Sotatilanteessa vain kantaväestöllä on velvollisuus kuolla rintamalla

[anaboliantti]

Sinä voit halutettasi lähteä noiden sotakarkureiden kanssa mihin haluat.

En voi koska niille on annettu laillinen oikeus jäädä makoileen sohvalle ja vinguttaan kelagoldia.

Ei mitään uutta auringon alla: viime sodassa paskasakki oli turvasäilöksi nimitetyssä vankilassa. Ja ihan syystä, ei niitä tarvita sabotoimaan.

Näin sen täytyy mennä ensi kerrallakin. Toivottavasti pusken horsmaa jo silloin itse.

Niin, tuolloin se paskasakki oli siis vankilassa + sen määrä oli rajallinen. Kun 99% lähtee rintamalle niin sitä paskasakkia ei käytännössä edes huomaa. Lisäksi rintamakarkureita halveksuttiin yleisesti.

Tänä päivänä kaikki on päälaellaan. Kolmasosa kantiksista jättää armeijan käymättä ja sitten on näitä ryhmiä kuten jehovat, mannet, somalit, irakiinot jne. jotka on vapautettu kaikista vastuista. Yhteisön paineesta ei kannata edes puhua sillä vihervasemmisto oikein kannustaa toimimaan noin.

Viimeinen lauseesi on muuten kuvaava.

[Solttuetsivä]

Ei se turvasäilöön otetun elämä helppoa ollut Jatkosodan aikana.

Suosittelen lukemaan; Allan Asplund - Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä
Kirja ilmestynyt ruotsinkielisinä ja julkaistu Ruotsissa 1949.
Suomenkielisinä kirja on julkaistu 2012.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokemuksi ... eilt%C3%A4

[anaboliantti]

Ei se turvasäilöön otetun elämä helppoa ollut Jatkosodan aikana.

Toki noin koska rintamakarkurit nähtiin luopioina joita inhottiin ja jopa lahdattiin. Elettiin aikaa jolloin Suomessa oli vielä vahva maanpuolustushenki ja poliittiset johtajat isänmaallisia eikä yleistä ilmapiiriä oltu raiskattu vihervasemmistolaisella itseinholla ja monikulttuurisella mädätyksellä. Tänään kaikki on toisin.

[Le chat bleu]

Ei se turvasäilöön otetun elämä helppoa ollut Jatkosodan aikana.

Suosittelen lukemaan; Allan Asplund - Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä
Kirja ilmestynyt ruotsinkielisinä ja julkaistu Ruotsissa 1949.
Suomenkielisinä kirja on julkaistu 2012.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokemuksi ... eilt%C3%A4

Oli se, ei jatkuvaa pelkoa kuolemasta tai vakavasta vammautumisesta. Mikä lomahotelli sen olisi pitänyt olla kun toiset kuoli ja vammautui rintamalla, ihan riippumatta mikä se oma vakaumus on.

Minua ärsyttää toi vetoaminen omaantuntoon: siihen se omatunto ei sano kai mitään, että terve nuori mies loisii ja laittaa muut kuolemaan puolestaan. Ikäänkuin ne jotka sotaan lähtivät (usein henkensä ja terveytensä kaupalla) eivät mieluummin eläisi kaukana rintamasta ja rauhan oloissa. Nykyajan oloissa palvelusvelvollisuus saisi minusta koskea myös naisia.

Mutta ei vasemmisto tätä tajua, 1918 sehän oli liittymässä Neuvostoliittoon. Stalinin ainoa hyvä teko oli putsata suomalaiset punikit aika tarkkaan, kuolleisuusprosentti ylitti roimasti rintamalla kaatuneiden.

[Le chat bleu]

Ei se turvasäilöön otetun elämä helppoa ollut Jatkosodan aikana.

Toki noin koska rintamakarkurit nähtiin luopioina joita inhottiin ja jopa lahdattiin. Elettiin aikaa jolloin Suomessa oli vielä vahva maanpuolustushenki ja poliittiset johtajat isänmaallisia eikä yleistä ilmapiiriä oltu raiskattu vihervasemmistolaisella itseinholla ja monikulttuurisella mädätyksellä. Tänään kaikki on toisin.

Muistapa historiaa: ei talvisodan alkaessa ollut kuin reilu parikymmentä vuotta siitä, kun punikit halusi liittää koko Suomen Neuvostoliittoon ja tuhota kaiken demokratian (ja ryöstää kaiken yksityisomaisuuden). Ihmeesti se yhteinen vihollinen yhdistää.

Minä luulen että tosipaikan tullen voisi kelagold mennä niin huonoksi, että paskasakki siirtyisi muualle Eurooppaan ihan vapaaehtoisesti. Ei olisi ikävä heitä.

[anaboliantti]

Muistapa historiaa: ei talvisodan alkaessa ollut kuin reilu parikymmentä vuotta siitä, kun punikit halusi liittää koko Suomen Neuvostoliittoon ja tuhota kaiken demokratian (ja ryöstää kaiken yksityisomaisuuden). Ihmeesti se yhteinen vihollinen yhdistää.

Minä luulen että tosipaikan tullen voisi kelagold mennä niin huonoksi, että paskasakki siirtyisi muualle Eurooppaan ihan vapaaehtoisesti. Ei olisi ikävä heitä.

Niin, 1939 punikit lähti rintamalle mutta nyt sama sakki lähteekin karkuun muualle Eurooppaan. Karkureilla on kuitenkin Suomen kansalaisuus joten he saavat nostaa kelatukia ulkomailta käsin ja palata takaisin sitten kun huvittaa. Osa varmasti jää notkumaan kotiin ainakin niiksi hetkiksi kun pommia ja droonia ei juuri sada niskaan. Maisemanvaihto vasta kun taivaalla alkaa ujeltaa.

Toki on mahdollista että sotatilanteessa kelagold lopetetaan käytännön pakosta. Se onkin mielenkiintoista nähdä mikä on reaktio jos diskoraha loppuu. Vihervasemmisto ainakin taistelee viimeiseen asti että niin ei käy.

[Le chat bleu]

Muistapa historiaa: ei talvisodan alkaessa ollut kuin reilu parikymmentä vuotta siitä, kun punikit halusi liittää koko Suomen Neuvostoliittoon ja tuhota kaiken demokratian (ja ryöstää kaiken yksityisomaisuuden). Ihmeesti se yhteinen vihollinen yhdistää.

Minä luulen että tosipaikan tullen voisi kelagold mennä niin huonoksi, että paskasakki siirtyisi muualle Eurooppaan ihan vapaaehtoisesti. Ei olisi ikävä heitä.

Toki on mahdollista että sotatilanteessa kelagold lopetetaan käytännön pakosta. Se onkin mielenkiintoista nähdä mikä on reaktio jos diskoraha loppuu. Vihervasemmisto ainakin taistelee viimeiseen asti että niin ei käy.

Minä veikkaan, että tukien ehdoksi tulee väkisinkin jonkinlainen pakollinen työpalvelus, ja maksatus ulkomaille lakkaisi.

Taikka sitten ei lakkaisi, jos paskasakki häipyisi tulisi luultavasti halvemmaksi elättää se jossakin muualla.
Vassarit kyllä varmasti vastustaisi kaikkea, joka ei tarkoita vastikkeetonta makailurahaa.

Noista omatunnoista vielä, kunnon totaalikieltäytyjää ei yhtään haittaa vaikka hänen sijaansa rintamalle menisi kaatumaan joku monen lapsen isä, noin esimerkiksi. Kunhan hänen itsensä ei tarvitse tehdä mitään vaarallista tai inhottavaa. Sellainen omatunto

[Solttuetsivä]

Ei se turvasäilöön otetun elämä helppoa ollut Jatkosodan aikana.

Suosittelen lukemaan; Allan Asplund - Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä
Kirja ilmestynyt ruotsinkielisinä ja julkaistu Ruotsissa 1949.
Suomenkielisinä kirja on julkaistu 2012.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokemuksi ... eilt%C3%A4

Oli se, ei jatkuvaa pelkoa kuolemasta tai vakavasta vammautumisesta. Mikä lomahotelli sen olisi pitänyt olla kun toiset kuoli ja vammautui rintamalla, ihan riippumatta mikä se oma vakaumus on.

Minua ärsyttää toi vetoaminen omaantuntoon: siihen se omatunto ei sano kai mitään, että terve nuori mies loisii ja laittaa muut kuolemaan puolestaan. Ikäänkuin ne jotka sotaan lähtivät (usein henkensä ja terveytensä kaupalla) eivät mieluummin eläisi kaukana rintamasta ja rauhan oloissa. Nykyajan oloissa palvelusvelvollisuus saisi minusta koskea myös naisia.

Mutta ei vasemmisto tätä tajua, 1918 sehän oli liittymässä Neuvostoliittoon. Stalinin ainoa hyvä teko oli putsata suomalaiset punikit aika tarkkaan, kuolleisuusprosentti ylitti roimasti rintamalla kaatuneiden.

Kannattaisi lukea tuo kirja eikö olla hyvässä luulossa.

Asplundin kaltaisia suomalaisia keskitysleirivankeja oli jatkosodan aikana noin tuhat.
Asplund joutui viettämään kolme ja puoli vuotta keskitysleireillä jatkosotaa käyvässä Suomessa ja vallatussa Itä-Karjalassa.
”Suojattomien internoitujen kohtelu näillä kärsimysten leireillä oli monessa suhteessa samanlaista kuin Hitlerin valtakunnan leireillä”.
Sodan jälkeen Allan Asplund työskenteli toimittajana Ny Tid -lehdessä kuolemaansa saakka. Hän kuoli työnsä ääreen vuonna 1961.

Nuo olosuhteet leireillä oli todella vaaralliset, useita kuoli nälkään, kylmään, sairauksiin ja vartijoiden julmuuteen.
Lukiessa kirjaa ei pysty uskomaan, että tuollaista tapahtuisi Suomessa.

Tuo Asplund ei saanut palvella armeijassa.
Otettiin turvasäilöön. Oli vasemmistolaisen ruotsinkielisen sanomalehden toimittaja.
Siirrettiin myöhemmin Pärmin osastoon poliittisten vankien kanssa. Muut hölmöili ja kaikki poliittiset vangit keskitysleireille.

[Le chat bleu]

Ja rintamallako ei sitten haavoituttu, paleltu ja kuoltu? Talvella 1941-1942 nälkää nähtiin laajasti myös kotirintamalla, aliravitsemus oli hyvin yleistä. Olot pitää suhteuttaa siihen millaista elämä yleisesti tuolloin oli. Miksi jonkun ryssämielisen olisi pitänyt päästä paremmille päiville.

Ja kyllä sen ymmärtää, että ammatikseen valtiovaltaa vastaan kiihottavaa ei voi rintamalle päästää, sellainen voi tehdä paljon vahinkoa. Niin että en lue, noita keskitysleirirahastuksia on niin paljon ja kaikki ne ovat samaa ruikutusta. Ikäänkuin siellä rintamalla olisi ollut lokoisat oltavat.

Ne, jotka tulivat järkiinsä, kuten Poika Tuominen, entinen kovan linjan Neuvostoliiton ystävä ja kommunisti, otettiin kyllä mukaan sotaponnisteluihin, kun he kerran olivat tehneet selvän pesäeron menneeseen.

[kerpeikkari]

Ei se turvasäilöön otetun elämä helppoa ollut Jatkosodan aikana.

Suosittelen lukemaan; Allan Asplund - Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä
Kirja ilmestynyt ruotsinkielisinä ja julkaistu Ruotsissa 1949.
Suomenkielisinä kirja on julkaistu 2012.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokemuksi ... eilt%C3%A4

Oli se, ei jatkuvaa pelkoa kuolemasta tai vakavasta vammautumisesta. Mikä lomahotelli sen olisi pitänyt olla kun toiset kuoli ja vammautui rintamalla, ihan riippumatta mikä se oma vakaumus on.

Minua ärsyttää toi vetoaminen omaantuntoon: siihen se omatunto ei sano kai mitään, että terve nuori mies loisii ja laittaa muut kuolemaan puolestaan. Ikäänkuin ne jotka sotaan lähtivät (usein henkensä ja terveytensä kaupalla) eivät mieluummin eläisi kaukana rintamasta ja rauhan oloissa. Nykyajan oloissa palvelusvelvollisuus saisi minusta koskea myös naisia.

Mutta ei vasemmisto tätä tajua, 1918 sehän oli liittymässä Neuvostoliittoon. Stalinin ainoa hyvä teko oli putsata suomalaiset punikit aika tarkkaan, kuolleisuusprosentti ylitti roimasti rintamalla kaatuneiden.

Kannattaisi lukea tuo kirja eikö olla hyvässä luulossa.

Asplundin kaltaisia suomalaisia keskitysleirivankeja oli jatkosodan aikana noin tuhat.
Asplund joutui viettämään kolme ja puoli vuotta keskitysleireillä jatkosotaa käyvässä Suomessa ja vallatussa Itä-Karjalassa.
”Suojattomien internoitujen kohtelu näillä kärsimysten leireillä oli monessa suhteessa samanlaista kuin Hitlerin valtakunnan leireillä”.
Sodan jälkeen Allan Asplund työskenteli toimittajana Ny Tid -lehdessä kuolemaansa saakka. Hän kuoli työnsä ääreen vuonna 1961.

Nuo olosuhteet leireillä oli todella vaaralliset, useita kuoli nälkään, kylmään, sairauksiin ja vartijoiden julmuuteen.
Lukiessa kirjaa ei pysty uskomaan, että tuollaista tapahtuisi Suomessa.

Tuo Asplund ei saanut palvella armeijassa.
Otettiin turvasäilöön. Oli vasemmistolaisen ruotsinkielisen sanomalehden toimittaja.
Siirrettiin myöhemmin Pärmin osastoon poliittisten vankien kanssa. Muut hölmöili ja kaikki poliittiset vangit keskitysleireille.

Eli oli huoria, uima-altaita, orkestereja + lääkärit ja kaikki?

[kerpeikkari]

Ja rintamallako ei sitten haavoituttu, paleltu ja kuoltu? Talvella 1941-1942 nälkää nähtiin laajasti myös kotirintamalla, aliravitsemus oli hyvin yleistä. Olot pitää suhteuttaa siihen millaista elämä yleisesti tuolloin oli. Miksi jonkun ryssämielisen olisi pitänyt päästä paremmille päiville.

Ja kyllä sen ymmärtää, että ammatikseen valtiovaltaa vastaan kiihottavaa ei voi rintamalle päästää, sellainen voi tehdä paljon vahinkoa. Niin että en lue, noita keskitysleirirahastuksia on niin paljon ja kaikki ne ovat samaa ruikutusta. Ikäänkuin siellä rintamalla olisi ollut lokoisat oltavat.

Ne, jotka tulivat järkiinsä, kuten Poika Tuominen, entinen kovan linjan Neuvostoliiton ystävä ja kommunisti, otettiin kyllä mukaan sotaponnisteluihin, kun he kerran olivat tehneet selvän pesäeron menneeseen.

Tuotahan tuo on näillä yleisesti, pitää saada tehä just mitä tahtoo ja muut kustantaa vieläpä senkin.

[MrBig]

Olisiko tummasta ihosta talvella pimeässä hyötyä vai haittaa?

[Rapsuttaja]

Noista omatunnoista vielä, kunnon totaalikieltäytyjää ei yhtään haittaa vaikka hänen sijaansa rintamalle menisi kaatumaan joku monen lapsen isä, noin esimerkiksi.

Vaikka meillä on sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhtäläiset osallistumismahdollisuudet politiikkaan, yhteiskunnalle ei tuota ongelmaa tapattaa rintamalla 200 000 - 500 000 miestä silmää räpäyttämättä. Miksi vitussa suostuisin olemaan vähempiarvoinen naisiin verrattuna, mitä hyötyä siitä muka saa?

Miesten pitäisi tässä asiassa käyttää samaa taktiikkaa kuin vasemmisto, eli annetaan kaiken palaa poroksi, jos tasa-arvoista asevelvollisuutta ei saada aikaan.

[anaboliantti]

Noista omatunnoista vielä, kunnon totaalikieltäytyjää ei yhtään haittaa vaikka hänen sijaansa rintamalle menisi kaatumaan joku monen lapsen isä, noin esimerkiksi.

Vaikka meillä on sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhtäläiset osallistumismahdollisuudet politiikkaan, yhteiskunnalle ei tuota ongelmaa tapattaa rintamalla 200 000 - 500 000 miestä silmää räpäyttämättä. Miksi vitussa suostuisin olemaan vähempiarvoinen naisiin verrattuna, mitä hyötyä siitä muka saa?

Miesten pitäisi tässä asiassa käyttää samaa taktiikkaa kuin vasemmisto, eli annetaan kaiken palaa poroksi, jos tasa-arvoista asevelvollisuutta ei saada aikaan.

Ei maanpuolustustahto ole niinkään sukupuolikysymys vaan poliittinen valinta. Tilastollisesti 30% ikäluokan miehistä ei käy asepalvelusta. Se on lukema joka mätsää hyvinkin vihervasemmiston kannatukseen suomalaisten miesten keskuudessa.

Vihervassareilla on siis täydellinen tasa-arvo kun kukaan sen kannattajista sen enempää miehistä kuin naisistakaan ei mene inttiin. Mikä on tietysti loogistakin kun mietitään sitä inhoa jota siellä koetaan suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa kohtaan.

Kuka muuten olikaan se vasemmistopoliitikko joka kertoi myyvänsä paraikaa asuntoaan ja realisoivansa omaisuuttaan muuttaakseen Suomesta helvettiin ennen kuin Iivana hyökkää tänne?

[viivahattu]

Ei se turvasäilöön otetun elämä helppoa ollut Jatkosodan aikana.

Toki noin koska rintamakarkurit nähtiin luopioina joita inhottiin ja jopa lahdattiin. Elettiin aikaa jolloin Suomessa oli vielä vahva maanpuolustushenki ja poliittiset johtajat isänmaallisia eikä yleistä ilmapiiriä oltu raiskattu vihervasemmistolaisella itseinholla ja monikulttuurisella mädätyksellä. Tänään kaikki on toisin.

Muistapa historiaa: ei talvisodan alkaessa ollut kuin reilu parikymmentä vuotta siitä, kun punikit halusi liittää koko Suomen Neuvostoliittoon ja tuhota kaiken demokratian (ja ryöstää kaiken yksityisomaisuuden). Ihmeesti se yhteinen vihollinen yhdistää.

Minä luulen että tosipaikan tullen voisi kelagold mennä niin huonoksi, että paskasakki siirtyisi muualle Eurooppaan ihan vapaaehtoisesti. Ei olisi ikävä heitä.

Suomen sisällissota käytiin 1918. Neuvostoliitto perustettiin 1922. Ja kyllähän tuon ajan Suomessa köyhän kansanosan olot olivat aidosti kurjat ja kauheat. Sitä ne olivat olleet jo vuosikymmeniä, ja siitä kummunnutta katkeruutta jyrkän linjan punaiset käyttivät hyväkseen ryhtyessään alusta saakka tuhoon tuomittuun vallankumoukseensa. Eivät ne esitetyt vaatimukset perustaltaan niin kohtuuttomia voineet olla, ainakaan siitä päätellen, että punaisen Suomen "perustuslaki" on sittemmin käytännössä tullut kokonaisuudessaan osaksi Suomen lainsäädäntöä. Pääkohdat itse asiassa heti sisällissodan jälkeen. Lieneekin ainoa sisällissota maailman historiassa, jossa hävinnyt osapuoli saavutti kaikki päätavoitteensa.

Talvisodan ihme ei olisi ollut mahdollinen ilman sitä, että työväestö tunsi elinolojensa ja oikeuksiensa aidosti kohentuneen niiden 21 vuoden aikana, jotka sisällissodan ja Talvisodan välillä ehtivät kulua. Jos sisällissotaa edeltäneet yhteiskunnalliset olot olisivat jääneet voimaan, työväestö olisi todennäköisesti jäänyt kotiin odottelemaan "vapauttajiaan". Se olisi ollut Suomen puolustustaistelulle suurempi kuolinisku kuin mikään, minkä ryssä olisi pystynyt antamaan.

Kaiken kaikkiaan sisällissota ja sitä seurannut kehitys olivat paradoksaalinen sotku. Kun kiihkoilijat olivat ensin riehuneet aikansa, maltilliset tarttuivat kummallakin puolella takaisin ohjiin ja maan yhteiskunnalliset olot pyrittiin aidosti järjestämään sellaisiksi, että sama ei tapahtuisi enää koskaan uudestaan.