HÄKE 'nauha' (ketju 2)

[42 päivää ryypännyt]

Olen kuunnellut tämän häke nauhan tuhansia kertoja ja mielestäni tämä häke nauha yksin on riittävä todiste siitä, ettei ole olemassa mitään ulkopuolista tekijää. Lisäksi annulin näyttelijän lahjat ovat niin huonot, että ala-asteen joulujuhlassakin näkee parempaa näyttelemistä.

[Kuolemannaakka]

Hätäkeskuspäivystäjä voi kuulla puhelusta piirteitä, jotka vaikuttavat epätyypillisiltä.

Epätyypillisyys ei ole asian pointti, vaan se, missä Anneli puhelun aikana on ja liikkuu. Jos hän on surmaaja, hänen täytyy ihan fyysisesti mennä sinne Jukan lähelle surmaamaan. Hänen täytyy tehdä ne vammat, jotka Jukkaan oli tehty. Tämä on se asia mitä pitää miettiä, ei mitkään sanat ja käyttäytymiset. Ei murha ole mikään luonnetodistelu, vaan fyysinen suoritus. Ulvilan juttu on sen vuoksi mennyt täysin mönkään, kun asioita ratkotaan psykologian avulla. Se on tämän jutun pilannut.

Asioiden miettimistä auttaa se, että kuvittelee itsensä siihen samaan tilanteeseen, vaikkapa Anneliksi tai surmaajaksi tai tytöksi. Näkee asiat heidän silmin, käyttää vain sellaisia tietoja mitä heillä silloin siellä oli. "Katsoo" heidän silmillään: mitä näkyy. "Kuulee" heidän korvillaan: mitä kuuluu. Liikkuu siellä huoneistossa.

Kun tuossa taas kerran ihmeteltiin, että miksi puhelun alussa ei kuulu mitään, vaikka Anneli kertoo että hänen miestään puukotetaan, niin voi miettiä asiaa sekä Annelin että tekijän silmin ja korvin.
Anneli ei keittiössä ollessaan näe, että hänen miestään puukotetaan, koska hän ei näe sinne takkahuoneeseen. Hän kertoo päivystäjälle, että hänen miestään puukotetaan, koska hän näki puukotuksen AIKAISEMMIN, takkahuoneessa ollessaan. Hän ei väitä että takkahuoneessa puukotetaan NYT; hän vain olettaa niin.

Entä tekijä? Mitä hän tietää ja tekee? Hän on käynyt miehen kimppuun, hakannut häntä veitsellä vasempaan olkavarteen, sivulle vatsaan ja kylkeen ja tuntenut, kuinka kaksi kylkeen osunutta iskua meni kahvaa myöten sisälle. Hän junttasi ne kaikin voimin, terä yläviistoon suuntautuen.

Kipushokki: uhri kokee niin kovan hetkellisen kivun, että pyörtyy. Verijäljistä tiedetään, että uhri päätyy sängyn reunalle vasemmalle kyljelleen makaamaan/retkottamaan, jalat maassa, lähes istuen. Tämä tiedetään siitä, että vain hänen vasen kylkensä on verinen ja vain verinen ruumiinosa jättää verisen jäljen....

Ja mitä tekijä siinä hetkessä, kun uhri menee veltoksi melkein parinkymmenen piston jälkeen, kuulee? Kun hän havahtuu adrenaliinista täristen. Hän kuulee, kuinka toisessa huoneessa nainen huutaa: "Tulkaa nopeesti, täällä on joku tappaja!".

Tekijä ei voi tietää, että nainen puhuu puhelimeen. Hän kuulee vain lauseen. Hän ei voi tietää, onko eteisessä naapurin aikamiespojat haulikon kanssa. Hän ei voi tietää, onko talossa joku muukin aikuinen, vaikkapa uhrin rotevat siskonpojat, jotka ovat olleet yökylässä. Hän ei voi tietää tällaisia asioita, mutta hänen täytyy varautua ja ottaa selvää. Hänen täytyy tarkastaa tilanne. Hän ei halua haulikkomiestä huoneeseen.

Mielestäni alun hiljaisuus johtuu ihan siitä, että Jukka oli pyörtynyt ja tekijä lopetti hetkeksi hyökkäyksen, koska pelästyi että hänen täytyy lähteä ikkunasta karkuun. Saattoi jopa luulla, että Jukka kuoli. Tekijä kuunteli mitä talossa tapahtui, ehkä otti askeleita jopa terassinoven suuntaan, että pääsisi pakoon, mikäli olohuoneeseen Annelin opastamana tulisikin apujoukkoja. Vasta kun Jukka äänteli vaimeasti eli ei ollutkaan kuollut ja kun tekijä tajusi, että Anneli vasta kutsuu apua puhelimella, tekijä päätteli, että hän ehtii vielä surmaamaan Jukan ja kävi uudelleen tämän kimppuun. Se oli riski, koska poliisi oli jo kutsuttu ja olisi voinut olla vain muutaman minuutin päässä. Todennäköisesti kuitenkin kauempana.

Tämä tappamisen pitkittyminen ja vaikeus näkyy mielestäni selvästi tekijän käytöksessä. Hän turhautuu, kun Jukka kiertyy kerälle, eikä tässä hallitse hermojaan, vaan hakkaa ilman ajatusta ja riepottelee uhria. Hän joutuu keskeyttämään teon kahdesti kun Anneli tulee häiritsemään. Veitsi vääntyy selkään osuneissa iskuissa, ja homma alkaa mennä aivan pilalle. Siksi hän joutuu hakemaan sorkkaraudan. Hän repii uhrin paidasta lopulta lattialle selälleen ja istuu tämän päällä ja lopulta hakkaa sillä sorkkaraudalla uhrin kuoliaaksi ja varmasti ajattelee, ettei tämä kuole koskaan. On taatusti kestänyt pitkään hänen mielestään se tilanne ja koko ajan on pelko, että poliisin valot heijastuvat ikkunoihin. Ulos ja pois hän sieltä haluaa, mutta sitä ennen uhrin hengiltä. En tiedä miksi, mutta ns. voimakas surmaamistahto oli kaiken aikaa. Mitään ei todellisuudessa hidastella eikä kidutella. Tappaminen ei ole helppoa hommaa, eikä mene kuin elokuvissa. Se ei ole mitään viihdettä, eikä siinä lavastella. Erityisen vähän lavastellaan perheenjäsenen surmaamisessa, koska siinä alkaa olemaan ihan se ja sama, joutuuko vankilaan. Ei se ole tapahtumahetkellä asia, jota mietitään vähääkään.

ME tiedetään NYT, ettei apujoukkoja ollut, mutta tekijä ei voi tietää etukäteen mitään. Hän ei tiedä mitä Anneli tekee, Anneli ei tiedä mitä tekijä tekee eivätkä Jukka ja Amanda tiedä myöskään mitään mitä muut tekevät tai miten asiat etenevät tai mikä on lopputulos. Amanda ei aluksi tiedä edes mitä tapahtunut, koska kukaan ei sitä hänelle ole kertonut, eikä oikeastaan kerro koko puhelun aikana. Mikäli hän ei ole kuullut tai tajunnut Annelin alkurepliikkejä puhelimeen, niin eihän hän tajua lainkaan, mitä on menossa. Isi voi huonosti, koska huutaa. Joku meni ikkunasta pihalle. Ketä siellä on?

Ihmiset toimivat niillä tiedoilla mitä heillä on tapahtumahetkellä ja jälkeenpäin, jälkikäteisen tiedon valossa, toiminta on yleensä hyvin epäoptimaalista. Siksi ei saa vaatia, että ihmisten pitäisi käyttäytyä ikään kuin he tietäisivät kaiken, mitä tulee tapahtumaan.

[Kuolemannaakka]

Sekin ottaa suuresti päähän, kun ihmetellään näköjään ikuisesti sitä, että Anneli "antaa Amandan liikkua talossa". Tässä asiassa ei ole mitään logiikkaa, koska mikäli Anneli olisi surmaaja, niin juuri silloinhan hän ei antaisi Amandan liikkua talossa! Amandahan voisi kävellä apua huutavan Jukan luo, että mikä sua vaivaa isi. Siellä takkahuoneessahan piti olla ulkopuolinen surmaaja, eihän Amanda saa nähdä tyhjää huonetta ja elossa olevaa isäänsä! Kuka hänet sen jälkeen surmaisi, jos tekijä on jo lähtenyt....

Jos Anneli olisi hakannut miestään veitsellä ja jostain kumman syystä olettanut tämän kuolleen ja sitten heränneenkin henkiin, niin eihän hän voi antaa Amandan mennä takkahuoneeseen. Jos hän on itse surmaaja, eikä siis ole mitään pelkäämistä olemattomassa huppumiehessä, hän pystyy hallitsemaan ajatuksensa paljon tarkemmin. Hän tajuaa, ettei hän voi huudella että takkahuoneessa on huppumies ja päästää tytärtään katsomaan, että eihän täällä ketään ole.

Amandan kulkemisten huomioimatta jättäminen on "epätyypillistä käytöstä" oli hän syytön tai syyllinen, mutta syyllisenä asia on helpompi muistaa ja havaita, koska ei ole mitään oikeaa väkivallan uhkaa tai kesken unien pimeään taloon tullutta tappajaa ja aitoa avunpyyntöä häkelle. Ärsykkeitä on vähemmän ja hallintaa enemmän. Aidossa tilanteessa ihmisen kapasiteetti ei riitä kaiken pohtimiseen ja huomaamiseen, siinä mennään vähän kuin selkäytimellä. Annelin selkäytimessä on ajatus, että joku Jukalle suuttunut tuli ikkunasta ja haluaa tappaa sen. Hän ja tyttö eivät liity asiaan, kun eivät edes tunne koko ukkoa. He vain havainnoivat asiaa. Pikkutyttöjä ei puukoteta. Maailmassa pitää näet olla joku järki, ja tämän järjen käsitysten mukaan toimitaan, vaikka maailmassa ei aina järkeä olekaan.

[Vespa velutina]

Minun mutullani on päivänselvää, että alun "hiljaisuus" johtuu yksinkertaisesti siitä, että Anneli puhuu, virkailija puhuu eikä nauhoitus tallenna useita päällekkäisiä ääniä.
Äänet alkavat kuulua heti, kun Anneli vaikenee.
Se, että tappajaa olisi lähtökohtaisesti kiinnostanut, mitä Anneli tekee, vaikuttaa turhalta psykologisoinnilta. Vähän kuin puskaraiskaaja analysoisi kesken rikoksen, miten kauan voi rynkyttää, ennen kuin poliisi kolkuttaa olkapäähän.
En itse usko, että sisään tunkeutunut tappaja miettii muuta kuin tappamista. Kyseessä ei ole ollut mikään filosofi. Ottihan hän ihan hirveän riskin joka tapauksessa.
Tuollaiset "kokeneet hätäkeskuspäivystäjät" jorisevat mitä sattuu, kun kerran pääsevät julkisuuteen. Täysin nollauutinen. Äijä on lausahduksineen 20 vuotta myöhässä. "Tämä kiinnitti huomioni: nainen ei ollut huolissaan, mies ei huutanut ja lapset seikkailivat kämpässä vailla valvontaa".
Samaan aikaan nainen on huolissaan, mies huutaa ja lapsi on koko ajan valvovan silmän alla.

[Detsi]

^Hän puhuu yksittäisistä ristiriidoista ja poikkeavista piirteistä, ei noista ehdottomista väitteistä, joita hänelle nyt laitat suuhun.

[Pieni liekki]

Olen kuunnellut tämän häke nauhan tuhansia kertoja ja mielestäni tämä häke nauha yksin on riittävä todiste siitä, ettei ole olemassa mitään ulkopuolista tekijää. Lisäksi annulin näyttelijän lahjat ovat niin huonot, että ala-asteen joulujuhlassakin näkee parempaa näyttelemistä.

Kiinnostaa tietää, minkä nimistä tallennetta kuuntelet. Voitko laittaa tarkan tiedostonimen, jotta me muut voimme päätellä, mikä versio hätäkeskustallenteesta on ollut käytössäsi?

[Arkipäiväinen]

Minun mutullani on päivänselvää, että alun "hiljaisuus" johtuu yksinkertaisesti siitä, että Anneli puhuu, virkailija puhuu eikä nauhoitus tallenna useita päällekkäisiä ääniä.
Äänet alkavat kuulua heti, kun Anneli vaikenee.
Se, että tappajaa olisi lähtökohtaisesti kiinnostanut, mitä Anneli tekee, vaikuttaa turhalta psykologisoinnilta. Vähän kuin puskaraiskaaja analysoisi kesken rikoksen, miten kauan voi rynkyttää, ennen kuin poliisi kolkuttaa olkapäähän.
En itse usko, että sisään tunkeutunut tappaja miettii muuta kuin tappamista. Kyseessä ei ole ollut mikään filosofi. Ottihan hän ihan hirveän riskin joka tapauksessa.
Tuollaiset "kokeneet hätäkeskuspäivystäjät" jorisevat mitä sattuu, kun kerran pääsevät julkisuuteen. Täysin nollauutinen. Äijä on lausahduksineen 20 vuotta myöhässä. "Tämä kiinnitti huomioni: nainen ei ollut huolissaan, mies ei huutanut ja lapset seikkailivat kämpässä vailla valvontaa".
Samaan aikaan nainen on huolissaan, mies huutaa ja lapsi on koko ajan valvovan silmän alla.

Siellä on selkeitä jaksoja uhrin ääntelyssä. Tuo Kuusirannan jankuttama ensimmäisen 20 sekunnin hiljaisuus on höpöhöpöä, kuten tiedetään. Uhrin ähinää kuullaan kohdissa 0:03, 0:09, 0:18 ja 0:21. Ajasta 0:25 eteenpäin alkaa kuulumaan kolauksia ja niiden yhteydessä ai-huutoja. 1:25 eteenpäin pyydetään Annelia apuun (ehkä jo 0:53). Kahden minuutin korvilla on sitten tuo eeppinen kuole-kohta, jonka jälkeen uhrin valitus on epäselvempää, vaimeampaa ja sanojen muodostaminen ei oikein onnistu. Kahden ja puolen minuutin kohdalla olevien kolausten yhteydessä uhrin valitus loppuu. Ainakin tallenteelta kuuluva.

Tuosta jutusta: ihan hävytöntä vielä 2026 julkaista tuollaista höntsää.

[Neonataali]

Kokenut hätäkeskuksesta kyllä kuulee ja tunnistaa milloin hätä on aito ja milloin puhelu on harjoiteltu.

Jaetaanko hätäkeskukseen palkkiovirkoja?

Mikä on palkkiovirka?

[Neonataali]

"Pekka Heikkinen on kokenut hätäkeskusvuoromestari ja -päivystäjä, joka nousi ajankohtaiseksi syyskuussa 2026 julkaistun haastattelun ja kirjansa myötä, joissa hän analysoi Ulvilan murhan kuuluisaa hätäpuhelua.
Heikkinen on pitkän uransa aikana kuunnellut tuhansia hätäpuheluita ja nosti esiin kolme erityistä seikkaa, jotka hänen korvaansa ”särähtivät” Anneli Auerin soittamalla tallenteella:

Uhrin vammojen kuvailemisen puute: Heikkisen mukaan soittaja (Auer) näki uhrin, mutta ei kuvaillut tämän vammoja hätäpuhelun aikana. Yleensä soittajat kuvailevat vammoja ja verta hyvin aktiivisesti.
Lasten läsnäolo vaara-alueella: Heikkistä hämmentää se, miksi lasten annettiin liikkua ja olla talossa alueella, jossa oli käynnissä väkivaltainen hyökkäys.

Puhelun alun reaktio: Auer vaikuttaa puhelun alussa hätääntyneeltä ja jopa kärsimättömältä, mikä on sinänsä luonnollista apua tarvitsevalle, mutta poikkeaa joiltakin osin tyypillisistä hätäpuhelumalleista.

Heikkinen kuitenkin korostaa suhtautuvansa tapaukseen täysin neutraalisti. Hän muistuttaa, ettei nauhan yksityiskohdista voi vetää suoria johtopäätöksiä kenenkään syyllisyydestä, ja ottaa huomioon myös vuoden 2006 lankapuhelintekniikan ja tallennusjärjestelmien rajoitukset. Pitkän oikeusprosessin päätteeksi Anneli Auer on todettu syyttömäksi"

Heikkisen mukaan näki uhrin, mutta Annelin mukaan huoneistossa oli pimeää. Valoa tuli vasta ennen toista käyntiä, ja tuolloin Auer ei päässyt edes niin lähelle kuin tyttö meni, ja lisäksi tekijä oli uhrin edessä. Auerilla ei ole voinut olla käsitystä uhrin vammoista, kun hänellä ei sitä ollut edes poliisin kuulusteluissa, kun hän ei uhria läheltä nähnyt, eikä esim nähnyt tämän kasvojen toista puolta lainkaan. Miksi Heikkinen ei tiedä tätä? Miksi toimittaja ei korjaa? Miksi Heikkinen ei etsi tietoa asiasta, jos antaa siitä lausunnonkin?

"Miksi lasten annettiin liikkua"? Paikalla liikkui tasan yksi lapsi, joka ei ollut sidottu Anneliin kiinni ja jolla oli omat jalat. Anneli oli puhelimessa, jonne häke käski tämän jäämään. Anneli kutsui tytön puhelimeen.

Häkepuhelun tulkintaa haittaa se, ettei tiedä tapahtumapaikkaa ja olosuhteita eikä ihmisten liikkeitä. Tottakai silloin kaikki kummastuttaa, kun ei ollenkaan tiedä mitä tapahtuu. Kuuntelee vaan jotain ihmisten repliikkejä ja yrittää niitten pohjalta miettiä syyllistä. Ei se mene sillä tavalla.

Mua joskus (usein) ihan ällistyttää, miten ihmiset ei tosiaan tunnu osaavan tulkita nauhan tapahtumia oikein mitenkään. Ja monet näistä olevinaan jotain korkeasti koulutettuja asiantuntijoita. Tämähän on niin suppea tapahtumapaikka, että sen voisi kuka vaan toistaa metrilleen ja sekunnilleen uudestaan. Siinä on älyttömän vähän vaihtoehtoja. Pitää tietää tapahtumapaikka, olosuhteet ja uhrin vammat. Aika tiedetään, vammat tiedetään, paikka tiedetään, verijäljet tiedetään. Ihan vaan mennään fysiikan lakien mukaan, niin ei ole mitään ihmeellistä eikä ihmeteltävää. Pitää vaan keskittyä ja käyttää aikaa, että tajuaa.

Aivan ällistyttävää, ettei edes Auerin puolustus ilmeisesti koskaan tehnyt esitystä tapahtumista, siis kirjoittanut mitä milläkin sekunnilla tapahtui, ja missä päin asuntoa. Ja kuinka paljon aikaa tarvitaan, että saadaan uhrille tehtyä kaikki vammat oikeassa järjestyksessä, ja kuinka häntä puhelun aikana vielä liikutellaan. Kuinka hänen päällään istutaan, kuinka häntä lyödään sorkkaraudalla 5 kertaa päähän ja tallataan naamalle.


(sama ällistys on ollut Dyattlovin solan tapahtumien "ratkaisemisissa", joita youtubesta aina välillä bongaa. Jotkut professoriryhmät tekee kokeita ja ilmoittaa, että nyt on arvoitus vihdoinkin ratkennut. Toinen sanoo, että kalabaattiset tuulet häätivät retkeilijät teltasta. Toinen ryhmä sanoo, että laattamainen lumivyöry vyöryi teltan päälle. Kukaan ei sano, että eihän se teltan tyhjeneminen selitä arvoituksesta kuin murto-osan: kaikkien henkilöiden vammat, sijainnit ja kuolemat ja tapahtumapaikalta tavatut jäljet (nuotio, katkotut oksat yms) pitää myös selittää! Ei teorioita saa jättää kesken! Miten joku professori voi olla tyytyväinen teoriaan, joka ei tee ihmisten käytöstä millään tavalla järkevämmäksi (päin vastoin!), ja hyppää yli kaikki havaitut yksityiskohdat? En käsitä. Itse en koskaan kehtaisi antaa jonain "ratkaisuna" julkisuuteen teoriaa, joka ratkaisee vain yhden ongelman, eikä ota lainkaan kantaa muihin eikä selitä tapahtumia ollenkaan. Kyllä kai nyt jokainen yhden asian ratkoo, mutta kun pitäisi ratkoa kymmeniä asioita, että koko tapahtumaketju ratkeaa. Sehän on ihan itsensä huijaamista.... )

Oikeasti ammattilaiset tietää, että mitään tapahtumaa mitä ei ole itse näkemässä ei voi selittää sekunti sekunnilleen. Ammattilainen ymmärtää, mihin asioihin liittyy epävarmuustekijöitä, ja mikä merkitys näillä on. Kaikki seikat tapahtumapaikalla eivät välttämättä liity tapahtumaan, ja on järjetöntä yrittää teoretisoida niin että saa selitettyä kaikesta kaiken. Se on ihan sama kuin kensisi vuorosanat paikalla olleille, tietämättä oikeasti yhtään mitä on puhuttu. Ei oikeassa rikostutkinnassa kehitellä sellaisia narratiiveja, mitä amatöörikirjoittelijat täällä tekee. Se, että amatööri saa asiasta kehiteltyä omanlaisensa tarinan, ei tarkoita sitä että tarina on totta.

[Neonataali]

Hätäkeskuspäivystäjä voi kuulla puhelusta piirteitä, jotka vaikuttavat epätyypillisiltä.

Epätyypillisyys ei ole asian pointti, vaan se, missä Anneli puhelun aikana on ja liikkuu. Jos hän on surmaaja, hänen täytyy ihan fyysisesti mennä sinne Jukan lähelle surmaamaan. Hänen täytyy tehdä ne vammat, jotka Jukkaan oli tehty. Tämä on se asia mitä pitää miettiä, ei mitkään sanat ja käyttäytymiset. Ei murha ole mikään luonnetodistelu, vaan fyysinen suoritus. Ulvilan juttu on sen vuoksi mennyt täysin mönkään, kun asioita ratkotaan psykologian avulla. Se on tämän jutun pilannut.

Asioiden miettimistä auttaa se, että kuvittelee itsensä siihen samaan tilanteeseen, vaikkapa Anneliksi tai surmaajaksi tai tytöksi. Näkee asiat heidän silmin, käyttää vain sellaisia tietoja mitä heillä silloin siellä oli. "Katsoo" heidän silmillään: mitä näkyy. "Kuulee" heidän korvillaan: mitä kuuluu. Liikkuu siellä huoneistossa.

Kun tuossa taas kerran ihmeteltiin, että miksi puhelun alussa ei kuulu mitään, vaikka Anneli kertoo että hänen miestään puukotetaan, niin voi miettiä asiaa sekä Annelin että tekijän silmin ja korvin.
Anneli ei keittiössä ollessaan näe, että hänen miestään puukotetaan, koska hän ei näe sinne takkahuoneeseen. Hän kertoo päivystäjälle, että hänen miestään puukotetaan, koska hän näki puukotuksen AIKAISEMMIN, takkahuoneessa ollessaan. Hän ei väitä että takkahuoneessa puukotetaan NYT; hän vain olettaa niin.

Entä tekijä? Mitä hän tietää ja tekee? Hän on käynyt miehen kimppuun, hakannut häntä veitsellä vasempaan olkavarteen, sivulle vatsaan ja kylkeen ja tuntenut, kuinka kaksi kylkeen osunutta iskua meni kahvaa myöten sisälle. Hän junttasi ne kaikin voimin, terä yläviistoon suuntautuen.

Kipushokki: uhri kokee niin kovan hetkellisen kivun, että pyörtyy. Verijäljistä tiedetään, että uhri päätyy sängyn reunalle vasemmalle kyljelleen makaamaan/retkottamaan, jalat maassa, lähes istuen. Tämä tiedetään siitä, että vain hänen vasen kylkensä on verinen ja vain verinen ruumiinosa jättää verisen jäljen....

Ja mitä tekijä siinä hetkessä, kun uhri menee veltoksi melkein parinkymmenen piston jälkeen, kuulee? Kun hän havahtuu adrenaliinista täristen. Hän kuulee, kuinka toisessa huoneessa nainen huutaa: "Tulkaa nopeesti, täällä on joku tappaja!".

Tekijä ei voi tietää, että nainen puhuu puhelimeen. Hän kuulee vain lauseen. Hän ei voi tietää, onko eteisessä naapurin aikamiespojat haulikon kanssa. Hän ei voi tietää, onko talossa joku muukin aikuinen, vaikkapa uhrin rotevat siskonpojat, jotka ovat olleet yökylässä. Hän ei voi tietää tällaisia asioita, mutta hänen täytyy varautua ja ottaa selvää. Hänen täytyy tarkastaa tilanne. Hän ei halua haulikkomiestä huoneeseen.

Mielestäni alun hiljaisuus johtuu ihan siitä, että Jukka oli pyörtynyt ja tekijä lopetti hetkeksi hyökkäyksen, koska pelästyi että hänen täytyy lähteä ikkunasta karkuun. Saattoi jopa luulla, että Jukka kuoli. Tekijä kuunteli mitä talossa tapahtui, ehkä otti askeleita jopa terassinoven suuntaan, että pääsisi pakoon, mikäli olohuoneeseen Annelin opastamana tulisikin apujoukkoja. Vasta kun Jukka äänteli vaimeasti eli ei ollutkaan kuollut ja kun tekijä tajusi, että Anneli vasta kutsuu apua puhelimella, tekijä päätteli, että hän ehtii vielä surmaamaan Jukan ja kävi uudelleen tämän kimppuun. Se oli riski, koska poliisi oli jo kutsuttu ja olisi voinut olla vain muutaman minuutin päässä. Todennäköisesti kuitenkin kauempana.

Tämä tappamisen pitkittyminen ja vaikeus näkyy mielestäni selvästi tekijän käytöksessä. Hän turhautuu, kun Jukka kiertyy kerälle, eikä tässä hallitse hermojaan, vaan hakkaa ilman ajatusta ja riepottelee uhria. Hän joutuu keskeyttämään teon kahdesti kun Anneli tulee häiritsemään. Veitsi vääntyy selkään osuneissa iskuissa, ja homma alkaa mennä aivan pilalle. Siksi hän joutuu hakemaan sorkkaraudan. Hän repii uhrin paidasta lopulta lattialle selälleen ja istuu tämän päällä ja lopulta hakkaa sillä sorkkaraudalla uhrin kuoliaaksi ja varmasti ajattelee, ettei tämä kuole koskaan. On taatusti kestänyt pitkään hänen mielestään se tilanne ja koko ajan on pelko, että poliisin valot heijastuvat ikkunoihin. Ulos ja pois hän sieltä haluaa, mutta sitä ennen uhrin hengiltä. En tiedä miksi, mutta ns. voimakas surmaamistahto oli kaiken aikaa. Mitään ei todellisuudessa hidastella eikä kidutella. Tappaminen ei ole helppoa hommaa, eikä mene kuin elokuvissa. Se ei ole mitään viihdettä, eikä siinä lavastella. Erityisen vähän lavastellaan perheenjäsenen surmaamisessa, koska siinä alkaa olemaan ihan se ja sama, joutuuko vankilaan. Ei se ole tapahtumahetkellä asia, jota mietitään vähääkään.

ME tiedetään NYT, ettei apujoukkoja ollut, mutta tekijä ei voi tietää etukäteen mitään. Hän ei tiedä mitä Anneli tekee, Anneli ei tiedä mitä tekijä tekee eivätkä Jukka ja Amanda tiedä myöskään mitään mitä muut tekevät tai miten asiat etenevät tai mikä on lopputulos. Amanda ei aluksi tiedä edes mitä tapahtunut, koska kukaan ei sitä hänelle ole kertonut, eikä oikeastaan kerro koko puhelun aikana. Mikäli hän ei ole kuullut tai tajunnut Annelin alkurepliikkejä puhelimeen, niin eihän hän tajua lainkaan, mitä on menossa. Isi voi huonosti, koska huutaa. Joku meni ikkunasta pihalle. Ketä siellä on?

Ihmiset toimivat niillä tiedoilla mitä heillä on tapahtumahetkellä ja jälkeenpäin, jälkikäteisen tiedon valossa, toiminta on yleensä hyvin epäoptimaalista. Siksi ei saa vaatia, että ihmisten pitäisi käyttäytyä ikään kuin he tietäisivät kaiken, mitä tulee tapahtumaan.

Eli mönkään mennään kun mietitään psykologian kautta. Pitäisi miettiä keittiöpsykologian kautta. Sitä nimittäin tässä teet. Hieno narratiivi, mutta ei sillä ole faktojen kanssa kovin paljon tekemistä.

[Pieni liekki]

Kokenut hätäkeskuksesta kyllä kuulee ja tunnistaa milloin hätä on aito ja milloin puhelu on harjoiteltu.

Jaetaanko hätäkeskukseen palkkiovirkoja?

Mikä on palkkiovirka?

AI-yhteenvedossa todettiin, että palkkiovirka tarkoittaa julkista tai poliittista virkaa, johon nimitetään ansioiden sijaan usein suhteiden, poliittisen taustan tai palkkiona tehtyjen palvelusten vuoksi ja josta maksetaan kiinteää palkkiota. Eli lähinnä kai tarkoitetaan sellaisia virkoja, joihin pääset enemmän suhteiden kuin oman ammatillisen osaamisesi kautta ohittaen samalla pätevämpiä hakijoita.