https://www.rajanperinneyhdistys.fi/raj ... /paananen/
Tässä on taas yksi uusi väitetty löytöpaikka, mutta eiköhän tuo lehdistön aiemmin mainitsema Aukkulijärvi ole todennäköisemmin oikea, koska rajamies puhuu muistista. Etsintäalueesta ja etsintöjen laajuudesta muistikuvat ovat varmaan luotettavat, joten silloin englantilaismies on tosiaan on ollut etsintäalueen sisäpuolella, mutta on jotenkin onnistunut väistämään etsijät.Joskus ilmeisesti vuona 1975 kesällä lähti englantilainen pariskunta Inarin kirkonkylällä kävellen käymään Pielpajärven erämaakirkolla. Sinne kävelyä luonnonpolkua noin 7-8 kilometriä. Vaimo oli suivaantunut miehelleen kuhmuraiseen polkuun ja sanonut kääntyvänsä takaisin. Mies oli vaimon puheiden mukaan sanonut ettei kirkolle ole kuin puolikilometriä enää käveltävää. Ei auttanut, nainen kääntyi takaisin, mies oli sanonut käyvänsä kuvaamassa erämaakirkkoa ja ottavansa vaimonsa kiinni nopealla kävelyllä. Vaimo oli odotellut miestään pariskunnan autolla useita tunteja. Miestä ei kuulunut. Vaimo oli ajanut pariskunnan autolla Inarin kirkolle. Siellä oli hänet ohjattu pankkiin, jossa osattiin englantia. Täältä SYP:sta soitettiin sitten Ivaloon poliisille tapaus ja etsintä käynnistyi. Aluksi poliisin voimin, mutta varsin pian tuli virka-apupyyntö rajakomppaniaan. Raja Joosepin rajavartioasemalta lähti kaksi huippu jälkikoiraa ohjaajineen Pielpajärvelle. Aikaa oli kulunut katoamisesta jo yli 12 tuntia. Koirat eivät löytäneet kadonneen jälkeä. Inarin nimismies käynnisti laajat etsinnät. Ensinnäkin rajalle pyyntö varusmieskomppanian saamiseksi etsintään. Toiseksi käytti poliisi erityisvaltuuttaan käskeä siviilejä etsintöihin. Näin saatiin miltei 150 miehen etsintäosasto. Etsintöjen johtopaikka perustettiin Pielpajärven erämaakirkon yhteen kirkkotupaan.
Siellä nuori rajaluutnantti - sittemmin rajaeversti evp - Urpo Leppäjärvi radioaseman välityksellä johti etsintää Siviilit olivat sijoitettu sopivin välein varusmiesten ja heitä ohjaavien kantahenkilökuntaan kuuluvien väliin. Noin kilometrin levyinen etsintäosasto tutki jokien syvänteen ja muut kuopat. Kaikki kuivuneet risut kiskottiin irti maasta ja näin edettiin, kunnes saavutettiin Sevettijärven tien ja Inarijärven yhtymäkohta, siihen meni viikko. Helikopteri pudotti huoltoa pyydettyihin kohtiin, tarkastaen samalla ilmasta etsintäaluetta. Poliisi teki taustatutkimusta asiasta. Tiedettiin, että kadonnut oli Lontoosta ja siten kehnosti erämaassa pärjäävä. Lisäksi hän tarvitsi sokeritautiinsa insuliinihoitoa mittaustuloksesta riippuen noin 12 tunnin välein. Nimismies määräsi viikonlopuksi tauon etsintöihin. Maanantaina etsintöjen jatkuessa oli joukkoihin levinnyt monenlaista huhua. Eräs niistä huhuista kertoi ettei etsittävä ollutkaan siellä kairassa, vaan hänet oli heitetty puntit jalassa Itämereen. No viikko vielä haravoitiin, nyt joukot ryhmitettynä Sevettijärven maantievarteen ja sieltä avorivissä kohti lnarijärveä. Ei löytynyt etsittävää ja niin etsinnät näiltä osin keskeytettiin. Kolme vuotta tuosta oli Lapin kansassa uutinen. Inarijärven rannalta Kotkaniemen päästä löysi eräs paikallinen ihminen kiveen nojaamassa miehen luurangon. Luurangon päällä kesäiset asusteet ja saappaat jalassa. Kaulassa roikkui hihnassa kamera. Sellainen oli etsittävän Alain Johnstonin karu loppu Inarin kairassa.
Rajamies ei mainitse toista pariskuntaa, joten jos sellainen on ollut polulla mukana, niin he ovat ilmeisesti poistuneet vaimon kanssa takaisin parkkipaikalle ja palanneet sitten kirkonkylälle ennen kuin miehen tajuttiin olevan kateissa. Jos he eivät ole olleet osallisia tapahtumiin sen enempää, niin ei ole yllättävää, ettei rajamies muista heitä mainitakaan vaan etsijöille olennaisena tietona on kerrottu tuo ajoitus, että miehen vaimo odotti parkkipaikalla tunteja ennen kuin hälytti apua.
Poliisi on luultavasti aluksi olettanut, että mies löytyisi kirkolta tai jostain polun varrelta esim. jalkansa loukanneena, mutta kun mitään ei näkynyt niin käynnistettiin suuretsintä. Tapaus on aika erikoinen siinä, että miehen katoamispaikka tiedettiin tarkkaan, etsinnät käynnistyivät melko nopeasti, alue rajattiin oikein ja etsijöillä oli hyvät resurssit, mutta miestä ei silti löydetty. Luultavasti miehen sokeritauti selittää asiaa, koska verensokerin muutosten yhtenä oireena on hämmennys ja fyysinen rasitus pahentaa tilaa, joten hän on ehkä päätynyt mielentilaan, jossa hänen pitää kiirehtiä takaisin lääkettä saamaan, mutta on kiirehtinyt väärään suuntaan.
