Oivoi, näitä mun mokia: menin taaa hävittämään kantaaottavan kirjoitukseni, asiaa pelkästään Clancystä. Noh, nykyään, kun on trendinä syyttää aina kaikkia muita, niin syytän vaikka eilisiä venetsialaisia järjestäjineen. No ei sentäs.
Ei auta kuin kirjoittaa uudelleen joku minimi näitä sekalaisia huomioita ja kysymyksiä oikeudenkäynnistä (uudempia tietenkin), huom. en ole edelleenkään ehtinyt katsoa oikeudenkäynnistä kaikkea. En myöskään väitä näiden perusteella, että Lindsay Clancy olisi ollut psykoosissa tai syyntakeeton. Nääkin kohdat on kuitenkin ainakin omasta mielestäni kiinnostavia, kun yrittää muodostaa kokonaiskuvaa.
Lindsayn psyykkiset ongelmat ei alkaneetkaan vasta Callanin syntymän jälkeen eikä lasten surmia edeltävinä kuukausina. Hänellä oli ollut mm. synnytyksenjälkeistä oireilua ainakin jo Dawsonin syntymän jälkeen vuonna 2019 (?), ja hän oli hakenut siihen apua jo silloinkin. Lindsayn psyykkinen oireilu näyttää siis olleen vakavaa jo paljon ennen surmia.
Ylipäänsä hän oli ennen traagista tapahtumaa ollut sairaalahoidossakin, ja se massiivinen lääkitys ilman tarpeeksi tiheää seurantaa lyhyen ajan sisällä on oikeasti melkoinen vyyhti ja herättää kyllä vakavia kysymyksiä terveydenhuollon seurannasta. Ei ole mikään uusi tieto, että jotkut psyykelääkkeet voi aiheuttaa joillekin varsinkin alkuvaiheissa itsetuhoisuutta, maniaa ynnä muuta oireilua.
Ja edelleen: Lindsayn kohdalla myös oikeudessa tuli esiin useita eri psyykelääkkeitä Lindsayn elimistössä (laboratoriotutkimukset).
Se, että Lindsay oli psyykkisesti todella huonossa kunnossa, ei tietenkään vielä kerro, oliko hän tekohetkellä psykoottinen tai syyntakeeton. Tässä kohtaa eri asiantuntijoiden arviot meneekin aika kiinnostavasti ristiin.
Käskyäänet on yksi iso kysymysmerkki. Lindsay on kertonut kuulleensa miesäänen, joka käski tappamaan lapset ja sitten itsensä, mutta oikeudessa on tullut esiin ristiriitoja siitä, mitä hän kertoi äänistä eri ihmisille ja milloin. Syyttäjän asiantuntijat on pitäneet tätä kertomusta ongelmallisena. Joidenkin todistajien mukaan Lindsay olikin kuitenkin kertonut äänistä ainakin joillekin hoitohenkilökunnan jäsenille tekojen jälkeenkin (vrt. sairaalan sielunhoitaja jne.) Mikäli näin on, tästäkään ei oikein voi tehdä yksinkertaista ”ei kertonut kenellekään tragedian jälkeen” -päätelmää, mitä aloin itsekin virheellisesti vähän jo hakea yhdessä aiemmassa kommentissani.
Mielestäni puolustuksen heikkous on mm. se, että ovat vedonneet vainoharhoihin ja harhaluuloihin, mutta siinä samalla myös mieleen tunkeutuviin pakkoajatuksiin. Nehän on eri asia. Mun on henkkoht hieman vaikea myös ymmärtää, miksi tähän ei olisi puolustuksen taholta haettu luotettavaa asiantuntijuutta jo ennen oikeudenkäyntiä, kun Lindsayn asianajaja on käsittääkseni hyvinkin kokenut rikosasianajaja.
Syyttäjä tosin tässä tapauksessa vaikuttaa ainakin omasta mielestäni olevan huono, yllättävänkin huono. Osaan kuvitella, että moni minfon älykkö peittoaisi ton hetkessä.
Syyttäjän puolelta (tai lähinnä tän kutsumien todistajien..) on silti aika vahva argumentti ollut se, että Lindsay pystyi toimimaan kutakuinkin tarkoituksenmukaisesti.
No. Edelleenkään suunnitelmallisuus tai korkea toimintakyky ei itsessään poissulje psykoosia. Psykoottinen ihminenkin voi toimia hyvin järjestäytyneesti joissain asioissa. Myöskin vakava, psykoottistasoinen masennus on mahdollista suunnitelmallisuuden ja asiallisen olemuksen näkökulmasta.
Lindsayn itsemurhayritys heti tekojen jälkeen on tietysti yksi koko tapauksen merkittävimmistä asioista. Lindsay hyppäsi ikkunasta ja sai siitä niin vakavat vammat, että halvaantui pysyvästi vyötäröstä alaspäin.
Onko myös tosiaan niin, että hän olisi murskannut aiemmin itselleen lääkecocktailin? Joidenkin asiantuntijoiden mukaan sekoitus ei ehkä olisi riittänyt riistämään Lindsayn henkeä. Lindsay oli myös viiltänyt ranteitaan ja kaulaansa, muttei riittävästi.
No, ei tääkään kaikki mitään narsismia tai psykoosia todista. Kannattaa myös muistaa, että kuolemista ja itsemurhaa vakavasti toivovat ei aina pysty käytännössä sitä toteuttamaan. Toisaalta päätöksen tehtyään, voivat olla hyvinkin onnellisen oloisia.
Lindsayn kohdalla itsemurhayritys, joka johti vakavaan halvaukseen, tekee kokonaisuudesta aika erilaisen kuin jos kyse olisi ollut vain lasten tappamisesta ja sen jälkeen pakenemisesta tms.
Ehkä olennaisin ero on: Lindsaylla oli vakavia mielenterveysongelmia jo paljon aiemmin ja se on mielestäni jo aika hyvin dokumentoitu asia. Mutta se, mitä hänen mielessään tekohetkellä tapahtui ja vaikuttiko mahdolliset psykoottiset oireet hänen kykyynsä ymmärtää tai kontrolloida tekojaan, onkin sitten se huomattavasti vaikeampi kysymys.
Mitä enemmän tätä oikeudenkäyntiä objektiivisesta lähtökohdasta seuraa, sitä vähemmän itse uskallan sanoa tästä mitään varmaa. Sekä psykoosin puolesta että sitä vastaan on tullut ihan oikeasti kiinnostavia seikkoja.
Jotenkin kuitenkin epäilen, ettei Lindsayn kohdalla ollut kyse sellaisesta synnytyksenjälkeisestä psykoosista, joka olisi vienyt hänet syyntakeettomuuteen asti. Vaikka ei realiteettitaso toisaalta vaikuta ihan riittävääkään olleen..
Mietin, olisko kyse niin sanotusta altruistisesta lastensa surmaamisesta, taustalla vaikuttamassa vielä tuo Lindsayllä todettu vakava synnytyksenjälkeinen masennus, voimakas suicidaalisuus ja muutenkin vakavat mt-ongelmat. Mutta ehkä kuitenkin ilman syyntakeettomuutta.
“The fundamental cause of the trouble in the modern world today is that the stupid are cocksure while the intelligent are full of doubt.”— Bertrand Russell
Ehkä kyselen tekoälyltä tarkempaa tietoa tästä. 
