Häiritseekö historialliset epätarkkuudet elokuvissa?

[Stonedar]

Minua häiritsee jostain syystä kokolailla sellainen, että käytetään nykyajan musaa jos elokuvassa käsitellään jotain tiettyä aikakautta johon kuuluu vahvasti sen oman aikakautensa musa.

Tästä tuli mieleen se, että Kikka-elokuvassahan jollain taisi olla Santa Cruzin tms. paita.

[aivoriihi]

Mutta leffan tai TV-sarjan alussa oleva takauma on useinkin sellainen, joka saa lopettamaan katsomisen heti alkuunsa. En voi ymmärtää mikä idea on näyttää vaikkapa päähenkilön kuolema heti kärkeen ja siitä sitten jatketaan tekstillä "kaksi viikkoa aikaisemmin".

Täysin samaa mieltä noista takaumista.

Helkkarin moni leffa tai TV-sarja nykyään perustuu tarinankerrontaan ja juonenkulkuun takaumien kautta.

Erittäin ärsyttävää ja keskittymiskykyä herpaannuttavaa, kun hypellään ajassa edestakaisin. Sitten kun mennään takaumissa päähenkilöiden lapsuuteen asti, ja täytyy miettiä, että kuka taapero se nyt tuossa viipottaa kolmipyöräisellään pitkin jalkakäytävää kohti puskan takana väijyvää pedofiilia, mielenkiinto on jo mennyt koko rainaan. Siinä vaiheessa ei kiinnostus enää riitä edes historiallisten yksityiskohtien tarkasteluun.

Toivottavasti tämä takaumakerronta on vain nopeasti ohimenevä muoti-ilmiö.

Toinen ärsytyksen aihe on ylenpalttinen dronen käyttö. Ohjelma alkaa lintuperspektiivistä käsin, taivaalla käydään keskelläkin tarinaa ja mitä todennäköisimmin tarinan loppu on kuvattu alhaalta takaisin taivaalle nousten.

Mielummin tutkiskelisin miljöötä, sen arkkitehtuuria ja muita yksityiskohtia ihan ihmisen perspektiivistä käsin, en kotkan.

No, isompiakin ongelmia kai elämässä on!

[Puoshaka]

Se vähän riippuu, nimittäin siitä olisko tämä historiallinen epätarkkuus ollut helposti vältettävissä vai ei. Jos ei olisi, sen epätarkkuuden ikään kuin antaa anteeksi. Mutta esim. Lapua 1976 pisti silmään vääränlaisen liikennemerkit. Mielestäni ne olis ollu kohtuudella vaihdettavissa aikakauden mukaisiksi kuvauksen ajaksi. Mutta voi hyvin olla että kellään tekijöistä tämä ei käynyt mielen vieressäkään.

[Mietintämyssyttelijä]

Kotimaisissa elokuvissa joissa pyöritään historiallisissa ympyröissä, ihmisillä on aina vaatteet tiptop, miehillä hatut on survottu syvälle päähän, aikakauden kampaukset ovat niin ja näin, ja ihmiset patsastelevat kuin zombit Lucio Fulcin elokuvissa. Eli aina ihmeellinen kankeus ja teennäisyys dialogissa.
Vaikka ennen oltiin muodollisempia, niin tuskin ihmiset arjessaan olivat jotain puolimykkiä puujumalia.
Britit osasivat joskus tehdä autenttiselta tuntuvaa historiallista draamaa, mutta sekin on pilattu nykyisellä historian uudellelleenkirjoituksella joka muistuttaa lähinnä fantasiaelokuvaa roolituksiltaan.

[Kumisilmä]

ihan vitusti paras esimerkki rautaristi klassikko leffa jossa saksalaiset siis nää hemmot jotka tervehti sigu heil puhuttelevat leffassa upseereja sir siis käyttävät brittiarmeijan tervehdystä voi vinetto ku pieni asia voi pilata fiiliksen mut joo joku roti pitää holywood paskeellakin olla.

[Mietintämyssyttelijä]

ihan vitusti paras esimerkki rautaristi klassikko leffa jossa saksalaiset siis nää hemmot jotka tervehti sigu heil puhuttelevat leffassa upseereja sir siis käyttävät brittiarmeijan tervehdystä voi vinetto ku pieni asia voi pilata fiiliksen mut joo joku roti pitää holywood paskeellakin olla.

Rautaristi ei ole perinteinen Hollywood-tuotanto vaan UK/Länsi-Saksa-yhteistuotanto ja kuvattu silloisessa Jugoslaviassa. Niin kova klassikko, ettei tuo häiritse. Siihen on jo lapsesta saakka tottunut että sotaelokuvissa sakut puhuu englantia, useimmiten vielä jäljitellen saksalaista aksenttia. Dubbaus saksaksi ja tekstitys ei oikein toimisi englanninkieliselle yleisölle, meillä nyt lapsetkin osaa seurata ruudulta tapahtumia ja lukea tekstityksiä samanaikaisesti, tai ainakin ennen osasi.