Sipi kirjoitti: Ke Touko 13, 2026 10:21 pm
En ole kyr-12, mutta vastaan silti (yllätyyys
).
Näkisin, että nuorten aikuisten pahoinvointi on ihan käsittämättömällä tasolla tänä päivänä. Itsekkyys ja kilpailu kaikessa, somen vääristämät menestystarinat ja saman aikaan talousahdinko työttömyyden ja pian 20 vuotta kestäneen talouskasvuttoman ajanjakson tuloksena. Koronapandemia, ahdistus- ja masennusepidemia, terveys- ja sosiaalihuollon alasajo, koulutuksen tasonlasku (opiskelijoiden terveydenhuolto ja ongelmien ennaltaehkäisy, etäopinnot, talousahdinko), kolmannen sektorin tappaminen valtionrahoituksen hiipuessa, individualismin korostaminen (sinusta voi tulla mitä vaan, osaat mitä vaan, pärjäät missä vaan -tämä ei ole totta. Kaikista ei ole kaikkiin asioihin, ja se on ihan okei!! Me tarvitaan myös niitä duunareita ja kassantätejä, joilla ei ole Mercedestä tai kesäasuntoa Barbadoksella. Mutta se ei ole enää realistinen vaihtoehto kenellekään. Pitää olla rikas, tehdä instaa, onlyfanssia,pelata nettipokeria, tehdä räppivideoita tai olla vähintään influensseri eli videoida arkeaan ja omia, täysin mullistavia ja uskomattoman raikkaita ja ihmeellisiä oivalluksia 24/7 ) ja valtava ristiveto, polarisaatio, sodat sekä peukun rantautuminen joka niemennotkoon ja saarelmaan. Ennaltaehkäisevä päihdetyö sekä poliisityö on alasajettu, kansalaisjärjetöjen toimintaa vaikeutettu ja toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita sysätty lainvastaisesti epäpäteville tahoille (kuten esim. Mieli ry, joka mainitaan aina ensimmäisenä kontaktina jos tarvitset apua mielenterveyden kanssa. Siellä on eläkeläisiä ja vapaaehtoisia, pääosin naisia, joilla on työura vaikka ompelijana tai kotiäitinä. Mitä apua heistä on päihdeongelmaiselle tai skitsofreenikolle? Se ei voi olla ainoa tarjolla oleva apu!)
Ja niin edelleen.
Nyt niitämme tätä viljaa. Esikoispoikani on 27-vuotias, ja hänellä on hyvin tiivis kaveriporukka. Ihan ala-asteiästä saakka ollut. He pelaavat höntsyjoukkueessa sählyä ja jääkiekkoa, ja kiertävät toistensa häät ja ristiäiset. Tapaavat viikoittain. Tämä on upeaa. Mutta yhä harvinaisempaa, etenkin miesten kohdalla. Juuri viime viikolla juttelin hänen kanssaan kahdesta porukan pojasta, jotka ovat ns. pudonneet matkasta. Kysyin, mitä heille kuuluu. Molemmilla ongelmia päihteiden ja elämänhallinnan kanssa, jo siinä määrin, ettei heitä haluta enää mukaan. Ymmärrän sen; jos vuokrataan mökki ja jaetaan kustannukset suunnitelmissa lasketella ja mennä afterskihin, on tuollainen vajaa kolmikymppinen saattanut ajautua jo niin huonoon jamaan, ettei hänestä ole lähtijäksi. Ei rahaa, ei itsetuntoa,ja lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko.
Kukaan ei auta näitä miehiä. Kaverit välillä surevat, miten pohjalle he ovat menneet. Toinen lähti maaliskuussa linnaan, ja se oli kaikkien mielestä (myös tämän pojan itsensä mielestä) hyvä ja helpottava asia, että pääsi lusimaan ja näin lepäämään. Työllisyyspalveluista, terveydenhuollosta, sosiaalitoimesta tai päihdehuollosta ei ole ollut mitään apua.
Joten maahanmuuttoa en nyt saa tähän kuvioon sopimaan. Mutta ymmärrän sen, miksi siitä on tullut vihan kohde. Ihmisellä on aina tarve löytää se syy jostain, ja maahanmuuttokriittisyys on nyt muodikasta, äärioikeisto nousee ja ulkomaalaisten syyttäminen kaikista ongelmista tuntuu vapautukselta. Ihminen ei ole itse vastuussa omista valinnoistaan, koska voimme yhteisesti valita neekerin jota syyttää tästä kaikesta. Mamut ovat kasvottomia, etäällä meistä, ja kovat ajat verottavat empatiaa meiltä kaikilta. Filantroopin ja hyväntekijän rooli on avoinna vain varakkaille ihmisille. Suurella osalla suomalaisista ei ole enää varaa tehdä eettisiä valintoja arjessaan. En kuitenkaan epäile, etteikö moni haluaisi ostaa luomua, tukea nälänhädästä kärsiviä lapsia, lahjoittaa Saimaannorppien suojeluun, ajaa sähköautolla tai vaihtaa öljylämmitys maalämpöön. Mutta kun samaan aikaan pitää miettiä, mistä säästetään että saa lapselle kengät... on tehtävä valinta. Ostettava se Temun euron mekko siskon häihin, koska vaihtoehtona on, ettei mene häihin ollenkaan.
Ja tällaisen Santerin kohdalla tuntuu siltä, että hän on tehnyt joko olettamiensa tai todellisten olosuhteiden vuoksi jo niin monta huonoa valintaa elämänsä aikana, että tämä oli vääjäämätön lopputulos.
Toivottavasti nainen saa tarvitsemaansa apua, siis myös fyysisten vammojen paranemisen jälkeen. Tuosta ei ihan antibioottikuurilla toivu.
Hyvä vain, että vastasit.
kirjoitat asiaa ja on myös helpottavaa törmätä aina välillä johonkin, jonka kanssa on samaa mieltä näistä asioista.
Sulla oli muitakin hyviä havaintoja ja pointteja, mutta nostan nyt seuraavia aiheita:
Siltä se ainakin vaikuttaa, että nuorten aikuisten (ja nuorten) pahoinvointi on käsittämättömällä tasolla: pahalla joka tapauksessa. Ja todellinen ongelmahan se toki onkin. Samalla tavalla kuin kirjoitat somen aiheuttamista vääristymistä, olen miettinyt miten paljon vinoumia (ja niiden synnyttämiä trendejä) aiheuttaa median ja sos. median fokusointi tiettyihin näkökulmiin ylipäänsä.
Sipi kirjoitti: Ke Touko 13, 2026 10:21 pm
sinusta voi tulla mitä vaan, osaat mitä vaan, pärjäät missä vaan -tämä ei ole totta. Kaikista ei ole kaikkiin asioihin, ja se on ihan okei!! Me tarvitaan myös niitä duunareita ja kassantätejä, joilla ei ole Mercedestä tai kesäasuntoa Barbadoksella. Mutta se ei ole enää realistinen vaihtoehto kenellekään. Pitää olla rikas, tehdä instaa, onlyfanssia,pelata nettipokeria, tehdä räppivideoita tai olla vähintään influensseri eli videoida arkeaan ja omia, täysin mullistavia ja uskomattoman raikkaita ja ihmeellisiä oivalluksia 24/7 ) ja valtava ristiveto, polarisaatio, sodat sekä peukun rantautuminen joka niemennotkoon ja saarelmaan.
Olen tästäkin niin samaa mieltä. Kirjoitin tästä muutamia vuosia sitten toisaalla netissä, ehkä täälläkin, ja sain lähinnä paskaa niskaani. Olen kuulemma myös "ilonpilaaja".
Mutta realistina mäkin pidän vain selvänä, että on tosiaan irrationaalista tuputtaa tuota kaikille. Oon myös jo aika kauan miettinyt, miten paljon tällainenkin mentaliteetti vain voimistaa huonoa minäkeskeisyyttä sekä, miten aliarvostettua tavallisuus on.
Jatkuva rajattomien mahdollisuuksien korostaminen kääntyy helposti kokemukseksi, että jos et "onnistu", se on täysin omaa syytäsi. Eikä se tässä valossa ole ihmekään, että sitten joitain ahdistaa — osalle vaikkapa "pelkkä" koulunkäyntikin on vaikeampaa ja kuormittaa niin paljon, ettei energiaa ainakaan enää mihinkään muuhun riitä (>täysin ilman omaa syytä, esim. genetiikka vaikuttaa tähän paljon). Ei ole myöskään ihme, että ns. tavallinen elämä, keskinkertaisuus, tavallinen työ sekä harrastukset näyttäytyy ikään kuin "epäonnistumisena".
Mielestäni tätä vahvistaa muutkin epäkohdat kuin vain somen menestystarinat. Asenteita ja arvoja on muokannut jo kauan esimerkiksi sekin, että media julkaisee joka kevät kirjoittaneet ylioppilaat sekä onnistuneimmat, nyt jopa jo 14 laudaturin, menestystarinat isoin otsikoin jättämättä täysin huomiotta ammattikoulusta valmistuneet.
Lisäks tosiaan myös nuorison kokema yksinäisyys on paljon yleisempää kuin ennen. Muun muassa somen takia en ihmettele tätä; some antaa näennäisen vaikutelman, että olet osa jotain ja se tunne jatkuu ennen kaikkea sen hetken, kun olet somessa. Jotkut varmasti pystyy ylläpitämään tätä kokemusta muussa elämässäkin. Hetkessä elämisen se kuitenkin estää.
Luulen kuitenkin, että monien kohdalla somen ja älypuhelimen sulkeuduttua laskeutuukin realiteetit mieleen: olet taas yksin omassa huoneessasi/kodissasi. Siellä ei ole ketään, joka näkisi ja kuulisi sut aidosti. Ja, kun sinne someen on nykyään niin nopeaa ja helppoa mennä, niin se tulee valittua paljon helpommin kuin vaihtoehto, että lähtisi ulos elämään, kokemaan, tutustumaan uusiin ihmisiin.
Etenkin nuorten miesten syrjäytyminen on tosiaan jo kauan ollut hälyttävällä tasolla. On totta kai aina hyvä kuulla, että jotkut nuoret/nuoret aikuiset saa elää edelleen monipuolisempaa elämää läheisine ihmissuhteineen. Toisaalta mielestäni on kuitenkin tosi surullista, että jos joillain on ikään kuin vääränlaisia ongelmia, heidät torjutaan/hylätään(?). Itsetunnon ongelmat, sosiaalisten tilanteiden pelko, elämänhallinnan ongelmat eikä päihde- ja mielenterveyshäiriöt koskaan määritä ihmistä kokonaan. Lisäksi sekä itsetunnon että sosiaalisten tilanteiden pelot ja ongelmat on tosi yleisiäkin. Ne myös vaihtelee ilmenemistavoiltaan ihmisestä ja aiheesta riippuen.
Itsetunnosta on muutenkin vallalla vääriä käsityksiä ja oletuksia. Monet vaikuttaa käyttävän sitä lyömäaseenakin, vaikka eivät selvästi tiedä edes, mitä se oikeasti tarkoittaa. Toisin kuin yleensä luullaan, niin ei itsetunto ole mikään pysyvä ja muuttumaton eikä se läheskään aina kuvaa ihmisen koko käsitystä itsestään. Yhdellä ihmisellä itsetunto voi olla hyvä vaikka työelämän suhteen, mutta heikompi vapaa-ajalla esim. romanttisissa suhteissa.
Tuli nyt mieleen myös (yleisellä tasolla tästäkin), kun ehkä parisen vuotta sitten joku psykoterapeutti vinkkasi julkisesti jossain median julkaisussa, että mikäli joku ystäväsi on negatiivinen energian viejä, hylkää se.
Mietin silloinkin vain, että mitä hittoa ja mihin kaikkeen tämäkin kaikki vielä johtaa. Mihin mahtoi unohtua asioista keskustelu sekä yhteisten ratkaisujen etsiminen yhdessä sen ystävän kanssa? Näen tällaistenkin julkisten kannanottojen vain voimistavan nykyään vallalla olevaa kertakäyttökulttuuria, todennäköisesti itsekeskeisyyttäkin.
Valitettavasti tääkin on silti vain niin nykyaikaa. Enäähän ei kannata yhteen seurustelukumppaniinkaan välttämättä keskittyä. Ei tämä kuitenkaan kaikkiin omiin tarpeisiin pysty vastaamaan ja ehtii välillä tylsistyttääkin. Jos pitää vierellä muita ihastuksia, on aina joku, joka ne varsinaisen kumppanin kanssa täyttymättömät tarpeet jotenkuten paremmin tyydyttää ja jännityksen sekä alkuihastuksen (epärealistinen) huuma takaa sen, että aina on jotain säpinääkin menossa. Aina joku on ihailemassakin.
Mielestäni tääkin saattaa vain voimistaa narsistisuutta ja ulkoisen validoinnin hakemista. Tällainen estää myös muun muassa oppimasta vaikeiden tunteiden, tylsyydenkin, sietämistä sekä hyväksymästä sitä, että ei elämän pidä olla sellaista, että joka hetki ihan kaikki tarpeet tulee tyydytetyksi. Eikä realistinen ja hyvä itsetuntokaan rakennu tällaiselle.
No, lisääkin jatkettavaa löytyis, yllätys.
Pakko silti pätkäistä tämä nyt tähän ja sori ketjun lukijoille OT:sta.
Lopuksi: Ymmärrän sun pointin maahanmuuton syyttämisestä ja inhimilliseltä sekin vaikuttaa. En kuitenkaan näe millään tasolla järkevänä lähteä tukemaan tällaisia ajatusvääristymiä. Kuten ollaan jo huomattu, ne voi pahimmillaan olla vaarallisiakin. (En siis tarkoita, että sinä ajattelisit näinkään, kirjoitan taas yleisellä tasolla.)
“The fundamental cause of the trouble in the modern world today is that the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt.”— Bertrand Russell