Tuossa noista YK:n artikloista, vaikka sokea variskin olisi tajunnut väitteet täysin ryssähumpuukiksi.
Eihän siinä olisi mitään järkeä että Venäjä voisi itse määritellä mikä on "natsi" (kuten se nyt tekee) ja sitten hyökätä sinne YK:n artiklojen oikeuttamana.
Kuka saatanan pösilö näitä yleensäkään uskoo?
Täytyy olla aivoissa jotain pahasti vialla, mutta niinhän noilla suomi-ryssyköillä on.
Väite on virheellinen ja tyypillinen harhaanjohtava tulkinta (tai suoraan valeuutinen), jota on levitetty pro-venäläisissä lähteissä.YK:n peruskirjan artiklat 106 ja 107 kuuluvat lukuun XVII (“Siirtymäkauden turvallisuusjärjestelyt”). Ne eivät anna Venäjälle (eivätkä millekään muulle valtiolle) oikeutta ryhtyä sotilaallisiin tai muihin toimenpiteisiin listattuja maita vastaan “natsismin elvyttämisen” estämiseksi tai millään muullakaan nykyaikaisella perusteella.
Mitä artiklat todella sanovatArtikla 106: Koskee siirtymäkautta, jolloin neljän kansakunnan julistuksen (1943) osapuolet (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Neuvostoliitto, Kiina) ja Ranska konsultoisivat toisiaan ja tarvittaessa muita jäseniä yhteisistä toimista rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, kunnes artiklan 43 mukaiset erikoissopimukset (joita ei koskaan solmittu täysin) olisivat voimassa. Se on käytännössä kuollut kirjain eikä ole koskaan sovellettu merkittävästi.
Artikla 107 (“vihollismaa-lauseke” yhdessä osien artikloista 53 ja 77 kanssa): “Mikään tässä peruskirjassa ei mitätöi tai estä toimintaa, joka on ryhdytty tai valtuutettu toisen maailmansodan seurauksena sellaista valtiota vastaan, joka sodan aikana oli jonkin tämän peruskirjan allekirjoittajan vihollinen, niiden hallitusten toimesta, jotka vastaavat tällaisesta toiminnasta.”
Se koskee nimenomaan toisen maailmansodan seurauksena (as result of that war) tehtyjä tai valtuutettuja toimia entisiä vihollismaita vastaan. Se ei anna avointa valtakirjaa myöhemmille “denatsifikaatioille”, hyökkäyksille tai millään muullakaan nykyaikaisella perusteella. Asiantuntijat korostavat, että se on vain poikkeus peruskirjan muista velvoitteista (mukaan lukien voiman käytön kielto), ei itsenäinen oikeusperusta toiminnalle. Oikeusperusta olisi pitänyt löytyä muualta (esim. miehitysoikeudesta tai liittoutuneiden välisistä sopimuksista).
Vihollismaiksi määriteltiin käytännössä Saksa, Italia, Japani sekä Bulgaria, Romania, Unkari, Suomi (ja mahdollisesti Thaimaa). Itävalta, Kroatia, Slovenia, Tšekki, Baltian maat tai Ukraina eivät kuuluneet tähän ryhmään kyseisellä tavalla. Ukraina oli osa Neuvostoliittoa ja yksi YK:n perustajajäsenistä.
Miksi artiklat eivät enää ole relevanttejaYK:n yleiskokous totesi vuonna 1995, että vihollismaa-lausekkeet ovat vanhentuneet (“obsolete”), koska entiset vihollismaat ovat nykyään YK:n jäseniä. Vuonna 2005 World Summit Outcome -asiakirjassa päätettiin pyrkiä poistamaan ne, mutta poistaminen vaatii peruskirjan muutoksen (2/3 yleiskokouksesta + kaikkien pysyvien jäsenmaiden ratifiointi), joten ne ovat teknisesti vielä tekstissä. Käytännössä ne eivät ole sovellettavissa.
Guterres-osa
Väite, että António Guterres “yllättyi” kuullessaan Putinilta tällaisesta artiklasta, joka mahdollistaisi operaation Ukrainassa, on keksitty. Guterres on toistuvasti kutsunut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan YK:n peruskirjan vastaiseksi. Tällaisia väitteitä on debunkattu useissa fact-checkeissä (esim. Delfi, Lead Stories, AFP:n vastineet).
Yhteenvetona: väite sekoittaa tarkoituksella siirtymäkauden historiallisia määräyksiä ja yrittää luoda oikeudellista peitettä toimille, joille peruskirja ei anna tukea. Voiman käyttö toista jäsenvaltiota vastaan on pääsääntöisesti kielletty (artikla 2(4)), poikkeuksina lähinnä itsepuolustus (artikla 51) tai Turvallisuusneuvoston valtuuttama toiminta.
