Vastine yhdistyksen verkkosivuilta:
https://riemufinland.fi/tiedotteet/stea ... tavasti-2/
Sampo-Ilmari Tuhkalehdon vastine on rakennettu klassisella PR-kriisiviestinnän logiikalla: myönnä vain ehdoton minimi, kehystä kaikki hallinnollisiksi väärinymmärryksiksi ja survo lopuksi naamalle positiivisia tuloslukuja niin helvetisti, että lukija hukkuu niihin.
1. "Vain 0,9 % avustuksesta käytettiin väärin"
Tuhkalehto avaa heti kärkeen rahamäärien suhteellisella kikkailulla: takaisinperittävä summa (7 885 €) on "vain 0,9 % myönnetystä avustuksesta."
Teknisesti totta, mutta täysin kontekstista irrallista valkopesua. Takaisinperittävä summa on se mitä STEA pystyi todistamaan euromääräisesti. Rahoituksen lopettamisen syyt eivät olleet pelkästään se euromäärä, vaan: STEA totesi, ettei järjestössä toteutunut hyvä hallintotapa, riittävä riskienhallinta ja sisäinen valvonta, sillä järjestön hallitus muodostui kokonaisuudessaan palkatusta henkilökunnasta.
Tarkastuskertomuksen mukaan järjestön toimintaa ei voi pitää kaikille avoimena kansalaisjärjestötoimintana, vaan se näyttäytyy vakiintuneen piirin suljettuna toimintana.
Eli rahoituksen lopettamisen pääperuste ei ollut se 7 885 euroa vaan rakenteellinen ongelma: järjestö ei täyttänyt kansalaisjärjestön perusedellytyksiä. Tuhkalehto jättää tämän kokonaan mainitsematta.
2. Työsuhdeasunto / "työskentelytila"
Tämä on vastineen pisin osio, jossa yritetään retoriikan avulla vähätellään havaittua väärinkäytöstä.
Tuhkalehdon versio: Hän muutti Riihimäelle 2013 ja Tampereelle 2020, koska se oli järjestölle edullisempaa kuin asuminen Jyväskylässä. Hän käytti asunnostaan yhtä huonetta työtilana. Yhdistys veloitti häntä asunnosta kuukausittain. STEA:n päätös oli tulkintavirhe, jos olisi vuokrattu erillinen toimistotila se olisi ollut avustuskelpoinen.
Mitä media ja STEA:n tarkastuskertomus kertovat:
Asunnon kokonaiskustannus oli 11 425 euroa, jonka verotusarvo 7 819,92 euroa oli vähennetty toiminnanjohtajan kuukausipalkasta ja loppu 3 605 euroa oli jäänyt yhdistyksen kuluiksi. Stea ei pitänyt etua tarpeellisena ja kohtuullisena valtionavustuksella katettavaksi kuluksi.
Tuhkalehto esittää asian niin, että kyseessä oli rationaalinen taloudellinen päätös. Mutta hän jättää kertomatta, että hän itse toimi sekä toiminnanjohtajana että hallituksen puheenjohtajana.
Eli valvoi käytännössä omia etujaan.
STEA:n tarkastuskertomus sanoo tästä suoraan:
Avustusten käyttäminen väärin liittyy toiminnanjohtajaan, joka on toiminut myös hallituksen puheenjohtajana. Poikkeuksellinen kaksoisrooli on osaltaan mahdollistanut avustuksen käyttämisen toiminnanjohtajan henkilökohtaisiin menoihin.
Vastineessa tätä kaksoisroolia ei mainita kertaakaan. Se on vastineen suurin pois jätetty seikka.
3. Matkakulut ja päivärahat (Tampere–Jyväskylä)
Tuhkalehto selittää pitkästi, miksi hänen ensisijainen työpisteensä oli Tampereella ja miksi Jyväskylä-matkat olivat siksi "työmatkoja" joista voi maksaa matkakulut/-liput ja päivärahat.
STEA katsoi, että pääasiallinen työskentelypiste oli Jyväskylässä (missä toimisto on), joten nämä olivat tavallisia työmatkoja kotoa töihin — ei verovapaita työmatkoja.
Tässä on jonkin verran aitoa tulkinnanvaraa, mutta Tuhkalehto esittää tämän kuin kyseessä olisi ollut selvä väärinkäsitys, vaikka järjestely oli myös hänen itsensä tekemä päätös tilanteessa, jossa hän itse valvoi päätöksiä ilman ulkopuolista kontrollia.
4. Hotellikulut kehityskeskustelulle
Järjestöavustuksilla oli maksettu hotellikuluja kehityskeskusteluun yhdistyksen keskustoimistolle Jyväskylään saapuneelle työntekijälle. Tuhkalehto ei vastineessaan käsittele tätä kohtaa lainkaan. Se yksinkertaisesti puuttuu.
5. Smartum -setelillä palkitseminen
Smartum-liikuntaetua oli käytetty ohjeiden vastaisesti kertaluontoiseen palkitsemiseen, Tuhkalehto selittää kohdan sillä, että STEA tulkitsi liikuntaedun kertaluonteiseksi palkitsemiseksi. Hän myöntää rivien välissä että näin tapahtui ja vain esittää sen tulkintaerimielisyytenä eikä väärinkäytöksenä.
Kokonaisuutena Smartum-kohta on pienin yksittäisistä ongelmista, mutta kuvaa hyvin koko vastineen tyyliä: tekniset selitykset ilman kontekstia, ja olennaisin kysymys (kuka päätti ja millä valtuutuksella) jätetään systemaattisesti vastaamatta.
6. Kirjanpito, hankinnat, kuittien hyväksyntä
Vastineessa nämä myönnetään ohimennen ja kehystetään "hallinnollisiksi kehittämiskohteiksi." Ongelmia löytyi kirjanpidosta, hankintojen kirjaamisessa, palkan osituksessa, kuiteissa ja kulujen hyväksynnässä sekä eturistiriidoissa.
Tuhkalehto esittää nämä korjatuiksi tai korjattavina teknisyyksinä. Mutta STEA:n johtopäätös oli paljon vakavampi, puutteet olivat niin laajoja ja rakenteellisia, että toiminnan jatkoavustaminen olisi ollut kyseenalaista jo pelkästään niiden takia.
6. Tulosluvut eli kontekstiin liittymätön tilastomagia
Vastineen loppu on täynnä lukuja:
"98 % sai uutta tietoa päihteistä"
"100 % tutustui uusiin ihmisiin"
"97 % koki yhteenkuuluvuuden tunnetta"
Nämä luvut ovat yhdistyksen itse keräämä ja toimittama todistusaineisto siitä, että toiminta oli laadukasta. Mutta ne eivät vastaa lainkaan siihen, mistä rahoitus lopetettiin. STEA ei lopettanut rahoitusta huonon vaikuttavuuden takia, se lopetti sen hallinto-ongelmien ja väärinkäytösten takia. Tuloksellisuusarvioinnissa Riemu Finland ry:n arvioidut toiminnot kuuluivat kahteen korkeimpaan tuloksellisuusluokkaan. Nämä STEAn omat tuloksellisuusarviot perustuvat pitkälti järjestön itsensä toimittamaan raportointiin ja kyselydataan.
Tulosluvut ovat vastineessa savuverhoa, ne suuntaavat huomion pois hallintokysymyksistä toiminnan sisältöön, josta kukaan ei ole varsinaisesti edes väittänyt mitään negatiivista. Vielä.
