Jutun taustalla oli "viimeisenä niittinä" Manchesterin pormestarivaalit, joiden voittaja Andy Burnham aikoo haastaa Starmerin.
Helsingin Sanomat 21.6.2026 / https://www.hs.fi/maailma/art-2000012092325.html
Ministerit vaativat pikaista eroilmoitusta – Starmerin johtajuus horjuu
Hiekka Britannian pääministerin Keir Starmerin tiimalasissa on valumassa eittämättä vähiin.
Lukuisat mediat kautta poliittisen kentän ovat kertoneet juhannusviikonloppuna, että Starmer on saanut useita erokehotuksia. Häntä on pyydetty, vaadittu ja kehotettu ilmoittamaan eropäätöksestään sekä julkistamaan sen aikataulu viimeistään maanantaina.
Vaikuttaa siltä, että Starmerin luona on vieraillut peribrittiläisen lausahduksen mukaisesti harmaita miehiä harmaissa puvuissaan, jotka kantoivat pääministerin eteen revolverin ja viskinaukun.
Ministerit, ylähuoneen jäsenet ja muut puolueen voimahahmot ovat siis toisin sanoen kertoneet Starmerille, että tämän olisi puolueen ja valtion etujen kannalta parempi erota.
Näin on mitä ilmeisimmin myös tapahtumassa.
”Hän on törmännyt rajusti siihen todellisuuteen, ettei hänellä yksinkertaisesti ole tukea. Tottahan tämä on, ja kaikki sen tietävät, ettei tämä asiainlaita ole enää kestävä”, yksi vaikutusvaltainen puoluelähde kertoi Observerille.
Lähtölaskennan vauhti kiihtyi perjantaina, kun Suur-Manchesterin pormestari Andy Burnham voitti täytevaalinsa mojovalla enemmistöllä.
Maanantaina Westminsteriin palaava Burnham surffaa kannatusaaltonsa huipulla ja hänen odotetaan lähes varmasti ilmoittavan puheenjohtajahaasteestaan hetimmiten.
Burnhamin vakuuttava vaalivoitto sekä Nigel Faragen reformipuolueesta että sitä vielä äärioikeistolaisemmasta Reclaim UK -puolueesta on esitetty todisteena, että vain tämä ”Pohjoisen kuningas” voi johdattaa labourin voittoon oikeistopopulisteja vastaan.
Starmerin hallituksen terveysministerin pestistä jo aiemmin eronnut Wes Streeting on hänkin ilmoittanut haastohalukkuudestaan. Osa hänen kannattajistaan on kuitenkin todennäköisesti vaihtanut poliittisen lippunsa Burnhamin väreihin, koska häntä pidetään varmempana voittajaehdokkaana.
Lista Starmerin eroa vaatineista ministereistä on puolestaan kasvanut päivä päivältä.
Heitä olivat sunnuntaina ainakin ulkoministeri Yvette Cooper, liikenneministeri Heidi Alexander, sisäministeri Shabana Mahmood ja energiaministeri Ed Miliband.
Starmerin riveissä puolestaan seisonevat edelleen asuntoministeri Steve Reed, työministeri Pat McFadden sekä oikeusministeri, apulaispääministeri David Lammy.
Pääministeri itse vakuutti julkisuudessa vielä ennen juhannusta, ettei hän aio perääntyä mahdollisesta johtajuuskilvasta. Parrasvalojen ulkopuolella Starmerin vakaumus oli kuitenkin rankalla koetuksella.
Pääministerin hiekkalasin aukkoa laajentaa tiistaille suunniteltu hallituksen kokous. Eri ministerit aikovat tuolloin kertoa yhdessä kasvotusten pääministerille, että hänen pitäisi erota. Starmerin poliittisen perinnön kannalta olisi suotavampaa, että hän ilmoittaisi erosta ennen kokousta.
Labour ei halua toistaa konservatiivien johtajakilpailujen sekoiluja. Konservatiivit kävivät läpi viisi puheenjohtaja-pääministeriä kahdeksassa vuodessa ja valtion hallitseminen vaikeutui aina johtajuuskisojen aikana.
Tämänkin takia Starmerille on pyritty painottamaan viikonloppuna, että hänen tulisi erota siististi ja ennen kaikkea arvokkaasti.
Nykytilanteessa puolue kaipaa kaikista vähiten sen rivejä repivää, julkisuudessa käytävää ja likakaivoista ammentavaa sisällissotaa.
Labour on menettänyt kannattajiaan sekä oikealta reformipuolueelle että vasemmalta vihreille.
Starmer on pyrkinyt korjaamaan valtiolaivansa kurssia ennemmin tyyrpuurin kuin paapuurin puolelle, mikä on aiheuttanut poliittista merisairautta erityisesti työväenpuolueen vasemmalle laidalle.
Starmerin epäsuosiota selittävät sekä yksittäiset, korkean profiilin virheet että pitkään Britanniassa jatkunut kansallinen toivottomuus.
Tämän toivottomuuden juuret ulottuvat vähintään kymmenen vuoden takaiseen EU-eroäänestykseen. Suurennelluilla väitteillä ja suoranaisilla valheilla äänestäjille myyty ero on yhä enemmän epäsuositumpi brittiläisten keskuudessa. EU-exän luo kaipaavien osuus on puolestaan lisääntynyt.
Muutos-agendalla valtaisan enemmistön kaksi vuotta sitten voittanut puolue ei ole onnistunut viestimään edes niistä onnistumisistaan. Näihin lukeutuvat muun muassa terveydenhuollon odotusaikojen lyhentyminen ja odotettua alhaisempi inflaatio.
Syyttävien sormet osoittavat erityisesti Starmerin epäonnistuneeseen viestintään, kun onnistumisia olisi pitänyt hehkuttaa. Viestintä on epäonnistunut osin sen takia, että Starmerin ympärillä on vellonut useita kohuja.
Yksi voimakkaimmista liittyy Yhdysvaltain-suurlähettilään nimitykseen. Starmer asetti tehtävään seksuaalirikollisen Jeffrey Epsteinin ystävän ja monissa aiemmissa skandaaleissa räpiköineen Peter Mandelsonin.
Kaiken lisäksi Starmer on monien silmissä epäonnistunut valtakunnan puolustuksen varmistamisessa.
Puolustusteollisuuden investointisuunnitelmaa ei vieläkään ole julkistettu. Ja vähäisetkin tiedot sisällöstä saivat sekä puolustusministeri John Healeyn että apulaispuolustusministeri Al Carnsin eroamaan viime viikolla. Heidän mukaansa suunnitelma ei ollut riittävän kattava, eikä riittävästi rahoitettu.
Johtajuuskilpa avautuu tapauksessa, jossa istuva kansanedustaja haastaa 81 muun edustajan tukemana Starmerin.
Burnhamin leiristä on viestitty, että hänen takanaan olisi yli 200 edustajaa. Tämä olisi melko lailla puolet kaikista puolueen alahuoneessa istuvista parlamentaarikoista.
Nämä luvut ovat tärkeitä. Jos Burnhamin takana seisojia on yli puolet edustajista, Starmer ei voi enää sanoa kuningas Charlesille nauttivansa alahuoneen luottamusta. Oppositiopuolueet kun esittävät automaatiolla epäluottamusta hallitukselle.
