Ponzi kirjoitti:
En vain tahdo uskoa väitettä, etteikö kukaan ihminen pystyisi toteuttamaan ajatuksiaan, vai eikö ihminen kykene edes ajattelemaan epäitsekkäästi?
Voisiko epäitsekkäitä ihmisiä löytyä mieleltään sairaista ihmisistä?
Voiko valehdellessa toimia epäitsekkäästi?
Mielestäni ihminen ei kykene ajattelemaan epäitsekkäästi. Esimerkiksi: jos sinä haluat auttaa vanhuksen tien yli (tätähän sattuu Suomessa jatkuvasti

), johtuuko se siitä että todella haluat vanhuksen pääsevän turvallisesti yli tien, vai siitä, että mikäli jättäisit auttamatta, sinua vaivaisi koko päivän ärsyttävä syyllisyydentunne?
Ihminen pyrkii toimimaan siten, että selviytyy itse parhaiten, joten minusta itsekäs ajattelu on hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Toki minusta pitää menetellä niin, että omien tarkoitusperien toteuttamisesta ei koidu haittaa muille, ts. sellaiset mielihalut jotka aiheuttaisivat kiistatonta haittaa viattomille sivullisille, on jätettävä väliin. Ja tätä kautta päästäänkin viisauden ytimeen - viisas ihminen osaa sanoa itselleen ei.
ABC kirjoitti:
Täyttyykö itsekkyyden määritelmä silloinkin, kun panoksena on oma henki? Sehän edellyttää oman henkiinjäämisvietin asettamista syrjään.
Jos jonkin sortin kriminaali iskisi kotiini yöllä ja käskisi minua valitsemaan oman ja yökylässä vierailevan kaukaisen sukulaiseni hengen välillä, pyytäisin kriminaalia säästämään sukulaiseni. Enkä mistään ylevistä syistä vaan yksinkertaisesti siksi, etten pystyisi elämään loppuelämääni uskomattomien itsesyytöksieni kanssa, jotka eittämättä seuraisivat jos valitsisin toisin.