Niin?Oulunmies kirjoitti:Kuten aiemmin kerroin niin 60-luvulla ja paljon myöhemmin vielä oli tapana laittaa vuodelepoon esim. aivotärähdyspotilaat. Kerroin itsestäni esimerkin. Nykyisin esim. aivotärähdyksen hoito-ohjeessa (käypähoito, käsitteen lievät aivovammat alla) todetaan yksikantaan, että vuodelevosta ei ole hyötyä.
Gustafssonin vammat
Mitä sanookaan www.kaypahoito.fi asiasta?
Ensiapu ja itsehoito
Päähän kohdistuneen iskun jälkeen on tärkeää huolehtia iskun saaneen hengityksestä ja seurata tajunnan tilaa sekä mahdollisia muita oireita. Lievänkin aivovamman (tajunnanhäiriö, yli 10 minuutin muistinmenetys tai muita oireita) saanut potilas on kuljetettava sairaalaan viipymättä, sillä tilan huononeminen voi tapahtua nopeasti ja varoittamatta. Mahdollisella alkoholinkäytöllä ei tule selittää iskun saaneen oireita, mikäli aivovammaa ei ole suljettu pois.
Lievä aivotärähdys, johon ei liity tajuttomuutta eikä tajunnanhäiriötä, hoituu kotioloissa, mikäli paikalla on toinen henkilö, joka voi tarkkailla mahdollisia tajunnan tason muutoksia. Mikäli ilmaantuu tajunnan tason häiriöitä, uneliaisuutta tai voimakasta oksentelua tai päänsärkyä, on vammautunut toimitettava hoitoon. Yöunen aikana on vammautunutta syytä herätellä muutaman tunnin välein tajunnantason tarkistamiseksi.
Että näin. Siis jopa lievään aivotärähdykseen on suhtauduttava vakavasti, tajunnan tasoa, uneliaisuutta ja päänsärkyä on seurattava. Tämä on mahdollista kotioloissa vain jos on toinen henkilö, joka tarkkailee!
Lähde:
www.kaypahoito.fi
Ensiapu ja itsehoito
Päähän kohdistuneen iskun jälkeen on tärkeää huolehtia iskun saaneen hengityksestä ja seurata tajunnan tilaa sekä mahdollisia muita oireita. Lievänkin aivovamman (tajunnanhäiriö, yli 10 minuutin muistinmenetys tai muita oireita) saanut potilas on kuljetettava sairaalaan viipymättä, sillä tilan huononeminen voi tapahtua nopeasti ja varoittamatta. Mahdollisella alkoholinkäytöllä ei tule selittää iskun saaneen oireita, mikäli aivovammaa ei ole suljettu pois.
Lievä aivotärähdys, johon ei liity tajuttomuutta eikä tajunnanhäiriötä, hoituu kotioloissa, mikäli paikalla on toinen henkilö, joka voi tarkkailla mahdollisia tajunnan tason muutoksia. Mikäli ilmaantuu tajunnan tason häiriöitä, uneliaisuutta tai voimakasta oksentelua tai päänsärkyä, on vammautunut toimitettava hoitoon. Yöunen aikana on vammautunutta syytä herätellä muutaman tunnin välein tajunnantason tarkistamiseksi.
Että näin. Siis jopa lievään aivotärähdykseen on suhtauduttava vakavasti, tajunnan tasoa, uneliaisuutta ja päänsärkyä on seurattava. Tämä on mahdollista kotioloissa vain jos on toinen henkilö, joka tarkkailee!
Lähde:
www.kaypahoito.fi
Tähän Sariolan kommenttiin on sanottava muutama seikka. Se mitä 60-luvulla on pidetty "oikeana", ei välttämättä päde nykyaikaan. Lääketiede on kehittynyt huomattavasti. Tuon ajan käsityksen mukaan hoitoaika on ollut sopiva, ei välttämättä nykykäsityksen mukaan.Sariola kirjoitti:Minä kyllä otaksun, että NG:n vammat on tunnistettu verrattain tarkasti ja oikein. Hoitoaika on ollut tuon ajan käsityksen mukaan sopiva. Tuossa sairaalassa lääkärit ovat olleet sen alan asiantuntemuksen huippua Suomessa ja ovat osanneet asiansa erittäin hyvin. Se puoli tunnetaan riittävän hyvin. Suorastaan naurettavaa on, että muutamat kirjoittelijat yrittävät vängätä niin, että NG:n vammat olisivat olleet hyvin vähäiset ja että sairaalahoito oli käytännöllisesti katsoen tarpeetonta.
Hämmästyttävää yksinkertaisuutta ja yksioikoisuutta. Luulisi, että awaa, Hessua, peltirumpua, grootia ja kumppaneita edes vähän hävettäisi, mutta sellaisesta ei ole merkkejä. Heidän asenteensa tässä kysymyksessä osoittaa vain pyykkäriakkamaista riitelynhalua, ja naurettavaa tosiasioiden kiistämistä, ja periaatetta, että ota kiinni mistä saat, kunhan vain olet eri mieltä. Sellainen ei vaikuta järkevän ihmisen ajattelulta.
Eri asia on, että ketä pitää tai ainakin epäilee syylliseksi Bodomin jutussa. Siinä on erilaisia mielipiteitä, ja voikin olla, koska asia on selvittämättä. Silti selvät tosiasiat kannattaa hyväksyä, eikä yrittää kumota selviä faktatietoja.
Myös aivotärähdys voi oireilla muutamia päiviä. Aivoruhje voi olla myös etenevä, ts. aksonivauriota tulee myöhemmässä vaiheessa. Nämä voidaan erottaa kuvantamalla. Aivoruhjetta pidetään yleensäkin huomattavasti vakavampana vammana kuin aivotärähdystä. Ng kuitenkin toipui päivä päivältä, etenevä aivoruhje vaurio on siis melko epätodonnäköistä. Paikallinen lievä on mahdollista.
Nykyisin kuitenkin aivojen kuvantamista pidetään melko ehdottomana menetelmänä epäiltäessä aivovammaa. Tuohon aikaan sitä ei ollut, vaan kuten tässä tapauksessa, "kliininen silmä" oli melko isosssa osassa. Nykymittapuun mukaan se ei kuitenkaan riitä.
NG:n vammat Öhmanin mukaan
Luulisi, että Hessu52 on jo ehtinyt lukemaan näitä asiantuntijalääkäreiden tekemiä luetteloja, kun on jo väitellytkin näistä vuosikausia esittäen vääriä tietoja jatkuvasti. Tässä Öhmanin luettelo Käräjäoikeuden tuomion mukaan. Myös Hirvensalo on tehnyt vastaavan luettelon. Niissä on pientä eroa. On se hyvä, että nyt Hessullekin totuus valkenee, kuin uusi päivä. Enää ei tarvitse elää väärän tiedon varassa, vaan luottavaisin mielin voi aina vilkaista joko Öhmanin tai Hirvensalon tekemää vammojen luetteloa. Niin ne asiat hiljalleen selviävät myös Hessulle. Vain tuo numerointi on kirjoittajan lisäystä. MTV3:n sivuilta löytyy Käräjäjäoikeuden tuomio ja Esitutkintapöytäkirjan johdanto. Sieltä voi aina käydä lukaisemassa, jos ei muisti oikein pelaa!
Lausunnot vuosina 2003 ja 2004 antaneen ja todistajana kuullun neurokirurgi Juha Öhmanin mukaan Gustafssonilla on ollut:
1)murtumat vasemmalla alaleuassa a)hampaiden välissä ja b)nivelnastan kohdalla
2)vasemmassa poskiluussa a)sivuseinämässä ja b)katossa sekä c)poskikaaressa, minkä lisäksi
3)otsaluun ja poskiluun liitos on auennut, sekä
4)ohimoluun ääriviivassa korvan takana vasemmalla on ollut murtuma. Lisäksi Gustafssonilla on ollut
5)ruhjehaavat a)ohimon-päälaen seudussa, b)poskessa ja c)leuassa, sekä
6)viiltohaava oikeassa kyynärvarressa.
Ei tämäkään luettelo ole täydellinen. Muussa yhteydessä on mainittu, että hankaumaa on ollut vasemmassa kädessä. Sama maininta on tehty myös SB:n kohdalla. Se on siitä merkittävä tieto, että kummankin pojan oikea nyrkki on sen mukaan ollut virheetön. Eli näyttää siltä, että kumpikaan pojista ei ole lyönyt ketään ainakaan reilummin, eli pojat eivät ole tapelleet keskenään. Mielenkiintoinen tieto sekin.
Luulisi, että Hessu52 on jo ehtinyt lukemaan näitä asiantuntijalääkäreiden tekemiä luetteloja, kun on jo väitellytkin näistä vuosikausia esittäen vääriä tietoja jatkuvasti. Tässä Öhmanin luettelo Käräjäoikeuden tuomion mukaan. Myös Hirvensalo on tehnyt vastaavan luettelon. Niissä on pientä eroa. On se hyvä, että nyt Hessullekin totuus valkenee, kuin uusi päivä. Enää ei tarvitse elää väärän tiedon varassa, vaan luottavaisin mielin voi aina vilkaista joko Öhmanin tai Hirvensalon tekemää vammojen luetteloa. Niin ne asiat hiljalleen selviävät myös Hessulle. Vain tuo numerointi on kirjoittajan lisäystä. MTV3:n sivuilta löytyy Käräjäjäoikeuden tuomio ja Esitutkintapöytäkirjan johdanto. Sieltä voi aina käydä lukaisemassa, jos ei muisti oikein pelaa!
Lausunnot vuosina 2003 ja 2004 antaneen ja todistajana kuullun neurokirurgi Juha Öhmanin mukaan Gustafssonilla on ollut:
1)murtumat vasemmalla alaleuassa a)hampaiden välissä ja b)nivelnastan kohdalla
2)vasemmassa poskiluussa a)sivuseinämässä ja b)katossa sekä c)poskikaaressa, minkä lisäksi
3)otsaluun ja poskiluun liitos on auennut, sekä
4)ohimoluun ääriviivassa korvan takana vasemmalla on ollut murtuma. Lisäksi Gustafssonilla on ollut
5)ruhjehaavat a)ohimon-päälaen seudussa, b)poskessa ja c)leuassa, sekä
6)viiltohaava oikeassa kyynärvarressa.
Ei tämäkään luettelo ole täydellinen. Muussa yhteydessä on mainittu, että hankaumaa on ollut vasemmassa kädessä. Sama maininta on tehty myös SB:n kohdalla. Se on siitä merkittävä tieto, että kummankin pojan oikea nyrkki on sen mukaan ollut virheetön. Eli näyttää siltä, että kumpikaan pojista ei ole lyönyt ketään ainakaan reilummin, eli pojat eivät ole tapelleet keskenään. Mielenkiintoinen tieto sekin.
Tuo allaoleva lainaus on sivulta: www.kaypahoito.fi
Tuossa on kysymys lievistä ja hyvin lievistä aivovammoista. Näin maallikkokin huomaa, että NG:n tapauksessa todetut oireet eivät suinkaan viittaa tähän ryhmään, "Hyvin lievien ja lievien aivovammojen hoito", vaan oireista on todettu, että kysymyksessä on tätä vakavamman asteinen aivovamma oireiden perusteella. Potilas siirrettiinkin 2 päivää sairaalan tulonsa jälkeen osastolle, jossa hoidettiin vakavampia ja vähemmän vakavia aivovammoja. Tarkkailussa havaitut potilaan oireet siis olivat viitanneet vakavampaan aivovammaan, joka vaati pitempää sairaalassaoloaikaa, ja oireiden tarkkailua
Hyvin lievien ja lievien vammojen hoito
Hyvin lievän tai lievän aivovamman saaneiden potilaiden hoitokaavio on esitetty kuvassa 1.
Ensisijaisesti tulee arvioida, täyttyvätkö päivystysluonteisen TT-kuvauksen aiheet (katso kohta Pään TT-kuvauksen aiheet).
Tapaukset, joissa tarvitaan sairaalaseurantaa TT-löydöksestä riippumatta lievissä ja hyvin lievissä vammoissa, ovat 64:
verenvuototaipumus (antikoagulanttihoito, verihiutaleiden vajaus tai hemofilia)
kallon tai kallonpohjan murtuma
kouristuskohtaus
suntti
monivamma
yksin asuminen
voimakkaat oireet
vaikea päänsärky
toistuva oksentelu
pitkittynyt uneliaisuus
sekavuus
levottomuus
kiihtyneisyys tai amnesia
voimakas huimaus.
Muita potilaita tulee seurata poliklinikassa tai päivystysosastolla, kunnes oireet ovat korjaantuneet tai selvästi lievittymässä.
Ensimmäisten kahden tunnin aikana tai TT-kuvaukseen saakka potilaan tilaa tarkistetaan 15 minuutin välein kirjaamalla
GCS-pisteet
amnesian jatkuminen
verenpaine
syketaajuus sekä
mustuaisten koko ja reaktiivisuus,
mieluiten erilliselle lomakkeelle 1.
Potilaista voidaan kotiuttaa valtaosa jo päivystyspoliklinikasta lyhyen seurannan tai TT-kuvauksen jälkeen.
Poikkeuksena ovat sairaalaseurantaa tarvitsevat ja ne, joilla todetaan TT-kuvauksessa vamman aiheuttama löydös.
Jos TT-tutkimusta ei ole järjestettävissä vaikka sen aiheet täyttyvät, edellytetään sen sijasta vähintään 12 tunnin seurantaa.
Amnesian tulee olla ohi ja GCS-pistemäärän vähintään 15 ennen kotiuttamista.
Levottomuus ja kiihtyneisyys merkitsevät usein kuvantamistutkimuksessakin näkyvää merkittävää vammaa 121.
Kotiutettaville potilaille tulee antaa jälkihoito-ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti 23 tai 122.
Vuodelevosta ei ole hyötyä.
Sairausloman pituus määräytyy potilaan voinnin, löydösten ja ammatin mukaan.
Hyvin lievissä vammoissa riittää yleensä 1–2 vuorokautta.
Lievissä vammoissa suositellaan riskiammateissa työskenteleville (esimerkiksi linja-autonkuljettaja tai merikapteeni) vähintään viikon mittaista sairauslomaa mahdollisiin keskittymis- tai muistivaikeuksiin liittyvien vaarojen takia.
Kilpaurheiluun tulisi lievissäkin vammoissa palata vasta, kun oireisto on täysin korjaantunut 18.
-----------------------
Löytyi sekin kohta, jossa sanotaan, että "vuodelevosta ei ole hyötyä". Se on kuitenkin kohdassa "HYVIN LIEVÄT JA LIEVÄT AIVOVAMMAT". Näyttää siltä, että se ei suinkaan koske NG:n tapausta. Päinvastoin näyttää siltä, että NG:n tapauksessa vuodelepo on ollut välttämätöntä. Näyttää myöskin varmalta, että NG:n oireet ovat viitanneet vakavamman asteiseen aivovammaan kuin lievät ja hyvin lievät aivovammat. Tuon sairaalan hoitohenkilökunta on kyllä ollut jo tuolloin v. 1960 erittäin pätevää. Ei lääketiede suinkaan v.1960 elänyt kivikautta niinkuin täällä muutamat vihjailevat. Lääkärit olivat sekä päteviä että taitavia, ja hyviä hoitotuloksia saatiin sen aikaisillakin menetelmillä, eivätkä ne menetelmät niin kamalan paljon poikenneet nykyisistä. Tässäkin tapauksessa näyttää siltä, että potilaan oireita on seurattu tarkkaan, ja niistä on tehty aivan oikeita johtopäätöksiä.
Tuossa on kysymys lievistä ja hyvin lievistä aivovammoista. Näin maallikkokin huomaa, että NG:n tapauksessa todetut oireet eivät suinkaan viittaa tähän ryhmään, "Hyvin lievien ja lievien aivovammojen hoito", vaan oireista on todettu, että kysymyksessä on tätä vakavamman asteinen aivovamma oireiden perusteella. Potilas siirrettiinkin 2 päivää sairaalan tulonsa jälkeen osastolle, jossa hoidettiin vakavampia ja vähemmän vakavia aivovammoja. Tarkkailussa havaitut potilaan oireet siis olivat viitanneet vakavampaan aivovammaan, joka vaati pitempää sairaalassaoloaikaa, ja oireiden tarkkailua
Hyvin lievien ja lievien vammojen hoito
Hyvin lievän tai lievän aivovamman saaneiden potilaiden hoitokaavio on esitetty kuvassa 1.
Ensisijaisesti tulee arvioida, täyttyvätkö päivystysluonteisen TT-kuvauksen aiheet (katso kohta Pään TT-kuvauksen aiheet).
Tapaukset, joissa tarvitaan sairaalaseurantaa TT-löydöksestä riippumatta lievissä ja hyvin lievissä vammoissa, ovat 64:
verenvuototaipumus (antikoagulanttihoito, verihiutaleiden vajaus tai hemofilia)
kallon tai kallonpohjan murtuma
kouristuskohtaus
suntti
monivamma
yksin asuminen
voimakkaat oireet
vaikea päänsärky
toistuva oksentelu
pitkittynyt uneliaisuus
sekavuus
levottomuus
kiihtyneisyys tai amnesia
voimakas huimaus.
Muita potilaita tulee seurata poliklinikassa tai päivystysosastolla, kunnes oireet ovat korjaantuneet tai selvästi lievittymässä.
Ensimmäisten kahden tunnin aikana tai TT-kuvaukseen saakka potilaan tilaa tarkistetaan 15 minuutin välein kirjaamalla
GCS-pisteet
amnesian jatkuminen
verenpaine
syketaajuus sekä
mustuaisten koko ja reaktiivisuus,
mieluiten erilliselle lomakkeelle 1.
Potilaista voidaan kotiuttaa valtaosa jo päivystyspoliklinikasta lyhyen seurannan tai TT-kuvauksen jälkeen.
Poikkeuksena ovat sairaalaseurantaa tarvitsevat ja ne, joilla todetaan TT-kuvauksessa vamman aiheuttama löydös.
Jos TT-tutkimusta ei ole järjestettävissä vaikka sen aiheet täyttyvät, edellytetään sen sijasta vähintään 12 tunnin seurantaa.
Amnesian tulee olla ohi ja GCS-pistemäärän vähintään 15 ennen kotiuttamista.
Levottomuus ja kiihtyneisyys merkitsevät usein kuvantamistutkimuksessakin näkyvää merkittävää vammaa 121.
Kotiutettaville potilaille tulee antaa jälkihoito-ohjeet sekä suullisesti että kirjallisesti 23 tai 122.
Vuodelevosta ei ole hyötyä.
Sairausloman pituus määräytyy potilaan voinnin, löydösten ja ammatin mukaan.
Hyvin lievissä vammoissa riittää yleensä 1–2 vuorokautta.
Lievissä vammoissa suositellaan riskiammateissa työskenteleville (esimerkiksi linja-autonkuljettaja tai merikapteeni) vähintään viikon mittaista sairauslomaa mahdollisiin keskittymis- tai muistivaikeuksiin liittyvien vaarojen takia.
Kilpaurheiluun tulisi lievissäkin vammoissa palata vasta, kun oireisto on täysin korjaantunut 18.
-----------------------
Löytyi sekin kohta, jossa sanotaan, että "vuodelevosta ei ole hyötyä". Se on kuitenkin kohdassa "HYVIN LIEVÄT JA LIEVÄT AIVOVAMMAT". Näyttää siltä, että se ei suinkaan koske NG:n tapausta. Päinvastoin näyttää siltä, että NG:n tapauksessa vuodelepo on ollut välttämätöntä. Näyttää myöskin varmalta, että NG:n oireet ovat viitanneet vakavamman asteiseen aivovammaan kuin lievät ja hyvin lievät aivovammat. Tuon sairaalan hoitohenkilökunta on kyllä ollut jo tuolloin v. 1960 erittäin pätevää. Ei lääketiede suinkaan v.1960 elänyt kivikautta niinkuin täällä muutamat vihjailevat. Lääkärit olivat sekä päteviä että taitavia, ja hyviä hoitotuloksia saatiin sen aikaisillakin menetelmillä, eivätkä ne menetelmät niin kamalan paljon poikenneet nykyisistä. Tässäkin tapauksessa näyttää siltä, että potilaan oireita on seurattu tarkkaan, ja niistä on tehty aivan oikeita johtopäätöksiä.
Pätevä -sana vilahtelee edelleen kirjoituksissasi....Sariola kirjoitti: Löytyi sekin kohta, jossa sanotaan, että "vuodelevosta ei ole hyötyä". Se on kuitenkin kohdassa "HYVIN LIEVÄT JA LIEVÄT AIVOVAMMAT". Näyttää siltä, että se ei suinkaan koske NG:n tapausta. Päinvastoin näyttää siltä, että NG:n tapauksessa vuodelepo on ollut välttämätöntä.
Näyttää myöskin varmalta, että NG:n oireet ovat viitanneet vakavamman asteiseen aivovammaan kuin lievät ja hyvin lievät aivovammat. Tuon sairaalan hoitohenkilökunta on kyllä ollut jo tuolloin v. 1960 erittäin pätevää. Ei lääketiede suinkaan v.1960 elänyt kivikautta niinkuin täällä muutamat vihjailevat. Lääkärit olivat sekä päteviä että taitavia, ja hyviä hoitotuloksia saatiin sen aikaisillakin menetelmillä, eivätkä ne menetelmät niin kamalan paljon poikenneet nykyisistä. Tässäkin tapauksessa näyttää siltä, että potilaan oireita on seurattu tarkkaan, ja niistä on tehty aivan oikeita johtopäätöksiä.
v. 1960 lääketiede oli neurokirurgian saralla todellakin kivikautta, mikäli vertaa tähän päivään!!
Miten kehtaat väittää, että menetelmät eivät kamalan paljon poikenneet nykyisistä. Se on oikeastaan suora valhe !!!
Perustele kantasi !!!! Odotan innolla vastaustasi !!!
-
Matlock
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1515
- Liittynyt: Pe Marras 02, 2007 5:18 pm
- Paikkakunta: Helsinki
Voipi olla, mutta neuroKIRURGIALLA ei ole mitään tekemistä Nissen tilanteen kanssa, neurokirurgi ei häntä hoitaisi tänäkään päivänä.Matula kirjoitti:[
v. 1960 lääketiede oli neurokirurgian saralla todellakin kivikautta, mikäli vertaa tähän päivään!!
!!
Neurologia on edennyt kuvantamismenetelmien osalta ratkaisevasti mutta silloiset kliiniset testit pätevät edelleen.
Pasilan mies.
Nimenomaan neurokirurgian puolelle vietäisiin tänä päivänä aivoruhjetta epäiltäessä. Kommentoi vasta, kun olet varma tiedoistasi.Matlock kirjoitti:Voipi olla, mutta neuroKIRURGIALLA ei ole mitään tekemistä Nissen tilanteen kanssa, neurokirurgi ei häntä hoitaisi tänäkään päivänä.Matula kirjoitti:[
v. 1960 lääketiede oli neurokirurgian saralla todellakin kivikautta, mikäli vertaa tähän päivään!!
!!
Neurologia on edennyt kuvantamismenetelmien osalta ratkaisevasti mutta silloiset kliiniset testit pätevät edelleen.
-
Matlock
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1515
- Liittynyt: Pe Marras 02, 2007 5:18 pm
- Paikkakunta: Helsinki
Ainakin therapiafennican sivujen mukaan aivoruhjepotilaitten hoito on seurantaa ja komplikaatioiden estoa. Niihin ei tarvita neurokirurgia, joita muuten on todella vähän.Matula kirjoitti:Nimenomaan neurokirurgian puolelle vietäisiin tänä päivänä aivoruhjetta epäiltäessä. Kommentoi vasta, kun olet varma tiedoistasi.Matlock kirjoitti:Voipi olla, mutta neuroKIRURGIALLA ei ole mitään tekemistä Nissen tilanteen kanssa, neurokirurgi ei häntä hoitaisi tänäkään päivänä.Matula kirjoitti:[
v. 1960 lääketiede oli neurokirurgian saralla todellakin kivikautta, mikäli vertaa tähän päivään!!
!!
Neurologia on edennyt kuvantamismenetelmien osalta ratkaisevasti mutta silloiset kliiniset testit pätevät edelleen.
Pasilan mies.
Niin...
Päänsä iskenyt potilas alentuneessa taj.tason tilassa luokitellaan neurokirurgiseksi potilaaksi, kunnes toisin todistetaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että potilas viedään (yl. ambulanssa) yliopistollisen sairaalan ollessa saatavilla NEUROKIRURGIAN alaisuuteen. Se, ken siellä potilaan tutkii on toki toinen asia.
On kokonaan toinen asia, onko potilaalla oikeasti NEUROKIRURGISTA toimenpidettä vaativaa vammaa. Tänä päivänä kuvantaminen on aivan toista luokkaa kuin 60-luvulla ja tällaisissa epäselvissä tapauksissa pää kuvataan usein ensimm. vastaanottavassa sairaalassa. Mikäli TT-kuvassa on vuotoa nähtävissä, potilas varmasti siirretään NEUROKIRURGIN tutkittavaksi/operoitavaksi.
Päänsä iskenyt potilas alentuneessa taj.tason tilassa luokitellaan neurokirurgiseksi potilaaksi, kunnes toisin todistetaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että potilas viedään (yl. ambulanssa) yliopistollisen sairaalan ollessa saatavilla NEUROKIRURGIAN alaisuuteen. Se, ken siellä potilaan tutkii on toki toinen asia.
On kokonaan toinen asia, onko potilaalla oikeasti NEUROKIRURGISTA toimenpidettä vaativaa vammaa. Tänä päivänä kuvantaminen on aivan toista luokkaa kuin 60-luvulla ja tällaisissa epäselvissä tapauksissa pää kuvataan usein ensimm. vastaanottavassa sairaalassa. Mikäli TT-kuvassa on vuotoa nähtävissä, potilas varmasti siirretään NEUROKIRURGIN tutkittavaksi/operoitavaksi.
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
Laitan tämäntänne vaivihkaa, en vammajutuista tiedä en juuri mitään.
Mutta tuossa, vaikka onkin lehtijuttu, puhutaan aivoruhjeesta. No voi olla että toimittelija sen on itse keksinyt, tai sitten on kuullut sen legurilta.
No, kumminkin vielä keskiviikkona, leguri kieltää tenttaamasta poikaa liikaa, eli ei ne nyt taida ihan mitättömät ne kolhut olla.
Mutta tuossa, vaikka onkin lehtijuttu, puhutaan aivoruhjeesta. No voi olla että toimittelija sen on itse keksinyt, tai sitten on kuullut sen legurilta.
No, kumminkin vielä keskiviikkona, leguri kieltää tenttaamasta poikaa liikaa, eli ei ne nyt taida ihan mitättömät ne kolhut olla.
Ymmärrän Matulan hermostumisen. Nilshän olisi selvinnyt parilla sairaalapävällä, mutta ilman hoitoa. Nyt hoito aiheútti pitkittyneen sairaalakäynnin, jonka seuraksena tuli vielä brillen hematooma ja lukuisia murtumia, kun neuron päämanaaja yritti väkisin hakata pahaa henkeä ulos päästä. Lopuksi päätettiin porata päähän vielä tuumainen venttilli, josta laskettiin pyhää vihkivettä paineella sisään. Hoito kuitenkin tehosi ja kirjattiin onnistuneeksi ja Paavikin kehui työryhmää ryhdikkäästä hoidosta.Matula kirjoitti:
Pätevä -sana vilahtelee edelleen kirjoituksissasi....
v. 1960 lääketiede oli neurokirurgian saralla todellakin kivikautta, mikäli vertaa tähän päivään!!
Miten kehtaat väittää, että menetelmät eivät kamalan paljon poikenneet nykyisistä. Se on oikeastaan suora valhe !!!
-
:o)
Kyllähän Gustulta oli koko toinen puoli päätä säpäleinä ja leukaluutkin oli isku vienyt mennessään, mitäs tuota mälväätte...konsta kirjoitti:Nyt hoito aiheútti pitkittyneen sairaalakäynnin.
Pahinta oli kuitenkin ne toistakymmentä puukonreikää kasvojen vasemmalla puolella, niistähän yksi ohitti silmämunan millin päästä.
Yksi pistoista vahingoitti tasapainoelintä niin, että Gustu joutui opettelemaan kävelemisenkin uudestaan.
Ja nimen omaan konsta todistaa sen avattaren kuvassakin, että eikös vain näykin kuvassa Gustun korvakäytävään tunkeutuneen puukon jättämä jälki aivan selvästi, kun vain osaa oikein katsoa. Eikös se niin mennyt, konsta?
Mehän töristiin tästä vamma-asiasta aikaisemmin, ja minä rohkenin silloin ihmetellä Gustun kuulon ihmeparantumista, vaikka puukko oli tunketunut syvälle sisäkorvaan asti läpi kaikkien kuuloelinten, enkä minä ole mistään lukenut, että Gustulla olisi ollut kuulovaikeuksia...