HÄKE 'nauha' (ketju 2)

[Pieni liekki]

Onko kukaan ehtinyt perehtyä seuraavaan juttuun:

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012256522.html

”Se särähti korvaani”
Ulvilan murhan hätäpuhelua on tutkittu FBI:ssä asti ja siitä kiistellään yhä, vaikka oikeusprosessi on päättynyt ja Anneli Auer todettu syyttömäksi. Puhelusta kiinnostui myös kokenut hätäkeskusvuoromestari Pekka Heikkinen, jonka korviin särähti nauhalta kolme outoa yksityiskohtaa.
...

[eelaCraig]

"Pekka Heikkinen on kokenut hätäkeskusvuoromestari ja -päivystäjä, joka nousi ajankohtaiseksi syyskuussa 2026 julkaistun haastattelun ja kirjansa myötä, joissa hän analysoi Ulvilan murhan kuuluisaa hätäpuhelua.
Heikkinen on pitkän uransa aikana kuunnellut tuhansia hätäpuheluita ja nosti esiin kolme erityistä seikkaa, jotka hänen korvaansa ”särähtivät” Anneli Auerin soittamalla tallenteella:

Uhrin vammojen kuvailemisen puute: Heikkisen mukaan soittaja (Auer) näki uhrin, mutta ei kuvaillut tämän vammoja hätäpuhelun aikana. Yleensä soittajat kuvailevat vammoja ja verta hyvin aktiivisesti.
Lasten läsnäolo vaara-alueella: Heikkistä hämmentää se, miksi lasten annettiin liikkua ja olla talossa alueella, jossa oli käynnissä väkivaltainen hyökkäys.

Puhelun alun reaktio: Auer vaikuttaa puhelun alussa hätääntyneeltä ja jopa kärsimättömältä, mikä on sinänsä luonnollista apua tarvitsevalle, mutta poikkeaa joiltakin osin tyypillisistä hätäpuhelumalleista.

Heikkinen kuitenkin korostaa suhtautuvansa tapaukseen täysin neutraalisti. Hän muistuttaa, ettei nauhan yksityiskohdista voi vetää suoria johtopäätöksiä kenenkään syyllisyydestä, ja ottaa huomioon myös vuoden 2006 lankapuhelintekniikan ja tallennusjärjestelmien rajoitukset. Pitkän oikeusprosessin päätteeksi Anneli Auer on todettu syyttömäksi"

[Alkinto]

Tämä henkilö taitaa kuulua samaan Asiantuntijat Ry:hyn kuin esim. Kuusiranta, Santaoja ja Töyräs.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012256522.html

Se on kenties Suomen rikoshistorian kuuluisin hätäpuhelu, jota ovat kuunnelleet lukuisat asiantuntijat FBI:ssä asti. Voisiko silti olla, että ruohonjuuritason ammattilaisen, tuhansiin 112-soittoihin vastanneen hätäkeskuksen vuoromestarin Pekka Heikkisen korva erottaa jotakin sellaista, joka on aiemmin jäänyt vähälle huomiolle?

Heikkinen kertoo oppineensa uransa aikana tunnistamaan äänenpainoja, tunnereaktioita, tarinan rakennetta ja poikkeamia ihmisten käyttäytymisessä. Hätäkeskusnauhoissa ammattilaiset eivät kuuntele vain sitä, mitä sanotaan. Merkitystä on myös taustaäänillä ja sillä, mistä vaietaan.

Puhelu yhdistyi hätäkeskukseen Ulvilan Tähtisentieltä kello 2.43 yöllä 1. joulukuuta vuonna 2006.

– Tääl on joku tappaja tulkaa nopeasti, se tuli ikkunasta sisään, naisääni lausuu hätääntyneesti.

Soittaja oli Anneli Auer, joka kertoi jonkun hyökänneen miehensä Jukka S. Lahden kimppuun. Vielä 20 vuotta myöhemmin surmayön tapahtumat ovat monilta osin mysteeri.

Ulvilan surman aikaan Heikkisen ura hätäkeskuksessa vuoromestarina ja päivystyssalin esimiehenä oli vasta alkuvaiheessa. Hälytys Tähtisentieltä ei ollut hänen työtehtävänsä, mutta hän on perehtynyt tallenteeseen myöhemmin.

Ulvilan nauha kiinnostaa Heikkistä, koska yön yksityiskohdat ovat monilta osin yhä mysteeri.

– Tapahtumia on selvitetty pitkään, ja tutkinnassa on ollut useita erilaisia vaiheita, Heikkinen sanoo.

Pitkän oikeusprosessin lopputuloksena todettiin, että Anneli Auer on syytön. Kaikista muista yön yksityiskohdista ei kuitenkaan ole vieläkään selvyyttä.

Hätäkeskuspäivystäjän tehtävä ei ole arvioida syyllisyyttä, vaan välittää oikeat tiedot auttajille. Kokeneella hätäkeskuspäivystäjällä on kuitenkin kyky havaita poikkeavuuksia puheluissa. Päivystäjän täytyy osata asennoitua kuuntelemiseen oikein ja keskittää puhelun aikana huomio niin, että poimii olennaiset asiat ja seikat suuren informaation keskeltä.

Heikkisen mukaan Ulvilan puhelu sisältää yksityiskohtia, jotka herättävät kysymyksiä.

– Kokonaisuudessaan tämä hätäpuhelu on ristiriitainen. Puhelussa ilmenee lukuisia seikkoja, jotka ovat vaikeasti ymmärrettäviä.

Auer on puhelun alussa hätääntynyt, jopa kärsimätön. Tämä on luonnollista ihmiselle, joka tarvitsee apua kiireellisesti.

Auer kertoo puhelimessa tunkeutujan tulleen sisään ikkunasta ja puukottavan hänen miestään. Auer kertoo loukkaantuneensa itsekin.

– Herää kysymys, missä uhkaava henkilö on soittajaan nähden? Miksi puhelun alussa taustalta ei kuulu mitään ääniä? Yleensä, jos on tappelu tai joku kamppailu on aktiivisesti meneillään, kuuluu huutoa, kolinaa tai muuta toimintaa, Heikkinen kommentoi.

Ensimmäinen seikka, johon Heikkinen kiinnitti huomionsa, on Auerin puhetapa. Hänen mielestään se on epäjohdonmukainen ja poikkeaa tyypillisestä.

Puhelun aikana Auerin käytös vaihtelee. Joissain hetkissä hän rauhoittuu, joissain taas hätääntyy uudelleen.

– Yleensä ihmisen tapa puhua hätäpuhelussa on monesti sellainen jatkumo. Jos ihminen on hyvin hätäinen, sama tunne kantaa usein läpi koko puhelun. Tässä ei tapahtunut niin. Se särähti korvaani.

Hätäkeskuspäivystäjät kiinnittävät huomiota myös tapahtumien ja kerronnan logiikkaan. Jos tapahtumien etenemisjärjestys ei täsmää, herättää se herkästi kysymyksiä.

Puhelussa päivystäjä kysyy: ”Kuka siellä hakkaa puukolla?”

Soittaja sanoo ”heti!”

Päivystäjä joutuu toistamaan kysymyksen ja lisää: ”Tunneks sä sitä?”

– Vaikuttaa siltä, että soittaja yllättyy tai hämmentyy hetkeksi kysymyksestä eikä osaa vastata tai ei halua vastata vaan alkaa puhua muuta, Heikkinen kuvailee.

Toinen seikka, jonka Heikkinen nostaa esiin, on Auerin rooli tapahtumien aikana. Auer kertoi todistavansa puolisoonsa kohdistuvaa väkivaltaa, muttei mennyt väliin, tavalla tai toisella.

Ihmiset toimivat Heikkisen mukaan väkivaltatilanteissa hyvin eri tavoin, mutta läheiseen kohdistuva väkivalta synnyttää usein voimakkaan ja välittömän reaktion.

Kirjassa Heikkinen nostaa esiin myös sen, ettei puhelussa juuri kuvailla uhrin vammoja.

"Soittaja on nähnyt uhrin, mutta ei kerro mitään hänen vammoistaan. Yleensä niitä kuvaillaan hyvin aktiivisesti, varsinkin jos verta on paljon näkyvissä, sillä veren näkeminen aiheuttaa ihmisissä usein voimakkaita reaktioita."

Kolmas Heikkisen mielestä poikkeuksellinen seikka liittyy murhapaikalla olleisiin lapsiin ja siihen, mitä Auer heistä kertoo. Heikkistä hämmentää, miksi lasten annettiin olla vaara-alueella.

Vaikka Heikkinen löytää nauhasta useita hänen työkokemuksensa näkökulmasta poikkeuksellisia seikkoja, siitä ei voi vetää johtopäätöksiä kenenkään syyllisyydestä tai syyttömyydestä.

Puhelussa on myös Auerin kertomusta tukevia elementtejä. Pitkän oikeusprosessin lopputulos oli, että Anneli Auer on syytön.

– Suhtaudun tapaukseen itse neutraalisti. Oikeuslaitos on käsitellyt asian sen käytössä olleen aineiston perusteella, Heikkinen sanoo.

Ulvilan hätäpuhelua ovat vuosien aikana analysoineet poliisit, rikostekniset tutkijat, äänitutkijat sekä useiden alojen asiantuntijat. Lisäksi vuoden 2006 lankapuhelintekniikka ja tuolloinen tallennusjärjestelmä voivat vaikuttaa siihen,

[Eilisaamu]

Hän vertaa kuulemaansa tuhansiin muihin puheluihin, joten niin sanotusti on vertauspohjaa. Mutta kertoo myös että ihmiset reagoivat väkivaltatilanteisiin eri tavoin. Haluaa pysyä neutraalina.
Minusta tuo ilmi ihan hyviä havaintoja ja oleellisia hänen näkökulmastaan.

[Detsi]

Asiaa kertoo.

[Psykopaatti]

Tämä koko hätäpuhelukin yksi iso vitsi, jolle nauraa lapsetkin. "Tulkaa äkkiä täällä on joku tappaja".....
Lattialla saa nauraa tälle....."täällä on joku tappaja"......Tuo koko puhelu on kuin komediassa....
Kyllä varmasti Anneli Nunnelia naurattaa miten idiootteja voi poliisit olla Suomessa.....
Jos Anneli Nunnelin tuomio murhasta olisi pitänyt, mikä olisi ollut täysin oikein, niin mitään näitä jälkipuinteja ei olisi käyty. Kaikki tajusivat, että Anneli Nunneli pääsi luikahtamaan tuomiotta pois, niin tietenkin hänelle haettiin vaikka väkisin jostain lusittavaa. Hovioikeus teki pahan virheen ja kumosi tuomion.

[Päämiäs]

Mistä näitä poliisihuoria oikein tulee?
Poliisikoirakoulusta tietenkin. Ensin on radoilla ammuskeltu kuulo torvensoittaja majuri Ampujan tasolle, sitten istumaan häkeen eläkepalkkiopallille. Docendo julkaisee kaikki paskat valhekirjat - mätää perattavaksi.
Iltapaskassa sentään pohjapiirros opetukseksi.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4f12 ... source=rss
Ristiriitainen hätäpuhelu
Soitto 112:een johti pahaa aavistamattomat poliisit karmeaan ansaan. Tuhansia hätäpuheluja urallaan kuullut hätäkeskuksen konkari tuo nyt julki erikoiset yksityiskohdat kuuluisista hätäpuheluista.
Katariina Lehtikanto
Tänään
Pelkät puhelussa lausutut sanat eivät kerro kaikkea hätäkeskuspuhelun sisällöstä. Hätäkeskuspäivystäjä rekisteröi soitosta paljon muutakin. Tuhansia hätäpuheluita uransa aikana kuullut Pekka Heikkinen löysi erikoisia piirteitä puheluista, jotka soitettiin 112:een tilanteissa, joista tuli sittemmin valtakunnan seuratuimpia rikostapauksia. Nyt hän tuo yksityiskohdat julki.

Heikkinen käy Jukka S. Lahden murhaan Ulvilassa liittyvän hätäkeskuspuhelun läpi Heidi Holmavuon kanssa kirjoittamassaan kirjassa Häke 112 - Näkymätön auttaja (Docendo, 2026). Murhatalosta soitettua puhelua ovat analysoineet lukemattomat tahot, jopa FBI, mutta kokeneen hätäkeskusammattilaisen korvin ei vielä julkisesti kukaan. Heikkisen havaitsemien yksityiskohtien perusteella hätäpuhelu näyttäytyy hänestä ristiriitaisena.

Kirjassa hän perkaa myös Porvoon poliisiväijytyksen yhteydessä soitetun hätäpuhelun. Kaksi veljestä huijasivat poliisipartion teollisuusalueelle elokuussa 2019.

Poliisiuransa jälkeen Pekka Heikkinen teki yli 20-vuotisen uran hätäkeskuksessa vuoromestarina ja päivystyssalin esimiehenä. Hän on kuunnellut vuoromestarin tehtävässään tuhansia hätäpuheluita, joissa on kuulunut ihmisten hädän koko kirjo.

Missä kamppailun äänet?
Sana sanalta, ääni ääneltä. Niin tarkoin Ulvilan murhan hätäkeskuspuhelua on tutkittu, analysoitu ja tulkittu.

Heikkisen kirjassaan esittämät arvio perustuvat hänen kokemukseensa tuhansien hätäpuheluiden kuulijana ja hän korostaa, että ne ovat hänen mielipiteitään. On myös selvää, että soittajan toiminta ei hätätilanteessa näyttäydy aina loogisena.

Ulvilan murhan alkuperäistä puhelutallennetta hän ei ole kuullut, koska Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta ei mahdollista sitä. Hän on kuunnellut julkisista lähteistä löytyvän tallenteen.

Soittaja aloittaa puhelunsa hätääntyneen kuuloisena yöllä kello 2.43. Täällä on joku tappaja, tulkaa nopeesti!

Hän puhuu päälle, kiirehtii ja vaikuttaa kärsimättömältä. Heikkisen mukaan soittajan puhe on tyypillistä ihmiselle, joka haluaisi avun nopeasti paikalle.

Soittaja kertoo, että joku on tunkeutunut ikkunasta ja hakkaa puukolla soittajan miestä. Soittajakin kertoo olevansa vahingoittunut.

Hätäkeskustallenteesa Pekka Heikkistä askarrutti muun muassa se, missä sisään tunkeutuja oli puhelun soittaneeseen uhrin vaimoon nähden. Jukka S. Lahti sai surmansa kotinsa takkahuoneessa, jonne hyökkääjän kerrottiin tunkeutuneen rikkomalla terassin ikkuna. Poliisin esitutkintamateriaali
Heikkistä askarruttaa, missä tunkeutuja on soittajaan nähden. Samoin se, että puhelun alussa taustalta ei kuulu mitään huutoa, kolinaa tai muita kamppailun ääniä.

Julkisista lähteistä löytyvän puhelunauhoitteen teknisessä tasossa on omat haasteensa. Heikkisen mielestä on mahdollista, että kaikki asunnossa kuuluvat äänet eivät tallentuneet nauhalle. Mutta koska kovat huudot kuuluvat nauhalla, Heikkisen arvion mukaan voisi olettaa, että myös aktiivisen kamppailun äänet kuuluisivat.

Päivystäjä ei saa soittajalta vastauksia kysymyksiinsä siitä, kuka puukolla hakkaa ja tunteeko soittaja hänet. Soittaja vastaa vain: ”Ei. Siel oo pimeetä. Mä juoksin puhelimeen, ku mä pääsin.”

Missä huoli lapsista ja uhrista?
Hätäkeskuspäivystäjä poistuu linjalta hälyttääkseen apua, mutta puhelu tallentuu yhä. Heikkistä askarruttaa se, mitä surmatalossa tapahtuu sinä aikana, jona yhteys päivystäjään on pois, sillä tapahtumat ja äänimaailma vaikuttavat hänestä erikoisilta.

Puhelussa muun muassa kuuluu laahaavaa ääntä, huutoa ja uhri huutaa soittajaa apuun ja soittaja kysyy kovaan ääneen:”Lähtiks se mies jo?” Heikkinen miettii, että mikäli tekijä olisi ollut koko ajan paikalla, soittajan olisi voinut olettaa hänen yrittäneen saada teko loppumaan.

Puhelimessa käy myös perheen neljästä lapsesta vanhin. Puhelun aikana ei käy ilmi, missä pienemmät lapset ovat. Kirjassa Heikkistä askarruttaa, miksi asunnossa olleista lapsista ei kannettu huolta.

Hätäkeskuspäivystäjä yrittää selvittää, missä tekijä on, mutta ilmoittaja ei kertomansa mukaan tiedä hänen tarkkaa sijaintiaan. Heikkinen ihmettelee, eikö soittaja haluaisi olla tietoinen hyökkääjän sijainnista, sillä hänhän voisi olla uhka myös muille talossa olijoille. Sen sijaan hätäkeskuspuhelussa puhunut vanhin lapsi päästettiin lähelle huonetta, jossa veriteko tapahtui vaikka tiedossa ei ollut, oliko tekijä vielä siellä. Vasta myöhemmässä vaiheessa ilmenee, että tekijä olisi poistunut talosta.

Heikkisen huomio kiinnittyy soittajan käytökseen puhelun aikana. Hänen mielestään soittajan käytös, puheen voimakkuus, volyymi ja äänenpainot vaihtelevat noin neliminuuttisen puhelun aikana paljon. Hänen kokemuksensa mukaan puheen rytmi säilyy yleensä läpi puhelun samanlaisena. Ulvilan puhelussa soittaja vaikutti etenkin puhelun loppuvaiheessa jopa rauhalliselta. Puhelun lopussa ilmoittaja on tietoinen poliisin ja ambulanssin olevan tulossa.

Heikkisen huomiota herätti sekin, että soittaja ei kerro uhrin vammoista eikä juurikaan kiinnitä häneen huomiota, vaikka päivystäjä erikseen kysyy uhrin tilasta. Heikkisen mukaan etenkin väkivallanteon verisyys saa ilmoittajan kertomaan kertomaan vammoista. Usein ilmoittaja on myös huolissaan väkivallan kohteeksi joutuneesta läheisestään.

[Kuolemannaakka]

"Pekka Heikkinen on kokenut hätäkeskusvuoromestari ja -päivystäjä, joka nousi ajankohtaiseksi syyskuussa 2026 julkaistun haastattelun ja kirjansa myötä, joissa hän analysoi Ulvilan murhan kuuluisaa hätäpuhelua.
Heikkinen on pitkän uransa aikana kuunnellut tuhansia hätäpuheluita ja nosti esiin kolme erityistä seikkaa, jotka hänen korvaansa ”särähtivät” Anneli Auerin soittamalla tallenteella:

Uhrin vammojen kuvailemisen puute: Heikkisen mukaan soittaja (Auer) näki uhrin, mutta ei kuvaillut tämän vammoja hätäpuhelun aikana. Yleensä soittajat kuvailevat vammoja ja verta hyvin aktiivisesti.
Lasten läsnäolo vaara-alueella: Heikkistä hämmentää se, miksi lasten annettiin liikkua ja olla talossa alueella, jossa oli käynnissä väkivaltainen hyökkäys.

Puhelun alun reaktio: Auer vaikuttaa puhelun alussa hätääntyneeltä ja jopa kärsimättömältä, mikä on sinänsä luonnollista apua tarvitsevalle, mutta poikkeaa joiltakin osin tyypillisistä hätäpuhelumalleista.

Heikkinen kuitenkin korostaa suhtautuvansa tapaukseen täysin neutraalisti. Hän muistuttaa, ettei nauhan yksityiskohdista voi vetää suoria johtopäätöksiä kenenkään syyllisyydestä, ja ottaa huomioon myös vuoden 2006 lankapuhelintekniikan ja tallennusjärjestelmien rajoitukset. Pitkän oikeusprosessin päätteeksi Anneli Auer on todettu syyttömäksi"

Heikkisen mukaan näki uhrin, mutta Annelin mukaan huoneistossa oli pimeää. Valoa tuli vasta ennen toista käyntiä, ja tuolloin Auer ei päässyt edes niin lähelle kuin tyttö meni, ja lisäksi tekijä oli uhrin edessä. Auerilla ei ole voinut olla käsitystä uhrin vammoista, kun hänellä ei sitä ollut edes poliisin kuulusteluissa, kun hän ei uhria läheltä nähnyt, eikä esim nähnyt tämän kasvojen toista puolta lainkaan. Miksi Heikkinen ei tiedä tätä? Miksi toimittaja ei korjaa? Miksi Heikkinen ei etsi tietoa asiasta, jos antaa siitä lausunnonkin?

"Miksi lasten annettiin liikkua"? Paikalla liikkui tasan yksi lapsi, joka ei ollut sidottu Anneliin kiinni ja jolla oli omat jalat. Anneli oli puhelimessa, jonne häke käski tämän jäämään. Anneli kutsui tytön puhelimeen.

Häkepuhelun tulkintaa haittaa se, ettei tiedä tapahtumapaikkaa ja olosuhteita eikä ihmisten liikkeitä. Tottakai silloin kaikki kummastuttaa, kun ei ollenkaan tiedä mitä tapahtuu. Kuuntelee vaan jotain ihmisten repliikkejä ja yrittää niitten pohjalta miettiä syyllistä. Ei se mene sillä tavalla.

Mua joskus (usein) ihan ällistyttää, miten ihmiset ei tosiaan tunnu osaavan tulkita nauhan tapahtumia oikein mitenkään. Ja monet näistä olevinaan jotain korkeasti koulutettuja asiantuntijoita. Tämähän on niin suppea tapahtumapaikka, että sen voisi kuka vaan toistaa metrilleen ja sekunnilleen uudestaan. Siinä on älyttömän vähän vaihtoehtoja. Pitää tietää tapahtumapaikka, olosuhteet ja uhrin vammat. Aika tiedetään, vammat tiedetään, paikka tiedetään, verijäljet tiedetään. Ihan vaan mennään fysiikan lakien mukaan, niin ei ole mitään ihmeellistä eikä ihmeteltävää. Pitää vaan keskittyä ja käyttää aikaa, että tajuaa.

Aivan ällistyttävää, ettei edes Auerin puolustus ilmeisesti koskaan tehnyt esitystä tapahtumista, siis kirjoittanut mitä milläkin sekunnilla tapahtui, ja missä päin asuntoa. Ja kuinka paljon aikaa tarvitaan, että saadaan uhrille tehtyä kaikki vammat oikeassa järjestyksessä, ja kuinka häntä puhelun aikana vielä liikutellaan. Kuinka hänen päällään istutaan, kuinka häntä lyödään sorkkaraudalla 5 kertaa päähän ja tallataan naamalle.


(sama ällistys on ollut Dyattlovin solan tapahtumien "ratkaisemisissa", joita youtubesta aina välillä bongaa. Jotkut professoriryhmät tekee kokeita ja ilmoittaa, että nyt on arvoitus vihdoinkin ratkennut. Toinen sanoo, että kalabaattiset tuulet häätivät retkeilijät teltasta. Toinen ryhmä sanoo, että laattamainen lumivyöry vyöryi teltan päälle. Kukaan ei sano, että eihän se teltan tyhjeneminen selitä arvoituksesta kuin murto-osan: kaikkien henkilöiden vammat, sijainnit ja kuolemat ja tapahtumapaikalta tavatut jäljet (nuotio, katkotut oksat yms) pitää myös selittää! Ei teorioita saa jättää kesken! Miten joku professori voi olla tyytyväinen teoriaan, joka ei tee ihmisten käytöstä millään tavalla järkevämmäksi (päin vastoin!), ja hyppää yli kaikki havaitut yksityiskohdat? En käsitä. Itse en koskaan kehtaisi antaa jonain "ratkaisuna" julkisuuteen teoriaa, joka ratkaisee vain yhden ongelman, eikä ota lainkaan kantaa muihin eikä selitä tapahtumia ollenkaan. Kyllä kai nyt jokainen yhden asian ratkoo, mutta kun pitäisi ratkoa kymmeniä asioita, että koko tapahtumaketju ratkeaa. Sehän on ihan itsensä huijaamista.... )

[eelaCraig]

Pekka Heikkiselle, Pauli Kuusirannalle, edesmenneelle Jarmo Valkamalle, Tapio Santaojalle, Olli Töyräkselle ja kaikille niille viranomaisille, jotka yhä leikkivät rikosetsivää, sellaiset terveiset, että Anneli Auerin osuutta on aivan turha vatvoa enää. Olette vatvoneet sitä tuhlaten yhteiskuntamme ja meidän veronmaksajien rahoja jo 20 vuotta. Kuinka kauan aiotte jatkaa? Olisikohan vihdoin aika katsoa peiliin, ja esittää pahoittelut Annelille asian johdosta pyytämällä anteeksi tai vähintäänkin myöntämällä julkisesti : "Pahoittelut ja anteeksipyyntömme, olimme väärässä" ... onko se niin vaikeaa? Samanlaiset terveiset haluan sanoa myös Minna Joki-Erkkilälle, Paula Pajulalle, Heli Haapalehdolle ja Erik Salonsaarelle. Käytännössä on mahdotonta, että Anneli Auer olisi miehensä murhannut eikä hänellä olisi ollut siihen edes mitään motiivia. Anneli Auer on näin itse sanonut, joten hyvät herrat ja naiset ... miksi tämä ei mene teidän paksuun kalloonne? Jos siellä kotona ei mene vaimonne tai miehenne kanssa hyvin, niin koettakaa herrajumala purkaa ne omat turhautumanne jotakin toista kanavaa pitkin vaikkapa jonnekin sinne minne aurinko ei paista ... mutta älkää tuhlatko enää meidän veronmaksajien rahoja, kiitoksia.

[MikaK]

Kokenut hätäkeskuksesta kyllä kuulee ja tunnistaa milloin hätä on aito ja milloin puhelu on harjoiteltu.

[Pieni liekki]

Kokenut hätäkeskuksesta kyllä kuulee ja tunnistaa milloin hätä on aito ja milloin puhelu on harjoiteltu.

Jaetaanko hätäkeskukseen palkkiovirkoja?

[eelaCraig]

"Kokenut hätäkeskuksesta kyllä kuulee ja tunnistaa milloin hätä on aito ja milloin puhelu on harjoiteltu."

Ei taatusti kuule. Ei tuntemattomasta ihmisestä voi kuulla. Ihmiset ovat yksilöitä. ja käyttäytyvät eri tavoin samankaltaisessa hätätilanteessa. Meitä on joka lähtöön. Yksi menee täysin shokkiin hätätilanteessa, käyttäytyy arvaamattomasti hätätilanteessa ja puhuu mitä sattuu. Joku toinen ei ole moksiskaan, säilyttää täysin loogisuutensa ja puhuu johdonmukaisesti kaikesta hätätilanteeseen liittyvästä. Ja sitten on tietysti kaikkea mahdollista tältä väliltä.

[Detsi]

Hätäkeskuspäivystäjä voi kuulla puhelusta piirteitä, jotka vaikuttavat epätyypillisiltä.

[Arkipäiväinen]

Hätäkeskuspäivystäjä voi kuulla puhelusta piirteitä, jotka vaikuttavat epätyypillisiltä.

Veikkaan, että löytäisi epätyypillisyyksiä ihan joka puhelusta, jos yhtä asenteellisesti lähdettäisiin kuuntelemaan. Epätyypillisyyksien etsiminen oli yksi osa syyttäjän palapeliä, jossa triviaaleista kuriositeeteista yritettiin kumuloinnin avulla tehdä Auerista syyllistä.

[Detsi]

⬆Jos puhelu ei liity epäiltyyn rikokseen, sitä ei yleensä lähdetä jälkikäteen analysoimaan samalla tavalla kuin tätä Ulvilan. Silloin mahdollisilla epätyypillisillä piirteillä ei ole oikein mitään merkitystä. Ne muuttuvat olennaisiksi vasta siinä vaiheessa, kun puhelu liittyy tapahtumaan, jonka kulkua ja uskottavuutta muutenkin tutkitaan.