Kansanedustaja vaatii, että oppilaan on suoritettava määrätty jälki-istunto

[mielen puolikas]

Kertoisko joku, mitä siellä jälki-istunnossa tehdään nykyään ja miten sen on tarkoitus muuttaa lapsen käyttäytymistä tulevaisuudessa?
Itse olin kasarin lopulla kaksi kertaa jälkkärissä. Toisella kerralla kiroilusta luokassa ja toisella kerralla tasakattoisen koulun katolle kiipeämisestä, kun välitunti pesäpalloa pelatessa meillä oli sellainen sääntö että kuka sen sinne lyö, hakee sen myös pois ja kärsii mahdollisen jälki-istunnon.

Rehtori sitten jälkkärissä nuhteli ja moitti, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä kun edelleen kiroilu sujuu ja katolle kiipeäminen on jopa suotavaa. T. Nokisutari

Eli unohdetaan tämäkin rangaistus, olkoon ja tehköön mitä vain haluavat.
Ainakin tämän yllä olevan kokemusperäisen arvion mukaan täysin turha tuote.

[ajanpatina]

Ehdotan vieläkin radikaalimpaa toimenpidettä. Kouluihin aseistetut vartijat, ja oppilaiden tulisi suorittaa jälki-istunnot kouluihin rakennettavissa kolmen neliön pidätysselleissä. Eikä mitään tunnin tai parin kakkuja, vaan sitten istuttaisiin päivä tai useampi.

Vankeus ja jälki-istunto on aikas lailla eri asia. Vangeille pitäisi olla sellissään veski ja sapuskaa määräajoin myöskin.

[Villeri]

Lapsille on annettu valta kouluissa. Se on ihan helvetin hurjaa, että jotain kännykkää ei voi ottaa oppilaalta pois ihan vain opettajan päätöksellä. Tällaisia asioita pitää vatkata vuosikausia lainsäädännön kautta.

En tiedä, miten tähän päädyttiin, mutta pois täytyisi päästä pian. Absoluuttinen fyysinen koskemattomuus on kaikkein pahinta: jos oppilas tietää, että opettaja on fyysisestä kontaktista - ja tarkoitan nyt ulos taluttamista - umpikusessa, niin tarpeeksi kusipäiselle ei voida yhtään mitään

[Anoteus]

Ennen jäit luokalle, tai jouduit tarkkikselle tai apukouluun, jos et suoriutunut velvollisuuksista koulussa..
Tarvitaanko kouluja enään, kun meillä on seko-äly?

[Eräs1]

Kertoisko joku, mitä siellä jälki-istunnossa tehdään nykyään ja miten sen on tarkoitus muuttaa lapsen käyttäytymistä tulevaisuudessa?
Itse olin kasarin lopulla kaksi kertaa jälkkärissä. Toisella kerralla kiroilusta luokassa ja toisella kerralla tasakattoisen koulun katolle kiipeämisestä, kun välitunti pesäpalloa pelatessa meillä oli sellainen sääntö että kuka sen sinne lyö, hakee sen myös pois ja kärsii mahdollisen jälki-istunnon.

On jäänyt kertomuksia mieleen jälki-istunnoista aikaisemmilta vuosikymmeniltä (itse en koskaan siellä istunut):

Jälki-istunnon aluksi valvova opettaja piirsi taululle pisteen, jota piti tuijottaa liikkumatta ja puhumatta esim. se tunti. Jos liikahti, niin opettaja sanoi sen oppilaan nimen, ja siitä tiesi, että jälki-istunto jatkui alkuperäisen ajan yli vielä 15 minuuttia. Kerran eräs oppilas, sanotaan tässä vaikka Pekka, liikahti, ja opettaja sanoi ääneen: "Pekka". Pekka katsoi opettajaa, ja kysyi, että "mitä?". Opettaja toisti ääneen: "Pekka". Sen jälkeen se poika taisi istua hiljaa liikahtamatta taululla olevaa pistettä tuijottaen sen ylimääräisen puolituntisen.

[mielen puolikas]

Kertoisko joku, mitä siellä jälki-istunnossa tehdään nykyään ja miten sen on tarkoitus muuttaa lapsen käyttäytymistä tulevaisuudessa?
Itse olin kasarin lopulla kaksi kertaa jälkkärissä. Toisella kerralla kiroilusta luokassa ja toisella kerralla tasakattoisen koulun katolle kiipeämisestä, kun välitunti pesäpalloa pelatessa meillä oli sellainen sääntö että kuka sen sinne lyö, hakee sen myös pois ja kärsii mahdollisen jälki-istunnon.

On jäänyt kertomuksia mieleen jälki-istunnoista aikaisemmilta vuosikymmeniltä (itse en koskaan siellä istunut):

Jälki-istunnon aluksi valvova opettaja piirsi taululle pisteen, jota piti tuijottaa liikkumatta ja puhumatta esim. se tunti. Jos liikahti, niin opettaja sanoi sen oppilaan nimen, ja siitä tiesi, että jälki-istunto jatkui alkuperäisen ajan yli vielä 15 minuuttia. Kerran eräs oppilas, sanotaan tässä vaikka Pekka, liikahti, ja opettaja sanoi ääneen: "Pekka". Pekka katsoi opettajaa, ja kysyi, että "mitä?". Opettaja toisti ääneen: "Pekka". Sen jälkeen se poika taisi istua hiljaa liikahtamatta taululla olevaa pistettä tuijottaen sen ylimääräisen puolituntisen.

Jotain tällaista nykynuoriso tarvitsee, tuonhan voisi sisällyttää ihan opetussuunnitelmaan, tuijotetaan pistettä tunti-tunti.
Ja jos ei tuo pisteen tuijotus suju, niin sitten sitä opetellaan koulun jälkeen lisää jälki-istunnossa.