MEG kirjoitti:Hitlerin kakkosmiehen Rudolf Hessin yhteydessä sopii tässä muistella Kiinan ja Maon kakkosmiehen Lin Piao:n vuosikymmeniä mystisenä pysynyttä kohtaloa.
Hänen syksyllä 1971 tapahtunutta häviämistään julkisuudesta ei aluksi kommentoitu virallisesti lainkaan. Sitten väitettiin yrittäneen vallankaappausta ja kuolleen pakomatkalla.
Äskettäin suomennetusta Jung Chanin ja Jon Hallidayn Mao-kirjasta luin nykytiedon tapahtumasta.
Lin Piao tajusi joutuneensa Maon epäsuosioon ja lähti pidätystä pakoon niin sekasortoisessa tilanteessa ettei lentokonetta ehditty kunnolla tankata ja teknisesti varustaa. Kone syöksyi maahan, matkalla Neuvostoliittoon.
Historiastahan tiedämme että voimakkaan diktaattorin "kruununprinssin" virka on kaikkein vaarallisimpia. Selkään voivat puukottaa niin kilpailijat kuin johtaja itse.
Totta, ja onkin piristävää lukea vaihteeksi freesi ja jopa potentiaalisesti uskottava salaliittoteoria!
Tätä tarkoitin sillä, että ihan kuin kahveilla niin teorioillakin on eroa!
Tosin tarkemmin asiaa pohdittaessa ongelmiakin toki löytyy. Ensinnäkään missään ei tietääkseni ole esitetty tuota teoriaa tukevaa näyttöä, joten ollaan vasta spekulaatiovaiheessa. Toki diktatuurien luonteeseen kuuluu salailu ja jopa lavastukset (Mainilan laukaukset ym.), joten se, ettei vielä ole löydetty mitään teoriaa tukevaa, ei ole automaattinen hylkäysperuste, joskin tietysti se uskottavuuskynnystä olennaisesti nostaakin.
Kuten aiemmissa postauksissani olen korostanut, merkittävä uskottavuustekijä on motiivi. Lin Piaon ja Maon tapauksessa ilmeinen vainoharhaisuus ja vallan varmistaminen ovat sellaisia ja vastaavia tapauksiahan mainitussa kirjassakin on valitettavan runsaasti. Vaikka Hitlerkin oli epäilemättä vainoharhainen, niin hän suhtautui puolueaktiiviheihinsa ja muihin läheisiin alaisiinsa huomattavasti Stalinia ja Maoa "suopeammin" ja likvidoi näitä vain kun se oli valtapoliittisesti huomattavan perusteltua ("pitkien puukkojen yö", vastahakoisten kenraalien syrjäyttäminen) tai perustui todelliseen salaliittoon ja uhkaan (nyt taas Tom Cruisen tähdittämän leffan ansiosta parrasvaloihin epäilemättä nouseva Claus von Stauffenbergin johtama salaliitto Hitlerin murhaamiseksi ja natsien syrjäyttämiseksi), ei niinkään "varmuuden vuoksi" kuten jälkimmäiset.
Teoria pitää myös jakaa erillisiin ja yhteismitattomiin alateorioihin, joita olisivat kai lähinnä seuraavat:
1. Hess todella juonitteli Hitleriä vastaan ja lento Britanniaan oli osa suunnitelmaa.
2. Hess juonitteli Hitleriä vastaan, mutta lento oli pako, koska Hess pelkäsi Hitlerin saaneen selville jotain raskauttavaa häntä vastaan.
3. Hessin usuttaminen lennolle oli Hitlerin tarkoituksellinen tapa päästä hankalasta alaisesta eroon, joko todellisin tai kuvitelluin perustein.
4. Hess ei juonitellut, mutta alkoi pelätä henkensä puolesta ja pakeni.
On ehkä muitakin kombinaatioita, mutta nämä kai ovat niistä loogisimmat, mutta ongelmia on kaikissa:
1. Hessin lento ja erityisesti sen epäonnistuminen olivat todella Hitlerille diplomaattinen tappio, mutta sanoutumalla nopeasti irti Hessistä ja hänen teoistaan ja leimaamalla tämän hulluksi, vahinko jäi ilmeisen vähäiseksi, tai ei se ainakaan näyttänyt vaikuttavan millään olennaisilla tavoilla Hitlerin myöhempiin päätöksiin, Barbarossan aloittamiseen ja muihin. Lisäksi voisi kuvitella, että Hessillä olisi kotimaassaan ja korkeassa asemassaan ollut huomattavasti parempia ja tehokkaampia keinoja heikentää Hitleriä tai jopa yrittää murhata ja/tai syrjäyttää tämä. Näitä edellytyksiähän hänellä ei enää sotavankina ollut.
2. Tähän pätee pitkälti sama, millä perustelin paon epätodennäköisyyttä ja huonosti valittua pakokohdetta Bensikselle tuossa aiemmin.
3. Kaikkein epätodennäköisin, sillä varmasti Hitlerillä olisi ollut runsas joukko helpompia ja varmempia tapoja päästä Hessistä eroon, joko suoraan murhaamalla kuten SA:n päällikkö Ernst Röhm ja monet muut "pitkien puukkojen yönä" tai sitten jollain vähemmän näyttävällä tavalla kuten esim. myrkyttämällä, salamurhaamalla tai mielisairaaksi teettämisellä. Stalinhan käytti menestyksellä kaikkia näitä. Potentiaalisen kilpailijan Sergei Kirovin murha ja tämän varjolla aloitetut puhdistukset ovat ehkä tyylipuhtain ja tehokkain esimerkki ko. metodista. Sen sijaan kohteen päästäminen vihollismaahan mukanaan arkaluontoista tietoa olisi jo ilmeinen ja vaarallinenkin turvallisuusriski.
4. Käytännössä sama kuin kohta 2.
Eli eipä tälläkään teorialla taidettu vielä kovin pitkälle päästä, vai mitä?
