sillä, että "Jaska” oli todennäköisesti asioinut siellä. "Jaskan” auton rekisterinumero ei ollut tiedossa. Hän ei käyttänyt muovirahaa. Ylipäätään tiedossa oli vain nimi "Jaska”. Huolimatta tarkoista tutkimuksista "Jaskaa” ei vain löytynyt. ”Jaskalla” oli kansainvälinen lapsuus ja hän matkusteli ympäri maapalloa. Tekopäivänäkin Markulla oli ollut tapaaminen "Jaskan” kanssa Kluuvin edustalla, joka oli lähetin reitillä. Autonsa Markku jätti nyt tavoistaan poiketen Keskuskadulle invalidipaikalle aivan ryöstöpaikan välittömään läheisyyteen vain kadun toiselle puolelle. Edellisten päivien pysäköinneistä City-paikoitukseen Markku kertoi olleensa näilläkin kerroilla ollut tapaamassa "Jaskaa” samoihin kellonaikoihin. Kluuvin edestä Markku oli kävellyt "Jaskan” kanssa Takabrunni nimiseen ravintolaan kaljalle. Täällä "Jaska” oli kertonut, että Markku saisi osakkeet jo seuraavana päivänä. Koska Markku nyt oli juonut olutta, piti auto jättää kadulle ja hän käveli rautatieasemalle. Täältä hän oli ottanut taksin ja ajanut kotiinsa. Syntymäpäivä Tämän jälkeen hän soitti tai velimies Pohjois- Suomesta soitti hänelle klo 13.10 aikaan. Hän ei muistanut, soittiko hän itse vai soittiko veli, tai soitettiinko veljen kotiin vai työpaikalle. Tämän mukaan Markulla olisi siis jonkinlainen alibi tekoajalle, joka oli kello 13.10–13.15. Tosin oli muistettava, että tekopaikalta ajoi kotiin edullisissa olosuhteissa viidessä minuutissa ja jos puheluajassa olisi pienikin heitto, se ei takaisi mitään. Markulla oli samana päivänä, eli tekopäivänä ollut syntymäpäivä. Hänet oli kutsuttu erääseen optiofirmaan syntymäpäiväkahville. Sinne Markku olikin saapunut jo noin tunnin kuluttua puhelinsoitosta, hiukset märkinä. Oli juotu kahvia, syöty kakkua ja kaverit olivat hankkineet Markun sikarimerkkiä helsinkiläisestä tupakkakaupasta, koska ainoastaan tässä liikkeessä myytiin Markun sikarimerkkiä. Noin 17 aikaan samana päivänä eräs kaveri oli ajanut Markun kotiin. Tilaisuudessa oli myös puhuttu ryöstöstä, koska näissä piireissä tieto ryöstöstä levisi kulovalkean tavoin. Vielä illan aikana Markku oli noutanut autonsa Arctosin vierestä, koska oli nyt selvä.
Kolmen miljoonan osakkeet
Lauantaina Markku oli sitten tavannut "Jaskan”, joka antoi nyt kolmen miljoonan arvosta osakkeita vakuudeksi Markun yhtiön lainoja varten. Markun kysyessä, miten hän saisi yhteyttä myöhemmin "Jaskaan", tämä oli kertonut etsivänsä Markun kyllä käsiinsä. Markku kertoi säilyttäneensä osakkeita toimistossaan, kunnes oli vienyt ne Pohjois-Suomeen ja saanut lainan. Samalla hän oli myynyt 1000 Outokummun osaketta ja sai niistä 78 000 markkaa ikään kuin "Jaskan” etumaksuna. "Jaska" oli kuitenkin soittanut Markun autoon hänen ollessaan tiistaina menossa pankkiin, että Markun pitäisi tulla Zurichiin, missä hän jo oli. Markku oli autossa yksin - kuten tavallista - "Jaskan" soittaessa. Markku oli lähtenyt keskiviikkoiltana Zürichiin. Lentoasemalle hänelle oli jätetty ”Jaskan” numero, minne piti soittaa. ”Jaska” oli luvannut tulla seuraavana päivänä tapaamaan Markkua Luzerniin. Luzernissa Markku oli alkanut epäillä osakkeiden alkuperää ja oli alkanut vaatia osakkeiden saantitodistuksia. ”Jaska” oli antanut käsineet kädessä Markulle paperia ja kynän sekä käskenyt kirjoittaa ylös numerosarjat. Sitten hän oli todennut, että mikäli Markku olisi fiksu, niin hän ymmärtäisi, mitä ne tarkoittivat. Käyntikortinkin hän oli saanut ”Jaskalta”. Sveitsiläisessä pankissa hän ei koskaan ollut käynyt. Tämän jälkeen Markku oli palannut Suomeen ja olisi tullut heti kertomaan epäilynsä poliisille osakkeiden alkuperästä. Miksi hän siis kuitenkin yritti hävittää tärkeimmän todistusaineiston? ”Jaskan” puhelin numeronkin Zürichissä hän oli soittonsa jälkeen heittänyt pois.
Vain uhri
Osallisuutensa ryöstöön Markku kiisti kokonaan ja kertoi olevansa vain pahan vedätyksen uhri ja lentäneensä lankaan, koska oli niin hyväuskoinen. Hän katsoi olevansa todistajan asemassa. Tätä mieltä oli myös koko Markun suku, joka suorastaan häiritsi tutkimuksia. Tapaamisen yhteydessä päätutkija kysyi Markun veljeltä tekopäivän puhelinsoitosta. Hän ei muistanut, oliko sellaista puhelua soitettu ja jos oli, niin kumpi soitti ja soitettiinko kotiin vai työpaikalle. Kiireen vuoksi häntä ei kuitenkaan silloin vielä kuulusteltu. Myöhemmässä kuulustelussa veli sitten kertoi soittaneensa Markun toimistoon 13.05–13.15. Hän muisti sen syntymäpäivästä niin kuin se ei olisi ollut tiedossa jo edellisenä tapaamispäivänä, joka oli ollut viikkoa myöhemmin kuin ryöstö. Virheellisiä tietoja Markun kertomuksen pohjalta piti kuitenkin tehdä tutkimuksia. Heti selvisi se seikka, että ravintola Takabrunni ei ollut auki Markun kertomaan aikaan. Rehvakkaasti Markku kuitenkin näytti, missä pöydässä he olivat istuneet. Saman tien hän näytti, missä auto oli seissyt kyseisen tekopäivän. Pysäköinnin valvojat olivat suorittaneet valvontaa kyseisellä osuudella noin puoli tuntia ennen tekoa. He kertoivat, että inva-paikat ovat tehotarkkailussa, joten heiltä ei olisi jäänyt auto huomaamatta, jos se olisi ollut siellä siinä paikassa, niin kuin Markku oli kertonut. Markun auto ei ollut saanut koko päivänä virhemaksua väärästä pysäköinnistä huolimatta. Edelleen he muistivat, että kyseiseen aikaan inva-paikalla oli seissyt harmaa auto, ehkä Audi, mutta he olivat ensiksi laputtaneet Aleksanterin kadulla kaksi autoa ja palanneet sen jälkeen laputtaakseen inva-paikalla seisseen auton, mutta tämä oli jo poistunut. Valvojien toimet kellon aikoineen näkyivät pankin ottamassa videossa. Markun kertomus auton osalta ei siis pitänyt paikkaansa. Edelleen ei etsiskelyistä huolimatta löytynyt taksia, jolla Markku olisi mennyt kotiinsa. Muutoinkin Markun kertomus tuntui usko mattomalta. Arvopaperikauppaa ja liiketoimintaa ei yksinkertaisesti elävässä elämässä käydä hänen kertomallaan tavalla.
Vangitaan
Vangitsemisoikeudenkäynnissä esitettiin vain faktatiedot, mutta sen lisäksi päätutkija kertoi oikeudelle, että Markun kertomus oli joiltain osin osoittautunut valheelliseksi. Sen lisäksi kerrottiin, mitä poliisin toimesta oli jo tehty, jotta kyseisen pankin toimihenkilöä kuulusteltaisiin Sveitsissä ja tarkastettaisiin mahdollinen lokero, jos Markku oli avannut sellaisen Sveitsissä. Myös kerrottiin, että asiasta oli jo raastuvanoikeuden ennakkopäätös ja että se tulee pyytämään oikeusministeriön kautta virka-apua mahdollisten osakkeiden palauttamiseksi Suomeen. Samassa yhteydessä kävi ilmi, että Sveitsi oli ratifioinut samat kansainväliset sopimukset rikosasioissa, ts. tiedettiin, että tiedot kyllä saataisiin Sveitsistä, mutta aikaa se voisi ottaa. Markku vangittiin. Samana iltana, neuvoteltuaan ensin pitkään asianajajansa kanssa, hän halusi muuttaa kertomuksiaan joiltain osin.
Kertomus muuttuu
”Jaska”-tarina piti edelleenkin paikkansa, mutta nyt ei tekopäivänä mentykään Takabrunniin vaan erottiin siinä ravintolan edustalla ja sovittiin sitten, että Markku saisi seuraavana päivänä osakkeet. Muu osa pitikin sitten paikkansa aina lauantaihin saakka. Lauantaina he olivat tavanneet kaupungilla, jolloin "Jaska” antoi lainan vakuudeksi tarkoitetut osakkeet. Sen lisäksi hän antoi ruskean kirjekuoren, joka Markun piti tuoda Sveitsiin heti Pohjois-Suomessa käytyään. Lisäksi "Jaska” antoi Suomen rahaa sekä frangeja. Nämä piti ensin laittaa Suomessa pankkilokeroon keskiviikkoon saakka. Näin Markku sitten tekikin. "Jaska” ei siis soittanutkaan tiistaina autoon, vaan matka oli sovittu jo lauantaina. Autostaan Markku kertoi, että hän antoikin auton avaimet "Jaskalle", jonka piti lainata autoa. Hänen piti jättää auton avaimet sisään, koska Markulla oli vara-avaimet. Hän kuitenkin arveli, että ”Jaska” ei ollutkaan ajanut autolla, koska se oli samalla paikalla hänen noutaessaan sitä. Sveitsissä "Jaska” oli sitten vastassa ja Markku tilasi hotellin jo lentokentältä, jonka sai Luzernista. "Jaska" varoi tulemasta lähelle, kun hotellia varattiin. "Jaska" lupasi tulla seuraavana päivänä tapaamaan Markkua. Markku luovutti tuomansa paketin ja rahat "Jaskalle". Kirjeen sisällöstä hän ei tiennyt.
Uhkailuja
Seuraavana päivänä ”Jaska” vaati Markkua viemään nipun osakkeita sveitsiläiseen pankkiin. Markku kieltäytyi ensin, mutta ”Jaskan” uhattua tyttöystävän pahoinpitelyllä ja raiskaamisella, hän oli lopulta suostunut. ”Jaska” oli vilauttanut Markun nimellä olevaa väärennettyä vanhan mallista passia ja kertoi, että osakkeet vietäisiin joka tapauksessa hänen henkilötiedoillaan pankkiin. ”Jaska” oli ostattanut uuden laukun, jonne osakkeet laitettiin. Sen jälkeen ”Jaska” varmistui, että Markku todella meni pankkiin. Täällä Markku vuokrasi lokeron omilla henkilötiedoillaan ja avasi tilin itselleen tallettaen sinne runsaat 7000 frangia. Pankissa hän laski osakkeet ja teki niistä luettelon. Tämän jälkeen he menivät ”Jaskan” kanssa McDonalds baariin. ”Jaska” vertasi luetteloa omaan luetteloonsa. Sen jälkeen hän antoi paperin ja kynän ja luetteli numerosarjat. Tämän jälkeen ”Jaska” oli antanut ymmärtää, että Markulla ei olisi tämän asian kanssa enää mitään tekemistä. Laukun lukon koodinumeroksi tuli Markun syntymäaika, tämäkin "Jaskan” vaatimuksesta. Huomion arvoista oli myös se, että väärennetty, "Jaskan" hallussa ollut passi, oli Markun mukaan varustettu Markun valokuvalla.
- Sveitsissä takavarikoitu osakesalkku, jonka koodilukko aukesi Markun syntymäajalla.jpg (121.7 KiB) Katsottu 2324 kertaa
Tässä kertomuksessa Markku pysyi. Joitakin tarkennuksia siihen tehtiin. Kuulusteluissa hän selvisi hyvin, vaikka niissä oli koko joukko ansoja. Jokaiseen asiaan hän löysi selityksen. Hän esiintyi hyvin itsevarmasti ja hänestä sai älykkään ja loogisen vaikutelman. Merkillinen juttu, "Jaska" oli keittänyt koko sopan, mutta kaikki hyöty jäi Markulle. Oikeudessa asiaa käsiteltiin neljä kertaa ke vään ja kesän aikana. Oikeudenkäynnin loppupuolella tuli vihdoin lupa matkustaa Sveitsiin. Sitä ennen Sveitsin poliisi oli jo takavarikoinut pankista kyseiset osakkeet. Markun luettelon ja Suomesta takavarikoitujen osakkeiden määrien välillä oli heittoja; näytti siltä, että osakkeita puuttuisi runsaan 400 000 markan edestä. Sveitsissä kävi kuitenkin ilmi, että osakkeet olivat kaikki kyseisessä salkussa, joka avautui todella Markun syntymäajalla. Siellä kävi lisäksi ilmi, että Markun kertomus Sveitsin osaltakaan ei pitänyt paikkaansa. Osakkeet oli laskettu tarkasti jo hotellissa, koska ne oli kääritty kyseisen hotellin paperiin. Pankissa ei ollut ollut mahdollisuuksia niin pitkään laskutoimitukseen ja luettelointiin. Pankissa hän oli esiintynyt rauhallisesti ja liikemiesmäisesti, kysellyt eri tilejä, puhunut osakkeiden myynnistä ym. Hän oli antanut ymmärtää, että avatulle tilille piakkoin alkaisi tulla suuriakin summia. Hänen passinsa oli kopioitu pankissa, mikä Markun piti kyllä tietää. Osakkeiden otto ulos ei olisi onnistunut keneltäkään muulta kuin Markulta, ellei sitten täydelliseltä kaksoisolennolta, joka vielä kirjoittaisi identtisen nimikirjoituksenkin. Lokeron molemmat avaimet olivat jääneet Markun haltuun. Miksi väärässä passissa olisi ollut Markun oma kuva? Jos toimii pakotettuna, niin miksi oma tili lokeron lisäksi pankkiin? Kysymyksiä Sveitsin matkalla heräsi paljon. Lopulta Markku ei pystynyt edes kunnolla kuvailemaan sitä baaria, missä hän ”Jaskan” kanssa oli ollut.
Uskomaton kertomus
Tutkinnallisesti juttu ei ollut vaikea. Sen ratkaisi tiedottaminen. Sitä vastoin kertomus, jonka Markku ryöstöjaoksen kokeneille tutkijoille antoi, oli uskomaton. Melko pian kuitenkin huomattiin, että Markku tulisi pysymään tässä kertomuksessaan loppuun saakka, paineet suvun puolelta olivat suuret. Ainakin suku uskoi tähän kertomukseen. Eräs iltapäivälehti uskoi myös ja väitti, että viranomaisilla ei ollut asiassa mitään näyttöä. Alioikeuden tuomio Markku Nylundille törkeästä ryöstöstä, petoksesta ja petoksen yrityksestä oli kuitenkin 4 vuotta ja kaksi kuukautta vankeutta ehdottomana.
Kyllä ”Jaska” olisi löytynyt...
Törkeän ryöstön osalta näyttö oli huono, mutta kun katsoo koko kokonaisuutta, niin muuhun lopputulokseen ei voi tulla. Markku muutteli kertomuksiaan, valehteli ja sovitti sanansa niin, että tähän mielikuvitus-"Jaskaan” ei päässyt mitenkään kiinni. Hänestä oli kohtalaisia tunnistuksia, kaikki ”tapaamiset” olivat aina olleet lähetin reitillä. Koko hyöty jäi Markulle, ei mitään ”Jaskalle” (mahdolliset voitot). Hänellä oli motiivi, koska liiketoiminta meni heikosti. Kyseinen laina olisi mennyt pelkästään Markun yhtiöiden pelastamiseen, paperityökin oli jo valmiina. Nämä vain esimerkiksi, yksityiskohtia oli paljon muitakin. Puolustus yritti kovasti selittää, että poliisi oli etsinyt vain Markun syyllisyyttä tukevia tietoja. Jos poliisi olisi samalla intensiivisyydellä etsinyt ”Jaskaa”, hän olisi löytynyt. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan kaikki, mitä Markku esitti, pyrittiin tarkastamaan, eli tutkijajoukko teki suuren määrän täysin turhaa työtä yhteiskunnalle kalliilla hätätöillä. Reilu tunnustus ensikertalaiselta olisi varmasti pienentänyt tuomiota tuntuvasti.