Sari antaa lapselle rahaa velkaan­­tumisesta huolimatta

[Eräs1]

Töissä oleminen on henkireikä. Siellä viisikymppinen Sari tuntee olevansa kuin terapiassa. Välillä Sari tekee jopa 14 tunnin työpäiviä lähihoitajana.

Työpaikalla hän ei halua katsoa puhelintaan, koska se ahdistaa.

– Pojalta tulee viestiä, että 'äiti, voisitko laittaa minulle rahaa 20 euroa'.

Yksinhuoltaja Sarilla on 28-vuotias poika. Kaikki lähti siitä, kun poika pääsi vuosia sitten opiskelemaan ammattikouluun. Takana oli useampi vuosi ilman töitä ja koulua. Äiti oli pojan saamasta koulupaikasta ylpeä.

– Halusin auttaa häntä opintojen alkuun. Ostin hänelle ruokaa ja muuta. Ajattelin lapseni pärjäävän, kun hän saa ammatin ja töitä.

Äiti lupasi palkinnoksi pojalleen, että he lähtevät valmistumisen kunniaksi ulkomaille. Palkintomatka toteutui velaksi.

Lapsi valmistui koulusta pari vuotta sitten, mutta ei saanut töitä.

Nyt poika saa Sarin mukaan Kelasta asumistukea ja työttömyystukea. Sari maksaa poikansa puhelinlaskun ja netin. Lisäksi hän osti pojalleen auton osamaksulla ja maksaa myös ajoneuvoveron sekä ajoneuvovakuutuksen. Aiemmin Sari kertoo maksaneensa myös vuokran.

Äiti siirtää pojalleen rahaa Mobilepayllä noin joka toinen päivä.

Kuukaudessa Sari kertoo auttavansa poikaansa noin 400 eurolla.

Poika sanoo, että rahaa menee ruokaan. Välillä hän on myös pyytänyt rahaa nikotiinipusseihin.

– Olen kuin pankkiautomaatti.

Sari velkaantui auttamisen ja omien menojensa seurauksena.

Yle on nähnyt ulosottoon liittyviä tietoja, äidin maksamia laskuja, Mobilepay-tilisiirtoja sekä pojan äidilleen laittamia viestejä.

Sarilla on ulosotossa noin 40 000 euroa.

Osa veloista johtuu pojan auttamisesta opiskeluaikoina, ja osa omista menoista. Sari otti korkeakorkoisia kulutusluottoja ja pikavippejä.

– Lainojen ottaminen lähti lapasesta. Huomasin, miten helppo niitä on saada.

Sarilla jää kuussa käteen vajaat 2 000 euroa sen jälkeen, kun palkasta on ulosmitattu noin tuhat euroa. Siitä Sari maksaa pojan menojen lisäksi oman autovakuutuksen, puhelinlaskun, nettilaskun, vuokran sekä henkivakuutuksen.

– Kärsin itse tästä. Olen antanut tilanteen mennä liian pitkälle.

Sari uskoo, että auttamisen halu tulee hänen omasta taustastaan. Sarin äiti auttoi, kun Sari opiskeli nuorempana. Sarin äiti tuki myös Sarin lapsia, kun he olivat pienempiä.

Sari haluaisi lopettaa rahan antamisen, mutta pelkkä keskustelu tuntuu vaikealta. Hän pelkää pojan loukkaantuvan. Vielä enemmän hän pelkää sitä, että pojan rahat eivät riittäisi ruokaan.

Sari on toisinaan myös lainannut rahaa tuttaviltaan, jos hänellä itsellään ei ole rahaa auttaa poikaa.

– Poikani on kannustanut minua lainaamaan muilta. Olen alistunut sellaiseenkin.

Sari on keskustellut muutaman ystävän ja työkaverin kanssa tilanteesta.

Sari on pettynyt itseensä.

– Ei tämä ole poikani vika. Jospa tämä muuttuisi vielä iloksi, hän saisi töitä, pärjäisi omillaan ja minä saan maksettua velat.

https://yle.fi/a/74-20227487

Aika toivottomalta tuntuu.

[Bird]

Oivoi, onpahan tilanne.

Auttamisen halussa ei ole mitään vikaa, mutta kyllä tämä kuulostaa enemmän jo läheisriippuvuudelta, jonkinlaiselta rajattomuudelta ja tietenkin yli varojen elämiseltä ja huonolta oman talouden hallinnalta.

Vanhempien pitäisi opettaa hyvissä ajoin myös lapsilleen rahankäytön hallintaa – tässä herää kysymys onkohan sitä tehty. Näin toimimalla sitä tuskin ainakaan voi tehdä, päinvastoin äiti toimii huonona esimerkkinä pojalleen ja vaikuttaa antavan poikansa päästä liian helpollakin.

Jotkut ihmisethän on arkoja, "liian kilttejä" ja alistuvia – usein omasta lapsuudestaan johtuen, mutta jos ei uskalla konfliktin pelossa edes omalle lapselleen puhua, täytyisi hakea jo ulkopuolista apua. Tai määrätietoisesti päättää muuttaa tämä epäkohta ja tehdä myös töitä sen eteen. Vanhemmuudesta (ja rahankäytön hallinnasta ynnä muusta) on valtavasti luotettavaa tietoa, siitä vain etsimään.

Vanhempi, joka ei kykene asettamaan lapselleen rajoja ja, joka venyy itse aika äärimmäisyyksiin pehmitelläkseen liikaa lapsen polkua, voi olla lapsen kokemana turvattomuutta aiheuttava eikä niinkään turvallinen. Ja jos lapselle antaa säännönmukaisesti liikaa pelivaraa, moni lapsi on aika taitava oppimaan käyttämään tätä hyväkseen. Ei pahuuttaan, mutta silti.

Ei tokikaan ole suurimmalle osalle vanhemmista aina helppoa sietää tunteita, joita lapsen epäonnesta ja vastoinkäymisistä tulee. Ne on kuitenkin vanhemman vastuulla.
Myötätunnon ja tuen antaminen lapselle ei estä sitä, etteikö voisi samalla jämptisti opastaa lapselleen, millä keinoin hän itse voi päästä asiasta eteenpäin ja sitten jatkossa tukea näiden keinojen käyttämistä sen sijaan, että tekisi itse lapsen puolesta. (Jos osaa. Jos ei, niin siitä vaan tietoa ja apua hakemaan.) Tällainen vahvistaa lapsen omaa toimijuutta ja pystyvyyden tunnetta, mitkä on tärkeitä läpi elämän.

Mikäli tämä äiti ei ole vielä käynyt, niin velkaneuvojalta vaan aikaa tilaamaan – velkaneuvonnasta saa apua ja neuvoja rahankäytön hallintaankin. Poika kannattaisi ottaa sinne mukaan, vaikka tämä selvästi aikuisen iässä jo onkin. Toki sinne olisi kannattanut mennä jo ennen ylivelkaantumista ja ulosottoon joutumista, mutta eipä tuo vieläkään liian myöhäistä ole.

No, toivottavasti poika saa pian töitä ja pääsee omille jaloilleen, tekisi varmaankin hyvää hänelle.
En tiedä miten juuri tässä perheessä asiat todellisuudessa on eikä ole tarkoitus syyllistää äitiä. Kunhan innostuin vain hieman pohdiskelemaan (yleisellä tasolla) ja spekuloimaankin.