Tapaus tunnetaan nimillä Snowtown murders ja Bodies in barrels murders.
Daily Star -lehti palasi aiheeseen syyskuussa. Eläköitynyt tutkija ja ruumiit löytänyt Gordon Drage kertoi tapauksesta True Crime Australia -podcastissa
Daily Star 25.9.2026 / https://www.dailystar.co.uk/news/world- ... s-37689796
Jengi ruiskutti valkaisuainetta uhrin kiveksiin – näky oli niin järkyttävä, että poliisi sai traumaperäisen stressihäiriön ja lopetti työt
Adelaidessa tapahtuneet niin kutsutut ”tynnyrimurhat” vaativat yhteensä 12 ihmishenkeä kun kolmen hengen jengi kidutti uhrejaan kuoliaaksi – jättäen jälkeensä rikostutkijoita, jotka kärsivät pysyvästä traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Entinen rikostutkija on kertonut, kuinka yksi hänen tiiminsä jäsenistä on yhä ”murtunut” tutkittuaan yhden Australian kammottavimmista rikospaikoista. Surullisenkuuluisat, Etelä-Australian Adelaiden alueella tapahtuneet ”tynnyrimurhat” vaativat 12 miehen ja naisen hengen. Kieroutunut jengi oli valinnut uhrikseen ihmisiä, joita se piti tavalla tai toisella ”heikkoina” ja kidutti heitä yksitellen.
Etelä-Australian poliisi löysi kahdeksan uhrin groteskisti silvotut jäännökset kuudesta muovitynnyristä, jotka oli jätetty hylättyyn pankkiholviin ja tästä löydöstä murhasarja sai nimensä. Murhat herättivät niin suurta kauhua, että jopa Adelaiden esikaupunkialue Snowtownin – josta yksi uhreista löytyi – nimen muuttamista ehdotettiin väliaikaisesti.
Tuoreessa podcast-jaksossa eläkkeellä oleva rikostutkija Gordon Drage kuvailee, kuinka hänen tiiminsä murtui näkemänsä kauhun alla yrittäessään selvittää rikosten taustalla olevaa kammottavaa tapahtumaketjua.
Gordon Drage kertoo löytäneensä joitakin kidutusvälineitä, joita kolme murhaajaa käytti uhreihinsa. ”Heillä oli käytössään Variaq-niminen sähkökidutuslaite. Se on säädettävällä jännitteellä toimiva laite, jota he käyttivät kiduttamiseen”, hän selitti.
”Useissa uhreissa oli ilmeisesti pieniä sähköpalovammoja ja vastaavia jälkiä, erityisesti sukuelimissä, nänneissä ja muilla vastaavilla alueilla.”
Murhaajajengin johdossa oli teurastamotyöntekijä John Bunting, joka tunsi patologista vihaa homoseksuaaleja ja muita ”heikoiksi” katsomiaan ihmisiä kohtaan. Kuten rikoskumppaninsa Robert Wagner, myös Bunting oli toiminut erilaisissa uusnatsijärjestöissä.
Jengin kolmas jäsen James Vlassakis osallistui oman velipuolensa Troy Youden ja isovelipuolensa David Johnsonin kiduttamiseen ja murhaamiseen, mutta hänestä tuli tärkeä todistaja kiinniottonsa jälkeen. Murhaajat tallensivat uhrejaan ja nauttivat näiden epätoivoisista armonaneluista kiduttaessaan heitä kuoliaaksi. Gordon Drage kertoi, kuinka jotkut hänen tiiminsä jäsenet kärsivät vakavia traumoja nauhoilla kuulemastaan.
- Australian tynnyrimurhat2.jpg (68.76 KiB) Katsottu 228 kertaa
Hän väitti, etteivät Etelä-Australian poliisijohdon edustajat juurikaan välittäneet siitä, millaisia psyykkisiä vaikutuksia todistusaineistolla oli hänen tiimiinsä. ”Ei jälkipuinteja – olin pettynyt”, hän totesi.
Gordon kertoi: ”En mielelläni arvostele kovin montaa ihmistä, mutta yksi huomautus minun on tehtävä [Etelä-Australian poliisille]. Soitin seuraavana päivänä Adelaideen ja sanoin: ’Teidän täytyy pitää silmällä sitä nuorempaa kollegaani, joka oli paikalla. Koko tilanne oli hänelle todella järkyttävä kokemus. Olen hieman huolissani hänestä.’”
Gordonille vakuutettiin tilanteen olevan hallinnassa ja nuoremman konstaapelin saavan asianmukaista tukea: ”Sitten he kuitenkin lähettivät hänet muillekin rikospaikoille seuraavien kahden tai kolmen viikon aikana. Tuona aikana hän onnistui myös jotenkin kuulemaan osan itse tehdyistä tallenteista – niistä, joissa kuului ihmisten kidutus.”
”Hän ei ole koskaan palannut töihin”, hän lisäsi. ”Hän on yhä murtunut.”
Hän kertoi, että myös häneen itseensä on jäänyt vahva jälki siitä, mitä hän tuona päivänä näki: ”Yksi asia, joka todella vaikutti kollegaani – hän oli tuolloin vielä hyvin uusi rikostutkinnan alalla – liittyi siihen, kun istuimme lattialla ja huomasimme maton olevan kostea... myöhemmin selvisi, että kosteus johtui siitä, että lattia oli pesty vesiletkulla David Johnsonin surmaamisen jälkeen edellisenä yönä.”
- Australian tynnyrimurhat3.jpg (105.04 KiB) Katsottu 228 kertaa
Hän jatkoi: ”Sellainen jättää outoon tilaan. Ajattelee: ’Istun lattialla juuri siinä kohdassa, jossa tämä ihminen todennäköisesti makasi ennen kuin hänet pantiin tynnyriin.’ Se on kammottavaa.” ”Kun puhutaan aavemaisuudesta”, hän lisäsi, ”siinä pankissa on yhä aavemainen tunnelma. Kävin siellä viime vuonna – ensimmäistä kertaa 26 vuoteen – ja pystyin yhä näkemään kaiken mielessäni aivan kuin se olisi tapahtunut eilen.”
Gordon kertoi True Crime Australia -medialle olleensa ensimmäinen, joka avasi yhden tynnyreistä. Hän muisteli: ”Siitä kuoritaan hieman kumitiivistettä sivuun. Sitten näkee ruumiita – jalan, farkkuihin pukeutuneen säären ja sen sellaista.
”Joissakin [tynnyreissä] ei ollut lainkaan nestettä. Toiset olivat lähes täynnä nestettä. Muistaakseni vain yhdessä oli suolahappoa.”
Gordon ei aluksi tajunnut, että ruumiit oli paloiteltu; hän luuli uhrien tulleen vain tungetuiksi tynnyreihin pää edellä. ”Muistan ensimmäisen avaamani tynnyrin: näin siellä ikään kuin puolittain muumioituneen jalan, jossa oli hieman multaa, sekä farkut ja mitä vaatteita heillä nyt olikaan yllään”, hän kertoi.
- Australian tynnyrimurhat1.jpg (105.27 KiB) Katsottu 228 kertaa
”En tiennyt siinä vaiheessa, että heidät oli paloiteltu. Katsoin sisään yläkautta ja ajattelin: ’Joku on vain tungettu tänne pää edellä, ja jalat törröttävät ikään kuin ylöspäin’.”
Myöhemmin paljastui, että murhaajat olivat pilkkoneet uhrien ruumiit saadakseen ne mahtumaan tynnyreihin.
Gordon kuvaili, kuinka kuoleman haju tarttui häneen vietettyään kokonaisen päivän rikospaikalla: ”Menin kotiin ja muistan riisuneeni vaatteet alusvaatteita myöten takapihan oven ulkopuolella. En halunnut mennä sisälle taloon, sillä oltuani siellä niin pitkään tiesin haisevani – no, tiedättehän – mätänevän kuoleman hajulle".
”Muistan erään rikostutkijan sanoneen: ’Haittaako, jos seison tällä puolellasi? Tuuli käy tähän suuntaan... ja sinä haiset pahalle’".
”Jätin siis kaikki vaatteeni takakuistille, menin sisään, kävin suihkussa ja menin nukkumaan.” ”Nousin ylös taas – olisikohan ollut seitsemän aikaan – seuraavana aamuna, ja olin paikalla taas kahdeksalta.”
Yksi järkyttävimmistä murhista kohdistui 18-vuotiaaseen Frederick Brooksiin, jota Bunting syytti nuorten tyttöjen ”kourimisesta”. Houkuteltuaan hänet juhliin Vlassakis, Wagner ja Bunting panivat uhrinsa käsirautoihin ja heittivät hänet kylpyammeeseen, minkä jälkeen he kiduttivat häntä mitä erikoisimmilla tavoilla.
He työnsivät palavia savukkeita hänen korviinsa ja sieraimiinsa sekä painoivat palavan tähtisadetikun hänen penikseensä. Hänen kiveksiinsä ruiskutettiin valkaisuainetta ja ne kytkettiin kidutuksessa käytettyyn sähkölaitteeseen.
Murhaajat pakottivat hänet myös antamaan pankkitietonsa, jotta he pääsisivät käsiksi hänen tileihinsä. Hänen varpaitaan runneltiin pihdeillä, ennen kuin hän tukehtui suussaan olleeseen tukkeeseen.
Frederickin pahoin runneltu ruumis löytyi muiden uhrien joukossa happoa sisältävästä tynnyristä Snowtownin pankkitiloista toukokuussa 1999. Kolmikko otettiin kiinni vain päivää myöhemmin.
Buntingin ja Wagnerin oikeudenkäynti kesti lähes kaksitoista kuukautta, mikä teki siitä Etelä-Australian historian pisimmän oikeusprosessin. Lokakuussa 2002 yksi valamiehistön jäsen vetäytyi tehtävästään esitetyn todistusaineiston järkyttävän luonteen vuoksi.
Tuomari Brian Ross Martin totesi Buntingin olleen tekojen pääsuunnittelija ja tuomitsi hänet 11 peräkkäiseen elinkautiseen vankeusrangaistukseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen vapauteen. Wagner sai 10 peräkkäistä elinkautistuomiota.
Viranomaisten kanssa tekemänsä yhteistyön ansiosta Vlassakis sai lievemmän tuomion: neljä peräkkäistä elinkautistuomiota. Hänen odotetaan tulevan ehdonalaisen vapauden piiriin lähiaikoina.
