Lumienkeli
- Lumienkeli.jpg (361.45 KiB) Katsottu 1085 kertaa
Metsästä löytyneet veriset tavarat johdattivat poliisin lapsiperheen asuntoon, jossa tuttipullo lojui tyhjänä tiskipöydällä. Perheenisä yritti peitellä hirmutekoaan viestillä, jonka oli tarkoitus hämätä sekä vaimoa että poliisia.
Aamulla kerrostalon ympärillä oli hiljaista. Yön tapahtumista kertoi vain hankeen uponnut hento ruumis, joka oli työnnetty tylysti alas kolmannesta kerroksesta.
Lapsiperheen asunto, jonka parvekkeelta ruumis pudotettiin, oli tyhjä.
Eteisestä löytyi verijälkiä, vaikka niitä oli yritetty pestä pois. Verta oli jopa lattialistojen alla. WC-pytystä törrötti verinen moppi.
Oli ilmiselvää, ettei naisen kuolema ollut tapahtunut luonnostaan. Hankeen heitetyn naisen vatsassa oli outoa tekstiä ja puukolla viilletty kirjain Z. Ruumis oli alaston.
– Näky ei ollut mitään kaunista katseltavaa, naisen ruumiin pihalta puoli kymmenen aikaan aamulla löytänyt insinööri kuvasi.
Edellinen ilta on mennyt vähän pitkäksi, siksi Saija lähti Jannen kanssa paikalliseen pubiin jo aamulla. Oli korjaussarjan paikka.
Janne lähti pubista aamupäivällä kalaan. Saija aikoi mennä äitinsä luokse.
Saija jäi kuitenkin baariin, jossa hänen kohtalonsa kietoutui yhteen porilaisen yrittäjän kanssa aina Saijan dramaattiseen kuolemaan saakka.
Vielä pubissa Saija ja toinen nainen sekä mieskolmikko istuivat sovussa. Mikään ei kielinyt siitä, miten ilta päättyi.
Saija oli Pub 19:n vakioasiakas ja hänellä oli baarissa oma nimikkomukinsa.
Seurueeseen kuuluneelle yrittäjällekin maistui, vaikka talous oli tiukoilla. Vaimo oli joutunut maksamaan miehen sakot lapsilisistä.
Vaimo oli kotiäiti. Yhteinen poika oli vasta parivuotias.
Vaimo oli saanut tarpeekseen kotielämästä. Hän oli lähtenyt pojan kanssa siskonsa luokse torstaina.
Se sapetti 36-vuotiasta yrittäjää, joka oli nauttinut pohjia pubiin tullessaan. Yrittäjä tunnettiin lempinimillä Karvatsalo ja Pastori.
Porukka poistui pubista jatkamaan iltaa ensin yhden miehen luo Porin Pormestarinluotoon. Kolmikosta vesilinjalla ollut toimi kuskina.
Matkalla asunnolle yrittäjä yritti ensin saada jostakin rahaa ja myöhemmin viinaa. Hän onnistui saamaan ”rojua” eli kotipolttoista alkoholia.
Asunnossa yrittäjä oli välillä aggressiivinen ja levoton ja manaili yhä sitä, että vaimo oli lähtenyt.
Hän esitti myös isoa liikemiestä, kertoen muun muassa ostaneensa tankkerin ja 300 000 tonnia appelsiineja. Puheet olivat kuskin mielestä ihan älyttömiä. Yrittäjä pyysi Saijaa kirjanpitäjäksi firmaansa.
Todellisuudessa yritys oli perustettu starttirahalla eikä sillä kummoisesti mennyt.
Mitä Saija yrittäjästä mietti, sitä emme tiedä. Tunnelma kuitenkin kuumeni. Kaksikon välit näyttivät kiihkeiltä ja he suutelivat keittiössä.
Parivaljakko poistui yrittäjän Keulatiellä sijainneeseen asuntoon, kun kello oli noin kaksi yöllä. Molemmat olivat vahvasti humalassa.
Toinen asunnossa ollut mies arveli, että jotakin lemmekästä oli luvassa yrittäjälle.
Lehdenjakaja ihmetteli aamulla kerrostalon oven eteen parkkeerattua punaista Volvoa. Se oli ajettu siihen aivan kuin jotain lastattaisiin tai purettaisiin. Kello oli silloin hieman jälkeen aamuviiden.
Saijan ruumista autoon ei lastattu, sillä se pudotettiin kolmannen kerroksen parvekkeelta alas.
Autolla yrittäjä kuljetti Saijan veriset vaatteet, verisiä mattoja ja Saijan tavaroita Noormarkkuun, missä hän viskoi ne metsään.
Sitten hän piileskeli poliisia puolituttujen luona ja kertoili tarinoita, kuinka poliisit ovat hänen perässään sakkojen takia.
Kun mies jäi kiinni, hän kiisti jyrkästi murhan ja kertoi tarinan ”Kakesta”, joka olisi yöllä liittynyt heidän seuraansa.
– Kake on ristiverinen, tukevahko, noin 35-vuotias mies. Viimeksi tapasin hänet 2–3 kuukautta sitten, mies kertoili.
Omien sanojensa mukaan yrittäjä lähti asunnostaan jättäen Saijan ja Kaken kahden kesken.
Etsinnästä huolimatta poliisi ei koskaan ”Kakea” löytänyt eikä poliisi Kaken olemassaoloon edes uskonut.
Kiinnioton jälkeen yrittäjä esitti poliisille erikoisen pyynnön. Hän halusi selliinsä nallekarhun. Sellaisen puoli metriä pitkän nallekarhun hän saikin.
– Se otti todella koville se kiinniotettuna oleminen, poliisi luonnehti miestä.
Mies laihtui vankeudessa useita kiloja. Hän uhkaili itsemurhalla ja viilteli kerran käsiään.
Poliisi oli kuitenkin sitä mieltä, että miehen toiminnassa oli myös selvää laskelmointia.
Tilanne muuttui dramaattisesti, kun koiraa ulkoiluttanut pariskunta löysi sen, mitä mies oli Noormarkkuun piilottanut.
Nainen näki metsäautotien kääntöpaikalla punaisen maton.
– Se oli niin hyvännäköinen, että katsoin käsineet kädessä sitä tarkemmin. Tällöin havaitsin matossa jotain mustaa, jota ajattelin pieksi.
Metsässä oli myös Saijan verisiä vaatteita ja pussissa yrittäjän verinen sormenjälki. Tavaroiden seassa lojui myös vauvan peitto.
– Ajattelin jonkun loukanneen itsensä tai tehneen lahtia. Lähellä oli myös pusero ja veriset kintaat. Minulle tuli siten ilkeä olo.
Parinkymmenen metrin päästä ajotiestä poliisi löysi Moran, jossa oli Saijan verta.
Miehen taskusta oli jo aiemmin löytynyt tussi, jonka väri ja koostumus vastasivat Saijan vatsaan tussilla tehtyjä töherryksiä.
Saijan kaulasta löytyi suuri viiltohaava sekä useita pistohaavoja. Hän menehtyi verenvuotoon. Nivusissa oli myös viiltohaavat.
Mies jätti pöydälle lapun: ”Aukaisin yhdelle kaverille oven, jotta se pääsis tänne naisen kanssa, älä ole kiukkuinen”.
Hän yritti hämätä lapulla sekä vaimoa että poliisia.
Mies kiisti murhasyytteen. Hän halusi päästä mielentilatutkimukseen. Hän ei kuitenkaan tutkimuksen aikana suostunut tulemaan ulos sellistään.
Hän oli omasta pyynnöstään eristyssellissä, koska ei halunnut olla tekemissä muiden vankien kanssa.
– Minulle on annettu vieraalta taholta tappouhkauksia siellä.
Mielentilatutkimuksen mukaan mies oli ollut täydessä ymmärryksessä. Raastuvanoikeus langetti miehelle elinkautisen vankeusrangaistuksen murhasta.
Mies valitti hovioikeuteen ja vaati uutta tutkimusta, koska edellinen oli miehen mukaan jäänyt pinnalliseksi.
Puolustus vetosi henkisen tasapainon horjumiseen. Sen mukaan ”mielentilaa hallitsi voimakas sukupuolinen kiihtymys”, joka oli varmasti omiaan lisäämään tasapainottomuutta.
Turun hovioikeus pysytti tuomion. Mies sai valitusluvan korkeimmasta oikeudesta. Se teetti uuden mielentilatutkimuksen, mutta lopputulos oli sama. Mies oli täydessä ymmärryksessä ja elinkautinen pysyi.
Mies kuoli 55-vuotiaana toukokuussa 2011.
Arto Juhani Karatsalmi vaihtoi sitä ennen nimensä
Frank Sylvester Karatsalmeksi
Nimet muutettu.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012179842.html
