Kolareissa kuolleita hirviä viedään leijonanruoaksi Korkeasaareen

[Eräs1]

Kun hirvi kuolee kolarissa pääkaupunkiseudulla, saattaa se päätyä Korkeasaaren asukkaiden ruoaksi.

Niitä käytetään ravintona sekä isoille että pienemmille kissaeläimille, ahmoille ja petolinnuille, kertoo Suomen riistakeskus tiedotteessaan.

– Luonnonvarainen riista tuo tärkeää vaihtelua ruokintaan, sillä kokonaiset ruhot karvoineen ja sorkkineen tarjoavat petoeläimille merkittävää virikearvoa ja erilaista ravintoarvoa teurastamolta saatavaan lihaan verrattuna, kertoo Korkeasaaren eläintarhan kuraattori Aino Sjöholm tiedotteessa.

Kun auto ja suuri eläin törmäävät, poliisi hälyttää paikalle riistanhoitoyhdistysten ylläpitämän suurriistavirka-avun. He jäljittävät loukkaantuneen eläimen ja lopettavat sen tarvittaessa eläinsuojelullisista syistä.

Suomen riistakeskuksen mukaan Helsingissä hoidetaan vuosittain noin 150 suurriistavirka-aputehtävää. Kolarissa kuolleista eläimistä noin 50 toimitetaan vuosittain Korkeasaaren eläinten ravinnoksi.

Aivan kaikki eläimet ravinnoksi eivät kuitenkaan kelpaa, esimerkiksi villisiat.

Keskus muistuttaa, että pieneltäkin tuntuvasta törmäyksestä hirvieläimen kanssa on tärkeää ilmoittaa hätäkeskukseen, sillä auton vaurioista ei voi päätellä, kuinka pahasti eläin on loukkaantunut.

https://yle.fi/a/74-20245506

[Mietintämyssyttelijä]

Hieno asia.
Vielä kun saataisiin ihmisravinnossa resurssien tuhlaaminen loppumaan eli ne melkein jokapäiväiset kauppojen takaisinvedot jossa tuhotaan järkyttävät määrät elintarvikkeita useimmiten jostain puutteellisista pakkausmerkinnöistä tms. johtuen.
Sellaiset tuotteet voisi myydä tai jakaa ns. tavallisille ihmisille joilla ei mene pata jumiin tuollaisista asioista.

Joidenkin nyyppienhän täytyy noita pakkausselostuksia tutkia suurennuslasin kanssa ja sitten ruveta ulisemaan jos vaikka seloste puuttuu ruotsinkielellä tai muuta yhtä hengenvaarallista. Ja sitten tonnikaupalla taas ruokaa hukkaan.

[m1ckey]

Hieno asia.

Tämähän se.

Muutama neekeri vielä menyyseen, niin ei tule niin koti-ikävä...