15-v poika surmasi 10-v veljensä, Riistavesi 1999

[Oikeus ennen kaikkea]

Mikko, perheensä esikoinen, tunnettiin kunnon poikana, stipendejä kahmivana ”kympin oppilaana”.
Eräänä iltana hänestä paljastui pimeä puoli. Äiti palasi kotiin ja löysi Mikon pikkuveljen, 10-vuotiaan Aleksin, kuolleena.
Mikon elämä jatkui. Hän on nyt aikuinen mies. IS selvitti, mitä älykkääksi kuvaillulle Mikolle tapahtui ja pitääkö eräs häneen liittyvä sitkeä huhu paikkansa.
Koska Mikko oli tekoaikaan alaikäinen, hänestä ei käytetä tässä jutussa hänen oikeaa nimeään. Myös uhrin nimi on jutussa muutettu.

Nelilapsisen perheen elämä muuttui peruuttamattomalla tavalla vain viikkoa ennen joulua vuonna 1999
Äiti lähti 10-vuotiaan poikansa koululle, jossa vanhempainyhdistys harjoitteli ohjelmaa joulujuhlaa varten. Vanhempien piti muodostaa juhlassa kynttiläkulkue ja laulaa joululauluja.
Lapset jäivät keskenään kotiin. Mikko oli heistä vanhin, 15-vuotias. Toiseksi vanhin oli 10-vuotias Aleksi. Pikkusisarukset olivat alle 10-vuotiaita. Perhe asui Kuopion Riistavedellä.
16. joulukuuta kello oli noin seitsemän illalla, kun perheen kahdelle vanhimmalle lapselle tuli riitaa. Sen riidan päätteeksi Mikko surmasi Aleksin.
Henkirikoksen tekotapaa ei ole koskaan kerrottu julkisuuteen. Poliisi kertoi medialle ainoastaan sen, että kyse ei ollut ampuma-aseesta.
Tapaukseen liittyvät oikeuden asiakirjat salattiin aikoinaan 20 vuodeksi, ja sittemmin salausta on jatkettu 60 vuoteen. Näin ollen teon tarkat yksityiskohdat pysyvät siis edelleen visusti salassa.

Kun äiti palasi kotiin, Aleksi oli kuollut. Mikkoa ei näkynyt missään. Hän oli paennut ulos parinkymmenen asteen pakkaseen.
Poliisi sai tiedon tapahtuneesta hätäkeskuksen kautta kello 19.40, ja surmaajaa alettiin etsiä välittömästi.
Etsinnät eivät olleet helpot. Poliisin lisäksi Mikon etsintöihin osallistuivat Karjalan lennosto ja pelastushelikopteri Ilmari.
Poika löydettiin noin kahden ja puolen tunnin etsintöjen jälkeen maantieltä. Hän oli ehtinyt jo parinkymmenen kilometrin päähän kotoaan. Henkirikoksesta oli tuolloin kulunut reilut kolme tuntia.

Mikkoa kuulusteltiin ensimmäisiä kertoja jo teon jälkeisenä viikonloppuna. Kuulusteluissa hän myönsi surmanneensa veljensä, mutta mitään muuta poliisi ei paljastanut kuulustelujen sisällöstä julkisuuteen.
Poika joutui heti teon jälkeen hoidettavaksi psykiatriseen sairaalaan.
Huhtikuussa 2000 Kuopion käräjäoikeus tuomitsi Mikon veljensä taposta. Mielentilatutkimuksessa hänet oli kuitenkin todettu syyntakeettomaksi, eikä oikeus tästä syystä tuominnut häntä rangaistukseen. Vankilaan Mikko ei siis koskaan joutunut.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus määräsi Mikon pidettäväksi psykiatrisessa sairaalassa.

Keskustelupalstoilla on levinnyt yksi sitkeä huhu: että Mikko työskentelisi tätä nykyä Itä-Suomessa pappina. IS:n selvityksen mukaan se ei pidä paikkaansa. Mikko ei ole pappi ainakaan missään evankelis-luterilaisessa seurakunnassa Suomessa. Hänellä ei myöskään ole ollut verotettavia ansiotuloja ainakaan vuosina 2010–2024, eli väite ei todennäköisesti pidä paikkaansa.

Nykyisin 41-vuotias Mikko on sittemmin päässyt pois sairaalahoidosta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011927681.html

[Fenix]

Olin tuolloin itse psykiatrian osastolla Julkulan sairaalassa, M1-potilaana. Se oli kriisiosasto jonne tuotiin kaikenlaiset välitöntä apua tarvitsevat potilaat. Sinne tuotiin myös tuo 15v poika. Hän kertoi suunnitelleensa tekoa 8 vuotta. Ihmettelen ettei murhasyyte mennyt läpi. Toki ymmärrän myös tuon syyntakeettomuuden. Hän ei kertonut teosta mitään. Ainoastaan tuon että suunnitteli 8 vuoden ajan. Istuin ruokapöydässä ja katsoin vieressä olevan 15-vuotiaan pojan käsiä kun hän piteli haarukkaa ja veistä. Tästä on jo yli 20 vuotta aikaa mutta en unohda sitä koskaan kun kysyin miksi hän on osastolla ja se kun hän vastasi minulle. Itse olin vakavan itsetuhoisuuden ja vakavan masennuksen takia im-yrityksen jälkeen siellä. Tuolla osastolla kohtasi kyllä elämän koko kirjon. Nykyään tämmösiä ei taida enää olla olemassakaan. Eikä nykyään pääse edes hoitoon im-yrityksen jälkeen. Tuohon aikaan pelkkä suunnitelma riitti tahdonvastaiseen hoitoon.

[aavikkoralli]

Nuoremman sisaruksen elämä voi olla joskus rankkaa, siinä missä joskus vanhemmilla sisaruksilla voi olla lapsesta asti vaikeaa täysin hyväksyä että perheeseen on tullut joku toinenkin lapsi. Joskus nuorempi sisarus kärsii tästä enemmän tai vähemmän koko elämänsä, ei ole vanhemman sisaruksen mielestä koskaan tasa-arvoinen, yhtä tärkeä tai yhtä hyvä, vanhempi sisarus haluaa ikään kuin pitää valta-aseman sitä kohtaan vaikka todellisuudessa sellaista ei olisi. Tässä tapauksessa nuorempi sisarus ei jäänyt löysään hirteen elämäkseen vaikean sisaruksen kanssa, vaan joutui jo lapsena tapetuksi todennäköisesti tuollaisista syistä. Kahdeksan vuotta suunnittelua, on ollut 2-vuotias taapero ja sanonut ensimmäisiä sanojaan, se on riittänyt.