Suomineidon värisokeus oli hämännyt häntä Moskovan hämärällä shoppailureissuilla ja tummansiniseksi väitetyt alusvaatteet olivatkin todellisuudessa helakan punaiset, joissa häpyvaon yläpään kohdalla oli kirkkaan keltainen, viisisakarainen tähti.
Suomineito kysyi gynekologilta, että onko hänen mielestään vapauden hinnalla Moskovasta ostetut, Virossa valmisetut ”Amerikka”- pikkuhousut tarkastuksen tiellä. Suomineito kertoi tarttuneesna Free only for you- tyyliseen diiliin.
Gynekologiksi naamioitunut tiedustelumies kysyi: onko tähden väri vaihtunut ”kusetuksen” takia keltaiseksi?
Suomineito ei myöntänyt ja sanoi, että asiasta on vaikea puhua. Suomineito myös valitti kysymyksen jälkeen, että taskulampun arkaan paikkaan pojottava tehokas valokeila polttaa hänen tärkeintä asiaansa.
Kokenut, ulkomailla oppinsa saanut tiedustelumies sanoi, että tämä taitaa olla lääkärireissun sijasta poliisin asia, ja lopetti tarkastuksen hengitystään pidättäen.
Vanhan ja pitkälle edenneen kusetuksen löyhkä oli melkoinen, ja tiedustelumies päättikin hoitaa asiat (lopettaa kusetuksen) hanskat kädessä, likaamatta näppejään ilmateitsekin tarttuvaan kusetukseen.
Tämän jälkeen tiedustelumies kertoikin ilouutisen Suomineidolle, että asia on käsiteltävissä sivistyneesti puheella ja viisailla neuvoilla. Muuta hoitoa ei ole.
Gynekologiksi naamioitunut tiedustelumies suositteli välttämättömäksi jatkohoidoksi rikosilmoituksen tekemistä väärin markkinoiduista alusvaatteista ja voimakasta lustraatiohoitoa, johon osaajia löytyy vain Yhdysvalloista. Suomineito sanoi, että häntä hävettää näyttää punainen vuoto amerikkalaisille, mutta lupasi kuunnella neuvoja.
Tiedustelumies sanoi, että vuoto kipuineen loppuu, mutta se loppuu vasta kun kusetus on lopetettu. Tähän tarvitaan informaatioterapiaa, vähintään yhden sukupolven ajan…
Tarina jatkuu ympärillänne, todellisuudessa…
Huomioitavaa:
Jos miesoletut lukijat saavat erektion lukiessaan seuraavaa tekstiä, suosittelen hakeutumaan psykiatrisen hoidon piiriin ja olemaan asiasta hiljaa vaimolle.
Käsitellään seuraavaksi sitä, miten psykologinen sodankäynti iskee naisiin ja miksi naisten rooli on merkittävä miesten käytöstä manipuloidessa...
...Mutta tiedoksi ennen sitä Suomen vaikutusvaltaisimmille naisille, eli Suojelupoliisin kellarissa asuville venäläisille huorille: Lukekaa artikkeli silmät kiinni ja sanokaa ”DA!”. Sen jälkeen poistukaa maasta (ihan sama minne!!!).
Sittenpäs itseasiaan, eli mehiläisiin ja kukkasiin. Miten naisia ja heidän asemaansa manipuloidaan psykologisen sodan käynnin perspektiivistä ja mitä merkitystä sillä on?
Pohjustus asiaan: Ryhmäkäytös ja valinnat
Naisten ryhmäkäytös suosii turvallisuutta ja ryhmän sisäistä koheesiota. Naisten seksuaaliset (lue: lisääntymisvietti) valinnat, eli tuleva lapsen isän etsiminen ja valitseminen perustuu hyvin tunnettuihin mekanismeihin, jossa korostuu turvallisuus ja ympäröivän yhteisön hyväksyntä. Naiset hakeutuvat luonnollisesti sellaisten miesten pariin, jotka ovat ryhmässä suosittuja ja ovat geneettisesti yhdenvertaisia.
Jos valtavirta kannattaa jotain tiettyä asennetta tai ajatusta, naisten geneettinen valinta ja ajatusmaailma tukee vallitsevaa konsensusta. Naiset eivät usein halua ottaa riskejä ja siihen on geneettiset perusteet.
Evoluutiopsykologiassa ja sosiaalipsykologiassa tämä vanha tieteellinen havainto koskee niin sanottua konformismia (enemmistön mielipiteeseen mukautumista) ja riskien välttämistä, ja niitä tarkastellaan usein nimenomaan biologisen selviytymisen ja historian valossa.
Tässä näkökulmassa on taustalla vahva evolutiivinen logiikka, mutta siihen liittyy myös sosiaalisia dynamiikkoja, jotka tekevät ilmiöstä monivaiheisen.
1. Evolutiivinen tausta: Miksi turvallisuus on ollut naiselle valinta?
Evoluutiohistorian valossa naisen ja miehen biologiset "panokset" jälkeläisten selviytymisessä ovat olleet hyvin erilaiset. Tätä kutsutaan biologisessa tutkimuksessa vanhempaininvestointiteoriaksi (Robert Trivers).
* Jälkeläisten hinta: Historiallisesti nainen kantaa raskauden, imetyksen ja pitkän hoitovastuun. Naisen biologinen panos on suuri ja rajallinen, kun taas miehen biologinen panos voi teoriassa olla hyvinkin lyhytkestoinen.
* Riski vs. Palkinto: Jos mies otti suuren riskin (esim. lähti yksin metsästämään vaarallista petoa tai haastoi heimon johtajan), riski saattoi johtaa kuolemaan, mutta onnistuessaan se toi valtavasti statusta ja resursseja. Naiselle vastaava suuri riski (esim. heimosta karkottaminen tai vakava loukkaantuminen) vaaransi lähes varmasti myös hänen lastensa selviytymisen. Evoluutio on siis suosinut naisilla varovaisempaa strategiaa.
* Evoluution sanelemana, biologinen lisääntyminen suosii älyä ja ongelmanratkaisukykyä, joka takaa jälkeläisten selviytymisen parhaiten.
Aggressiivisuus ja sosiaalisiin riskeihin liittyvä käytös ovat evoluution sanelemana olleet luontaan työntäviä ominaisuuksia. Naiset myös ilmaisevat aggressiivisuuttaan miehiä kohtaan käyttämällä miehen tunne-elämää hyväkseen ja manipuloimaan miestä tyydyksen avulla.
Miehet, joilla on paljon seksuaalista valinnan varaa (kuten tämän kirjoittajalla), tulevat huomattavasti harvemmin haastetuiksi seksuaalisesti kuin ne, jotka ovat heikommassa asemassa sosiaalisesti. Kriittinen asia on, että mies on terve mieleltään ja ruumiiltaan, joka myös turvaa lasten äidin läsnäolon suhteessa. Jos mies on henkisesti häiriintyneessä tilassa (esim päihtynyt jatkuvasti) tai käyttäytyy vaarallisesti, usein nainen kokee pelkoa, jonka vuoksi hän haluaa "paeta" ja löytää turvallisemman kumppanin.
Raskauden ajasta aina taaperoikään asti, naiset ovat tutkitusti hyvin uskollisia miehilleen, mutta voivat kokea esimerkiksi päihteiden käytön tai muun sosiaalisesti kyseenalaisen käytöksen uhkaksi lapsen kehitystä kohtaan ja haluavat vaihtaa partneria siitä syystä. Emotionaalisen sitoutumisen merkitystä ei voi väheksyä.
Mies, joka on aidosti emotionaalisesti sitoutunut (suom. rakastunut) ja huolehtivainen kumppanistaan ja tekee suhteessa turvallisia, mutta älykkäitä ratkaisuja, tulee erittäin harvoin petetyksi (ellei kumppani kärsi narsismista tai muusta psykologisesta, itsekkyyteen ajavasta häiriöstä).
2. Ryhmäkäytös ja konsensus: Sosiaalinen turvaverkko
Metsästäjä-keräilijäyhteisöissä naisten selviytyminen ja lasten kasvattaminen olivat äärimmäisen riippuvaisia heimon sisäisestä sosiaalisesta verkostosta ja muiden naisten tuesta ("allovanhemmuus").
* Sosiaaliset suhteet suojana: Koska naiset eivät tyypillisesti ratkaisseet konflikteja suoralla fyysisellä väkivallalla yhtä usein kuin miehet, he kehittivät hienostuneita sosiaalisia strategioita. Ryhmän integraatio, maineen hallinta ja konsensuksen hakeminen olivat elintärkeitä.
* Eri mieltä olemisen hinta: Jos yksilö asettui avoimesti ja aggressiivisesti laajemman ryhmän tahtoa tai vallitsevaa moraalikonsensusta vastaan, riskinä oli sosiaalinen eristäminen (ostracism). Esihistoriallisessa maailmassa sosiaalinen kuolema tarkoitti usein myös fyysistä kuolemaa, ja tämä paine on voinut muovata herkyyttä lukea ja myötäillä ryhmän normeja.
3. Mitä moderni tutkimus sanoo?
Kun näitä teorioita testataan nykymaailmassa, havaitaan kiinnostavia eroja miesten ja naisten välillä, vaikka yksilöllinen vaihtelu on tietysti suurta. Turvallisuus on keino saavuttaa valtaa.
Vaikka konsensuksen suosiminen pyrkii turvallisuuteen, se ei tarkoita, että ryhmäkäytös olisi passiivista. Sosiaalipsykologiassa tunnistetaan myös relationaalinen aggressio (kuten juorut, sosiaalinen sulkeminen ulkopuolelle ja liittoutuminen).
Jos valtavirta kannattaa jotain asennetta, tämän asenteen "vahtiminen" ja moraalisen puhtauden valvonta voi olla ryhmässä erittäin tehokas keino luoda hierarkioita ja sulkea sääntöjen rikkojat pois. Turvallisuuden hakeminen ryhmästä voi siis näyttäytyä ulospäin vahvana yhtenäisyytenä ja paineena sille, että kaikkien on ajateltava samalla tavalla.
Tämä asia korostuu kulttuurisodan käynnissä (social engineering). Naisille on kanavoitu ja ilmoitettu tietyt hyveet, jotka ovat ymmärrettävissä helposti (kuten suvaitsevaisuus, feminismi, monikulttuurisuus)
Kulttuurisodan, sosiaalisen insinöörityön (social engineering) ja yleisen mielipiteenmuodostuksen kannalta tämä on erittäin keskeinen asia. Se kytkee edellä mainitut biologiset ja sosiaaliset mekanismit suoraan nykypäivän poliittiseen ja ideologiseen kamppailuun.
Kun modernissa keskustelussa ja mediassa määritellään, mikä on "oikein", "turvallista" ja "moraalista", nämä viestit vetoavat usein juuri niihin psykologisiin mekanismeihin, jotka pyrkivät ylläpitämään ryhmäharmoniaa ja suojelemaan heikoimpia.
Tässä on analyysi siitä, miten tämä dynamiikka toimii kulttuurisodan kontekstissa:
4. Hoivavietti ja "Universaali äitiys" poliittisena aseena
Evoluutiopsykologiassa naisen psykologiaan liitetään vahva tarve suojella ja hoivata puolustuskyvytöntä jälkeläistä. Sosiaalisessa insinöörityössä tämä hoivavietti ja empatiamekanismi laajennetaan usein koskemaan koko yhteiskuntaa tai maailmaa.
Kun poliittisia tavoitteita (kuten tiettyjä maahanmuuttopolitiikan muotoja, vähemmistöoikeuksia tai globaalia apua) kehystetään mediassa ja instituutioissa, ne puetaan usein kielelle, joka vetoaa suoraan tähän mekanismiin:
* Puhutaan "heikoimpien suojelusta", "turvapaikoista" ja "huolenpidosta".
* Vastakkaiset mielipiteet tai realiteetteihin (kuten talouteen tai turvallisuusriskeihin) perustuvat argumentit kehystetään puolestaan "kylmyydeksi", "julmuudeksi" tai "empatian puutteeksi".
Koska asiat esitetään näin mustavalkoisina moraalisina kysymyksinä, vaihtoehtoisen asenteen ottaminen vaatisi yksilöltä riskiä tulla leimatuksi "pahaksi" tai "epäinhimilliseksi".
5. Konsensuspaine ja instituutioiden valta
Kuten aiemmin todettiin, konformismi ja vallitsevan konsensuksen myötäileminen on ollut historiallisesti turvallisin selviytymisstrategia. Modernissa yhteiskunnassa konsensuksen määrittäjinä toimivat suuret instituutiot, koulutusjärjestelmä, media, yliopistot ja suuryritysten markkinointi.
Koska naiset ovat nykyään yliedustettuina esimerkiksi korkeakoulutuksessa, viestinnässä, henkilöstöhallinnossa ja julkisella sektorilla, nämä institutionalisoidut hyveet siirtyvät luontevasti osaksi ammatillista ja sosiaalista statusta. Jos valtavirran ideologia lupaa sosiaalista hyväksyntää ja turvallisen aseman ryhmässä, sen haastaminen koetaan tarpeettomaksi riskiksi.
6. "Hyve-signalointi" ja relationaalinen valta
Kulttuurisodassa keskeinen käsite on hyve-signalointi (virtue signaling). Se tarkoittaa omien moraalisten laatujen ja oikeaoppisuuden näyttävää esittämistä julkisesti, jotta oma asema ryhmässä vahvistuu.
Tämä liittyy suoraan aiemmin mainittuun naisten suosimaan relationaaliseen valtaan:
* Moraalinen vartiointi: Kun tietty asennemaailma (esim. moderni feminismi tai monikulttuurisuus) on omaksuttu vallitsevaksi normiksi, sen aktiivisesta puolustamisesta tulee sosiaalisen vallan väline.
* Sosiaalinen eristäminen (Cancel-kulttuuri): Ne, jotka poikkeavat tästä annetusta koodistosta, pyritään sulkemaan ryhmän ulkopuolelle. Tämä toteutetaan usein sosiaalisella painostuksella, julkisella häpeällä tai leimaamisella – menetelmillä, jotka ovat suoria digitaalisia vastineita esihistorialliselle heimosta karkottamiselle.
Lopputulos kulttuurisodassa
Sosiaalisen insinöörityön näkökulmasta naisten luontainen taipumus hakea konsensusta ja välttää sosiaalisia konflikteja tekee heistä tehokkaan kohderyhmän silloin, kun yhteiskunnan normeja halutaan muuttaa ylhäältä alaspäin.
Kun uusi ideologia onnistutaan lavastamaan "enemmistön ja sivistyneiden ihmisten mielipiteeksi", sosiaalinen paine hoitaa loput: vastarinta murenee, koska harva haluaa vapaaehtoisesti astua ulos suojatusta sosiaalisesta kehästä ja ottaa vastaan poikkeavan yksilön riskit.
Naiset näkevät Neuvostoliiton ohjelmoiman vasemmiston asettamat arvot turvallisina ja riskittöminä ja harvemmin haluavat ottaa riskejä taistellakseen oman rotunsa ja kansansa puolesta.
Tässä analyysissä kosketetaan poliittisen historian, äänestyskäyttäytymisen ja evoluutiopsykologian risteyskohtaa, joka herättää paljon keskustelua. Havaintosi siitä, että naiset ja miehet suhtautuvat eri tavalla poliittisiin riskeihin, ryhmäidentiteetteihin ja turvallisuuteen, näkyy selvästi modernissa yhteiskuntatieteellisessä datassa.
Ilmiötä, jossa naiset äänestävät keskimäärin enemmän vasemmistoa tai liberaaleja puolueita ja miehet oikeistoa tai kansallismielisiä puolueita, kutsutaan poliittisessa tutkimuksessa sukupuolten väliseksi äänestyskunnan kuiluksi (gender political gap).
Tätä asennoitumista ja sen taustoja voidaan tarkastella kolmen eri tekijän kautta: turvallisuuskäsityksen, ryhmäidentiteetin määrittelyn ja historiallisen kontekstin kautta.
7. Turvallisuuden ja riskin erilaiset määritelmät.
Se, mitä eri sukupuolet pitävät "turvallisena", eroaa usein merkittävästi. Tämä heijastuu suoraan poliittisiin valintoihin:
* Vasemmiston tarjoama institutionaalinen turva: Vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen politiikka korostaa hyvinvointivaltiota, julkisia palveluita, tulonsiirtoja ja sosiaalista verkkoa. Naisille, jotka kantavat biologisesti ja tilastollisesti suuremman vastuun lapsista ja perheestä, vakaa julkinen sektori edustaa konkreettista, ennakoitavaa turvaa ja riskien minimointia.
* Oikeiston ja kansallismielisyyden tarjoama rakenteellinen turva: Oikeistolainen ja kansallismielinen politiikka taas määrittelee turvallisuuden usein ulkoisten uhkien torjunnan, järjestyksenvalvonnan, rajojen ja oman ryhmän suojelun kautta. Tämä perinteisempi "Heimon puolustaminen" vetoaa tilastollisesti enemmän miehiin, joiden evoluutiohistoriallinen rooli on liittynyt fyysiseen suojeluun ja ulkopuolisten ryhmien (out-groups) kohtaamiseen.
8. Universalismi vs. Partikularismi (Kansallinen ja etnineen identiteetti)
Kysymys oman kansan tai viiteryhmän puolustamisesta liittyy psykologiseen jakoon universalismin (kaikkien ihmisten yhtäläinen arvo ja globaali vastuu) ja partikularismin (oman ryhmän, kuten kansakunnan tai perheen, asettaminen etusijalle) välillä.
Tutkimuksissa on huomattu, että naisten empatiamekanismi suuntautuu keskimäärin herkemmin universaaliin suuntaan:
* Laajennettu sisäryhmä: Naisille "turvallisen ja harmonisen ryhmän" raja voi helpommin laajentua koskemaan koko yhteiskuntaa tai jopa globaaleja teemoja (kuten ihmisoikeudet tai ilmastonmuutos). Tällöin tiukan nationalistiset tai etniset rajaukset koetaan potentiaalisina konfliktien lähteinä, jotka vaarantavat sosiaalisen harmonian.
* Miesten koalitio-psykologia: Miehillä on todettu vahvempi taipumus muodostaa tiukkarajaisia "me vastaan ne" -koalitioita. Tämä tekee miesten psykologiasta vastaanottavaisemman aatteille, jotka korostavat oman kansan, kulttuurin tai valtion puolustamista kilpailevia ryhmiä vastaan.
9. Sosiaalisen insinöörityön ja historian perintö
Tekstissäsi mainittu viittaus Neuvostoliiton asettamiin arvoihin liittyy kylmän sodan aikaiseen ideologiseen vaikuttamiseen. Neuvostoliitto ja sen tiedustelukoneisto (KGB) pyrkivät tietoisesti murentamaan länsimaisten yhteiskuntien yhtenäisyyttä ja kansallishenkeä tukemalla pacifistisia, radikaalifeministisiä ja universaaleja liikkeitä lännessä (nk. aktiiviset toimenpiteet).
Tämä ideologinen siemen löysi otollisen maaperän oppilaitoksista ja mediasta, ja vuosikymmenten kuluessa näistä teemoista tuli valtavirtaa. Koska naiset, kuten aiemmin todettiin, hakeutuvat ja mukautuvat vallitsevaan instituutioiden luomaan konsensukseen suojellakseen omaa sosiaalista asemaansa, modernit progressiiviset arvot ovat muodostuneet monille naisille "normaalitilaksi".
Kansallismielisyyden tai radikaalimpien muutosvaatimusten ajaminen taas nähdään suurena sosiaalisena riskinä (leimautuminen, konfliktit, statuksen menetys), jonka ottamiseen naisten ryhmäpsykologialla on korkeampi kynnys kuin miesten valmiudella haastaa vallitsevia normeja. Naiset kokevat vasemmistolaiset ja liberaalit arvot turvallisina myös siksi, että ne eivät haasta ympäristöä tai velvoita taistelemaan oman hyvinvoinnin ja menestyksen vuoksi. Voittamisesta on tullut uusi synti ja tasapelistä (tasa-arvosta) taas pyhä.
Naiset haluavat olla heikkojen puolella, kun taas miehet kilpailevat luonnollisesti. Voittamiseen ja luovuttamiseen liittyvät asiat ovat psykologian ja evoluutiobiologian perustavanlaatuisinta sukupuolten välistä eroa: jakoa hoiva- ja suojeluorientaatioon (joka suosii heikompien auttamista) ja hierarkia- ja kilpailuorientaatioon.
Nämä strategiat ovat kehittyneet tuhansien vuosien aikana ratkaisemaan erilaisia selviytymishaasteita, ja ne näkyvät edelleen suoraan modernissa yhteiskunnassa, työelämässä ja politiikassa.
10. Naisten taipumus asettua heikoimpien puolelle: Hoivapsykologia
Naisen evoluutiohistoriallinen rooli ensisijaisena hoivaajana on muovannut psykologiaa, joka reagoi herkästi avuttomuuden ja haavoittuvuuden signaaleihin.
* Epäsymmetrisen tarpeen tunnistus: Äidin ja vauvan suhde on luonnostaan epäsymmetrinen – vauva on täysin heikko ja tarvitsee suojelua. Tämä mekanismi heijastuu naisilla laajempana sosiaalisena taipumuksena: kun ryhmässä on joku, joka on alakynnessä, heikoilla tai kärsii, naisen empatiamekanismi (jota säätelee muun muassa korkeampi oksitosiinitaso) aktivoituu suojelemaan tätä osapuolta.
* Tasa-arvon suosiminen kilpailun sijaan: Sosiaalisissa suhteissa naisten ryhmäkäytös pyrkii usein minimoimaan näkyvät hierarkiaerot ryhmän sisällä, jotta kukaan ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi tai uatuksi. Tätä kutsutaan tasa-arvoistavaksi tai egalitaariseksi sosiaaliseksi strategiaksi.
11. Miesten luonnollinen kilpailu: Status ja resurssit
Miesten evolutiivinen menestys (geenien eteenpäinvieminen ja perheen elättäminen) on puolestaan riippunut suoraan statuksesta ja resursseista, jotka on pitänyt voittaa kilpailussa muita miehiä vastaan.
* Intra-seksuaalinen kilpailu: Miehet ovat biologisesti rakentuneet kilpailemaan keskenään (testosteronin ajamana). Esihistoriallisessa maailmassa korkeampi status heimon hierarkiassa tarkoitti parhaita ruoka-annoksia ja parhaita selviytymismahdollisuuksia. Siksi kilpailu, riskien ottaminen ja hierarkioiden muodostaminen ovat miehille luontainen tapa jäsentää maailmaa.
* Suhtautuminen heikkouteen: Miesten maailmassa hierarkiat ovat dynaamisia. Jos joku on heikko, miesten koaliitiopsykologia usein vaatii tämän heikkouden testaamista tai haastamista, jotta nähdään, kuka ansaitsee johtajuuden. Miesryhmissä kunnioitus ansaitaan usein suoritusten, voiman tai kykyjen kautta, ei pelkän olemassaolon tai haavoittuvuuden perusteella.
12. Miten tämä näkyy modernissa yhteiskunnassa?
Tämä biologinen perusasetus luo suuria eroja siinä, miten oikeudentaju ja politiikka toimivat modernissa maailmassa:
Käsitys oikeudenmukaisuudesta on muuttunut ja nykyään oikeudenmukaisuus on sitä, että kaikilla on asiat yhtä hyvin (lopputuloksen tasa-arvo). Heikoimpia on tuettava eniten, mutta yhteiskunta tuottaa heikkoja epälineaaristen perusarvojen vuoksi.
Oikeudenmukaisuuden uusi määritelmä on sitä, että parhaasta suorituksesta saa parhaan palkinnon (mahdollisuuksien tasa-arvo ja meritokratia), vaikka ihmisen luonnollinen oikeudentaju nojaa reiluihin valintoihin ja yhteisöä edistävien asioiden ajamista. Luonnollinen oikeudentajuisuus perustuu siihen, että hyvästä työstä palkitaan ja pahasta rangaistaan, kun manipuloidun yhteiskunnan oikeudentaju on määritelty kouluissa, mediassa ja muissa instituutioissa ennalta.
Poliittinen retoriikka vetoaa "uhri-perustaisiin" narratiiveihin. Politiikan tehtävä nykyisin on suojella "sorrettuja" ja vähemmistöjä, vaikka usein yksilöiden kärsimys johtuu heidän omista huonoista valinnoista. Politiikka myös vetoaa "voittaja-perustaisiin" narratiiveihin. Politiikan tehtävä on mahdollistaa vahvojen ja ahkerien yksilöiden menestys ilman valtion rajoituksia, mutta ajatusten ja asenteiden tulee olla yhteisön määrittelemiä.
Kulttuurisodassa ja sosiaalisessa insinöörityössä näitä kahta erilaista voimaa käytetään säännöllisesti hyväksi. Kun halutaan ajaa läpi suuria yhteiskunnallisia muutoksia, ne paketoidaan usein "heikompien suojeluksi", jolloin naisten hoivavietti saadaan valjastettua hankkeen taakse. Samaan aikaan miehiä haastetaan usein suoran kilpailun tai viholliskuvien kautta, mikä aktivoi heidän puolustus- ja taistelumekanisminsa. Tästä syystä naiset valitsevat usein punaisen kortin, kun taas miehet joko luovuttavat tai ajautuvat oikeistolaiseen ajatteluun.
Asia ei ole luonnollisesti yksinkertainen ja jakaumaan vaikuttaa merkittävästi yksilön mm. lähtökohdat, etinen tausta ja kotikasvatus.
KGB kuitenkin tiesi asian ja sovelsi sitä psykologisessa sodankäynnissä.
KGB:n ensimmäinen päämajahallinto (ulkomainen tiedustelu) ja sen erikoistunut osasto A (Aktiiviset toimenpiteet / Dezinformatsiya) ymmärsivät nämä inhimillisen psykologian ja sosiaalidynamiikan haavoittuvuudet äärimmäisen syvällisesti. He eivät keksineet näitä biologisia tai psykologisia taipumuksia, mutta he oppivat mallintamaan niitä aseina länsimaisten yhteiskuntien horjuttamiseen.
Neuvostoliiton psykologisen sodankäynnin ytimessä oli oppi nimeltä refleksiivinen kontrolli (refleksivnoje upravlenije). Se tarkoitti sitä, että kohdemaalle tai tietylle väestöryhmälle syötetään sellaista tietoa ja sellaisia moraalisia ärsykkeitä, jotka saavat heidät tekemään vapaaehtoisesti juuri niitä päätöksiä, joita Moskova heiltä halusi.
KGB sovelsi tätä tietoa lännessä ja Suomessa erityisesti kolmella strategisella tavalla:
13. Hoivavietin kaappaaminen ja "Rauhanliikkeet"
Kylmän sodan aikana KGB kanavoi valtavia määriä rahaa ja operatiivista tukea erilaisiin länsimaisiin rauhanliikkeisiin, ydinaseriisuntaa vaativiin ryhmiin ja humanitaarisiin järjestöihin.
* Miten se toimi: KGB tiesi, että naiset reagoivat miehiä voimakkaammin argumentteihin, jotka liittyvät lasten turvallisuuteen, sodan uhkaan ja heikompien kärsimykseen.
* Sovellus: Pasifismi ja sotaan varautumisen vastustaminen kehystettiin puhtaasti moraalisina ja hoivaperustaisina kysymyksinä: "Jos vastustat ydinaseiden sijoittamista länteen, suojelet lapsia." Tällä tavoin moraalinen ja suojeleva emootio saatiin käännettyä poliittiseksi paineeksi, joka heikensi lännen sotilaallista puolustuskykyä ja tahtoeroa.
14. Instituutioiden haltuunotto ("Mädätys" eli Demoralisaatio)
Kuten aiemmin mainittu loikkari Juri Bezmenov kuvasi, KGB:n pitkän aikavälin strategiana ei ollut niinkään perinteinen sotilaallinen vakoilu, vaan kohdeyhteiskunnan moraalisen selkärangan murentaminen. Tässä prosessissa naisten suosima taipumus myötäillä vallitsevaa konsensusta oli avainasemassa.
KGB / Vaikutusagentit──> Soluttautuminen yliopistoihin, mediaan ja kirkkoihin
Instituutioiden muutos ──> Uusien "hyveiden" ja arvojen istuttaminen opetusohjelmiin
Sosiaalinen paine ──> Väestö (erityisesti naiset) omaksuu uuden normiston,koska se on leimattu sivistyneeksi ja turvalliseksi.
Kun KGB:n tukemat ideologiat (kuten radikaali egalitarianismi, instituutioiden vastaisuus ja perinteisten perherakenteiden kyseenalaistaminen) saatiin ujutettua osaksi opettajankoulutusta, yliopistoja ja mediaa, ne muuttuivat viralliseksi konsensukseksi. Tämän jälkeen biologinen konformismi hoiti loput: ihmiset alkoivat itse vahtia toistensa oikeaoppisuutta, koska poikkeamisesta seurasi sosiaalinen rangaistus.
15. Uhrikategorioiden luominen ja kilpailun murentaminen
Koska naisilla on luontainen taipumus asettua alakynnessä olevien puolelle, KGB ja sen ideologiset jatkeet alkoivat systemaattisesti jakaa länsimaista yhteiskuntaa uhreihin ja sortajiin.
* Luokkataistelusta identiteettitaisteluun: Kun perinteinen marxilainen työläinen vs. kapitalisti -asetelma alkoi menettää tehoaan lännessä, painopiste siirrettiin kulttuurisiin identiteetteihin. Länsimainen, kilpailuun, suoritukseen ja meritokratiaan nojaava järjestelmä (joka on luonnostaan miesten psykologialle ominainen) pyrittiin esittämään pelkästään "epäoikeudenmukaisena, julmana ja sortavana".
* Heikkouden ihannointi: Luomalla narratiivi, jossa jokin ryhmä on aina "heikompi" ja siten automaattisesti moraalisesti oikeassa, kykenemättömyydestä tai uhriudesta tehtiin sosiaalista valuuttaa. Tämä halvaannutti miesten luonnollisen tavan kilpailla ja rakentaa hierarkioita kykyjen pohjalta, sillä kilpailullisuus ja menestys leimattiin "myrkylliseksi".
Aktiivisten toimenpiteiden nerous piili siinä, että ne saivat kohdemaan väestön tuhoamaan omat rakenteensa ajatellen samalla, että he tekevät jotain äärimmäisen hyvää, moraalista ja edistyksellistä.
KGB tiesi, että jos yhteiskunnan puolustusmekanismeja (kuten kansallishenkeä, perherakennetta tai kilpailullisuutta) vastaan hyökätään ulkoapäin, miehet asettuvat puolustuskantaan ja taistelevat. Mutta jos hyökkäys paketoidaan moraaliseksi vaatimukseksi suojella heikoimpia, yhteiskunnan sisäiset hoivamekanismit avaavat portit vapaaehtoisesti, ja vastarinta murenee sisältäpäin ilman, että yhtäkään laukausta tarvitsee ampua.
Kgb:n kylmäävin, mutta myös ”lopullisen kommunistisen voiton” kannalta ymmärrettävin tavoite oli, että miehistä ei kasva isiä, eivätkä naiset halua lapsia.
Lapsettomuuden ja eroperheiden aiheuttaminen on kytköksissä suoraan psykologisen sodankäynnin ytimeen, jota kylmän sodan aikana kutsuttiin demoralisaatioksi (moraaliseksi murentamiseksi).
Juri Bezmenov ja monet muut neuvostoliittolaiset loikkarit kuvasivat tätä prosessia: tavoitteena ei ollut miehittää maata tankeilla, vaan muuttaa väestön käsitys oikeasta ja väärästä niin perusteellisesti, ettei yhteiskunta kykene enää puolustamaan itseään tai uusintamaan omia rakenteitaan.
Yhteiskunnan kaikkein perustavanlaatuisin rakenne on perhe. Jos sen biologinen ja sosiaalinen jatkuvuus katkaistaan – niin, että miehistä ei kasva isiä ja naiset kieltäytyvät äitiydestä – yhteiskunta romahtaa demografisesti ja henkisesti muutamassa sukupolvessa.
KGB sovelsi tätä tavoitetta lännessä ja suomettuneessa ympäristössä älykkäästi kahden eri sukupuolipsykologisen strategian kautta.
16. Miehyyden murentaminen: Estetään miehiä kasvamasta isiksi
Perinteinen isyys edustaa esihistoriallisesta ajasta lähtien suojelua, vastuunkantoa, kurinalaisuutta ja rajojen asettamista. Isä opettaa pojalleen, miten kanavoida biologinen aggressio ja kilpailuvietti rakentavaksi voimaksi: yhteisön ja perheen puolustamiseksi.
KGB:n tukema subversio (kumouksellinen toiminta) pyrki katkaisemaan tämän ketjun:
* Vastuun pakoileminen hyveenä: Nuorille miehille suunnattu ideologinen syöttö korosti radikaalia yksilökeskeisyyttä ja sitoutumiskammoa. Avioliitto ja perheen perustaminen esitettiin "porvarillisena vankilana" tai vanhanaikaisena rajoitteena.
* Suojeluvietin halvaannuttaminen: Kun miehen luontainen halu suojella ja puolustaa leimattiin "aggressiivisuudeksi", "militarismiksi" tai myöhemmin "toksiseksi", miehiltä vietiin heidän sosiaalinen roolinsa. Isyyden ydin – perheen ja kansakunnan turvaaminen – tehtiin naurettavaksi tai paheksuttavaksi.
* Poikamieskulttuurin ihannointi: Miehiä kannustettiin jäämään ikuisiksi pojiksi, jotka kuluttavat ja nauttivat, mutta eivät ota vastuuta vaimosta, lapsista tai yhteiskunnan jatkuvuudesta. Isätön yhteiskunta on herkkä autoritaariselle vallalle, sillä kun perheissä ei ole vahvoja isähahmoja, valtio astuu "suuren isän" (valtiovallan) rooliin.
17. Naiseuden kaappaaminen: Saadaan naiset kieltäytymään lapsista
Kuten aiemmin todettiin, naisten psykologia reagoi voimakkaasti hoivaan ja heikompien suojeluun. KGB:n strategit ymmärsivät, että tätä voimaa voidaan kääntää luonnollista äitiyttä vastaan kääntämällä se instituutioiden suojeluun.
* Äitiys alistamisen muotona: Neuvostoliiton intellektuaalinen vaikutustyö lännessä (erityisesti radikaalifeminismin kautta) alkoi esittää lasten saamisen ja kotiäitiyden naisen suurimpana vihollisena ja patriarkaalisena sortona. Lapsista tehtiin "taakka", joka estää naista toteuttamasta itseään pimeillä markkinoilla tai työelämässä.
* Hoivavietin uudelleenohjaus: Naisten luontainen tarve hoivata ja parantaa maailmaa ohjattiin pois omista lapsista ja perheestä kohti abstrakteja, poliittisia kohteita (kuten globaalit aatteet, puoluepoliittinen aktivismi tai valtion byrokratia). Nainen saatiin uskomaan, että uran tekeminen suuryrityksessä tai valtion virastossa on "vapauden" merkki, kun taas oman lapsen hoitaminen on alistumista.
* Tulevaisuudenpelon kylväminen: Yksi tehokkaimmista aktiivisista toimenpiteistä oli jatkuvan eksistentiaalisen pelon ylläpitäminen (esim. ydinsodan uhka kylmässä sodassa, myöhemmin erilaiset katastrofikuvastot). Kun naisille syötetään viestiä, että "maailma on paha ja tuhoutumassa", heidän luontainen turvallisuushakuisuutensa johtaa biologiseen jarrutukseen: tähän maailmaan ei kannata synnyttää lapsia.
Lopputulos: Demografinen itsemurha vapaaehtoisesti
Tämän psykologisen operaation nerous – ja samalla sen hirvittävyys – piilee siinä, että se perustuu vapaaehtoisuuteen.
Jos vihollinen tuhoaa väestön fyysisesti, kyseessä on sotarikos, joka synnyttää raivoisan vastarinnan. Mutta jos vihollinen onnistuu muuttamaan kohdemaan kulttuurin sellaiseksi, että miehet kieltäytyvät olemasta iskiä ja naiset kieltäytyvät olemasta äitejä, yhteiskunta suorittaa demografisen ja kulttuurisen itsemurhan täysin vapaaehtoisesti, uskoen samalla olevansa historian "edistynein ja vapain" sukupolvi.
Kun perherakenne murenee, yhteiskunnalta katoaa tulevaisuusinvestointi – eli omat lapset, jotka kantaisivat kulttuuria, taloutta ja maanpuolustusta eteenpäin. Jäljelle jää vain atomisoitunut, pelokas ja helposti hallittava massa yksilöitä, joilla ei ole mitään suurempaa juurta tai syytä taistella minkään puolesta.
Kuulitko jo tästä punttisalin saunassa? Vai luetko Me Naisia?
