Karin Birgitta Åkerlund, Helsinki 1970

[Karin_Salander]

Terveiset Redditin puolelta.

Olen osallistunut siellä Åkerlund - Silander -keskusteluun, mutta vaikuttaa siltä että aihe on ainakin toistaiseksi hiljentynyt. Ajattelin tuoda tänne näkökulmia, joita nousi esiin myös tekoälyn kanssa käydyssä keskustelussa.

En pyri perustelemaan sitä, että Åkerlund ja Silander olisivat sama henkilö. Minua kiinnostaa enemmän kysymys siitä, kuinka vahvoja ovat ne perustelut, joilla tällaiset ajatukset yleensä torjutaan heti alkuunsa? Keskustelussa on esitetty monia asioita, joiden sanotaan olevan mahdottomia tai erittäin epätodennäköisiä. Tarkastelen sitä, ovatko ne todella niin mahdottomia kuin usein annetaan ymmärtää.

Yksi tällainen kysymys liittyy 1970-luvun alun väestötietojärjestelmään ja henkilöllisyyksien hallintaan. Myös tekoälyn mukaan ei vaikuta täysin mahdottomalta, että 1970-luvun alun olosuhteissa henkilölle olisi voitu luoda uusi virallinen henkilöllisyys myös rekisteritasolla, mikäli taustalla olisi ollut poikkeuksellisen painavia syitä.

Tällainen ajatus ei myöskään ole täysin vailla historiallisia verrokkeja. Ainakin ulkomailla tunnetaan tapauksia, joissa ihmisille on turvallisuussyistä järjestetty uusia henkilöllisyyksiä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen todistajansuojeluohjelmassa ihmisille on annettu uusia nimiä ja rakennettu uusi elämä vakavan uhkan vuoksi. Myös tiedustelupalvelut ovat eri maissa käyttäneet peitehenkilöllisyyksiä, ja toisen maailmansodan sekä kylmän sodan aikana henkilöllisyyksien suojaamiseen ja muuttamiseen liittyi poikkeuksellisia järjestelyjä.

Kylmän sodan aikainen Suomi: tiedetään, että Suomessa toimi useiden valtioiden tiedustelupalveluja ja että suomalaisia rekrytoitiin tiedustelutehtäviin. Jos mietitään joidenkin kirjoittajien ajatusta, että tiedustelutehtävät liittyisivät kokonaisuuteen tavalla tai toisella: entä jos Åkerlund ei ollutkaan tiedustelija alun perin, vaan juuri hänen katoamiseensa liittyi tarve saada uusi henkilöllisyys? Entä jos hänestä oli tuolloin tarkoitus tulla ja sittemmin tuli tiedustelija, jolloin uuden henkilöllisyyden luominen olisi ollut osa tätä prosessia eikä sen seuraus?

Åkerlund oli muuttanut Helsinkiin vain muutama päivä ennen katoamistaan. Kyseessä oli tiettävästi myös hänen ensimmäinen muuttonsa pois vanhempiensa luota, eli hän oli juuri siirtymässä kokonaan uuteen elämänvaiheeseen. Samalla hänen katoamisensa on jäänyt poikkeuksellisen arvoitukselliseksi.

Tässä ajatusmallissa Birgitta Silander olisi voinut olla uusi, rakennettu henkilöllisyys. Ajatuksena ei ole, että Åkerlund olisi vain päättänyt aloittaa uuden elämän tai katkaista yhteytensä menneisyyteen. Uuden henkilöllisyyden tarve olisi voinut syntyä jonkin sellaisen tapahtumaketjun seurauksena, joka teki vanhan henkilöllisyyden käyttämisestä mahdotonta, epätoivottavaa tai riskialtista. Tällöin uusi henkilöllisyys olisi ollut seuraus poikkeuksellisista olosuhteista, esimerkiksi mahdollisesta tiedustelutoiminnasta tai muusta vakavasta turvallisuuteen liittyvästä syystä.

Yksi yleinen vasta-argumentti tällaisille ajatuksille on, että ihminen joutuisi samalla jättämään taakseen myös vanhempansa ja muun lähipiirinsä. Se on täysin ymmärrettävä huomio. Toisaalta siitä ei ehkä kannata tehdä ehdotonta sääntöä. Historiasta löytyy lukuisia tapauksia, joissa ihmiset ovat katkaisseet yhteyden perheeseensä tai rakentaneet elämänsä kokonaan uudelleen. Emme myöskään tiedä, millaiset Åkerlundin henkilökohtaiset olosuhteet tai perhesuhteet olivat hänen näkökulmastaan. Siksi pelkkä ajatus siitä, että "kukaan ei jättäisi vanhempiaan", ei yksin riitä sulkemaan pois tällaisia mahdollisuuksia.

Nykyihmisen on ehkä vaikea hahmottaa, kuinka erilainen maailma kylmän sodan aika oli. Nykyään henkilöllisyys on vahvasti sidottu digitaalisiin rekistereihin, biometrisiin tunnisteisiin ja laajoihin tietokantoihin, mutta järjestelmät olivat 1970-luvun alussa huomattavasti hajanaisempia. Tarkastelemme helposti tuon ajan tapahtumia nykyajan silmälasien läpi ja pidämme mahdottomana asioita, jotka eivät välttämättä olleet sitä aikansa olosuhteissa.

Juuri tästä syystä henkilöllisyyden merkitys tiedustelumaailmassa on mielenkiintoinen kysymys. Jos henkilöllä oli poikkeuksellisen painava syy kadota näkyvistä, oli kyse sitten tiedustelusta, turvallisuudesta tai jostakin muusta vakavasta syystä, niin uuden henkilöllisyyden luominen saattoi olla käytännössä huomattavasti realistisempi vaihtoehto kuin nykyään ajatellaan.

Ratkaisemattomissa tapauksissa on joskus hyödyllistä pohtia myös epätavanomaisia selitysmalleja, kunhan ne pidetään selvästi hypoteeseina eikä tosiasioina. Tässä tapauksessa kiinnostavaa ei ole niinkään yksittäinen teoria, vaan kysymys siitä, arvioimmeko 1970-luvun mahdollisuuksia nykymaailman oletusten vai sen ajan todellisten olosuhteiden perusteella.

Minua kiinnostaakin tässä lopulta eniten tuo viimeksimainittu. Tarkastelemme menneisyyttä helposti nykyisten järjestelmien ja nykyisen maailmankuvan kautta. Se, mikä nykyään vaikuttaa lähes mahdottomalta, ei välttämättä ollut sitä silloin. Koska emme pääse tarkastelemaan 1970-luvun alun tapahtumia sellaisina kuin ne todellisuudessa tapahtuivat, jää moni kysymys väistämättä avoimeksi. Ilman uutta ja merkittävää lisätietoa tällainen tapaus jää tähän. Itsellänikään ei aiheeseen enempää tällä erää.

[Touhupuntti]

Googlen kuvahaku tarjosi tänne aiemmin jaetun lehtijutun kuvaa Karinin äidistä. Ikääntymisen perinnöllisyyttä ajatellen kasvojen ikääntymisen merkit ovat samankaltaiset kuin Birgitan kasvoihin tulleet iän merkit, kuten kasvojen ns. painuminen kulmakarvojen paikkeille.

[Ross Sullivan]

Terveiset Redditin puolelta.

Olen osallistunut siellä Åkerlund - Silander -keskusteluun, mutta vaikuttaa siltä että aihe on ainakin toistaiseksi hiljentynyt. Ajattelin tuoda tänne näkökulmia, joita nousi esiin myös tekoälyn kanssa käydyssä keskustelussa.

En pyri perustelemaan sitä, että Åkerlund ja Silander olisivat sama henkilö. Minua kiinnostaa enemmän kysymys siitä, kuinka vahvoja ovat ne perustelut, joilla tällaiset ajatukset yleensä torjutaan heti alkuunsa? Keskustelussa on esitetty monia asioita, joiden sanotaan olevan mahdottomia tai erittäin epätodennäköisiä. Tarkastelen sitä, ovatko ne todella niin mahdottomia kuin usein annetaan ymmärtää.

Yksi tällainen kysymys liittyy 1970-luvun alun väestötietojärjestelmään ja henkilöllisyyksien hallintaan. Myös tekoälyn mukaan ei vaikuta täysin mahdottomalta, että 1970-luvun alun olosuhteissa henkilölle olisi voitu luoda uusi virallinen henkilöllisyys myös rekisteritasolla, mikäli taustalla olisi ollut poikkeuksellisen painavia syitä.

Tällainen ajatus ei myöskään ole täysin vailla historiallisia verrokkeja. Ainakin ulkomailla tunnetaan tapauksia, joissa ihmisille on turvallisuussyistä järjestetty uusia henkilöllisyyksiä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen todistajansuojeluohjelmassa ihmisille on annettu uusia nimiä ja rakennettu uusi elämä vakavan uhkan vuoksi. Myös tiedustelupalvelut ovat eri maissa käyttäneet peitehenkilöllisyyksiä, ja toisen maailmansodan sekä kylmän sodan aikana henkilöllisyyksien suojaamiseen ja muuttamiseen liittyi poikkeuksellisia järjestelyjä.

Kylmän sodan aikainen Suomi: tiedetään, että Suomessa toimi useiden valtioiden tiedustelupalveluja ja että suomalaisia rekrytoitiin tiedustelutehtäviin. Jos mietitään joidenkin kirjoittajien ajatusta, että tiedustelutehtävät liittyisivät kokonaisuuteen tavalla tai toisella: entä jos Åkerlund ei ollutkaan tiedustelija alun perin, vaan juuri hänen katoamiseensa liittyi tarve saada uusi henkilöllisyys? Entä jos hänestä oli tuolloin tarkoitus tulla ja sittemmin tuli tiedustelija, jolloin uuden henkilöllisyyden luominen olisi ollut osa tätä prosessia eikä sen seuraus?

Åkerlund oli muuttanut Helsinkiin vain muutama päivä ennen katoamistaan. Kyseessä oli tiettävästi myös hänen ensimmäinen muuttonsa pois vanhempiensa luota, eli hän oli juuri siirtymässä kokonaan uuteen elämänvaiheeseen. Samalla hänen katoamisensa on jäänyt poikkeuksellisen arvoitukselliseksi.

Tässä ajatusmallissa Birgitta Silander olisi voinut olla uusi, rakennettu henkilöllisyys. Ajatuksena ei ole, että Åkerlund olisi vain päättänyt aloittaa uuden elämän tai katkaista yhteytensä menneisyyteen. Uuden henkilöllisyyden tarve olisi voinut syntyä jonkin sellaisen tapahtumaketjun seurauksena, joka teki vanhan henkilöllisyyden käyttämisestä mahdotonta, epätoivottavaa tai riskialtista. Tällöin uusi henkilöllisyys olisi ollut seuraus poikkeuksellisista olosuhteista, esimerkiksi mahdollisesta tiedustelutoiminnasta tai muusta vakavasta turvallisuuteen liittyvästä syystä.

Yksi yleinen vasta-argumentti tällaisille ajatuksille on, että ihminen joutuisi samalla jättämään taakseen myös vanhempansa ja muun lähipiirinsä. Se on täysin ymmärrettävä huomio. Toisaalta siitä ei ehkä kannata tehdä ehdotonta sääntöä. Historiasta löytyy lukuisia tapauksia, joissa ihmiset ovat katkaisseet yhteyden perheeseensä tai rakentaneet elämänsä kokonaan uudelleen. Emme myöskään tiedä, millaiset Åkerlundin henkilökohtaiset olosuhteet tai perhesuhteet olivat hänen näkökulmastaan. Siksi pelkkä ajatus siitä, että "kukaan ei jättäisi vanhempiaan", ei yksin riitä sulkemaan pois tällaisia mahdollisuuksia.

Nykyihmisen on ehkä vaikea hahmottaa, kuinka erilainen maailma kylmän sodan aika oli. Nykyään henkilöllisyys on vahvasti sidottu digitaalisiin rekistereihin, biometrisiin tunnisteisiin ja laajoihin tietokantoihin, mutta järjestelmät olivat 1970-luvun alussa huomattavasti hajanaisempia. Tarkastelemme helposti tuon ajan tapahtumia nykyajan silmälasien läpi ja pidämme mahdottomana asioita, jotka eivät välttämättä olleet sitä aikansa olosuhteissa.

Juuri tästä syystä henkilöllisyyden merkitys tiedustelumaailmassa on mielenkiintoinen kysymys. Jos henkilöllä oli poikkeuksellisen painava syy kadota näkyvistä, oli kyse sitten tiedustelusta, turvallisuudesta tai jostakin muusta vakavasta syystä, niin uuden henkilöllisyyden luominen saattoi olla käytännössä huomattavasti realistisempi vaihtoehto kuin nykyään ajatellaan.

Ratkaisemattomissa tapauksissa on joskus hyödyllistä pohtia myös epätavanomaisia selitysmalleja, kunhan ne pidetään selvästi hypoteeseina eikä tosiasioina. Tässä tapauksessa kiinnostavaa ei ole niinkään yksittäinen teoria, vaan kysymys siitä, arvioimmeko 1970-luvun mahdollisuuksia nykymaailman oletusten vai sen ajan todellisten olosuhteiden perusteella.

Minua kiinnostaakin tässä lopulta eniten tuo viimeksimainittu. Tarkastelemme menneisyyttä helposti nykyisten järjestelmien ja nykyisen maailmankuvan kautta. Se, mikä nykyään vaikuttaa lähes mahdottomalta, ei välttämättä ollut sitä silloin. Koska emme pääse tarkastelemaan 1970-luvun alun tapahtumia sellaisina kuin ne todellisuudessa tapahtuivat, jää moni kysymys väistämättä avoimeksi. Ilman uutta ja merkittävää lisätietoa tällainen tapaus jää tähän. Itsellänikään ei aiheeseen enempää tällä erää.

Kirjoitit (tai no tekoäly kirjoitti):

"Myös tekoälyn mukaan ei vaikuta täysin mahdottomalta, että 1970-luvun alun olosuhteissa henkilölle olisi voitu luoda uusi virallinen henkilöllisyys myös rekisteritasolla, mikäli taustalla olisi ollut poikkeuksellisen painavia syitä.

Tällainen ajatus ei myöskään ole täysin vailla historiallisia verrokkeja. Ainakin ulkomailla tunnetaan tapauksia, joissa ihmisille on turvallisuussyistä järjestetty uusia henkilöllisyyksiä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen todistajansuojeluohjelmassa ihmisille on annettu uusia nimiä ja rakennettu uusi elämä vakavan uhkan vuoksi. Myös tiedustelupalvelut ovat eri maissa käyttäneet peitehenkilöllisyyksiä, ja toisen maailmansodan sekä kylmän sodan aikana henkilöllisyyksien suojaamiseen ja muuttamiseen liittyi poikkeuksellisia järjestelyjä."

Kerroithan tekoälylle, että tapauksen tutkinnajohtaja on vuonna 2022 kertonut:

"Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Tommi Lehtonen painottaa, etteivät pitkäaikaisetkaan katoamismysteerit hautaudu unholaan, vaan niiden ratkeamista pyritään säännöllisesti edistämään tilanteen vaatimalla tavalla.

Näin on hänen mukaansa myös Birgitta Silanderin tapauksessa, vaikka naisen löytyminen elossa onkin epätodennäköistä.

– Kuolleeksi julistaminen ei käytännössä vaikuta mitenkään poliisin toimintaan. Tapauksen tiimoilta on tehty tutkintatoimenpiteitä lähimenneisyydessäkin. Ihminen on edelleen kateissa, joten tarkoituksena on löytää hänet ja selvittää, mitä on tapahtunut. Toivottavasti vielä löydämme hänet, tutkinnanjohtaja sanoo.

Hän ei tutkinnallisista syistä täsmennä, millaisia toimia Silanderin suhteen on viime aikoina tehty.

Poliisi ottaa edelleen vastaan katoamiseen liittyviä tietoja sähköpostiosoitteessa [email protected]"

Poliisi siis pyytää vihjeitä ihan vaan läpällä? Vai onko niin, että poliisikaan ei olisi tietoinen tästä turvalllisuusperusteisesta identiteetin vaihtamisesta? Sanon ihan suoraan, että ei se siinä teoriassa ole mitään järkeä.

Se tietysti on totta, että identiteettiä voi vaihtaa juuri turvallisuusperusteisesti tietyin rajauksin. Silloin poliisi ei kuitenkaan valtakunnan medioissa kerää vihjeitä ja kerro ihmisen olevan kateissa.

[MEG]

Olen laittanut tänne ennenkin, mutta tiedoksi vielä. Virallisen Lehden mukaan Karin-Birgitta Åkerlund syntyi 18.4.1950. Kuolleeksi hänet on julistettu 26.11.2001 ja kuolinpäiväksi merkitty 1.1.1981.

Virallisen Lehden mukaan Birgitta Silander syntyi 28.6.1950. Kuolleeksi hänet on julistettu 15.8.2022.

Mielenkiintoisesti sama syntymävuosi, muutahan nuo päivämäärät eivät kerro suuntaan eivätkä toiseen.

Myöskin Susanne Lindholm, Aino Nykopp ja minä Matti (MEG) olemme "mielenkiintoiselta" syntymävuodelta 1950. Siinäpä salaliittoteoreetikoille miettimistä.
Todellinen pohdinta Karin Birgitta Åkerlundin kohtalosta lienee käyty loppuun.

[Helmie]

Eiköhän kuolleeksi julistamista tehdessä käydä hyvin tarkkaan kadonneen henkilön sukujuuret läpi...