Martta Saxin murha Kempeleessä 1934

[SMILEYYH]

Minun sukulaiseni Hellin Vedman oli tässä tapauksessa mukana, piilotteli murhasta epäiltyä Vesteristä poliiseilta. Kunnes tämä jäi kiinni.

Siis Väisästä?

Heikki Vesterinen oli ensin epäiltynä, tätä hän piilotteli poliiseilta.

[SMILEYYH]

Siis Väisästä?

Tästä oli työnjohtaja Heikki Vesterinen pidätettynä, ja meni jopa tunnustamaan murhan.
Mies teki tunnustuksen pelätessään paikkakuntalaisten ottavan oikeuden omiin käsiinsä, hän tiesi pääsevänsä tunnustettuaan pois paikkakunnalta. Ouluun vietynä hän kertoi totuuden, eli oli ollut todistetusti Haukiputaan Martinniemellä murhan aikaan.

Ahaa, sepä selevä.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... man&page=1

[Tarkastaja Levisi]

Skyttän kirja siis löytyy myös painettuna. Hyvällä säkällä saattaa löytyä kirjastoista ilman pitkiä varausjonoja. Omassa kirjastossa varauksia oli 83 Kaupan sijainnista käyty keskustelua. Vanhatkartat.fi-sivustolta löytyy 1952 kartta jossa kaupan (Kpp) sijainti Kempeleen pappilan eteläpuolella. Kauppa on merkitty paikalle vielä osassa 1960-lukujen karttaa, joten se on ollut tuossa - eli myöhemmän Nelostien linjauksen - paikalla silloin.

5118755.jpg (93.73 KiB) Katsottu 1515 kertaa

https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/ma ... ha/5019907


Hyytävä true crime -kirja avaa nuoren naisen murhatapauksen lähes sadan vuoden jälkeen.

Helteisenä kevätpäivänä 1934 poliisit astuivat sisään kyläkauppaan Kempeleessä. Kauhukseen he näkivät myymälänhoitaja Martta Saxin makaavan elottomana lattialla. Häntä oli puukotettu silmittömän raa’asti ja raivoisasti.

Murha herätti aikanaan valtavan kohun. Monen mielestä tuomion istui väärä mies, ja tapaus nousee edelleen aika ajoin esille.

Vetävä tietokirja kertoo, miksi puhtoisessa maineessa ollut 28-vuotias nuori nainen joutui kammottavan veriteon kohteeksi. Aikalaismateriaalin ja sukulaisten muistojen avulla Jaana Skyttä kaivaa järkyttävän tarinan kaikki käänteet esiin.



https://www.rantalakeus.fi/jaana-skytta ... en/8139398


Jaana Skyttää kiel­let­tiin pen­ko­mas­ta kem­pe­le­läi­sen Martta Saxin murhaa – Monen mie­les­tä 90 vuotta sitten tuo­mit­tiin väärä mies
Oululaiskirjailija Jaana Skyttä näki unta ryöstömurhan uhriksi joutuneesta Martta Saxista ja päätti kirjoittaa tämän tarinasta kirjan.

Kempeleen_pappila_kauppa.jpg (115.12 KiB) Katsottu 1512 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Martta Saxin murha 1934
Neiti Martta Sax oli 28-vuotias osuuskaupan myymälänhoitaja, joka piti Osuuskauppaa Ylipäässä, Kempeleellä.
Toukokuun 6. päivä vuonna 1934 oli sunnuntai, ja neiti Sax oli aikeissa osallistua sinä päivänä Tyrnävällä järjestettävään osuuskauppajuhlaan.
Kaikki tuttavat tiesivät, ettei kaupan hoitajatar ollut kotona, joten kukaan ei käynyt kaupalla ennen kuin vasta iltapäivällä.
Martta Sax asui siis kaupan tiloissa, hänellä oli oma kamari samassa rakennuksessa myymälän kanssa, ja ilmeisesti ainakin naapurustossa asuvilla oli tapana käydä kaupalla asioimassa myös sunnuntaisin. Kaupan tiloissa oli myös puhelin, jota lähistön asukkaat saivat käyttää.

Kello kuuden aikaan iltapäivällä eräs naapureista olikin arvellut, että Martta olisi varmasti jo kotona, joten hän poikkesi kaupalle ostaakseen kahvileipää.
Hän meni pihanpuolen ovelle, josta pääsi kaupanhoitajan omaan asuntoon. Ovi ei ollut lukossa, joten naapuri astui sisään ulkoeteiseen ja koputti asunnon oveen. Kun hän ei kuitenkaan kuullut sisältä mitään liikettä, arveli hän, että Martta ei vielä ollutkaan palannut kotiin. Häntä kummastutti tosin, että eteisen ovi oli lukitsematta, mutta enempiä sitä pohtimatta, hän päästi lukon salvan irti ja työnsi oven lukkoon. Kyseinen naapuri ei tosin aavistanutkaan, että Martta Sax ei ollut koskaan edes lähtenyt kotoaan sinä päivänä.

Myöhemmin samana iltana, noin kahdeksan tienoilla, saapui Limingan osuuskaupan Kempeleen kirkonkylän myymälänhoitaja tapamaan Martta Saxia. Tämä oli kuullut, ettei Martta ollutkaan saapunut Tyrnävälle sovitusti, ja halusi ilmeisesti käydä katsomassa oliko Martta ehkä sairastunut tai jostain myystä syystä joutunut jäämään kotiin. Kun hän ei sinnikkäistä koputuksista huolimatta saanut vastausta ja näytti siltä kuin asunto olisi aivan tyhjillään, heräsivät hänen epäilyksensä.
Kirkonkylän myymälänhoitaja hälytti paikalle Kempeleen poliisikonstaapeli Salosen. Konstaapeli Salonen saapui paikalle ja katseli rakennuksen ikkunoista sisään. Vaikka hän ei havainnutkaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa, päätettiin neiti Saxin asuntoon silti mennä sisälle tarkastamaan tilanne. Konstaapeli Salonen irrotti ullakon ikkunan ja kapusi siitä sisälle. Hän pääsi Martta Saxin kamariin, jossa kaikki näytti olevan kunnossa, mutta avattuaan kamarin ja kauppahuoneiston välisen oven, kohtasi häntä kauhea näky.

Kaupan lattialla makasi neiti Sax selällään, yltä päältä veren peitossa. Myös lattialla oli paljon verta. Marttaa oli lyöty teräaseella useita kertoja, hänen kurkkunsa oli viilletty auki, hänen kasvoissaan ja vatsassaan oli viiltojälkiä. Verta oli lattian lisäksi myös myyntitiskillä ja kassalippaan säilytyspaikan lähistöllä.
Konstaapeli Salonen ei tämän enempää murhapaikkaa tutkinut, vaan kutsui paikalle Limingan piirin nimismiehen A. Sandbergin, joka puolestaan pyysi asiaa tutkimaan lääninrikosetsiviä. Paikalle saapuivat etsivät Kaakinen ja Kaappola. Martta Saxin viimeiset hetket ja kuoleman ajankohta pystyttiin jokseenkin varmasti päättelemään edellisen päivän tapahtumien perusteella.

Kävi ilmi, että neiti Sax oli sulkenut kaupan ulko-oven tavalliseen aikaan lauantai-iltana. Pihanpuolen ulko-ovi oli kuitenkin ollut edelleen auki. Neiti Sax oli ryhtynyt siivoamaan kaupan tiloissa, jolloin hänen luokseen oli tullut eräs myöhästynyt naapuri, joka vielä tahtoi ostaa jotain. Hän oli siis ilmeisesti tullut sisään pihanpuoleisesta ulko-ovesta. Kello oli tuolloin noin 18:30. Kun kaupat oli tehty, naapuri poistui paikalta. Tunti tämän jälkeen, noin 19:30, eräs toinen naapuri oli tullut pihanpuolen eteisen ovesta ja pyrkinyt kauppaan soittaakseen puhelimella, mutta kaupan ovi oli ollut jo tuolloin lukossa. Tämä naapuri oli kolkuttanut kaupan ovea, mutta kun ei ollut saanut vastausta, oli arvellut, että Martta oli lähtenyt käymään jossain naapurustossa. Tämän mukaan neiti Saxin murha oli tapahtunut kyseisenä lauantaina elokuun 5 päivä, kello 18:30-19:30 välisenä aikana.

Myymälän verijäljistä pääteltiin, että murhaaja oli tullut kauppaan avoimesta takaovesta ja oli ilmeisesti ostavinaan jotain. Maksun tämä oli suorittanut niin, että Martta Saxin oli ollut tarpeen avata kassa vaihtorahan saamiseksi. Kun Martta oli ollut kumartuneena kassalippaan puoleen, oli murhaaja iskenyt tätä kaulaan. Siinä tilanteessa verta oli roiskunut kassalippaan päälle. Martta ei kuitenkaan ollut kuollut heti, vaan oli päässyt livahtamaan tiskin takaa myymälän puolelle. Tässä tilanteessa hyökkääjä oli mahdollisesti lyönyt Marttaa veitsellä kasvoihin, onnistumatta pysäyttämään häntä. Ilmeisesti Martta oli joko tavoitellut pakotietä ulko-oven kautta, tai mahdollisesti pääsyä puhelimen luo, jolloin hyökkääjä oli iskenyt häntä vatsaan sekä uudelleen kaulaan, pysäyttäen pakomatkan. Martta oli kaatunut lattialle eikä enää kyennyt nousemaan ylös, vaan oli kuollut verenhukkaan. Tämän jälkeen murhamies oli tyhjentänyt kassalippaan, sekä etsinyt Martan asuinhuoneen laatikot, löytäen sieltä myymälän vaihtokassan, kokonaisuudessaan 2000–3000 markkaa. Hän oli poistunut takaovesta ja heittänyt myymälän avaimet varastohuoneen lattian alle, josta ne myöhemmin löydettiin.

Tuntuu todennäköiseltä, että henkilö joka kauppaan on tullut takaoven kautta, on ollut joku vakituisista asiakkaista ja kaupanpitäjän hyvin tuntema ihminen.

Martta oli kotoisin Temmeksestä, joten hänet saatettiin haudan lepoon kotipitäjäänsä. Hautajaissaattue Kempeleeltä Temmekseen keräsi paljon väkeä. Koko matkalla järjestettiin suruliputus. Hautajaisiin otti osaa satoja ihmisiä. Suojeluskuntalaiset ja Lotat olivat järjestäneet haudalle kunniakujanteen, jonka läpi arkku kannettiin.

Martta Saxin kotoa löytyi murhaa tutkittaessa myös muuan velkakirja, josta kävi ilmi, että eräs Heikki Vesterinen oli Martalle velkaa yli 7000 markkaa. Velasta oli määrä maksaa korkoa ja lyhennyksiä niin että se olisi täysin maksettu vuoteen 1935 mennessä, mutta ilmeisesti maksuja ei ollut hoidettu. Metsätyönjohtaja Heikki Vesterinen oli seurustellut Martta Saxin kanssa, ilmeisesti vielä murhan tapahtuma-aikaankin, huolimatta siitä, että Vesterinen oli viettänyt epäsäännöllistä elämää ja lainannut suuria summia rahaa Martalta. Epäilykset Vesterisen syyllisyydestä murhaan vahvistuivat, kun huomattiin että mies oli nähtävästi kadonnut paikkakunnalta.

Lehdistön silmissä Vesterinen oli alusta asti varma syyllinen
Vesterisestä levitettiin valokuvaa viranomaisille ja lopulta hänet löydettiin Haukiputaalta. Hän antautui vastustelematta poliiseille ja kyyditettiin Haukiputaan poliisivankilaan. Ensin Vesterinen kiisti syyllisyytensä, mutta kuulustelujen pitkittyessä hän teki sopimuksen poliisin kanssa. Vesterinen pyysi, että jos hän tunnustaa, hän haluaa, että hänet viedään Oulun poliisilaitokselle, eikä Kempeleelle. Saatuaan aikaan sopimuksen, Vesterinen alkoi kertoa Martta Saxin murhasta.

Tunnustus oli suuri uutinen ja se julkaistiin sanomalehdissä, jotka muutenkin olivat seuranneet murhatapauksen kaikkia käänteitä.
Poliisit olivat kuitenkin tarkkana ja huomasivat että Vesterisen tunnustuksen ja tutkittujen tosiasioiden välillä oli ristiriitaisuuksia. Kun Kempeleellä suoritettiin tarkempia tutkimuksia Vesterisen liikkeistä, todistajien haastatteluista kävi ilmi, että Veserisellä oli itseasiassa alibi murha-ajalle. Sen lisäksi rikospaikalta löydetyt sormenjäljet eivät olleet Vesterisen.

Lehdissä kerrottiin lopulta, että poliisilla oli pidätettynä väärä mies ja että Vesterisellä ei ollut osuutta murhaan. Myös Vesterisen valheellisen tunnustuksen motiivi tuli ilmi. Mies oli ehtinyt Haukiputaalla ollessaan lukemaan lehdistä Martta Saxin murhasta, sekä siitä että hän itse oli epäilty ja etsintäkuulutettu. Hän pelkäsi joutuvansa vankilaan Kempeleelle, jossa vallitsi epäiltyä kohtaan lynkkausmieliala. Oulun lääninvankilassa hän tunsi olevansa turvassa siihen asti, kunnes totuus tulisi ilmi.
Heikki Vesterinen vapautettiin ja poliisien oli ryhdyttävä etsimään syyllistä muualta. Tutkimukset eivät kuitenkaan edenneet, vaikka pidätyksiä tehtiin useita. Kaikki tuntemattomat kulkumiehet ja vähänkin epäilyttävät henkilöt etsintäkuulutettiin, mutta kaikilla epäilyksenalaisilla oli varma alibi. Kesti melkein kaksi vuotta ennen kuin Martta Saxin tapaus sai uuden käänteen.

Helmikuussa vuonna 1936 poliisi sai haltuunsa luvattoman aseen, jonka alkuperä jäljitettiin Martta Saxin osuuskauppaan. Epäiltiin että kyseinen ase olisi ryöstetty Martan piirongin laatikosta murhan yhteydessä. Poliisille aseen oli luovuttanut Kalle Heiskanen niminen renki, joka sanoi saaneensa aseen Jalmari Väisäseltä. Jalmari Väisänen oli 25-vuotias pientilallinen Tupoksesta. Hän hoiti 10 lehmän tilaa yhdessä isänsä ja veljensä kanssa. Väisänen oli tehnyt pikkurikoksia ennenkin, muun muassa ryöstänyt Osuuskaupan. Martta Saxin murhan aikoihin Jalmarin perhe oli pannut merkille, että miehellä oli ollut epätavallisen paljon rahaa tuhlattavaksi. Väisäsellä oli hallussaan luvattomia aseita useampikin, mutta tärkein todiste oli nyt siis tämä Martta Saxin omistuksessa ollut Savage-merkkinen pistooli.
Ensin Väisänen kielsi kaiken, mutta kuulustelujen pitkittyessä hän tunnusti murhan. Hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.

Lehtiuutisten perusteella Väisäsen syyllisyys ei kuitenkaan ollut täysin aukoton. Vesterisen syyttömyyden todistaneet sormenjäljet jäävät täysin ilman mainintaa Väisäsen oikeudenkäynnin kohdalla. Oliko todisteita hukattu, vai miksi sormenjälkitodisteita ei tuotu esiin oikeudessa? Alun perin Väisänen kertoi ostaneensa Savage-pistoolin tuntemattomalta mieheltä Oulussa, mikä voisi olla myös hyvin todennäköinen tapahtumakulku. Käytännössä ainoa todiste Väisäsen syyllisyydestä oli hänen antamansa tunnustus, jonka hän on saattanut antaa painostuksen alaisena. Olihan murha jo kerran aikaisemminkin tunnustettu melko heppoisin perustein.

Ei siis mikään ihme, että tämän Martta Saxin murhan ympärillä on vellonut melkoinen huhumylly. Paikkakunnalla on tapauksen ympärillä liikkunut monia teorioita tekijästä. On epäilty, että Martta Sax olisi ollut raskaana, ja murhan tarkoituksena oli päästä eroon sekä hänestä että syntymättömästä lapsesta. Mitään mainintaa Martan mahdollisesta raskaudesta ei kuitenkaan lehdistössäkään ollut, joka kuitenkin aikakaudelle tyypilliseen tapaan kertoi kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat murhatapauksesta. Myös velkaantunut ison talon isäntä on esitetty mahdollisena murhamiehenä, mutta tällaisestakaan ei ole olemassa mitään varsinaisia todisteita.

Yksi mies joutui kuitenkin vastuuseen ja tapaus oli oikeuden silmissä loppuun käsitelty. Lopullinen varmuus Martan murhaajasta jää kuitenkin puuttumaan. Epäilys on aina olemassa.

https://kalmannos.blogspot.com/2021/08/ ... -1934.html

[Mantus]

En usko omien tietojeni olevan toisten tietoja parempia!
Mutta se mutta,Marttaa ei ole paloiteltu!Tämä on tosi tieto.Julma murha se on kylläkin.
Ryöstömurha nimenomaa.Ei Martta ole ollut raskaana,missään ei niin sanota.
Martta on ollut tunnollinen työssään.Teosta tuomittu mies oli vähän jälkeenjäännyt ja siksi helposti lavatettavissa syylliseksi.
Martta oli karhunnut eräältä maanviljelijältä kaupan velkoja.Tämä mies ei pystynyt maksamaan ja on epäilty hänen menneen kaupalle asiaa selvittämän ja tapahtui sitten kauheita.On ollut yleisessä tiedossa ko.miehen viha Marttaa kohtaan.

Se oli suuren laman aikaa vielä 1934. Yksi ja toinen talollinen oli pahasti velkaantunut milloin kenellekin. Jopa kahvipaketista saattoi talo mennä. Paljon oli pakkohuutokauppoja, moni tila meni alle arvonsa.
Ehkä tuokin maanviljelijä, josta hupakko kertoi, pelkäsi, että talo menee, kun Osuuskaupan johto alkaa tosissaan velkoja vaatia.
Tutkittiinkohan tätä miestä koskaan?
Lapualiike ei varmaan ollut sinällään osallinen koko murhaan, vaikka tekijä saattoi siihen kuuluakin. Tämä oli yksittäinen teko.
Jos miestä ei koskaan kuulusteltu tai epäilty, johtui taas siitä, että poliisit, nimismies ja muut olivat "lapualaisia". Heillä oli se hyvä-veli-järjestelmä.

Lainaan vastaukseksi näihin vanhoihin viesteihin pätkän Skytän kirjasta. Tekstistä mainittu Heikki on tämä Vesterinen, Limingan osuuskaupalle velkaantunut isäntä mainitaan myös nimeltä kirjassa.


"Martta oli myynyt velaksi - ilmeisesti vuonna 1932 - noin kuudentuhannen markan edestä maataloustuotteita talollinen Oskari Heikkiselle. Martta karhusi rahoja, mutta isäntä ei kyennyt maksamaan velkaansa takaisin.

Limingan osuuskauppa oli alkanut kiinnittää huomiota Kempeleen myymälästä tilitettyihin rahasummiin, koska ne vaikuttivat alimittaisilta. Tilityksistä oli tiedusteltu Martalta, mutta hän ei pystynyt avaamaan asioiden oikeaa laitaa.

Martta oli joutunut tukalaan tilanteeseen, ja hänen paineensa olivat valtavat. Hän ei saanut rahoja takaisin, ei Heikiltä eikä Oskarilta.

Velat tekivät yhteensä noin 13 000 - 14 000 markkaa, mikä vastaisi nykyrahassa hieman yli 6 000:ta euroa. Vertailun vuoksi esimerkiksi uudet polkupyörät maksoivat vuoden 1930 hintojen mukaan noin 900 - 1 400 markkaa eli nykyrahassa noin 350-500 euroa. Martan takaisin tarvitsema summa oli siis hyvin suuri.

Hyvämaineisen Martan erehdys lainata Heikille kaupan rahoja kostautui mitä ikävimmällä tavalla. Kun Heikiltä ei kuulunut rahoja, Martta keskitti kaiken tarmonsa Oskariin saadakseen edes osan velkasummasta takaisin. Martta pisti velan uloshakuun, minkä takia Oskari joutui järjestämään tilallaan pakkohuutokaupan."


Heikkinen pidätettiin 18.9.1934. Häntä oli kuulusteltu jo aiemmin keväällä, mutta pidätys tapahtui yli 4 kk murhan jälkeen. Heikkinen kiisti jyrkästi olleensa kirkonkylällä 5.5.1934. Hän kertoi tunteneensa Saxin, ja vihjaili olleensa joskus "lähempikin tuttava". Martan raskaus on kuitenkin väärää tietoa, sillä ruumiinavauspöytäkirjan mukaan Martta ei ollut raskaana, ei ollut koskaan synnyttänyt eikä joutunut seksuaalisen väkivallan uhriksi.


"Oskari myönsi ostaneensa osuuskaupasta tavaraa sekä rahalla että velaksi, jonka määräksi hän arvioi 5 000 - 6 000 markkaa. Velka-asiat olivat muodostaneet railon ystävysten välille, minkä vuoksi isäntä kertoi asioineensa kaupalla viimeksi helmikuussa 1934.

Kauppareissu oli kiristänyt heidän välejään entisestään. Oskari maksoi pienet ostoksensa 50 markan setelillä, josta Martta ei suostunut antamaan vaihtorahaa takaisin. Asiasta kehkeytyi niin iso suukopu, että paikalle kutsuttiin nimismies Armid Sandberg.

Marraskuun 1935 käräjillä todistajana kuultu henkilö avasi asiaa tarkemmin.

'Heikkinen tuli ostamaan kirjekuorta, jonka maksoi 50 markan setelillä, minkä rahan Sax pidätti kokonaan, mutta Heikkinen vaati rahaa takaisin. Päinvastoin kuin todistaja [mieshenkilön nimi] kevätkäräjissä kertoi [toisen mieshenkilön nimi], ettei Heikkinen reuhannut eikä pitänyt pahaa elämää, vaan soitti nimismiehelle, jonka määräyksestä sai rahansa takaisin.'

-- -- Jokin aika ennen murhaa kaupassa oli poikennut todistaja kertoi keskustelleensa Martan kanssa Oskari Heikkisestä. Nähtyään Heikkisen tiellä Sax oli sanonut: 'Tuleekohan tuo Heikkinen tänne.' Todistaja oli kysynyt Saxilta, pelkääkö hän miestä, jolloin Sax oli vastannut: 'Pelkään. Minun pitäisi päästä pois Kempeleestä.'

Oskari myönsi tunteneensa katkeruutta Marttaa kohtaan etenkin sen jälkeen, kun Martta oli laittanut velan uloshakuun ja hän oli joutunut pakkohuutokaupassa myymään irtainta omaisuuttaan.

Siitä on todisteena myös Oskarin kirjoittama pilkallinen kirje Martalle. Pakkohuutokaupan jälkeen he olivat tervehtineet toisiaan nihkeästi osuessaan kylätiellä vastakkain pääsiäisen aikaan."


Vaikka Heikkinen vapautettiin, kyläläiset epäilivät kaikenlaista. Heikkinen koki itsensä loukatuksi niin, että nosti "kunnianloukkaussyytteen erästä kempeleläistä pienviljelijää vastaan". Vastaajaa syytettiin "sellaisen puheen levittämisestä, että Heikkinen olisi Martta Saxin murhaaja". Heikkinen voitti jutun ja todettiin syyttömäksi myös Saxin murhaan, mutta koki vaikeaksi jäädä enää Kempeleeseen huonon maineen ja liikkuvien huhujen vuoksi. Hän osti Etelä-Suomesta maatilan ja muutti pois.

Martta Saxin kanssa Vesterisellä oli jonkinlainen suhde, hän itse väitti heidän seurustelleen, mutta kukaan ei tuota oikeastaan uskonut. Rahaa hän oli kuitenkin Martalta saanut, ja yrittänyt saada lisääkin. Arveltiin että hänellä oli Marttaan jonkinlainen ote jota hän käytti kiristääkseen Marttaa.

Vesterinen oli tituleerannut itseään työnjohtajaksi, oma käsitykseni on että hän oli lähinnä pyrkinyt johtamaan itseään mahdollisimman loitolle kaikenlaisesta työnteosta.
Asepalveluksen hän sentään kävi perusteellisesti, siihen ei kulunut kuin neljä vuotta. Niistä parisen vuotta lusimassa karkuruuksien vuoksi.

Vesterinen oli ilmaantunut Kempeleeseen kesäkuun alussa vuonna 1932. Martta kirjoitti kirjeen Vesterisen kasvattiäidille ja yritti hänen kautta saada edes osan rahoistaan takaisin. Pätkä 8.7.1932 Martan lähettämästä kirjeestä:

"Hän tuli tänne kesäkuun alkupäivinä, jalkaisin kulki ja rahattomaksi myös oli sortunut...

Hän tuli pyytämään rahaa eräänä aamuna. Kun kuulin, että Hän on ihan rahaton, niin pyysin puita pilkkomaan, että siinä saapi hiukan tienata. Olen sellaista tapaa pitänyt joskus ennenkin, kun rahan pyytäjiä on ollut ja paljonhan niitä nykyisin onkin.¨

Laitoin kahvin ja pyysin Hänet sisälle kahville ja siinä juteltiin yhtä ja toista. Sain kuulla, että Hän oli käynyt maamieskoulun ja Kansanopiston. Muuten Hän vaikutti oikein oikealle miehelle, ja näytti hirveästi kärsivän kovasta kohtalostaan, kun ei ole työtä.

Kertoi olleensa pohjoisessa tukinuittotöissä työnjohtajana muina vuosina, ja siihen toimeen sanoi matkansa nytkin olevan. Minä poloinen ajattelemattomuudessani uskoin niitä puheita. Hän niin osasi ne kertoa uskottavasti...

Ajatelkaa kuinka uskomattomalla tavalla tein. Lainasin Hänelle pienemmän summan rahaa. Sanoi sitten lähettävänsä, kun tilistä saa.

Junalla täältä meni Ouluun, mutta parin päivän kuluttua Hän tuli tänne uudelleen ja sanoi päässeensä Iijoelle tukinuittotöihin työnjohtajaksi ja sanoi kipeästi tarvitsevansa erään summan rahaa.

Kertoi Tampereelta pyytäneensä hyvältä tuttavaltaan rahaa, aikoi siitä maksaa takaisin. Minä raukka vaan luotin niin paljon Häneen ja annoin taasen, omaani ei enää ollut, mutta Häntä sääliessäni lainasin kaupan rahoja ja annoin.

Nyt olen katkerasti katuen saanut ottaa pienistä säästöistäni ja suorittaa kassaan.

En jaksa käsittää, mikä kumma minun järkeni niin pimitti, että tein niin tyhmästi, että luotin tuntemattomaan kulkijaan niin paljon.

En viitsi sanoa summaa, mutta on se sellainen, että kipeästi itsekin tarvitsisin sen rahan joskus. Olen saanut tästä säälivän luonteeni vuoksi kärsiä paljon näin kaupassa ollessani..."


Vesterinen oli ympäri Suomen liikkunut huijari, joka huijasi rahaa eri naisilta keksityillä tarinoilla. Poliisi sai tiedon Heikki Vesterisestä, kun Tampereella asunut työläisnainen Sanni ilmoitti epäilevänsä, että Heikki oli murhannut Martan. Sannilla itsellään oli ollut epävakaa parisuhde Heikin kanssa ja heillä oli muutaman vuoden ikäinen lapsi. Sanni tiesi lainatuista rahoista. Heikki oli uhannut kiristää Martalta vielä 10 000 markkaa lisää. Sanni oli myös tavannut Martan, joka oli käynyt elokuussa 1932 Tampereella pyytämässä Vesteriseltä rahoja takaisin. Martta ja Heikki tekivät velkakirjan, jonka päivämääräksi kirjattiin 15.6.1932. Vesterinen lupasi maksaa 7 000 markan velan erissä kesäkuuhun 1936 mennessä sekä velasta korkoa 6 % vuodessa.

"Kuulusteluissa Heikki Vesterinen tunnusti saaneensa Martalta rahat, 7 300 markkaa, 'valhein ja rakkaudella'. Hän kertoi vierailleensa Martan luona lähes päivittäin ja oli viipynyt usein yli yönkin. Sukupuoliyhteydessä Martan kanssa hän kiisti olleensa."

Skytän kirjan mukaan tämä suhde jäi lyhyeksi, korkeintaan muutaman viikon mittaiseksi. Suosittelen kyllä lukemaan kirjan, siitä löytyy paljon muutakin sellaista, mitä tässä ketjussa ei ole.

[Firefox69]

Martta Saxin murha järkytti Kempeleessä

Jaana Skyttä

Lauantai 5. toukokuuta 1934 valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Kempeleen Vanhaa pappilaa vastapäätä sijainneessa Limingan osuuskaupan myymälässä kauppa kävi vilkkaana. Myymälänhoitaja Martta Saxilla oli tiedossa mukavaa vaihtelua. Sunnuntaiaamuna tai jo illalla hän lähtisi Tyrnävälle Limingan osuuskaupan kokoukseen. Martan viimeiset asiakkaat lähtivät liikkeestä noin kello 18.30. Samaan aikaan pappilan pihamaalla oli meneillään pihansiivoustalkoot. Kirkkoherra Kalle Cajanus kirjoitti sunnuntain saarnaansa.

Pappilasta soitettiin osuuskaupalle kello 20, mutta puhelimeen ei vastattu. Puhelinkeskus kertoi, että luuria oli nostettu. Samoihin aikoihin osuuskaupalle pyrki lähitalon vanhaisäntä. Ovea ei avattu. Vielä kello 21.30 pappilasta käytiin kokeilemassa kaupan ovea, tuloksetta. Martan arveltiin lähteneen Tyrnävälle.

Sunnuntai-iltana tuttu myymälänhoitaja tuli katsomaan, miksei Martta ollutkaan osuuskaupan juhlissa. Lukittu ovi ja luukut ikkunoissa kertoivat, että jotain oli vinossa. Poliisi murtautui kauppaan. Näky oli järkyttävä. Martta makasi kaupan lattialla raa’asti puukotettuna. Kassa, noin 2 000 markkaa, oli viety, samoin liikkeessä ollut Savage-merkkinen ase. Poliisi arvioi henkirikoksen tapahtuneen kello 19-20 lauantai-iltana. Ruumiinavauksessa selvisi, ettei Martalle ollut tehty seksuaalista väkivaltaa eikä hän ollut raskaana, kuten myöhemmin huhuttiin.

Elettiin levottomia aikoja. Pulavuosien työttömyys piti liikkeellä kaikenlaista kulkumiestä. Epäillyistä ei ollut puutetta. Poliisi sai 13.5.1934 kirjeen. Naishenkilö ilmoitti epäilevänsä entistä avomiestään murhaajaksi. Kesällä 1932 Martalla oli lyhyt suhde kyseisen miehen kanssa. Rakastunut Martta oli lainannut tälle huomattavan summan rahaa. Nyt mies oli uhkaillut kiristävänsä Martalta lisää rahaa. Mies tunnettiin auervaarana, joka esiintyi ahdinkoon joutuneena työnjohtajana. Hän oli huijannut rahaa kymmeniltä naisilta. Kun Martta huomasi tulleensa petetyksi, häneen iski paniikki. Martta oli antanut liki kaikki säästönsä ja ottanut kaupan kassastakin vähän. Hän ei saisi rahoja takaisin.

Supliikki ja hyväkäytöksinen "työnjohtaja" paljastui väkivaltaiseksi henkilöksi, joka kantoi mukanaan aseita ja hermostui helposti.
Häpeissään Martta ei puhunut asiasta lähipiirissä, mutta purki ahdistusta kirjeissään miehen kasvattiäidille ja entiselle avovaimolle. Martta pelkäsi tulevansa surmatuksi eikä vienyt asiaa poliisille. Mies pidätettiin 18.5.1934 Haukiputaalla.

Seuraavana päivänä saatiin tunnustus, mutta poliisi ei ollut vakuuttunut. Lopulta selvisi, että mies oli todistettavasti ollut murhaillan ja -yön Haukiputaalla. Hän perui tunnustuksen ja pääsi vapaaksi. Lynkkauksen pelossa "työnjohtaja" oli halunnut poliisin suojiin. Kempeleessä alkoi kiertää huhuja, joiden mukaan eräs suojeluskuntalainen maanviljelijä, herra A, oli nähty toisen suojeluskuntalaisen, herra B:n, kanssa kaupan seudulla murhailtana kello 21:n aikoihin. Herra A oli osuuskaupalle velkaa. Martta oli laittanut miehen omaisuutta ulosmittaukseen keväällä 1933, jolloin tämä kirjoitti Martalle piikikkään, satiirisen kirjeen. Herra A pidätettiin syksyllä 1934, ja asianosaisia kuulusteltiin.

Aiemmin oli kuultu herra B:n pohtivan, olisiko Martan murha ollut poliittinen. Martta oli Lotta Svärd -yhdistyksen jäsen, ja oli ilmennyt, että joitain tietoja Kempeleen suojeluskunnasta ja Kempeleen Lotta Svärd -yhdistyksestä oli vuotanut Neuvosto-Venäjälle. Olisiko vuotaja voinut olla Martta? Mitään siihen viittaavaa ei ilmennyt. Silminnäkijöiden todistus ei pitänyt. Lisäksi silminnäkijä herra C oli silminnäkijä neiti D:n mukaan kommunisti, joka oli yrittänyt paeta Venäjälle, mutta tullut pidätetyksi ja pelkäsi itse joutuvansa epäillyksi. Mies alkoi perua todistustaan. Myöhemmin neiti D kertoili, että poliisi painosti häntä perumaan todistuksen. Huhuttiin, että herra A oli lahjonut neiti D:n perumaan puheensa. Herra A kiisti väitteen. Kuulusteluissa maanviljelijän läheiset kertoivat murhaillan tapahtumat yhtenevästi. Mies vapautettiin.

Tupoksen osuuskaupan myymälään oli tehty murto syksyllä 1932. Liikkeestä oli viety 4 000 markkaa ja Joha-merkkinen ase. Poliisi takavarikoi vihjeen perusteella aseen lähikunnasta eräältä maatilalta syksyllä 1935. Tilalta löytyi myös samanlainen Savage-merkkinen ase kuin Martta Saxin murhan yhteydessä oli ryöstetty. Helmikuussa 1936 poliisi pidätti tilalla asuneen 23-vuotiaan Kalle Jalmari Väisäsen. Huhtikuussa hän tunnusti teon ja tunnusti ryöstäneensä myös Tupoksen myymälän. Jalmari kertoi tutkintaa mukaillen murhan yksityiskohdat tarkasti. Huhuttiin, että joku oli ostanut miehen tunnustamaan rikoksen.

Jalmari toimi renkinä sukutilallaan. Hänen kerrottiin olevan "ahkera, siivo ja hiljainen, mutta umpimielinen". Jalmari valitteli huonoa palkkaansa, vaikka teki kovasti töitä. "Siinä yksin pellon laidalla aurinkoisena kevätaamuna aitatolppia hakatessani rupesi vaivaamaan kiusallinen rahattomuus. Tällöin muistui mieleeni Limingan osuuskaupan Kempeleen myymälä, jossa oli naishenkilö kaupanhoitajana. Murhaamalla hänet saisi rahaa", Jalmari kertoi. Illan tullen hän pisti puukon taskuunsa ja lähti kohti Kempelettä. Veljen sanottiin olleen hevoskaupoilla Pudasjärvellä, äidin Taivalkoskella.

Näyttö Väisästä vastaan oli vahva. Useat henkilöt olivat nähneet Savage- ja Joha-merkkisiä aseita muistuttavat aseet monesti Väisäsen ja tämän kaverin hallussa. Talonväki oli huomannut Jalmarin ajelleen murhailtana palvelijan pyörällä jossain tietymättömillä.
Murhailtana kello 18.45 Jalmarin kanssa riiaillut tyttö oli jutellut Limingan osuuskaupan lähistöllä Kempeleessä Jalmarin kanssa. Myös Jalmari kertoi omalla tahollaan tapaamisesta. Loppukeväästä 1934 ihmeteltiin, miten pojalla oli yhtäkkiä varaa ostaa niin hienoja vaatteita: palttoo, pukuja, hattu, saappaat ja jopa pyörä. Rynttytansseissa (piirileikeissä) Jalmari oli alkanut tarjoilla kahveja usealle tytölle kerrallaan, monta kertaa illassa. Näin oli tapahtunut Tupoksen osuuskaupan murron jälkeenkin.

Jalmari oli kirjoitustaidoton, hän ei ollut käynyt koulua eikä rippikoulua, ja hänet oli vapautettu asepalveluksesta heikon huomiokyvyn takia. Puolustus vaati mielentilatutkimusta. Sitä ei saatu. Poliisi ei havainnut Jalmarin järjessä vikaa. Päinvastoin hän oli poikkeuksellisen hyvämuistinen. Osuuskaupasta katosi murhan yhteydessä kassalaatikko. Laatikko löydettiin Jalmarin kotitilan lähistöltä. Hyvästä muististaan huolimatta Jalmari ei tiennyt kassalaatikosta mitään eikä muistanut, että liikkeessä olisi soinut puhelin.

Oliko tekijöitä kaksi? Myös Jalmarin kaveri pidätettiin helmikuussa 1936, mutta vapautettiin sittemmin. Eräälle poliisille Jalmari sanoi, ettei hän niin tyhmä ole, että paljastaisi rikoskumppaninsa. Myöhemmin hän perui lausuntonsa. Jalmarille vaadittiin kuolemantuomiota. Hovioikeudelle tehdyssä valituksessa Jalmari perui tunnustuksensa ja kertoi tunnustaneensa pahoinpitelyn pakottamana. Puolustus väitti kuulustelijoiden neuvoneen Jalmaria tunnustamaan "oikein.

Asia eteni korkeimpaan oikeuteen. Jalmari tuomittiin elinkautiseen kuritushuonevankeuteen ja menettämään kansalaisluottamuksensa ainiaaksi. Presidentti armahti Jalmarin kymmenen vankilassa istutun vuoden jälkeen. Muistitiedot ovat ristiriitaiset. Toiset sanovat, että tuomion kärsittyään Jalmari tunnusti rikoksensa avoimesti, osa taas, että hän vakuutti tulleensa oikeusmurhan uhriksi. Vanhassa Kalevan lehtileikkeessä on Jalmarin valokuva oikeudenistunnosta vuodelta 1936. Kameraan katsoo komea nuorimies, mutta katse on täynnä vihaa.


http://kirjastolinkit.ouka.fi/kaleva/tammi13/martta.htm

[Firefox69]

Kuuntelin Yle Areenasta aiemmin vastaavanlaista 21-vuotiaan Anni Ahlströmin surmaa lokakuulta 1936 Kosken myymälässä.


Annin surman jäljillä

Vähä vähältä avautuva arvoitus tempaa mukaansa seuraamaan vain 21-vuotiaana kuolleen Annin kohtalon syövereitä. Viisiosainen dokumenttisarja selvittää vuoden 1936 traagisia tapahtumia ja muun muassa sitä, miksi Annin surmaajaksi on vuosikymmeniä luultu väärää miestä.

https://areena.yle.fi/1-61077545


Yle on julkaissut myös jutun tämän podcastin yhteyteen. Annin kohtalo on hyvin samanlainen kuin Martan samalla aikakaudella 1930-luvulla.

Murhamysteeri menneisyydestä — Kuka surmasi Annin?

Valokuvista katsoo menneisyydestä arviolta 15-vuotias suurisilmäinen tyttö. Kuvien kanssa samassa kirjekuoressa on lehtileike, jonka yläreunaan on musteella kirjoitettu sana “murhattu”. Lehtikuvassa on epäilemättä sama henkilö, tosin muutaman vuoden vanhempana.

Kuvat löytyivät Jaanan äidin jäämistöstä, kun Jaana kävi läpi äitinsä papereita tämän kuoleman jälkeen. Jaana ei tunnista tyttöä, eikä hänellä ole aavistustakaan, miksi hänen äidillään on ollut ne laatikossaan.

Valokuvien lisäksi säästössä on lehdestä leikattu muistokirjoitus. “Yllättävänä saapui lokakuun 19. päivänä tietoja kauheasta tapahtumasta Kosken myymälässä. Kenenkään tajuntaan ei kerralla mahtunut, että Anni Ahlströmiä ei joukossamme enää olisikaan. Häntä, joka oli elämänhaluisin meistä kaikista, joka hymyili elämälle ja jolle elämäkin näytti hymyilevän”, lehtileikkeessä kirjoitetaan.

Muistokirjoituksessa ei ole laatijan nimeä, mutta uhrin henkilöllisyys selviää — Anni Ahlström. Muistokirjoitus kuvailee Annin valoisaa luonnetta ja kaikkien järkytystä tapahtuneesta. Kirjoitus ei kuienkaan paljasta, mitä hänelle on tapahtunut. Tärkeä johtolanka tulee viimeisessä kappaleessa:

“...parhaillaan lakastuvat kukkaset Anni Ahlströmin ennenaikaisella haudalla Sammatin hiljaisella kirkkomaalla...”

Kuvan tytön, Annin, kohtaloa kannattaa siis lähteä selvittämään Sammatista!

Anni Ahlströmin hautapaikka löytyy kuin löytyykin Toivo Haation laatimasta Sammatin hautakivistä tehdystä kartoituksesta. Sen mukaan Anni on syntynyt vuonna 1914 ja kuollut 1936, juuri ennen 22. syntymäpäiväänsä.


Sukututkimusta Sammatissa

Varsinaisesti Toivo Haatio oli Helsingissä virkamiehenä. Jäätyään eläkkeelle hän palasi kotiseudulleen Sammattiin ja uppoutui paikallishistoriaan. Haation kattavien selvitysten ansiosta löytyvät Annin äiti Olga ja hänen siskonpoikansa Reino. Olga ja Reino ovat valitettavasti jo kuolleet, mutta Reinon tytär Kaisa on muuttanut eläkepäivikseen takaisin Sammattiin.

Kun Kaisalle näytetään valokuvia Annista, hän tunnistaa Annin heti. Tummakulmainen, suurisilmäinen, tukka kauniisti laineilla. Kaisa on nähnyt kuvia Annista hänen lapsuudenkotinsa naapurissa asuneen Olga-tädin, Annin äidin, kamarin seinällä.

Kaisa muistaa kuulleensa monta kertaa Annin surmasta. Siitä ovat hänelle kertoneet sekä Annin äiti Olga että Annin serkku Inkeri, joka oli Annin hyvä ystävä.

Kaisa on perinyt Olga-tädiltä kasan Annin postikortteja. Paksusta korttinipusta löytyi Kaisan omien vanhempien, eli Annin Reino-serkun vaimoineen, aikanaan lähettämä kihlakortti Annille ja Taunolle.

Murhaajan on kerrottu olleen Annin kihlattu, joka ampui samalla myös itsensä. Miksi Tauno olisi riistänyt hengen nuorikolta ja itseltään?


Aavistiko Anni kohtalonsa?

Jaanan äidin jäämistöstä löytyi Annin kuvien lisäksi musta vahakantinen vihko. Sen ensilehdellä lukee kauniilla kaarevalla käsialalla Anni Ahlström 31.3.1929. Ensimmäiset tekstit vihkoon Anni on kirjoittanut 14-vuotiaana.

Anni on kirjoittanut ikäistensä nuorten tapaan vihkoonsa laulujen sanoja ja muita kiertäviä rimpsuja ja runoja. Monet hänen vihkonsa tekstit käsittelevät kuolemaa.

Oi, jos nukkua saisin silloin, kun on enimmät ihanteet, eikä silmiäin himmeäks saanu pettymysten kyyneleet...

Viimeinen päivämäärämerkintä vahakantisessa vihossa on 16.10.1936 - vain kolme päivää ennen Annin kuolemaa. Tuolloin Anni on jäljentänyt vihkoonsa Tappavat suudelmat -tangon sanat. Laulun sanojen lukeminen tuntuu karmaisevalta. Niiden jälkeen vihkossa tulee vastaan vain tyhjiä sivuja.

Lopulta eteen tulee aukeama, jonka teksti on kirjoitettu erilaisella käsialalla. Mustekynällä kirjoitettu teksti ei enää olekaan romanttista leikittelyä kuoleman ajatuksella, vaan kylmää todellisuutta.

Annin äiti Olga on jäljentänyt vihon loppuun sivutolkulla värssyjä, joita ihmiset ovat tuoneet Annin hautajaisiin marraskuun 1. päivänä 1936. ....Rakkaat jäähyväiset pikku Annille äidiltä….Kaivaten Martta….Nuku rauhassa Anni-kulta….Viimeinen tervehdys Mimmi-tädiltä...Kaivaten Tauno…

Hetkinen — Annin surmaajahan ampui myös itsensä, mutta Annin kihlattu Tauno on ollut mukana hautajaisissa. Yllättäen selviää, että suvussa murhaajaksi on luultu väärää henkilöä! Tauno on syyttä saanut tappajan maineen.

Mutta kuka Annin ampui ja samalla itsensä? Oliko kyseessä mustasukkaisuusdraama?


https://yle.fi/a/20-189765

[Olinko eka]

Muutama ajankuva Finna.fi sivustolta:
https://www.finna.fi/Search/Results?loo ... s&limit=20

Heikki Vesterinen on pidätettynä epäilty Martta Saxin murhasta ja häntä saatetaan Oulun poliisiasemalle.


Martta Saxin kamari, jossa on vielä lipaston laatikot auki ryöstön jäljiltä.


Nivan torpan pirtti sisältä. Murhan epäilty pidätettiin tämän istuessa pirtin arkun päällä.