Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen eläintenhoitaja lavasti koiran kuoleman

[Le chat bleu]

Sen verran ketjun tapauksesta että koiraahan oli rääkätty alkuperäisen omistajan luona ollessa niin että se sai vammoja. Sikäli ihan ymmärrettävää että sitä haluttiin suojella takaisin niihin oloihin joutumiselta. Tarina poikaystävän tunnustuksesta ei luonnollisesti ole välttämättä totta. Ei kaikki haltuun otettavat koirat ole kunnossa tai nuoria joten toinen koira on hyvin voinut kuolla sattumalta sopivaan aikaan.

Eli vitut Korkeimman oikeuden tuomiosta, kyllä oma etiäinen on sitä painavampi ja sen perusteella saa tehdä mitä haluaa?

Laki on niin paska ja tasan omistajan puolella ja eläimestä viis, että ihan sama mikä oikeusinstanssi. Toisaalta seurauksetkin on niin lapselliset, että niillä voi pyyhkiä hanuria. En usko tekijän katuneen, ja uskon että koiralle olisi ollut parempi olla pois alkuperäiseltä omistajalta, tyyppi joka kerran löytää hullun miehen löytää sellaisen uudelleen tyypillisesti. Jos ovat nyt edes eronneet, näissä aina kikkaillaan siirtämällä omistusoikeus jonnekin sukulaiselle, vaikka mikään ei muutu. Kun hakataan niin että eläin saa vammoja, ei ole kyse enää ihmisestä jolla tulee olla muuta kuin lelueläimiä.

[Eskimopuikko]

^Jos sinä nyt kutsuisit vaikka minut luoksesi grillaamaan ja pelaamaan afrikantähteä ja siellä ollessani alkaisinkin potkimaan teräakärkimaiharilla kissojasi, niin olisit sen kannalla, että joku sivullinen tulee ottamaan lemmikkisi sinulta pois?

Eikä palauttaisi niitä siinäkään vaiheessa, kun oikeus on todennut, että kyllä syytön sinä olet ja eläinten rääkkääjä oli Minfolainen Eskumopuikko, joka on täten tuomittu jalkapuuhun kirkonmäelle kibitettäväksi.

Ja olisit OK sen kanssa sinut olisi nyt leinattu eläinten kaltoinkohtelijaksi, jolle ei saisi eläimiä enää antaa, koska kuitenkin se joko niitä itse pahoinpitelee, tai vähintään kutsuu sen hullun uudestaan potkimaan niitä.

[Le chat bleu]

Jos olisit mieheni, enkä olisi syöttänyt sinulle "sopivaa sienipiirakkaa" tai muuten varmistanut että jatkat potkimista taivaallisissa potkimisjoukoissa, niin kyllä, kissojen olisi parempi elää muualla. Siellä, missä niitä ei potkita. Ei pelkät oikeudet, myös vastuu.

[Siirimaria]

Koiraa ei olisi pitänyt palauttaa. Koiran rinnastaminen irtaimeen esineeseen, ei ole oikein. Meillä tunnustetaan lapsen etu. Näissä asioissa tulee saada harkittavaksi myös eläimen etu.

Kohta sillä koirastaan käräjöivällä on uusi poikaystävä, ja meno saa jatkua.

[Siirimaria]

Jos olisit mieheni, enkä olisi syöttänyt sinulle "sopivaa sienipiirakkaa" tai muuten varmistanut että jatkat potkimista taivaallisissa potkimisjoukoissa, niin kyllä, kissojen olisi parempi elää muualla. Siellä, missä niitä ei potkita. Ei pelkät oikeudet, myös vastuu.

Jokseenkin juuri näin.

[loaded]

Täytyy muistaa, että Anette Kare oli itse tapattamassa nuorta tervettä koiraa (porukassa oli myös poliisi Johanna Toivonen).
Tässä se Karkurien juttu, jonka linkin olen laittanut ketjuun aikaisemmin:

"Valkoinenpaimenkoira Willow

En toivoisi yhdellekään koiralle samanlaista kohtaloa, jonka osaksi valkoinenpaimenkoira Willow joutui. Nuori narttu selvisi ehjänä monen viikon karkureissusta, mutta etsintäapua tarjonnut "eläinsuojeluihminen" ei ajatellut koiran parasta, vaikka hyväuskoinen omistaja niin kuvitteli. Wilin potilaskertomuksista selviää, että "auttajat" lopetuttivat terveen koiran.

Willow, lempinimeltään Wili ehti olla yhden illan ja yön uudessa kodissaan. Reipas yhdeksän kuukauden ikäinen valkoinenpaimenkoiranarttu oli käyttäytynyt rauhallisesti ja tullut mainiosti toimeen uuden koirakaverinsa kanssa. Yön Wili nukkui tyynesti sängyn vieressä lattialla.

Aamulla omistajan miesystävä laittoi Wilin ulos juoksunaruun. Pihalla Wili pelästyi jotakin ja nykäisi, juoksunaru katkesi ja Wili lähti omille teilleen.

Omistaja etsi karkuria sekä yksin että miesystävänsä kanssa. Wili ei antanut kenenkään ottaa itseään kiinni. Kerran joku soitti jälkikäteen, että Wili oli mennyt kettuloukkuun, mutta loukuttaja oli päästänyt sen vapaaksi. Kun omistajan miesystävä teki koiraloukun, ei karkuri mennyt enää toista kertaa loukkuun.

Hyvän peruskunnon omannut Wili liikkui jatkuvasti Uudellamaalla. Se kävi Helsingin Oulunkylässä, Vantaan Ilolassa ja Tuusulan Riihikalliossa. Ainakin kerran se viipotti pitkin moottoritietä Porvoota kohti. Viimeisinä elinpäivinään Wili oli Pornaisissa melko lähellä kotiaan.

Ketunhäntä kainalossa
Wilin karkumatka oli kestänyt viisi viikkoa, kun omistajalle tuntematon valkoistapaimenkoirarotua kasvattava nainen soitti ja tarjosi etsintäapua.
- Koska nainen sanoi olevansa eläinsuojelija, otin avun kiitollisena vastaan tietämättä, että hänen taka-ajatuksensa oli koirani lopettaminen, kertoo omistaja.
- Illalla huomasin Facebookista, että hän pyysi ihmisiltä etsintäapua. Kun pyysin päästä samaan porukkaan etsimään Wiliä, hän sanoi, ettemme voi miesystäväni kanssa etsiä koiraani, koska se oli meiltä karannut.
- Etsimme kuitenkin entiseen tapaan. Yhdellä etsintäkerralla Wilin havaintopaikalla oli kaksi poliisia. Sillä kertaa näin Wilin läheltä, mutta kun huusin sitä, se lähti pois.
- Myöhemmin nainen soitti ja yritti ylipuhua, etten ottaisi Wiliä enää kotiin. Hän väitti, että kun se saadaan kiinni, se tarvitsee vuoden psykiatrisen hoidon. Menee muka ikkunoistakin läpi. Vakuutin hänelle, että haluan Wilin ehdottomasti kotiin. *)

"Auttaja" valehteli toimittajalle
Metrolehden haastattelussa samainen avuntarjoaja valitti, etteivät omistajat etsi itse koiraa ollenkaan. Väite poistettiin, kun lehteen annettiin palautetta, ettei se ollut totta. Wilin lopettamisesta päättämässä olleen naisen lehtijutussa kertomat valheet aiheuttivat lukijoissa lynkkausmielialaa. Joidenkin lukijoiden mielestä koiran omistajat olisi pitänyt viedä saunan taakse. Nettijuttua lyhennettiin, kun petetyn osapuolen, eli Wilin omistajan haastattelu julkaistiin Karkurit.fi:ssä.

Moni seurasi avuntarjoajan Facebook-päivityksiä Wilin etsinnästä. Ihmiset toivoivat, että koira saataisiin kotiin. Wilin omistaja pyysi naista Facebook-kaverikseen. Kaveruus kesti sen aikaa, kun Wili eli.

Kun koira karkaa uudelta omistajalta, suositellaan, että entinen omistaja menee auttamaan etsinnöissä ja ottaa mukaan kaverikoiran. Koko Willown karkureissun ajan kasvattaja oli odottanut päästä leikkaukseen HUS:iin. Jonotusaika päättyi samalla viikolla, kun Willow saatiin kiinni ja lopetettiin.

Karkuri ei antautunut, vaikka avuntarjoaja kehui Facebookissa, miten hyvin hän oli sen kanssa ystävystynyt. Kun Wili saatiin hevosen rauhoitusaineella kiinni, paikalla oli viisi valkoisenpaimenkoiran omistajanaista. Yksi oli vapaa-ajallaan toiminut poliisi.Tajuton koira nostettiin häkkiin ja vietiin eläinlääkäripäivystykseen Porvooseen. Koiran kotiin olisi ollut yli 10 kilometriä lyhempi ajomatka.

*)
Väite, että karkuteillä oleva koira tarvitsee vuoden psykiatrisen hoidon, on älytön. Koiran psyyke palautuu karkureissun jälkeen nopeasti normaaliksi."

[Le chat bleu]

Tuosta ylläolevasta en tiedä, mutta kun puhutaan ihmisestä jonka koko elämä on pyörinyt eläinten pelastamisessa (Kare teki vuosia palkatonta ennen kuin sai työpaikan tuolta), niin ei sellainen tyyppi yhtäkkiä vaan kiusalla ja huvikseen lopeta tervettä eläintä.

Joten en usko tuota tarinaa ihan sellaisenaan, omistajat jotka kohtelevat eläimiä kaltoin osaavat kyllä valehdella suut ja korvat täyteen.

Yksikin väitti mulle ettei koiralla mitään hätää ole, vaikka koiralla oli omenan kokoinen kasvain joka näkyi päällepäin. Kun ei haluta luopua, voidaan olla hyvin julmia eläimelle.

[manearia]

Tuosta ylläolevasta en tiedä, mutta kun puhutaan ihmisestä jonka koko elämä on pyörinyt eläinten pelastamisessa (Kare teki vuosia palkatonta ennen kuin sai työpaikan tuolta), niin ei sellainen tyyppi yhtäkkiä vaan kiusalla ja huvikseen lopeta tervettä eläintä.

Joten en usko tuota tarinaa ihan sellaisenaan, omistajat jotka kohtelevat eläimiä kaltoin osaavat kyllä valehdella suut ja korvat täyteen.

Yksikin väitti mulle ettei koiralla mitään hätää ole, vaikka koiralla oli omenan kokoinen kasvain joka näkyi päällepäin. Kun ei haluta luopua, voidaan olla hyvin julmia eläimelle.

Kynnys lopettamiseen on valitettavasti hyvin matala, jos koira on jo kerran muuttanut uuteen kotiin ja jo päivän jälkeen karannut. Ei todellakaan ole koiran vika, enkä puolusta lopetuspäätöstä.

Ensimmäinen oma koira oli vanhempi rescue-koira. Kävin läpi hyvin tarkkoja haastatteluja puhelimitse. Sen jälkeen EKSY:n kaksi vapaaehtoista tulivat vielä katsomaan, miltä koti näyttää. Kahden viikon ajan tapasin koiraa näiden vapaaehtoisten luona, ennen kuin sain hänet kotiin. Eli 15-vuotiaaksi, joista kuusi vuotta minun kanssani, kunnes munuaiset pettivät. Lopetuspäätös oli omani, eikä siihen tarvinnut lupaa EKSY:ltä.

[loaded]

le chat bleu: karkurien blogissa on kuva koirasta. Nuori kaunis koira

Et ehkä ole huomannut blogin toista sivua. Mullakin oli jäänyt se lukematta kun muistin entuudestaan. Siellä lukee näin:

"Willow, JATKO edell. sivulta

Petetyksi tulleen Willown herkkäuskoisen omistajan hälytyskellot eivät soineet kertaakaan sen paremmin eläinlääkärin kuin etsintäapua tarjonneiden naistenkaan kohdalla.

Wilin lopettanut eläinlääkäri on jälkikäteen todennut kasvattajalle, että päivystykseen tuli viisi naista, jotka olivat sitä mieltä, että heidän häkissä tuomansa koira pitää lopettaa.

Porukkaan melko myöhäisessä vaiheessa liittynyt poliisi Johanna T soitti kiinnisaamisyönä hieman jälkeen puolenyön Wilin Nikkilässä asuneelle omistajalle Porvoosta, kun omistaja oli nukkumassa.
- Soittaja halusi minulta koiralle lopettamisluvan, kertoo omistaja.
- Sanoin, että haluan koiran kotiin. Sen saa lopettaa vain siinä tapauksessa, ettei siitä tule enää koiraa.
- Ensimmäisen soittajan jälkeen puhelimeen tuli eläinlääkäri, joka kertoi, ettei hän ollut vielä tutkinut koiraa, koska se ei ollut vielä herännyt. Sitten hän kysyi, saavatko naiset päättää lopetetaanko koira.

Vaikka eläinlääkäri Anu K tiesi, että naiset halusivat koiralta hengen, hän asetti omistajalle vain tuon lyhyen kompakysymyksen ”saavatko naiset päättää, lopetetaanko koira”, sen enempiä selittelemättä. Oman asemansa lääkäri varmisti pitämällä puhelimen kaiuttimen päällä. Omistaja oli jo edelliselle puhujalle, Johanna T:lle laittanut ehdon, että koiran saa lopettaa vain, jos se ei ole terve. Eläinlääkärin kysymykseen hän vastasi, että naiset saavat päättää. Miksi omistaja ei selittänyt eläinlääkärille sen tarkemmin? Ehkä siksi, että meillä on tapana uskoa poliisien rehellisyyteen.

Omistajalla ei sytyttänyt silloinkaan, kun eläinlääkäri oli kysynyt, tuhkataanko koira, jos se jouduttaisiin lopettamaan.

Kokematon eläinlääkäri oli jo ennen puhelua yrittänyt herättää koiraa, joka oli ollut ärsyyntynyt. Eikä ihmekään, koska pyytäjät olivat laittaneet sen ruokaan hevosen nukutuslääkettä. Wili oli nukahtanut uudelleen, kun eläinlääkäri oli tuikannut koiraan nukutuspiikin.

Kun puhelu päättyi, ei eläinlääkäri herättänyt Wiliä uudelleen vaan lopetti sen heti puhelun jälkeen, vaikka hänen olisi kuulunut laittaa koira häkkiin ja antaa sen nukkua aamuun. Tämä selviää kuulustelukertomuksista kuten sekin, että samaan aikaan naispoliisi luetteli toisessa huoneessa tilinumeroaan Wilin omistajalle.

Aamulla omistaja joutui lukemaan Facebookista, että Wili oli kuollut. Vasta myöhemmin hänelle selvisi, ettei Wilissä ollut mitään sellaista vikaa, että siltä piti viedä henki.
-Mitä varten oli niin kiire lopettaa koirani! Juuri, kun luulin, että vaara oli ohi?

Muutaman päivän päästä omistaja sai postitse potilaskertomuksen, josta ei selvinnyt, ettei Wilowta olisi ollut syytä lopettaa. Kun asiaan tyytymätön kasvattaja soitti eläinlääkärille ja sanoi, ettei Wiliä tuhkattu ja että hän vie ruumiin tutkittavaksi Eviraan, Anu K kirjoitti pitemmän potilaskertomuksen, josta itse kukin voi päätellä, että Wilin olisi pitänyt saada elää.

WILIN POTILASKERTOMUKSET

Pyysi omistajaa todistajaksi

Wili oli ollut toista päivää kuolleena, kun vapaa-ajallaan sen lopetuksestapäättämässä ollut naispoliisi soitti omistajalle. Ehkä hän ajatteli joutuvansa vaikeuksiin Wilin aiheettoman lopetuksen takia, koska pyysi omistajaa todistamaan, että Wili olisi ollut ostohetkellä huonokuntoinen.
- Kun kuulin pyynnön, huusin, ettei koiraa enää henkiin saa. Olisi pitänyt vielä valehdellakin hänen puolestaan, vaikka koirani oli lopetettu, omistaja ihmettelee.
- Minulla on ollut aina koiria. Jos Wili olisi ollut huonokuntoinen, en olisi ostanut sitä.

Kun omistajan asianajaja lähetti syyttäjälle kantelun Wilin aiheettomasta lopetuksesta, vain lopetustilanteessa mukana ollut naispoliisi oli kuulusteltavana. Omistajan todistajaa ei kuultu lainkaan, eikä Wilin lopetusta viety käräjille. Outoa tässä on myös se, että vaikka Wilin lopetuttajat eivät ole muka tehneet mitään väärää, on omistajalla oikeus lähettää heille lasku koirasta.

Aloitusjutun kuva: Wilin kasvattaja
Tällä sivulla olevan kuvan otti karkurin sattumoisin nähnyt autoilija.

Teksti: Maija Ankkuri

LISÄTIETOJA
Omistaja valitti syyttäjälle asti, koska rikosilmoitus ei tuottanut tulosta. Syyttäjän nimittämä poliisi kuulusteli kollegaansa J T:tä ja lopetti tutkinnan kesken.

Lopettamisen ehtona oli, ettei tervettä koiraa sa lopettaa. Kun aamuvuorossa ollut eläinlääkäri olisi tutkinut Wilin, olisi Wili saanut elää.

Eläinlääkäri saa lopettaa eläimen omistajan luvalla. Tässä tapauksessa omistaja siirsi päätösvallan ymmärtämättömyyttään "auttajille", jotka käyttivät päätöstä epärehellisesti. Jos JT olisi toiminut oikein, Wilin olisi pitänyt saada odottaa heräämistä aamuun.

Olen sitten Karkurit.fi -sivujen perustamisen jälkeen ollut auttamassa joissakin karkuruetsinnöissä sen mukaan mitä olen töiltä ehtinyt. Joitakin etsintöjä löytyy karkurikirjasta. Willown karkaamisaikaan olin ollut lonkkaleikkauksessa, eikä minusta ja etsijäkoirastani olisi ollut mitään apua. Piti opetella uudelleen kävelemään. Kun katoamisilmoitus ilmestyi karkurit.fi -sivustolle, soitin puhelinnumeroon ja annoin etsintäohjeita. Numero oli omistajan miesystävän, jota luulin koiran omistajaksi. Willown kasvattaja selvisi minulle vasta lopettamisen jälkeisenä päivänä. Kun soitin kasvattajalle, hän sanoi Kareen ottaneen juuri häneen yhteyttä ja kertoneen, että koira nukutettiin ja meni tuhkattavaksi. Sanoin, ettei eläintuhkaamo eläimiä maanantaisin hae vaan vasta loppuviikolla. Kehotin hakemaan ruumiin pois ja viemään sen Eviraan. Hän oli soittanut saman tien kunnaneläinlääkärille. Puhelimessa ei onneksi ollut lopetuksen tehnyt Anu K vaan eri lääkäri, joka lupasi, ettei ruumista lähetetä tuhkaukseen. Itse asiassa se oli säilytyksessä joitakin päiviä, koska kasvattaja kävi hakemassa sen vasta oltuaan leikkauksessa HUS:issa.

Willown omistajalle etsimisapua tarjonnut Kare oli pitkään töissä Hesyssä. (Liekö myöhemmin saanut potkut)
Ikävä kyllä pahat asiat unohtuvat vuosien myötä. En muistanut enää silloin, kun kuulin hänen tarjonneen apua Wilin etsinnässä, että kun Kare tuurasi Hesyn sairauslomalla ollutta kissavastaavaa hän lopetutti kissapentueen, jolle yhdistyksen puheenjohtaja oli luvannut uudet kodit. Pennut lopetettiin samana päivänä, kun ne vietiin Hesyyn. Kare ei antanut pentuja pois, vaikka pennut vieneen rouvan kaveri, vuosikymmeniä Hesyssä vapaaehtoisena toiminut Inkeri kävi niitä pyytämässä.

Moni on ihmetellyt, miksi omistaja ei lähtenyt hakemaan koiraa yöllä pois. Jälkikäteen omistaja selitti allekirjoittaneelle, ettei hän uskalla ajaa vieraassa kaupungissa. Se tuli todennetuksi, kun tapasimme hänelle vieraassa kaupungissa; jouduin kävelemään kaupungin laidalla olevalle parkkipaikalle. Miesystävä oli Willown kohtalonyönä ottanut selkävaivaansa Panacodia, jonka vaikutuksen alla ei saa ajaa autoa.

Tulee mieleen taas se liika hyväuskoisuus. Myös omistajan kotikieli ruotsi, on ehkä hankaloittanut kuullun ymmärtämistä. Jos "auttamassa" olleiden naisten joukossa olisi ollut edes yksi suomenruotsalainen, olisivatko naiset olleet empaattisempia Wilin omistajalle ja tämän suomenruotsalaiselle miesystävälle?

Kun kirjoitin Karkurit.fi sivulle Wilin tapauksesta, soitti Metrolehteen haastattelun antanut Kare ja vaati minua poistamaan kirjoituksen. Lisäsin asioita sitä mukaa, kun sain uutta tietoa. Naispoliisi lähetteli useita sähköposteja, joissa väitti Wilin lopetuksen olleen muka oikeutettu. Hänen valkoinenpaimenkoira FB-sivustolle kirjoittamansa tekstit, joissa hän haukkui minua hulluksi, on kuvakaapattu Fb:stä. Hän on sen jälkeen poistanut osan kirjoituksiaan ilmeisesti siksi, että muuan henkilö teki hänestä äskettäin rikosilmoituksen.

Sen jälkeen, kun koko kauheus selvisi, yritin saada eläinlääkäri Anu K:lta selitystä Wilin aiheettomaan lopetukseen. Sain hänet kiinni porvoolaiselta eläinklinikalta. Hän kieltäytyi haastattelusta. Työnantaja tuli sen jälkeen puhelimeen ja pyysi etten julkaisisi eläinlääkärin nimeä. En yli kuuteen vuoteen julkaissutkaan.

Kare oli tehnyt Willown omistajan ruotsinkielisistä Fb-kirjoituksista rikosilmoituksen Vantaan poliisille. Omistajan miesystävä, jota luultiin ilmeisesti Wilin toiseksi omistajaksi, vastasi puhelimeen, kun poliisi soitti ja kysyi kirjoituksista. Kare kertoi Fb-sivuillaan tehneensä minustakin rikosilmoituksen. Poliisi ei kuitenkaan tutkinut sitä niin pitkään, että olisin saanut puhelinsoiton.

Juttua muokattu joulukuussa 2020. Lisätty mm. LISÄTIETOJA -kappale. Wiliä lopettamassa ollut Johanna T vääristeli asioita valkoinenpaimenkoira -fb-sivustolla. Lisäksi hän piti yli kuusi vuotta nimettömänä blogia (jossa mainittiin syyllisen, eli allekirjoittaneen nimi) jossa selitti, että Wilin lopettaminen oli muka oikeutettu. Totuus tässä asiassa on, että lopettaminen oli väärin. Wili ei käynyt kenenkään kimppuun koko karkureissun aikana, eikä se ollut huonokuntoinen ennen eikä jälkeen karkureissun.

Karkureissulla oleville lemmikeille sattuu onnettomuuksia, mutta se että auttajat vievät koirakarkurin lopetettavaksi, on ennen kuulumatonta. Oikea eläinlääkäri on empaattinen. Tämä lopetti terveen koiran ja vääristeli potilaskertomuksen erehdyttyään luulemaan, että ruumis poltetaan.

Koska poliisi tulkitsi tapauksen niin, että omistaja antoi muka lopetusluvan, vaikka ei oikeasti antanutkaan, ei muka rikosta tapahtunut. Kaikki tutkitut saivat jatkaa elämäänsä ikään kuin ei rehellisyydellä ja etiikalla ei olisi mitään merkitystä

Kukaan Wilin kohtalosta tietävä lemmikkinsä kadottava ei tietenkään uskalla antaa moisille "auttajille" minkäänlaista toimivaltaa."

[AnnieL]

Varsinainen eläintenhoitaja.
Kiitos aloittajalle jatkotekstistä, vaikka se onkin ikävää luettavaa. Ei täysjärkinen normaalilla empatikyvyllä varustettu ihminen toimi niin, että vaihtaa koiralle kuolleen koiran mikrosirun. Kare on kylmäverinen eläintentappaja. Todennäköisesti sirun luovuttajakoira lopetettiin ja tuhkattiin, ettei olisi kärähdetty. Joku avustaja Kareella on Hesyssä täytynyt olla. Kare oli kunnostautunut ennenkin. Pääkaupunkiseudun lehdistössä oli paljon ennen näitä tapauksia viikkokausien keskustelut löytökissoista, joille Hesy oli luvannut uudet kodit. Kare tapatti nekin. On surullista, että sama henkilö on päässyt vaikuttamaan niin monien altavastaajana olleiden eläinten kohtaloihin. Ei ole ihme miksi luottamus HESYn toimintaan meni monilta eläinrakkailla ihmisiltä pysyvästi.

Kun meille otettiin reskuekoira, kovasti ohjeistivat että sillä on aluksi pidettävä kahta hihaa. Toinen kaulapannassa ja toinen valjaissa. Koirat karkaavat paikasta johon niillä ei ole ollut aikaa leimautua.

Sekin vielä, että valkoisen paimenkoiran tapauksessa Metrolehti julkaisi Kareen valheet. Ja miksi poliisi sekaantui karkuteillä olleen koiran tapaukseen?
Kun Hesyn kaksi ihmisten kunnioittamissa ammateissa ollutta henkilöä, Hesyn koirahoitaja Anette Kare ja poliisi Johanna Toivonen halusivat, että koiran pitää päästä hengestään, eläinlääkäri teki työtä läskettyä.
Miksi ei pyövälinä olleen eläinlääkärin nimeä kerrota?

Tänä päivänä poliisi tuskin pääsisi yhtä helpolla kuin Toivonen. Ja Kare näkyy olevan edelleen Suomen eläinsuojeluyhdistyksen listoilla! Eipä siellä paljon eläinten hyvinvoinnista piitata!

[Doris Watson]

Koiraa ei olisi pitänyt palauttaa. Koiran rinnastaminen irtaimeen esineeseen, ei ole oikein. Meillä tunnustetaan lapsen etu. Näissä asioissa tulee saada harkittavaksi myös eläimen etu.

Kohta sillä koirastaan käräjöivällä on uusi poikaystävä, ja meno saa jatkua.

Jos arvostelukyky pettää noin rankasti että hengailee eläimiä kaltoin kohtelevan kanssa, ei tuo mimmi käy täysillä. Taas voi olla jatkossa joku sekopää kumppanina ja eläimellä ei ole hyvä olla.
Ymmärrän täysin tuon eläinrakkaan huolen vaikka turvautui kyseenalaiseen keinoon.
Toinen asia mitä tässä on sivuttu : kissojen vapaana pitäminen on heitteille jättöä. Altistuvat monille vaaroille. Kesy kissa ei kuulu luontoon. Se on lemmikki ja ihmisen armoilla.

[URSA]

Niin ketjun tapauksessa omistaja ei pystynyt huolehtimaan siitä ettei kukaan pahoinpitelisi koiraa. Miksi se muuttuisi.

Valkoisenpaimenkoiran tapauksesta: kuka helvetti laittaa vasta edellisenä päivänä taloon saapuneen nuoren koiran ulos juoksunaruun yksin pihalle? Koira on voinut säikähtää jo pelkkää yksin pihalle jättämistä niin että on traumatisoitunut.

[loaded]

Pimu-koiran omistaja kyllä heitti koiran pahoinpidelleen miehen välittömästi ulos ja otti avaimet pois. Jos näin ei olisi käynyt, olisi varmaan ollut ihan mahdollista ottaa koira huostaan laillisiakin teitä?

Ja siis omistajan töpeksintä (juoksunaru) on URSAn mielestä hyvä syy nuoren, terveen koiran lopettamiseen? Selvä. Toivottavasti URSAlla ei itsellään ole koiraa.

[URSA]

Eiköhän ne valkoistapaimenkoiraa kiinni ottamassa olleet ole nähneet koiran kärsivän ihmisen läheisyydestä. Miksi se oli yleensä vaihtanut kotia tuossa iässä, 9 kuukauden ikäisenä?

Uuden omistajan töpeksintä aiheutti koiran traumatisoitumisen ja ihmispelon. Jos olisi mennyt vuosi sen hoitamisessa, koira olisi kärsinyt vuoden ajan.

[loaded]

Mihin toimintaan viittaat, URSA?
Nähtävästi et tiedä koirista mitään. Koira voi karkuteillä ollessaan mennä sellaiseen tilaan, että välttelee ihmisiä. Ei silti tarkoita, että jäisi ihmisaraksi, kun on saatu kiinni.
Koiran lopetus taas on sen omistajan tai valvontaeläinlääkärin päätöksellä tehtävä. Tässä tapauksessa kai omistusoikeus oli siirtynyt/siirtymässä takaisin kasvattajalle, joka ei halunnut koiraa lopetettavan.