Mansen Miäs kirjoitti: Ke Loka 21, 2026 11:03 am
Hyvä kirjotus kyllä ei siinä, mutta katotaas vaikka Rydmania ja vaikka Junnilaa, tai heille sopivia verrokkeja tms...
Junnila jonka joka asiaan keskityttiin suurennuslasilla kravattia myöten, niin katotaas miksei Vasemmiston puolella vaikkapa hihhuliporukoissa pyörineen Dan Koivulaakson tekemisiä kummemmin ruodittu. Tosta vaikka alottaa
https://www.youtube.com/watch?v=2Z17r9jUTEc
Tämän verran jopan Ylen toimittaja vaivautui kyselemään ja Li Anderssonin selitykset meni täysillä läpi tosta vaan. Tervemenoa vaan hallituksen sisimpään työryhmään tolla taustalla:
https://www.youtube.com/watch?v=DB4nyBA4v7k
Tekikö Rydman jotain laitonta, tai oliko siitä joku fakta että sekaantui nuoriin ? Mulle jäi käsitys asiasta ettei Poliisi edes ottanu näitä tapauksia kummemmin jatkokäsittelyyn koska näyttöä ei ollu. Tottakai joku moraali on oltava ilman lainkirjaintakin tietysti, mutta todisteiksi näistä jäi ainoastaan ilmiannot?
Antti Rinne joka julisti miten SDP on feministinen puolue. Valehteli eduskunnalle ja yritti pelastaa nahkansa heittämättä Ministeri Paateron bussin alle. Pääministerin hommat loppu siihen, mutta tervetuloa vaan eduskuntaan takasin.
Tämä Amanda Blick näistä nuorista Naisista lienee se tunnetuin, mutta jos antaa itellensä aikaa ja kuuntelee vaikka tämän pätkän, niin voi jotain outojakin ajatuksia/päätelmiä syntyä ?
https://www.youtube.com/watch?v=khZU1bs7h-I
Rydmanin kohta siis sitten tässä asiasta:
https://www.youtube.com/watch?v=EDWZNBSYCdc
Ehdottomasti samaa mieltä että päättäviin elimiin pääseviltä pitäisi edellyttää esimerkkinä olemista, mutta toisaalta missä ja miten ne linjat voi vetää. Tässä hetkessä saat raiskata liukuhihnalla pääsemällä onnettomilla tuomioilla, mutta sano sana "neekeri", ni ikäänku olis maailmanlopusta kyse.
Ei tietenkä kaikki ole Ministereitä jne... mutta vallanpitäjiä kuitenkin. Tarkotus ei ole pitää PS,än puolustuspuhetta, mutta etenkin mediassa on selvästi tietynlaiset kaksoisstandardit olemassa mitä tulee PS,än edustajiin vs Vasemmisto. Joskus jopa yllättävän asenteellisia haastatteluja kuten vaikka tämä
https://www.youtube.com/watch?v=C5KTwB6MfTc
Ps,ään on takuulla päässy idiootteja kuten pyssysankari Vornanen, mutta kuka olisi arvannu että entinen Poliisi ammuskelee ravintoloiden pihassa. Ei varmaan etukäteen kukaan, mutta siihen hänen poliittinen ura tais kaatua.
Kiitos vaivannäöstä, katsoin kaikki linkit.
Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että kokonaiskuva muodostuu niiden eri osapuolten kertomusten ja muun näytön pohjalta. On myös hyvä muistaa, että Rydmanin toiminnasta oli txtviestinäyttöäkin, eikä hän käsittääkseni kiistänytkään kaikkea. Toisaalta toki sekin, ettei syyttäjä katsonut olevan riittäviä perusteita nostaa syytteitä sen enempää Rydmania kuin Helsingin Sanomien toimittajiakaan vastaan. Ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikki jutussa esitetyt väitteet olisi todettu vääriksi.
Mutta tosiaan rikosoikeudellinen vastuu ja poliittinen ja/tai eettinen arviointi on eri asioita. Omasta mielestäni silläkin on merkitystä, onko henkilö ministeri vai avustaja tai sihteeri. Ministeriltä edellytetään erityisen vahvaa harkintakykyä ja luotettavuutta. Junnilakin oli ministeri.
Ei pidä unohtaa sitäkään, että esim. Ilkka Kanerva joutui eroamaan ministerin tehtävästään seksiviestikohun takia. Kyllä itse mietin, miksi poliittisen luottamuksen raja näyttää muuttuvan tapauskohtaisesti. Ja, onko rajaa ajan myötä laskettu vain huonompaan suuntaan? Ei eri tapauksia voi suoraan rinnastaa, mutta yhtenäiset arviointiperusteet pitäisi silti olla.
Mitä Koivulaakson tekemisiin tulee, piti ensin etsiä lisää tietoa siitä ja kyllä mua kiinnostaa tässäkin, miten eri poliittisten leirien edustajien aiempaan toimintaan suhtaudutaan ja miten he itse käsittelee sitä myöhemmin.
Vertailukohtina tuli mieleen esim. Halla-ahon vanhat blogikirjoitukset ja Purran aiemmat nettikirjoitukset. Halla-ahon kirjoittelusta on muistaakseni myös oikeuden ratkaisu, joten kyse ei ole pelkästään poliittisten vastustajien tulkinnoista. Purra puolestaan pyysi vanhoja kirjoituksiaan anteeksi. Oma vaikutelmani on, että Halla-aho, Purra, Junnila ja Rydman on käsitelleet omaa aiempaa toimintaansa eri tavoin, ja näitäkin eroja olis sinänsä kiinnostavaa tarkastella.
Koivulaakson kohdalla pidän hyvänä asiana sitä, että hän on julkisesti pyytänyt anteeksi ja sanonut kirjoitustensa, jotka puolusti poliittista väkivaltaa tietyissä tilanteissa, olevan hänen nykyisen ajattelunsa vastaisia. Myönsi virheensä, otti vastuun aiemmasta toiminnastaan, irtisanoutui siitä. Ei toki voida ulkopuolisina tietää, onko katumus aitoa. Mielestäni julkinen vastuunotto ja oman aiemman toiminnan kriittinen arviointi on silti olennaisia asioita, kun arvioidaan hlön myöhempää luotettavuutta. Siinäkin saman mittapuun pitäisi mielestäni ulottua kaikkiin poliittisiin toimijoihin.
Enkä nyt tarkoita sitä nykyajan hyvesignaloinniksi jäävää anteeksipyyntöä, joka vaikuttaa lähinnä ulkoisen paineen sanelemalta. Eihän pelkkä pahoittelu automaattisesti osoita muutoshalukkuutta/-kykyä vaikka ei toki ole perusteltua väittää sitä laskelmoiduksikaan ilman näyttöä. Oli miten oli, anteeksipyynnön merkitys riippuu mielestäni myös siitä, tunnustaako ihminen toimintansa ongelmallisuuden ja näkyykö vastuunotto myöhemmässä toiminnassa.
Kiinnostaa itseänikin, sovelletaanko mediassa sekä poliittisessa vastuussa samoja periaatteita puoluetaustasta riippumatta ja miten sekä mihin niitä rajoja ylipäänsä sitten vedetään. Siihen mulla ei tällä hetkellä ole kaiken kattavaa mielipidettä järkiperusteineen, mutta se on ehdottomasti tutkailun ja pohtimisen arvoinen asia.
no sit mun täytyy painua vittuun ku inhoon kommunismiä enkä voi elää jos olen itse sellainen runkku kommari 
tässä ja nyt hylkään kommunismin ja siirryn punikiksi fuck the mao ja stalin and muut visvavittupäät persut ja kommarit on yhtä perseestä terveisin jo 70 luvulta kommunismiä vastustanut kumisilmä.
