Steven Stayner: nuoren sankarin lyhyt ja traaginen elämä

Selvinneet tapaukset ja tuntemattomat löydetyt.
Avatar
ReservoirDog
Susikoski
Viestit: 40
Liittynyt: Ti Helmi 15, 2011 3:02 pm

Steven Stayner: nuoren sankarin lyhyt ja traaginen elämä

Viesti Kirjoittaja ReservoirDog »

Vaikka 60-luvun Kaliforniassa pelkoa kylvivät muun muassa Zodiac ja Charles Manson, pikkukaupungeissa elämä oli pääasiassa rauhallista ja turvallista. Pikkukaupungeissa kuten Merced, joka sijaitsee lähellä Yosemiten kansallispuistoa. Siellä Steven Gregory Stayner syntyi 18. huhtikuuta 1965 Delbert ja Kay Staynerin kolmanneksi lapseksi. Hänellä oli isosisko ja isoveli ja myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä. Joulukuun 4. päivänä vuonna 1972 Stevenin ja hänen perheensä elämä muuttui peruuttamattomasti. Silloin Yosemiten kansallispuiston lomakeskuksessa työskennellyt Kenneth Parnell totesi työkaverilleen Ervin Edward Murphylle, että heillä olisi hommia Mercedissä. Murphylle Parnell oli valehdellut opiskelevansa papiksi. Nyt hän selitti, että Murphyn tulisi auttaa häntä sieppaamaan nuori poika, jonka Parnell voisi kasvattaa uskonnollisten oppien mukaan. Luonteeltaan hyväuskoinen ja naiivi Murphy ei kyseenalaistanut suunnitelmaa vaan asettui kadulle jakamaan uskonnollisia kirjasia koulusta kotiin kävelleille pojille. 7-vuotias Steven käveli tuona tuona päivänä poikkeuksellisesti yksin koulusta kotiin ja pysähtyi juttelemaan Murphyn kanssa. Kun Murphy kysyi haluaisiko Stevenin äiti kenties tehdä lahjoituksen kirkolle, Steven sanoi sen olevan mahdollista. Tästä innostuneena Murphy tarjoutui viemään Stevenin kotiin autollaan. Aluksi Steven kieltäytyi, mutta lopulta Murphy sai hänet houkuteltua valkoiseen Buickiin jonka ratin takana istui Parnell.

Steven tajusi nopeasti, ettei pääsisi enää kotiin. Ilta hämärtyi ja kolmikko suuntasi Yosemiten kansallispuiston lähettyville ja saapui lopulta Parnellin mökille. Siellä Parnell selitti Stevenille, että järjestelystä oli sovittu hänen äitinsä kanssa ja Steven asuisi toistaiseksi heidän kanssaan. Todellisuudessa mitään sopimusta ei tietenkään ollut vaan Stevenin vanhemmat etsivät hädissään poikaansa. Kohtalon ivaa on, että Parnellin mökki sijaitsi alle sadan metrin päässä Stevenin isoisän mökiltä, missä Stevenin isä myös kävi etsimässä poikaansa. Steven ei isoisänsä mökin sijainnista tiennyt. Ensimmäisen viikon ajan mökissä asuivat Steven, Murphy ja Parnell. Myöhemmin Steven muisteli Murphyn kohdelleen häntä hyvin. Kun päivät muuttuivat viikoiksi koti-ikävää potenut Steven alkoi alati kiivaammin haluta takaisin kotiin. Kyselyihin kyllästynyt Parnell kehitti lopulta valheen, jonka mukaan Stevenin vanhemmat eivät edes halunneet poikaansa takaisin. Itse asiassa Delbert ja Kay olivat laillisesti luovuttaneet Stevenin huoltajuuden hänelle. Siksi Stevenin tulisi jatkossa kutsua häntä isäksi ja omaksua uusi nimi: Dennis Gregory Parnell.
stevenwithparnell.jpg
stevenwithparnell.jpg (11.27 KiB) Katsottu 777 kertaa
Elämä Dennis Parnellina oli hyvin toisenlaista kuin Stevenin aiempi, melko tasainen perhe-elämä Mercedissä. Parnell muutti "poikansa" kanssa käytännössä jatkuvasti ja suosi syrjäisiä asuinalueita ilman uteliaita naapureita. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli jatkuvaa. Sisimmässään Steven ei koskaan uskonut, että hänen vanhempansa olivat oikeasti luovuttaneet hänet Parnellille. Silti hän ei yrittänyt paeta vaikka vuosien mittaan Parnell antoi siihen monia mahdollisuuksia muun muassa jättämällä hänet pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. Steven yritti parhaansa mukaan sopeutua uuteen elämäänsä. Hän ei koskaan vapaaehtoisesti kertonut mitään itsestään tai perheestään, mutta sopi Parnellin kanssa yhtenäisen tarinan jota tarpeen tullen toisti naapureille, opettajille ja koulukavereille. Toisinaan kouluviranomaiset ihmettelivät sitä, ettei Stevenillä ollut todistuksia aiemmista kouluistaan. Silti virallista tutkintaa asiasta ei koskaan aloitettu. Hämmentävästi Steven oli muutaman kerran oppilaana myös sellaisissa kouluissa joille oli jaettu hänen etsintäkuulutuksensa. Steven oireili muun muassa aloittamalla jo nuorena päihteiden käytön, näpistelyn ja ilkivallan, mutta kukaan ei tuntunut tajuavan, mitä hänen elämässään todella tapahtui.

Jos Steven uhmasi Parnellia suoraan, Parnell pahoinpiteli hänet. Siksi Steven käytti hienovaraisempia keinoja. Kun murrosikä alkoi muuttaa Stevenin kehoa, Parnell menetti seksuaalista kiinnostustaan häneen. Siksi Parnell yritti useita kertoja pakottaa Stevenin kidnappaamaan toisen nuoren pojan käyttöönsä, mutta Steven "mokasi" aina ja antoi aiotun uhrin mennä. Kenties tästä tympääntyneenä Parnell rekrytoi apurikseen Stevenin 14-vuotiaan kaverin nimeltä Randall Sean Poorman. Rahaa ja päihteitä tarjoamalla Parnell sai Poormanin mukaansa autoajelulle ystävänpäivänä 1980. Tuon autoajelun aikana he iskivät silmänsä 5-vuotiaaseen Timothy "Timmy" Whiteen. Parnell käski Poormanin ulos autosta muka korjaamaan autoa ja pyytämään Timmyltä apua. Timmy säikähti tilannetta ja yritti paeta, mutta Poorman sai hänet helposti kiinni ja raahasi Parnellin autoon. Siellä poika piilotettiin peittojen alle ja hänelle juotettiin mehua johon oli sekoitettu unilääkkeitä. Kun kolmikko saapui Parnellin kotiin, Parnell maksoi ja uhkaili nuorukaisen hiljaiseksi.

Parnell kertoi Timmylle samat valheet jotka oli kertonut Stevenille seitsemän vuotta aiemmin: Timmyn vanhemmat eivät enää halunneet häntä ja tästä lähtien Timmyn olisi kutsuttava Parnellia isäkseen. Steven ei tiennyt mitä ajatella. Hän ei halunnut Timmyn kokevan samanlaista kohtaloa, mutta Parnell oli väkivaltainen, äkkipikainen mies. Kuinka hän voisi pelastaa Timmyn vaarantamatta molempien henkeä? Noihin aikoihin Parnell työskenteli motellissa ja teki vain yövuoroja. Niinpä reilut kaksi viikkoa myöhemmin, maaliskuun ensimmäisen päivän vastaisena yönä, Steven lähti Timmyn kanssa yön selkään ja liftasi rekka-auton kyydissä Timmyn kotikaupunkiin Ukiahiin. Timmy ei osannut opastaa Steveniä kotitalolleen joten lopulta Steven etsi puhelinkopin puhelinluettelon kartalta paikallisen poliisiaseman sijainnin. Hän vei Timmyn asemalle ja käski poikaa menemään sisään ja kertomaan kuka oli. Hän itse seuraisi kadunkulmassa tilannetta. Kun yövuorossa ollut poliisi tuli avaamaan pojalle oven, Timmy juoksi takaisin Stevenin luo. Poliisimies käski molempia tulemaan asemalle selvittämään asiaa. Timmyn henkilöllisyys selvisi nopeasti, mutta Steven piti aluksi kiinni tarinastaan jonka mukaan oli Dennis Parnell, Kenneth Parnellin poika. Lopulta hän kertoi oikean nimensä, mutta toisti tarinan siitä kuinka Parnell oli saanut hänen huoltajuutensa. Lopulta poliisit löysivät arkistoistaan Stevenin katoamisilmoituksen ja asia alkoi selvitä. Poliisit soittivat hänen vanhemmilleen ja Parnellia lähdettiin pidättämään kuulusteluja varten.
stevenwithtimmy.jpg
stevenwithtimmy.jpg (12.88 KiB) Katsottu 777 kertaa
Jo seuraavana päivänä, 2. maaliskuuta 1980, Steven joutui median ryöpytykseen. Sadat ihmiset halusivat nähdä omin silmin vuosia sitten kadonneen pojan joka oli palannut näennäisesti vahingoittumattomana. Lisäksi Stevenille tulvi kirjeitä ja kortteja, osa ihmisiltä jotka olivat tunteneet hänet Dennis Parnellina. Ensimmäisessä lehdistötilaisuudessaan pehmeä-ääninen ja kiusaantunut Steven kertoi, että Parnell oli kohdellut häntä hyvin ja kiisti seksuaalirikokset. Hän sanoi tuntevansa sympatiaa Parnellia kohtaan, muttei halunnut enää koskaan nähdä häntä. Kotiinpaluun tunnelmista saa käsitystä muun muassa tästä dokumenttipätkästä. Youtubesta löytyy myös Steveniä kaksi viikkoa kotiinpaluunsa jälkeen aamu-tv:lle antama haastattelu.

Pieni Timmy kertoi medialle tykänneensä Stevenistä kovasti: Steven oli leikkinyt hänen kanssaan, lukenut hänelle sarjakuvia ja pitänyt hänestä huolta. Stevenin sinänsä onnellinen kotiinpaluu ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Parnellin luona asuessaan Steven oli tottunut olemaan ainoa lapsi ja tekemään mitä halusi, kuten polttamaan tupakkaa ja marihuanaa ja käyttämään päihteitä. Nyt hänen piti sopeutua paljon kovempaan kuriin ja siihen, että perheessä oli muitakin lapsia. Steven selitti asiaa myöhemmin näin: "Palasin lähes aikuisena, mutta vanhempani näkivät minut edelleen pienenä 7-vuotiaana poikanaan. Se oli rankkaa kaikille." Steveniä myös kiusattiin koulussa. Terapiaa hän ei saanut koska ei isänsä mielestä sitä tarvinnut.

Parnell vastasi teoistaan oikeudessa kaksi kertaa vuonna 1981. Kesäkuussa hän ja Randall vastasivat syytteisiin Timmy Whiten kidnappauksesta. Parnell todettiin syylliseksi ja lähetettiin vankilaan odottamaan Stevenin tapausta koskevaa oikeudenkäyntiä. Joulukuun oikeudenkäynnissä Steven kertoi Parnellin häneen kohdistamasta väkivallasta, mutta toisti väitteensä siitä, ettei Parnell ollut käyttänyt häntä seksuaalisesti hyväkseen. Hän kertoi myöhemmin pelänneensä koko ajan, että purskahtaisi itkuun jos alkaisi kertoa tarkemmin kokemuksistaan. Parnellin ja Murphyn puolustuksen aseet olivat vähissä, mutta he arvelivat Stevenin kidnappauksen olevan jo rikoksena vanhentunut. Lisäksi he pohtivat, että jossain vaiheessa Steven kenties lakkasi olemasta uhri sillä hänellä olisi ollut lukuisia mahdollisuuksia paeta. Lopulta valamiehistö totesi Parnellin ja Murphyn syylliseksi, mutta tekoihin nähden tuomiot olivat kevyitä. Parnell istui seitsemän vuoden tuomiostaan lopulta viisi vuotta, Murphy viiden vuoden tuomiostaan kaksi vuotta.

Parikymmentä vuotta myöhemmin vaikeaa diabetesta ja keuhkolaajentumaa sairastanut 71-vuotias Parnell oli kotihoidon asiakas. Kotihoitajansa sisarelle hän teki tarjouksen: hän maksaisi 500 dollaria jos nainen hankkisi hänelle 4-vuotiaan pojan ja väärentäisi pojan syntymätodistuksen. Nainen tiesi Parnellin taustoista ja käräytti hänet poliisille. Parnell pidätettiin tammikuun 3. päivänä 2003. Syyttäjän kutsumina todistajina oikeudessa olivat muun muassa Stevenin äiti Kay, aiempi uhri Timothy White ja aiempi rikoskumppani Poorman. Lisäksi oikeudessa luettiin Stevenin aikanaan omassa oikeudenkäynnissään antama todistus. Oikeussalista poistuessaan White törmäsi sattumalta Poormaniin, jota ei ollut nähnyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. Miehet vaihtoivat keskenään muutaman sanan ja halasivat ilmeisen sovinnon tehneenä. Helmikuussa 2004 Parnell tuomittiin lapsensieppauksen ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä. Hänen tuomionsa pituudeksi annettiin 25 vuodesta elinkautiseen. Tuomiotaan suorittanut Parnell kuoli 75-vuotiaana tammikuussa 2008.
stevenasanadult.jpeg
stevenasanadult.jpeg (7.56 KiB) Katsottu 777 kertaa
Steven käsitteli kaikkea kokemaansa kertomalla tarinaansa muun muassa kouluvierailuilla ja mediassa. Hän myös luennoi vanhemmille siitä kuinka he voisivat paremmin suojella lapsiaan. Steven muutti nuorena pois kotoa, meni 20-vuotiaana naimisiin ja sai kaksi lasta. Hänen tarinastaan tehtiin televisioelokuva I know my first name is Steven, jossa hänellä on pieni rooli poliisina. Elokuva julkaistiin vuonna 1989. Saman vuoden syyskuussa 24-vuotias Steven oli ajamassa moottoripyörällä kotiin työpaikaltaan Pizza Hutista ja törmäsi sivutieltä suoraan eteensä tulleesseen autoon. Ilman kypärää ajanut Steven oli sairaalaan tuotaessa jo kuollut. Hautajaisissa yksi arkunkantajista oli tuolloin 14-vuotias Timothy White. White ryhtyi myöhemmin Los Angelesin piirikunnan apulaissheriffiksi, sai kaksi lasta ja kuoli keuhkoveritulppaan 35-vuotiaana huhtikuussa 2010. Saman vuoden elokuussa Mercedin kaupungin Applegate Parkissa paljastettiin patsas jossa teini-ikäinen Steven johdattaa pientä Timmya vapauteen.

Jälkinäytös: Cary Stayner
Sarjamurhaaja Cary Stayner on Stevenin isoveli. Vuonna 1999 Cary surmasi kaksi naista ja kaksi teini-ikäistä tyttöä ja jätti ruumiit Yosemiten kansallispuiston lähelle. Cary työskenteli talonmiehenä motellissa joka sijaitsi aivan kansallispuiston erään sisäänkäynnin läheisyydessä. Helmikuussa 1999 hän surmasi 42-vuotiaan Carole Evon Sundin ja 16-vuotiaan vaihto-opiskelijan Silvina Pelosson. Sund oli kuristettu ja ammuttu, Pelosso raiskattu ja ammuttu. Ruumiit löytyivät poltetusta autosta maaliskuussa 1999. Viikkoa myöhemmin poliisit saivat nimettömän vihjeen kolmannen uhrin, Sundin 15-vuotiaan Juliana-tyttären, ruumiin sijainnista. Se oli käsin piirretty kartta johon oli merkitty ruumiin kätköpaikka saatesanoilla "tämän kanssa pidimme hauskaa". Juliana oli raiskattu ja hänen kurkkunsa oli viilletty auki. Heinäkuussa 1999 löytyi Yosemite-instituutin 26-vuotiaan työntekijä Joie Ruth Armstrongin päätön ruumis. Stayneristä tuli pääepäilty, sillä hänen autonsa oli nähty Armstrongin mökin edustalla edellisenä päivänä. Stayner pidätettiin ja hän tunnusti paitsi Armstrongin myös Sundin, hänen tyttärensä ja Pelosson murhat.

Uhreja saattaa olla enemmänkin. Vuoden 1983 kesäkuussa Yosemiten kansallispuistosta löytyi vuonna 1981 kadonneeksi ilmoitetun Patricie Marie Hicks Dahlstromin ruumiin jäänteet. Hicks oli todistanut oikeudessa Staynerin tuttua vastaan, joten Stayner saattoi tappaa naisen kostoksi. Tapaninpäivänä 1990 Staynerin setä Jesse Stayner ammuttiin kuoliaaksi omalla aseellaan. Virallisesti murha ei koskaan selvinnyt, mutta Cary asui tuolloin setänsä kanssa. Joulukuussa 1995 edellisvuonna löydetyt ruumiinosat tunnistettiin kadonneeksi ilmoitetun Sharalyn Mavonne Murphyn jäänteiksi. Stayneriä epäillään teosta koska murhassa on yhtäläisyyksiä Armstrongin murhan kanssa. Tutkijat selvittelivät Staynerin yhteyttä myös Denise Smithin kuolemaan, jonka ruumis löytyi polttotynnyristä joulukuussa 1994. Ainoaksi miespuoliseksi uhriksi on epäilty 20-vuotiasta Michael Larry Maddeniä joka katosi kalastusreissulla elokuussa 1996. Maddeniä tai hänen ruumistaan ei ole koskaan löydetty.
"Elinkautisen välttää kätevästi, kun ei tapa toista."
(Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, KSML 07.11.2018)
Huutaja Jaana
Sherlock Holmes
Viestit: 7393
Liittynyt: Pe Joulu 09, 2022 7:54 am

Re: Steven Stayner: nuoren sankarin lyhyt ja traaginen elämä

Viesti Kirjoittaja Huutaja Jaana »

Jo on kohtalo/tarina. Kiitos tästä.
punch kirjoitti: Su Heinä 20, 2025 2:44 am Tällaisella foorumilla te ihmiset kirjoittelette.
Avatar
ajanpatina
Axel Foley
Viestit: 2138
Liittynyt: Ma Syys 30, 2013 5:08 pm
Paikkakunta: Loimaa, Tampere
Viesti:

Re: Steven Stayner: nuoren sankarin lyhyt ja traaginen elämä

Viesti Kirjoittaja ajanpatina »

Oli mielenkiintoiset tarinat veljeksistä. Kiitos siitä.
Etsin abcNews artikkelin samasta stoorista, jota voi engelskaa osaamaton, kuten minä, lukea google-kääntäjällä. Artikkelin joukossa muutamia kuviakin, kummastakin veljeksestä.

Linkki: https://abcnews.com/US/steven-cary-stay ... d=60529944
Kaikella on aikansa.
Vastaa Viestiin