Triggerivaroitus: seuraa horinaa
Se on "apparently normal part of personality" ja liittyy trauma- ja dissosiaatioteoriohin. Ennen kaikkea rakenteellisen dissosiaation teoriaan. Myös tuohon Jassen suosimaan dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön, mutta ihan sama asia ne ei kuitenkaan ole.
Huomionarvoista on (tiedoksi myös Jasselle), että muun muassa juuri tuo rakenteellisen dissosiaation teoria on kiistanalainen, eikä se olekaan mikään yksimielisesti hyväksytty "todistettu fakta", vaan yksi teoreettinen malli siinä missä monet muutkin. Kaikki ei hyväksy sen käsitteitä ja oletuksia. Kiistanlaista on myös se, miten dissosiaatiota ylipäänsä pitäisi ymmärtää.
Pieni käytännön huomiokin, kun nyt innostuin aiheesta kirjoittamaan: esimerkiksi HUSilla on jo kauan ollut omanlaisensa suhtautuminen trauma- ja dissosiaatioteorioihin. Jossain vaiheessa traumapsykoterapiaa yritettiin peräti rajata pois ostopalveluterapioiden valikoimasta. Siellä suositaan erityisesti kognitiivisia terapioita, myös lyhytterapioiden ja nettiterapioiden painotus on vuosien aikana lisääntynyt.
Pari ystäväänikin vaihtoi lopulta tämänkin takia työpaikkaa (taustalla oli myös rehottavaa työpaikkakiusaamista, jolle johto ei ilmeisesti ollut tarpeeksi halukas tekemään mitään, sekä suht vahvasti edelleen elävä vanhanaikainen hierarkia).
Nykyään suhtautuminen ei onneksi vaikuta enää niin poissulkevalta ja onpa hus avannut oman traumapolinkin. Silti kuulemma sielläkin suositaan kognitiivisia menetelmiä ehkä vähän liiankin kanssa(?). Ymmärrän sen toki siinä mielessä, että sitä suuntausta on tutkittu eniten ja silöe on saatu myös hyvää näyttöä hoitojen vaikuttavuudesta. Toisaalta taas siihen on myös myönnetty eniten tutkimusapurahoja..
Joka tapauksessa: siinä missä EP ("emotional part of personality") kantaa voimakkaita, joskus sietämättömiäkin tunteita ja traumamuistoja, ANP hoitaa arkea, käy töissä, harrastaa, osallistuu aktiivisemmin ihmissuhteisiin sekä välttelee traumamuistoja ja muuta vastaavaa.
Todellisuudessa kuitenkin myös EP-osa tai -osat saattaa aktivoitua missä tilanteessa vain eikä se välttämättä näy muille ihmisille. Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä se voi toki näkyä selvemmin. DID on kuitenkin melko harvinainen. Muut dissosiaatiohäiriöt on yleisempiä.
Loppuun vielä pari kirjasuositusta kaikille (myös siis Jasselle), joita aihe kiinnostaa enemmänkin: Vainottu mieli – Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonistuneen traumatisoitumisen hoitaminen tjsp. Kirjoittajina ainakin Ellert Nijenhuis ja Onno van der Hart. En muista, oliko muitakin. Tämä ei kyllä ole mitään kevyttä iltalukemista, ja mikäli traumatisoituminen ylipäänsä kiinnostaa eikä siitä ole vielä paljoa lukenut, sopivampiakin kirjoja löytyy: esim. Kun tiikeri herää ja Jäljet kehossa. Itse ostin nuo aikoinaan suoraan Traumaterapiakeskukselta, mutta veikkaanpa, että niitä löytyy nykyään myös kirjastosta.
Kävit siis etsimässä ihan mua ajatellen söpön linnunpoikaskuvan netistä ja sanoitat jo jotain biisiäkin musta tekemistäsi tulkinnoista, WAU. 
