PääKylmänä kirjoitti:
Juridista näyttöä kyllä tarvitaan kaikissa vaihessa - luojan kiitos. Jos Suomessa poliisi voisi vangita ihmisiä esim "sinun näyttösi" perusteellaa, muuttaisin itse vaikka Irakiin ennemmin. Kun nyt niin hyvin tiedät juridiikkaa, täsmennän sinun puolestasi sen, mitä et tuonut esille. Peruste (siis AINA lakiin perustuva) tarvitaan, kun rikostutkinta aloitetaan.
Tietenkin on. Kukaan ei ole muuta väittänytkään. Ei etenkään sellaista, että minä voisi mielivaltaisesti mennä tuonne kadulle ja päätellä pipon väristä kuka tulee vangita.
Poliisin esitutkinnan aloittaminen vaatii vähäisimmän näytön.
Mutta ei poliisi voi ketään viikko/kuukausikausia putkassa pitää nollanäytöllä.
Näyttökynnys nousee, kun asia etenee syyttäjälle...
Pitkälti noin, ja en ole muuta väittänytkään.
Kuitenkin seksuaalirikoksissa ja henkirikoksissa ei täyden näytön saaminen ole aina mahdollista, joten todennäköisyyksillä mennään.
Aika harvoin syyllisyys voidaan 110% varmuudella missään rikoksessa todistaa. Mutta kun syyllisyyden puolesta puhuvia todisteita on riittävästi, voidaan tuomio antaa. Mikä on riittävästi... Se tietenkin vaihtelee jutusta toiseen. Mutta Suomessa mikään pikkunäyttö ei yleensä riitä oikeudessa tuomion saantiin. Niin sen tietenkin pitääkin olla.
Summa summarun, mänä asiat täsmenyvät vasta myöhemmin - suuntaan tai toiseen.
Niin, ei kukaan taaskaan luule, että se mitä poliisilla on nyt kasassa olisi koko totuus, täydellinen syytekuvaus tai mitään muutakaan vastaavaa. Kyllä nämä tänne copypasteamasi asiat ovat tiedossa.
Myöskään koskaan ei lapsia tuoda julkisuuteen näissä asioissa.
Ei todellakaan tuoda, sillä uhrien yksityisyyttä halutaan suojella.
Mitä tulee nykyiseen vangitsemiseen, niin olisin itse yllättynyt, jos kaiken tämän jälkeen ulos kävelisi syytön mies. Perusteet pitää jengiä sisälllä ovat sen verran entisestäkin tiukentuneet. Se on toki mahdollista, joskin valitettavaa siinä mielessä, että silloin viranomaisille on tapahtunut pahemman luokan munaus. Tämä ei kuitenkaan kerro meille mitään siitä, mitä kukin epäilty on mahdollisesti tehnyt, tai minkä tekemiseen kukakin on lain mukaan ollut myötävaikuttamassa. Näin ollen on ihan pirun kornia puhua lapsenraiskaajista sen perusteella, että on nippa nappa onnistunut etsimään finlexistä yhden rikoslain pykälän, osaamatta edes tulkita sitä oikein.
Ensinnäkään, minä en ole väittänyt, että RA olisi raiskannut ketään. Sellaista tietoa minulla ei ole eikä voikaan olla. Olen väittänyt vain sitä, että koska, kuten itsekin myönnät, nykyään epäiltyä ei tuosta vaan viikkokausia sellissä pidetä syyttömänä tai pikkujutun takia, on luultavaa (99,5% varmaa) että epäily on kovempi kun yksittäiskäynti lapsipornosivustolla.
Moka on aina mahdollinen, mutta tapauksen aiheuttaman kohun takia epäilen, että mokan mahdollisuus on pyritty sulkemaan pois.
Mitä tulee vahingonkorvauksiin, niin kenelläkään ei ole oikeutta parempaan maineeseen.
Jossain määrin julkisuuden henkilöitä saa kuitenkin käsitellä lehdistössä kovasanaisesti ja halventavastikin. Toisin kun yksityishenkilöitä. Räikeät yksittäistapaukset voidaan sitten käsitellä käräjillä, mutta sellaisiin en ole huomannut roskalehdistön tässä nimenomaisessa tapauksessa syyllistyneen. Koska en säännöllisesti lue kaikkia mahdollisia roskalehtiä, otan vastaan linkkejä jotka todistavat minun olevan väärässä.
Korvausten määrään kuitenkin IHAN LOOGISESTI vaikuttaa se, oletko julkisuuden henkilö vai et. Maineen meneminen julkisuudessa, joka sinut elättää on huomattavasti suurempi taloudellinen menetys, kuin esimerkiksi se, että esimiehesi sanoo sinua huoraksi työpaikalla. Molemmista tulee kunnianloukkaussyyte, joskin korvaukset menevät omia polkujaan.
Tuota, ymmärtääkseni korvausten määrää vaikuttaa loukkauksen julkisuus. Jos joku iso lehti kirjoittaisi minusta pitkän jutun, jossa minua nimiteltäisiin huoraksi, olisin toki oikeutettu suuriinkin korvauksiin - työskentelen kuitenkin ammatissa, jossa maine on tärkeä. Toisaalta jos vaikka anoppi kutsuisi minua huoraksi kahden kesken käydyssä keskustelussa, perusteet minkäänlaisille korvauksille olisivat mitättömät. Vaikka kuinka pahoittaisin mieleni. Vaikka olisin nauhoittanut keskustelun, ja voisin todistaa että keskustelu on käyty.
mikä ero on epäillyllä ja syytetyllä
Tota, insuliinihoitsun ensimmäinen kuva julkaistiin muistaakseni lehdessä tutkinnan alkuvaiheessa, kun kyse oli vasta epäilystä eikä syytetystä. Häntä ei suinkaan syytetty seuraavana päivänä pidätyksen jälkeen, minkä varmaan tiedätkin.
Yhtä kaikki, vahingonkorvauskysymys voidaan ratkaista siitä huolimatta, vaikka vahinkoa aiheuttanut teko ei olisikaan rikos.
Tietenkin voidaan, mutta eri asia on, tuleeko / voiko tätä asiaa tässä tapauksessa tehdä. Esimerkiksi Antti Piippo sai aikanaan vahingonkorvaukset kunnianloukkauksesta, mutta ei suinkaan lehdistön kirjoittamista jutuista vaan Arvopaperin nettipalstalla olevasta solvaavasta viestistä.
Olen edelleen sitä mieltä, että Iltalehti ei ole tehnyt mitään väärää tässä tapauksessa. Edes Gustafson ei saanut lehdistöltä korvauksia, vaikka hänen nimensä julkistettiin lehdissä välittömästi pidätyksen jälkeen. Valtiolta Nisse sai 50 000e päivärahat.