Tuo kirjoittamasi lause herätti minussa heti jonkinlaisen vastustuksen, sillä mielestäni tuollainen voisi koskea lähinnä yksineläviä työttömiä ihmisiä. Kuten mainittu jo aiemmin, olen pätkätyöläinen nykyisin. Teen sijaisuuksia, eli vastaan työnantajakontaktieni tarpeisiin vakituisen työn puuttuessa. Haen ja etsin koko ajan pidempiaikaista, pysyvämpää työtä ja vaikka olenkin ammattitaitoinen, sekä oikeasti pidetty työntekijä, ei ole vielä tärpännyt. Tätä lyhytaikaisten sijaisuuksien aikaa on kestänyt n. vuoden, sitä ennen tein vuosia jakso toisensa perään mm. äitiyslomituksia jotka tietysti tarkoittivat pidempiaikaista jatkuvaa työntekoa, vieläpä ilman lomakausia.Loka kirjoitti:
Töitä saa kyllä jos on valmis tekemään mitä tahansa, elämään missä tahansa ja aloittamaan mistä tahansa.
En ole valmis hajottamaan perhettä työn vuoksi, vaikka asemani nykyisellään ei työmarkkinoilla kovin hyvä ole.
Työttömyyskausina saadessani ansiosidonnaista päivärahaa, tunnen ihan tasan tarkkaan, ettei se raha ole ilmainen minulle. Olen maksanut veroni, eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuni, ja työttömyyskassan jäsenmaksut. En tunne hetkeäkään huonoa omaatuntoa siitä, että nostan päivärahaa kun nyt sattuu sellainen tilanne olemaan. Työttömyyskausia elämässäni on ollut taannehtivasti, mutta koskaan en ole kieltäytynyt tekemästä töitä, tai yleensä työntekoa vieroksunut.Loka kirjoitti:
Mikään ei näytä riittävän. Vodka muistaakseni kerran mainitsi että itse työttämänä ollessaan sai rahaa jopa säästöön, mikä on minusta luksusta ja mikä oli minulle yllätys, varsinkin kun asuinpaikka oli Etelä-Suomi (?). Elintavoista tässä on kyse ja siitä että halutaan ilmaista rahaa ja nettimaksut sun muut maksettua jotta aika kuluu kotosalla. Toki puhun tässä nyt vain työttömistä, en esim. työkyvyttömistä joille itse soisin parempaa tukea ja eläkettä varsinkin nuorille eläkkeen saajille.
Yritän kertoa sinulle, että kaikki ne, jotka elämänsä aikana erilaisia korvauksia nostavat, eivät ole yhteiskunnan loisia.
Joskus kauan, kauan sitten kun oikeasti oli hätä rahan kanssa, menin kaikkine lippuineni ja lappuineni hakemaan toimeentulotukea. Olin soittanut sosiaalipäivystykseen ja siellä oltiin ihan oikeasti huolissaan ja "luvattiin" rahallista tukea hetkelliseen tarpeeseen. Elin tuolloin yksin lasten kanssa, ja jostakin syystä terveysmenoja ym. oli ollut todella paljon vähällä aikaa. Minulla ei ole vakuutusta itselleni. Olisin vaikka pyytänyt jonkinlaista sosiaalilainaa tuosta tilanteesta selvitäksemme, mutta minut naurettiin ulos sieltä: "Kun ei teillä muita ongelmia ole, kuin rahapula ja senkin olisi laskelmien mukaan pitänyt riittää."
Minä häpesin jumalattomasti jo yhteyttä ottaessani, sinne mennessäni ja sieltä lähtiessäni. Hävettää vieläkin, kun muistan sen tunteen, sekin nöyryytys ihan turhaan.. toivon, etten koskaan enää joudu tuohon tilanteeseen. Nykytilanne pelottaa, vaikka jaamme luonnollisesti mieheni kanssa elinkustannuksia. Välillä elämme tiukasti ja välillä sitten on varaa panostaa johonkin tarvitsemaamme.
Että tällainen lauantaivuodatus.
Taas mentiin siitä populistisimmasta ja matalimmasta kohdasta aitaa. Kyllästyttää ihan tosissaan tuo sanan työtön käyttäminen sanan juoppo synonyyminä ja päinvastoin. Kuin myös tuo fraasi "Se on niiden oma vika". Enemmän näkisin tässä jotain asennevammaisuutta. Kun ei itse olla missään vaiheessa koettu köyhyyttä ja/tai työttömyyttä halutaan sen olemassaolon aiheuttama mielipaha torjua sillä että "kyllä ne sen ansaitsee, nehän on juoppoja jokaikinen ja muutenkin vittumaisia ihmisiä". Sitä en kiellä etteikö työttömissä olisi juoppoja. Mutta niin on kaikissa ihmisryhmissä Suomessa. 