HÖPELÖ kirjoitti: Su Touko 31, 2026 12:26 pm
Tulipa nyt mieleen siitä aiemmin puhutusta haudassa olevasta kelemusta eli kelmusta.Tänä keväänä oli läheisellä rannalla erittäin paljon öljyläikän näköisiä kohtia rannassa ja vedessä sitä oli käynyt pelastuslaitos katsomassa ja kertonut sen olevan rautaa josta ei huolta.
Kävin itsekkin katsomassa ja harmahtava sateenkaaren värinen kelmumainen aines läikkinä maanpinnalla ja veden pinnalla.Se ei oikein välity kuvista.Nämä kuvat kyseiseltä rannalta tästä lähistöltä ei siis Tulilahdesta.
Maallikkona voisi ajatella että Tulilahdella oli malmipitoinen maa ja veressäkin on rautaa tosin silloin verta olisi pitänyt vuotaa paljon ja sitä en tiedä missä määrin sitä kuolleesta voi vuotaa.Toki se voi olla myös jotain muutakin tuotosta mitä on muodostunut haudassa ja vainajista.
Kokeilin tekoälyn vastausta korjatkoon viisaammat.
Sana kalvo voi tarkoittaa useita eri asioita.
Ruumiin hajoamisen yhteydessä voi muodostua:
rasvamaista ainetta (adiposeeri eli ruumisvaha),
mikrobitoiminnan synnyttämiä pintakerroksia,
home- ja bakteerikasvustoja,
maaperän ja hajoamistuotteiden muodostamia geelimäisiä tai kalvomaisia kerroksia.
1950-luvun rikosteknisessä kielenkäytössä "kalvo" ei välttämättä tarkoittanut samaa asiaa kuin nykyään ajatellaan esimerkiksi muovikelmuna tai veden pinnalla olevana kalvona.
Kyllä, kuolleesta voi valua verta, mutta se riippuu tilanteesta ja siitä, kuinka kauan kuolemasta on kulunut.
Heti kuoleman jälkeen:
Veri ei hyydy välttämättä kaikkialla välittömästi. Haavoista, suusta, nenästä tai muista aukoista voi valua verta tai verensekaista nestettä painovoiman vaikutuksesta. Jos ruumista liikutellaan, nestettä voi tulla lisää näkyviin.
Tuntien ja päivien kuluessa:
Veri alkaa hajota ja sekoittua muihin kudosnesteisiin. Hajoamisessa muodostuu punertavaa, ruskehtavaa tai tummaa nestettä, joka ei enää ole varsinaisesti tuoretta verta. Ruumiinonteloista voi vuotaa erilaisia hajoamisnesteitä ympäröivään maahan.
Kolmen viikon kuluttua kesäolosuhteissa ruumiissa ei yleensä enää ole merkittäviä määriä vapaasti valuvaa verta. Maahan on kuitenkin voinut jo aiemmin imeytyä verta, kudosnesteitä ja hajoamistuotteita. Hautaa avattaessa saatettiin nähdä kosteaa, tummentunutta maata ja hajoamisnesteiden vaikutuksia.
Kuolleesta voi valua verta, erityisesti ensimmäisten tuntien ja päivien aikana, mutta noin kolmen viikon jälkeen kyse on yleensä enemmän veren hajoamistuotteista ja muista ruumiinnesteistä kuin varsinaisesta tuoreesta verestä.
Jos uhrit surmattiin ennen hautaamista ja he olivat haudassa noin kolme viikkoa, osa verestä ja muista nesteistä on voinut imeytyä hautamaahan jo varhaisessa vaiheessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hautaa avattaessa olisi välttämättä ollut näkyvissä suuria määriä nestemäistä verta.
Tuo noin kolmen viikon aika tarkoittaa, että hajoamisprosessi oli jo käynnissä ennen löytämistä. Haudassa on silloin voinut muodostua erilaisia hajoamisnesteitä, ja maaperään on voinut päätyä verta sekä muita elimistön nesteitä. Kuitenkin geokemiallisesta näkökulmasta niiden vaikutus on yleensä hyvin paikallinen:
Hajoamisnesteet imeytyvät lähimaahan hautapaikan ympärille.
Typpeä, fosforia, kaliumia ja orgaanista hiiltä voi jäädä maaperään pitkiksi ajoiksi.
Luuston ja pehmytkudosten hajoaminen voi muuttaa maaperän kemiaa vielä vuosikymmeniä myöhemmin aivan hautapaikan välittömässä läheisyydessä.
Ihmisruumiin sisältämä rauta ei säily vapaana rautana maaperässä.
Veressä oleva rauta on sitoutuneena hemoglobiiniin.
Hajoamisprosessien aikana rauta sitoutuu edelleen erilaisiin yhdisteisiin.
Veren määrä on rajallinen
Aikuisessa ihmisessä on noin 4–6 litraa verta.
Vaikka kuolemaan liittyisi verenvuotoa, maaperään päätyvä määrä on geokemiallisesti hyvin pieni verrattuna luonnollisiin rautavarastoihin maassa.
Kyse on todennäköisesti joko:
rautabakteerien muodostamasta kalvosta veden pinnalla,
pohjavedestä tai maaperästä vapautuvan raudan hapettumisesta,
rautasakasta, joka muodostaa sateenkaaren väreissä hohtavia kalvoja ja läiskiä.
Tällaiset kalvot ovat Suomessa melko tavallisia etenkin keväällä, kun sulamisvedet liikuttavat maaperässä olevaa rautaa. Ne voivat näyttää yllättävän paljon öljyläikiltä.
