Pieni liekki kirjoitti: Ti Touko 05, 2026 10:25 pm
Seuraavassa pieni lainaus Ylen tämänaamuisesta jutusta:
https://yle.fi/a/74-20224210
Syyttäjä ei ole tyytyväinen Auerin ja Ihlen vapauttavaan tuomioon – ”Ei ole yllätys”, sanoo Auerin asianajaja
...
Syytteitä oikeudessa ajanut erikoissyyttäjä Leena Koivuniemi totesi Ylelle tuomion jälkeen näin:
– Lasten alkuperäisiä kertomuksia ei ole pidetty [tuomiossa] luotettavina, meillä oli toisenlainen käsitys.
...
Häiritseekö teitä muita yhtään se, että syyttäjä koko ajan puhuu ja muistuttaa lasten alkuperäisistä kertomuksista? Miksi kukaan ei pistä valtakunnansyyttäjää erikoissyyttäjineen pohtimaan, mitä oikeasti olivat nämä lasten alkuperäiset kertomukset? Löytyykö murhainfosta viisautta kertoa ääneen, mitkä ovat olleet lasten alkuperäiset kertomukset isänsä murhan jälkeen?
"Alkuperäiset kertomukset" antoi poika vuonna 2009, ja nämä uudet muutellut kertomukset 2011.
Lasten kertomukset
Murhan aikaan 7-vuotiasta perheen poikaa Aleksanderia haastateltiin ensimmäisen kerran
vasta 2009. Hän oli kertonut olleensa tapahtumien aikana sängyssään toisessa huoneessa, joten hänellä ei
nähty olevan juurikaan tietoja tapahtumista. Hän oli vain kuullut ikkunanrikkomisen meteliä ja Jukan
huutoja. 2009 tutkinnan suunta oli kuitenkin kääntynyt ja poliisi oli vakuuttunut, että surmaaja olikin
oikeasti ollut Anneli. Joku motiivikin hänelle piti keksiä, ja siksi perheen lapsilta haluttiin selvittää, oliko
Anneli väkivaltainen luonne ja oliko suhteessa kenties vakavia kriisejä, jotka olisivat johtaneet riidan
kärjistymiseen murhaksi, tai ainakin tapoksi. Perheen tyttö, Amanda, ei ollut muuttanut missään vaiheessa
kertomustaan ulkopuolisesta surmaajasta, eikä johdateltunakaan osannut kertoa mitään pariskunnan
riidoista. ”Ei meillä riidelty”. Kun tytöstä ei saatu mitään irti itkettämälläkään, päätettiin kuulla
Aleksanderia.
Videoidussa kuulemisessa poika vilkuttaa kameralle ja kertoo, ettei hänellä ole hajuakaan, kuka surmaaja
oli. Asia ei kuitenkaan enää häntä kovasti pelota, koska he asuvat jo Turussa. Ja jos joskus pelottaa, hän voi
turvautua äitiin. Vaikka poliisi yrittää ahkerasti saada pojalta irti kritiikkiä äitinsä suuntaan, niin pojan
mielestä äiti ei oikein koskaan suutu. Eikä mustaksi muutu, kuten haastattelija ehdottaa. Erityisen
huomionarvoista on se seikka, että myöhemmin Anneli Auer ja Jens Kukka tuomittiin pitkiin
vankeusrangaistuksiin samojen lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja rankasta pahoinpitelystä, joka
Annelin osalta jatkui vielä haastatteluhetkenäkin.
Murhayöstä poika ei muista paljoakaan yksityiskohtia. Suunnilleen ainoa pojan oma ja itsenäisesti esiin
ottama havainto oli, että ikkunanrikkomisessa oli pieni tauko ja sitten se jatkui uudestaan. Pojan
muistikuvan mukaan äiti oli tuolloin jo puhelimessa. Tämähän ei oikein poliisin teorioihin sopinut, ja niinpä
aihe haudataan kuulustelussa nopeasti, ja pian poika saadaankin sanomaan, että ehkä hän muisti väärin.
Tutkimusten perusteella pojan kuulema tauko saattaa liittyä siihen, että jälkien mukaan tunkeutuja löi ensin
vain pienen reiän ikkunan reunaan ja yritti sen läpi saada kädellä lukkoa auki. Kun tämä ei lukon rakenteen
ja ikkunan taakse pingotetun oviverhon takia onnistunut, hän päätti rikkoa ikkunan kokonaan. Pieni
rikkomistauko siis on välttämätön tässä teoriassa, jota iskujäljet oviverhossa näyttävät tukevan. Tauko sopii
myös Amandan kertomukseen siitä, että hän heräsi rikkomisääniin ja kävi olohuoneessa katsomassa.
Tällöinhän äänet olivat tauonneet, mutta alkoivat pian uudestaan hänen palattuaan huoneeseensa.
Lisäksi poika kertoi, että mitään riitelyn ääniä tai muitakaan ääniä ei ennen lasin rikkoutumista talosta
kuulunut. Kaikki nukkuivat ja sisko kuorsasi.
Tiivistettynä Aleksander kertoi 2009 kuulusteluissa seuraavaa:
- Koulussa kivaa, kavereita on
- On kertonut parille kaverille, että murhaaja tuli ja murhas isän, mutta että hän ei nähnyt mitään koska oli
sängyssä
- Kuuli, että lasia meni rikki ja sitten isä alkoi huutamaan ("jotain äää ja sellast ja sitä sattui"), mutta poika
pysyi sängyssä
- Kuuli kun äiti meni soittamaan puhelimella, mutta ei kuullut mitä äiti puhelimeen sanoi
- Oli sängyssä koko ajan, nousi vasta, kun poliisit tulivat
- Ei kuullut vanhemman tytön ääntä, eikä tiedä missä tämä oli ("Mää luulin, että se oli siel omas huonees
nukkumassa”)
- "Joskus aamulla" vasta selvisi mitä oli tapahtunut
- Ei nähnyt kuollutta isäänsä missään vaiheessa
- Muisti, että poliisit tuli ”illalla”, mutta ei muista, nousiko itse "vasta aamulla"
- Ei ole halunnut asiasta jutella äidin kanssa, koska alkaa itkettää (pari kertaa on puhunut "silloin kun me
muutettiin"). Amandan kanssa ei ole tapauksesta jutellut kertaakaan.
- Pelkää joskus, että murhaaja tulee takaisin, jos saa tietää, missä he asuvat
- Ei tiedä olivatko muut sisarukset hereillä ko. yönä (vaikka nukkui samassa sängyssä yläpedillä)
- Äänestä tuli ensimmäisenä mieleen, että joku heittelee astioita kaapista lattialle (ei ollut koskaan heillä
sellaista tapahtunut, tuli vain mieleen)
- Muistelee, että sai ekan kerran kuulla mitä oli tapahtunut, paikalle tulleilta poliiseilta
- Ei ollut koskaan kuullut isän huutavan niin aiemmin
- "Just ennen ku lopetti huutamisen, huusi Annuu"
- Kuuli äidin olevan puhelimessa, koska "kun puhelimen nappeja painaa, niin siitä kuulu semmonen ääni"
- Muisteli, että lasia rikottiin koko ajan kun äiti oli puhelimessa ja isä huusi ("tai sit mä vaan muistan väärin")
- ei kuullut kenenkään juoksevan tai avaavan tai sulkevan ovea
- ei kuullut tappelun ääntä tai auton ääntä
- sanoi, että ehti nukahtaa vielä kerran, ennen kuin poliisit tulivat
- sanoi, ettei nukahtanut nukkumaan mennessä ennenkuin lasiääni alkoi
- sanoi, ettei ennen lasiääntä kuullut mitään ja kaikki varmaan nukkuivat
- sanoi nähneensä Jukan tulleen kotiin, ennenkuin meni nukkumaan ja kaikki oli hyvin
- ei ole ollut huolissaan isään tai äitiin liittyen aikaisemmin
- "ei ole hajuakaan ketä se vois olla" (joka tuli ja murhasi)
- Ei tiedä mitä äiti ajattelee "ku en mä osaa lukee ajatuksia"
- ovat olleet "jotain kaks vuotta tuolla ihan rauhassa" niin ei enää pelota, ei usko että murhaaja tulee
- jos pelottaa, turvautuu äitiin
- vanhin tyttö on "ihan kiva", mutta murheissa turvautuu äitiin
- kysyttäessä, onko äiti joskus suuttunut, sanoo, että kyllä joskus suuttuu, jos rikotaan jotain, ja sit voi tulla
kotiarestia tai joutuu nurkkaan seisomaan
- äiti ei suutu paljon
- ei pelkää, että äiti tulisi pahalla tuulelle
- Jukka ja AA eivät suuttuneet koskaan toisilleen "ainakaan sillon ko mää näin"
- äiti on joskus tukistanut "mutta se ei satu yhtään"
- äiti ei lyö "eikä mitään semmosta"
