Helsinkiläinen Kari Oranen, 36-vuotias hitsaaja, oli tuurijuoppo. Välillä hän viihtyi pitkiäkin aikoja juomatta. Hän tunsi ennestään eläkkeellä olevan, 46-v., kirjansitoja Reijo "Repe" Palosen.
10.8.92 heidän välilleen kehkeytyi käsirysy ravintola Populuksessa. Repe kysyi Karilta, että sinäkös olet nyt tämän naisen poikaystävä, tarkoittaen Karin seurassa ollutta naishenkilöä.Tästä ilmeisestikin syntyi riita. Joku ruiskutti kyynelkaasua niin, että ainakin Kari ja vahtimestari saivat sitä silmiinsä. Karin paitakin revittiin painin tuoksinassa. Kaikenhuipuksi hän sai päähänsä verta vuotavan haavan jakkaralla lyönnistä.
Myöhemmin samana päivänä Kari laitatti asuntonsa oveen varmuuslukon, koska pelkäsi Palosta. Palonen oli tunnettu taitavana tiirikoimaan lukot auki.
12.8.92 Kari joi olutta kotonaan, jonka jälkeen hän lähti ravintola Kultaiseen Kulaukseen. Hän tapasi siellä 41-v vaununasentaja Seppo "Sepi" H:n ja toisenkin tutun miehen. Yhdessä kolmikko siirtyi ravintola Viiteen Pataan. Siellä juotiin myös teräviä. Taksilla lähdettiin Alkon kautta Karin asunnolle. Asuntoon mentäessä Kari tarkasti heti lukon. Sitä ei oltu kopeloitu. Sitten hän näki, kuinka muun postin joukkoon lattialle oli pudotettu kaksi kuivahkoa siankorvaa! Siinä ne makasivat kokolailla röyhkeän näköisinä nahkalevyinä Karin ja kavereiden silmien alla. Aivan kuin mafiosojen uhkamerkkinä. Nämä tosin suosivat hevosen pään lähettämistä tappolistalle joutuneelle, sitten ehkä ihmisen käden...Merkit tulevat sitä rankemmiksi mitä lähempänä merkkien saajan oma hengen lähtö on.
Kari pelästyi tosissaan. Hän oli varma, että siankorvien lähettäjä oli Repe. Ja että tämä aikoi tappaa hänet.
Hyökkäys on paras puolustus. Siankorvat pantiin hattuhyllylle ja ruvettiin tekemään selvää viinaksista. Samalla Kari esitteli asevarastoaan. Luvallisten aseiden joukossa oli kaksi luvatonta pienikokoista pistoolia. Hän latasi nämä.
Seppo kehotti Karia tekemään asiasta rikosilmoituksen. Tämä soittikin poliisille, mutta häntä kehotettiin tekemään henkilökohtainen virallinen ilmoitus. Kari ei tähän kuitenkaan ryhtynyt, vaan ajatteli, ettei häntä jumalauta uhkailla. Toisen pistooleista, Sauer&Sohnin, hän antoi Sepolle. Itse hän otti Z-merkkisen 6.35 -kaliiberisen. Sitten lähdettiin miehissä etsimään Repe Palosta.
Myöhemmin miehet kertoivat, ettei tarkoitus ollut tappaa, vaan selvittää mitä tämä tarkoitti siankorvilla uhkailemisella. Mistään listimisestä, hakkaamisesta tai muusta vastaavasta ei ollut puhetta. Aseet olivat itsepuolustukseksi ja rekvisiitaksi.
Populuksesta miestä ei löytynyt. Ei myöskään tavaramakasiineilta, jossa Karin mukaan Repe olisi saattanut olla. Matka suuntautui Grilli Bertinaan. Ennen ravintolaan menoa Kari viritti oman aseensa ja pani sen puseron taskuun. Hän viritti myös Sepon hallussa olleen aseen, jonka Seppo laittoi takataskuunsa.
Tapahtumat etenivät nyt nopeasti. Seppo jäi ravintolan oven luo. Kari meni sisälle ja kysyi Palosen Repeä. Tämä istuikin vaimonsa ja erään tutun naisen kanssa lähellä ovea olevassa pöydässä. Nainen sanoi, että tässähän tämä on. Repe nousi heti ja meni ensimmäisenä ovesta ulos. Kari seurasi kintereillä. Seppo seisoi ravintolan edessä noin metrin päässä Karin takana. Hän kertoi Karin ja Repen sanoneen toisilleen pari aggressiivista sanaa. Heti heidän ulos tullessaan Kari otti aseen esille ja ampui Repeä. Itse hän väitti myöhemmin, että Repe oli juuri aikeissa hyökätä hänen kimppuunsa. Kari ampui vielä kaksi perättäistä laukausta kohti Repeä. Kaikki kolme luotia osuivat Paloseen, joka kaatui verta vuotavana maahan. Kari väitti myös, että hän oli ampunut tarkemmin tähtäämättä mihinkään. Ampumisen jälkeen Kari muisti kehottaneensa ravintolan ovella seisovaa miestä soittamaan poliisin. Kari ja Seppo lähtivät kävelemään pois paikalta. Kari antoi matkalla jostain syystä aseensa kaverilleen.
Poliisit ottivat miehet kiinni Aleksis Kiven kadun ja Kustaankadun kulmassa. Reijo Palonen kiidätettiin sairaalaan, jossa hänet todettiin kuolleeksi. Välitön kuolinsyy oli yksi päähän ammuttu luoti sekä kaksi rintakehän lävistänyttä luotia.
Kummallakaan tekijöistä ei ollut aiemmin rikosrekisteriä. Varsin nuhteettomasti elänyt ja hyvässä työpaikassa ollut mies surmasi siankorvien vuoksi.
10.9.92 syyttäjä vaati H:gin raastuvassa Kari Oraselle tuomiota murhasta ja Seppo H:lle avunannosta murhaan. Molemmat kiistivät jyrkästi syytteet. Kari O. myönsi ampuneensa, mutta katsoi syyllistyneensä korkeintaan tappoon. Siankorvat eivät ainakaan tässä istunnossa kuullun mukaan ole yleisesti tunnettu uhkaus. Jutun käsittelyä lykättiin.
-----
Kuinkahan tässä lopultakaan kävi ja muodostuivatko siankorvat lopultakin "lieventäviksi asianhaaroiksi"?
