Pieni liekki kirjoitti: La Syys 05, 2026 4:30 pm
ajanpatina kirjoitti: La Syys 05, 2026 3:08 pm
...
Miksi ei tutkita mielenterveyden palvelujen vastuuttomuutta tässäkin asiassa. Työkseen itsareitä tekevä potilas olisi pitänyt sulkea pakkohoitoon suljetulle osastolle.
Ja, mikäli tällainen potilas kotiutetaan, niin ei sille passaa lääkkeitä kotio antaa, eikä myöskään reseptejä. Lääkkeiden vienti olisi pitänyt delegoida kotisairaanhoitajien työksi.
Mielenterveyden ammattilaiset ovat vastuussa tämän naisen kuolemasta, laiminlyödessään potilaan hoidon, mihin pitäisi kuulua myös ennakoiva työ.

Ei siis poliisi.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta kertaa poliisi oli jo ehtinyt tämän nuoren naisen tapauksessa toimia ennen kohtalokasta viimeistä kertaa. Tosiasia on, että jos haluaa leikkiä omalla hengellään, niin todennäköisesti sen onnistuu jossain vaiheessa itseltään pois ottamaan. Olisi kyllä kiva tietää, miten tehokkaimmin syvästi masentuneita ja bipolaarisia henkilöitä pystytään auttamaan pysymään normaalissa arkielämässä kiinni.
Minulla ei ole tietoa, kuinka monta kertaa poliisi joutui itsarikanditaatin luona käymään ja siihen päälle muuten myös ambulanssien käynnit. Se ämmä noilla itsarileikeillään tuli todella kalliiksi yhteiskunnalle. Eikös tuolla jossain lukenut, että kolmekkin kertaa viikossa sitä roudattiin lasarettiin.
Minä en oikein jaksa uskoa tuon naikkosen "masennukseen", mutta laiskuuteen uskon ja huomion hakuisuuteen. Ei sellainen ole mielisairautta, vaan elämänasenne, missä laiskuus on iso vaikutin.
Aikanaan, kun olin päihdejärjestössä duunissa, tuli asumisyksikköömme asumaan pariskunta, jonka nuori, aikas lihava muija, makasi päivät ja yöt pääksyten, kiskoen helttaan mielialalääkkeitä ja valittaen elämän ankeutta. Lopulta sen ukko kyllästyi sen passaamiseen ja jatkuvaan vinkumiseen ja jätti sen. Noh, se nainen jäi meille asumaan yksinään kaksioon ja kävi päiväkeskuksessa valittelemassa oloaan ja mm. kuinka asunnossa on itikoita, ettei hän saa rauhassa edes nukkua, kun niin väsyttää. Lopulta minä lähdin katsoon sen huushollia, kun se valitti itikoista, joka oli hänen mielestään asunnon syy. Jostain itikoita tuli asuntoon ja niitä oli paljon.
Okey, menin katsomaan ja toden totta, paljon oli itikoita ilmassa liitelemässä. Hyvä, kun sekaan sopi.
Syy ei suinkaan ollut asunnon, vaan sen muijan jätteiden, joita se flekmaattinen eukko ei viitsinyt viedä roskikseen.
Sillä oli myös vesikilpikonna, jonka se kertoi saaneensa jo pikku tyttönä joltain sukulaiselta ja se oli hänelle niin rakas.
Mutta se kilpikonna oli vesiakvaarion pohjalla muuten vedessä, mutta piti päätään pienen kiven päällä veden yläpuolella. Se vesi kihisi kaiken maailman eliöitä, siellä oli ruuan tähteitä, katkaravuista alkaen ja se meinaan haisi kaameelle. Muija kertoi, ettei jaksa sitä siivota, kun ukko oli sen aikaisemmin aina siivonnut.
SEURAUS: Sossu velvoitettiin hommaan asuntoon siivoojat ja eläinlääkäri kävi kävi hakemassa kilpikonnan pois, mistä se ämmä oli tosi karheena.
Eikä siinä kauaa aikaa kulunut, kun sossu hommas sen muijan pienempään asuntoon, mikä luonnollisesti oli myös halvempi.
Sen koommin en kuullut siitä mukijasta mitään. Mutta ei se mikään mielenvikainen nainen ollut, mutta patalaiska, joka halusi vain maata ja nukkua ja vetää lääkkeillä pöntön sekaisin. Sitä muijaa voisi sanoa "nukkuvaksi narkomaaniksi", jonka elämäntavan veronmaksajat mahdollistivat Suomalaisen päihde- ja mielenterveyspolitiikan myötä, viulut maksaen KELA ja sossu.
