Rasismin uusi tuleminen

[URSA]

Lähisukulaisetkin on rasisteja. Se on syvällä geeneissä.

Simpanssit ovat hyvin tietoisia omasta alueestaan ja niillä on vihamielinen suhtautuminen muista ryhmistä tulleisiin. Ugandalainen simpanssi kuvattuna 2003.

Simpanssitkin ovat hyvin tietoisia omasta alueestaan ja niillä on vihamielinen suhtautuminen muista ryhmistä tulleisiin.

– Tämä muistuttaa muukalaisvihaa, kiteyttää Texasin yliopiston antropologi Aaron Sandel.

https://yle.fi/a/74-20220030

[Ifigeneia]

Paco Diop, Facebook:

Rasismi ei aina tarvitse rasisteja: joskus riittää, että A-studion toimittaja vaikenee

Seuraan A-studion poliittisia keskusteluja lähes joka ilta kello 21.05. Haluan ymmärtää, millaisia päätöksiä Suomessa tehdään ja miten ne vaikuttavat ihmisten elämään. Viime päivinä olen jälleen seurannut keskustelua maahanmuutosta. Keskustelun jälkeen mieleeni jäi yksi vakava kysymys: Miksi rasistiselta kuulostavaa puhetta saa esittää televisiossa ilman, että toimittaja pysäyttää keskustelun ja kysyy, mistä todella on kyse?

Keskustelussa puhuttiin muun muassa maahanmuuttajien suomen kielen oppimisesta ja taloudellisista seuraamuksista. Minua huolestuttaa ajatus siitä, että tiettyihin ihmisryhmiin kohdistetaan rangaistuksia ilman, että heidän erilaisia elämäntilanteitaan otetaan riittävästi huomioon. Suomen kielen oppiminen on tärkeää, mutta oppiminen vaatii aikaa, opetusta ja mahdollisuuksia harjoitella kieltä. Jos ihminen ei saa riittävää opetusta tai tukea, onko oikeudenmukaista rangaista häntä siitä, ettei hän opi tarpeeksi nopeasti?

Pääministeri Petteri Orpon ja valtiovarainministeri Riikka Purran hallituksen maahanmuuttopolitiikka on herättänyt minussa vakavaa huolta. Kun maahan muuttaneiden oikeuksia, toimeentuloa ja palveluja rajoitetaan, on kysyttävä, kohtelevatko päätökset kaikkia oikeudenmukaisesti. Emme ole kaukana siitä, että seuraavaksi keskusteluun nousevat yhä voimakkaammin myös maahan muuttaneiden äänioikeudet kunta- ja aluevaaleissa. Missä vaiheessa hyväksymme sen, että joidenkin ihmisten oikeuksia voidaan jatkuvasti kaventaa vain siksi, että heidät nähdään ulkopuolisina?

Suomessa tehdään nyt epäinhimillisiltä tuntuvia taloudellisia leikkauksia, mutta samalla Purran johdolla edistetään myös päätöksiä, joita pidän vakavina ihmisoikeuksien kavennuksina ja rajoituksina. Olen erityisen huolissani niiden vaikutuksista ei-valkoisiin ihmisiin riippumatta siitä, ovatko he muuttaneet Suomeen vai ovatko he Suomen kansalaisia.

Tässä kohtaa meidän on ymmärrettävä ajatus, jota kutsutaan nimellä racism without racists, eli rasismi ilman rasisteja. Sosiologi Eduardo Bonilla-Silvan esittämä ajatus auttaa ymmärtämään, miten rasismi voi jatkua yhteiskunnassa, vaikka kukaan ei haluaisi kutsua itseään rasistiksi. Rasismi ei aina näy avoimena vihamielisyytenä tai loukkaavina sanoina. Se voi piiloutua tavallisen kuuloisiin puheisiin taloudesta, turvallisuudesta, kotoutumisesta ja yhteisistä säännöistä.

Ihminen voi sanoa kannattavansa kaikkien yhdenvertaisuutta ja silti puolustaa päätöksiä, joiden seuraukset kohdistuvat kohtuuttomasti tiettyihin väestöryhmiin. Hän voi myös perustella syrjiviä käytäntöjä sillä, että samat säännöt koskevat kaikkia. Mutta samat säännöt eivät aina tarkoita oikeudenmukaista kohtelua, jos ihmisten lähtökohdat ovat hyvin erilaiset.

Tämä ei tarkoita, että kaikki maahanmuuton kritiikit olisivat automaattisesti rasistisia. Se tarkoittaa, että meidän on uskallettava tutkia päätösten perusteita ja seurauksia. Keihin päätös vaikuttaa? Miksi juuri heihin? Onko päätökselle näyttöön perustuva syy vai perustuuko se pelkkään rasistiseen propagandaan? Voisiko saman tavoitteen saavuttaa ilman syrjiviä vaikutuksia?

Minua huolestuttaa erityisesti toimittajien rooli maahanmuutosta käytävässä keskustelussa. Odotan edelleen, että A-studiossa käsiteltäisiin perusteellisesti rasismia ja antirasismia suomalaisessa yhteiskunnassa. Mietin, johtuuko aiheen vähäinen käsittely siitä, että rasismista puhuminen voisi herättää epämukavia tunteita valkoisissa suomalaisissa. Onko näiden tunteiden välttäminen tärkeämpää kuin se, että ei-valkoisten ihmisten kokemukset ja äänet pääsisivät kuuluviin?

Toki jotkut päättäjät puhuvat rohkeasti rasismista maahanmuuttokeskustelun yhteydessä, mutta kaipaan paljon enemmän keskustelua itse rasismista, sen rakenteista ja vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Puhun tästä, koska olen seurannut A-studiota ja monia muita poliittisia paneeleja pitkään. Harvoin olen nähnyt tilannetta, jossa toimittaja pysäyttää mahdollisesti rasistisen väitteen, nimeää ongelman selvästi ja vaatii puhujalta painokkaasti perusteluja sekä oman puheensa kriittistä tarkastelua. Usein keskustelu jatkuu aivan kuin mitään erityistä ei olisi sanottu, vaikka epämukavuuden voi selvästi aistia.

Miksi näin tapahtuu? Eivätkö toimittajat tunnista rasismia silloin, kun se esitetään poliittisena mielipiteenä? Pelkäävätkö he joutuvansa itse arvostelun kohteeksi? Vai vaikuttaako taustalla myös se, että valkoisten ihmisten on joskus vaikea haastaa toistensa käsityksiä rasismista?

En väitä tietäväni yksittäisten toimittajien motiiveja. Mutta kysymys on tärkeä, koska toimittajan vaikenemisella on seurauksia.

Tähän liittyy myös käsite white fragility, eli valkoinen hauraus. Se tarkoittaa puolustusreaktiota, joka voi syntyä, kun valkoinen ihminen joutuu kohtaamaan keskustelua rasismista tai omasta asemastaan yhteiskunnassa. Rasismin käsittely voidaan silloin kokea henkilökohtaisena hyökkäyksenä, vaikka tarkoituksena olisi arvioida sanoja, tekoja tai yhteiskunnan rakenteita.

Joskus keskustelu siirtyy nopeasti pois syrjinnän kohteeksi joutuneiden ihmisten kokemuksista siihen, miten pahalta rasismista puhuminen tuntuu enemmistöön kuuluvista ihmisistä. Silloin alkuperäinen ongelma jää helposti käsittelemättä.

On myös mahdollista, että toimittajien toimintaa ohjaa halu näyttää puolueettomilta. Mutta puolueettomuus ei tarkoita sitä, että kaikki väitteet olisivat yhtä perusteltuja ja oikeita. Jos joku esittää kokonaisesta ihmisryhmästä halventavan yleistyksen, toimittajan tehtävä ei ole vain antaa seuraavalle puhujalle vuoro. Hänen tehtävänsä on pysähtyä ja kysyä, mihin väite perustuu ja loukkaako se ihmisten yhdenvertaisuutta.

Rasistisen puheen haastaminen ei ole puolueellisuutta. Se on vastuullista journalismia.

Kuten tutkija ja kirjailija Ibram X. Kendi on korostanut, rasismin vastustamisessa ei riitä, että ihminen sanoo olevansa ei-rasisti. Olennaista on myös se, mitä ihminen tekee ja millaisia seurauksia hänen tukemillaan päätöksillä on. Tämä ajatus pitäisi ottaa vakavasti myös suomalaisessa journalismissa.

Ei riitä, että televisiokeskusteluun kutsutaan erilaisia mielipiteitä edustavia ihmisiä. Toimittajan pitää myös selvittää, mitkä väitteet ovat totta, mitkä ovat perusteettomia yleistyksiä ja mitkä vahvistavat syrjintää ja rasismia.

Miksi maahan muuttaneista puhutaan niin usein ilman, että he itse pääsevät määrittelemään keskustelun aiheita?

Maahanmuuttajat eivät ole yksi samanlainen ryhmä, vaan hyvin moninainen joukko ihmisiä. Ihmisestä ei myöskään tule maahanmuuttajaa pelkästään hänen ulkonäkönsä, etnisen taustansa, äidinkielensä tai uskontonsa perusteella. Maahan muuttaneet ovat naapureita, työntekijöitä, yrittäjiä, opiskelijoita, vanhempia ja veronmaksajia. He ovat suomalaisen yhteiskunnan jäseniä aivan kuten muutkin tässä maassa asuvat ihmiset.

Silti meidät esitetään poliittisissa keskusteluissa usein ongelmana, joka muiden pitäisi ratkaista.

Minusta näyttää siltä, että maahanmuutosta käytävät keskustelut seuraavat liian usein perussuomalaisten luomaa kertomusta. Tämä on mielestäni surullinen ja vaarallinen ilmiö. Kun maahan muuttaneista puhutaan jatkuvasti kustannuksina, uhkina tai epäonnistujina, sillä on seurauksia myös television ulkopuolella. Tällainen puhe voi vahvistaa ennakkoluuloja työpaikoilla, kouluissa, asuntomarkkinoilla ja tavallisissa kohtaamisissa. Ihminen joutuu yhä uudelleen todistamaan muille, että hän kuuluu yhteiskuntaan ja ansaitsee saman kunnioituksen kuin muut.

Vaarallisinta on, että tällainen ajattelu alkaa vähitellen tuntua normaalilta Suomessa. Ensin kyseenalaistetaan joidenkin ihmisten oikeus palveluihin. Sitten heidän oikeutensa taloudelliseen turvaan. Lopulta voidaan alkaa kysyä, kuuluvatko he edes samalla tavalla demokratiaan. Jokainen tällainen ehdotus pitää arvioida erikseen, mutta samalla on nähtävä, millaista yhteiskunnallista ilmapiiriä jatkuva oikeuksien kyseenalaistaminen rakentaa.

On myös surullista nähdä, kuinka jotkut maahan muuttaneet kilpailevat keskenään siitä, kuka on parempi suomalainen, vaikka molemmat voivat samaan aikaan joutua yksilöllisen ja rakenteellisen rasismin kohteiksi.
Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensinnäkin toimittajille tarvitaan parempaa koulutusta rasismin eri muodoista. Heidän on opittava tunnistamaan myös sellainen syrjintä, joka piiloutuu näennäisesti neutraaleihin sanoihin ja poliittisiin perusteluihin.

Toiseksi toimitusten pitää luoda selvät käytännöt tilanteisiin, joissa keskustelussa esitetään rasistisia yleistyksiä. Toimittajan pitää voida keskeyttää puhuja, pyytää näyttöä ja tarvittaessa sanoa suoraan, miksi väite on syrjivä. Sama vaatimus pitää koskea kaikkia poliitikkoja puolueesta riippumatta.

Kolmanneksi maahanmuutosta käytävään keskusteluun tarvitaan enemmän ihmisiä, joita päätökset koskevat. Heitä ei pidä kutsua keskusteluihin vain kertomaan omista vaikeuksistaan, vaan myös asiantuntijoiksi, yhteiskunnallisiksi keskustelijoiksi ja päätösten arvioijiksi.

Neljänneksi poliittisten päätösten vaikutuksia yhdenvertaisuuteen pitää tutkia avoimesti. Jos päätös lisää eriarvoisuutta, sen perustelut on arvioitava kriittisesti, vaikka päätös esitettäisiin taloudellisena säästönä tai hallinnollisena uudistuksena.

Lopuksi meidän kaikkien on uskallettava puhua rasismista ilman, että keskustelu muuttuu kilpailuksi siitä, kuka loukkaantuu eniten. Rasismin tunnistaminen ei tarkoita kaikkien valkoisten ihmisten syyttämistä. Se tarkoittaa vastuun ottamista yhteiskunnasta, jossa ihmisten oikeudet eivät riipu heidän ihonväristään, nimestään tai uskonnostaan.

En odota, että toimittajat ovat täydellisiä. Odotan, että he uskaltavat tehdä työnsä myös silloin, kun keskustelun vieras on vaikutusvaltainen poliitikko. Demokratia tarvitsee vaikeita kysymyksiä, mutta se tarvitsee myös rohkeutta ja selkärankaa kyseenalaistaa vastaukset sekä sanoa EI rasismille ja syrjinnälle.

Kun toimittaja vaikenee rasistisen puheen edessä, hän ei välttämättä itse hyväksy rasismia. Mutta hänen vaikenemisensa auttaa tekemään rasistisesta puheesta tavallista ja hyväksyttävää.

Siksi meidän pitäisi kysyä jokaisen tällaisen televisiokeskustelun jälkeen: Kuka sai puhua, kenen ihmisarvo joutui kyseenalaiseksi ja kuka jätti puuttumatta?

Koska rasismi ei aina tarvitse ihmistä, joka julistaa avoimesti olevansa rasisti. Joskus se tarvitsee vain järjestelmän, jossa kukaan ei uskalla sanoa vastaan.

Ja juuri siksi hiljaisuus ei riitä.

Köyhän maahanmuuttajan talouden kiristyminen on siis rasismia, mutta mitä sitten on kantasuomalaisen köyhän talouden kiristyminen? Sille ei taida olla omaa nimeä? Ihmetyttää lisäksi että miksi ei-valkoiset maahanmuuttajat olisivat mukamas eri asemassa verrattuna valkoisiin maahanmuuttajiin? Minulle ei ole olemassa jotain mystisiä "ruskeita" ihmisiä, tai jos olisi, niin nämä olisivat Etelämeren saarilla asuvia ihmisiä. Ei-mustaihoiset muslimikansat Indonesian tienoota lukuunottamatta ovat niinsanottuja valkoisia. Ihan sama onko joku arabi, persialainen, saksalainen vai ranskis, niin kaikki he ovat valkoisia, joka nimitys valkoinen on tietysti aivan naurettava. Mutta tuntuu että nykyään mustaihoiset ja ei-mustat muslimit tykkäävät ihan hinkunvinkuen pitää ihonvärin mukaan menevistä titteleistä kiinni. Itse ajattelen jotain historian karttaa jossa viipottaa niitä nuolia sinne sun tänne, sen mukaan miten kansat ovat vaeltaneet.

Mutta ei, kun pitää rodullistaa suomalaiset, pohjoismaalaiset, eurooppalaiset, länsimaalaiset vihollisiksi, jotka haluavat pahaa raukkaparka ei-valkoisille. Taikka ruskeille. Tai kelle nyt kulloinkin, joka on toiviorikkaana saapastellut länsimaiseen maahan olettaen että kyllä sitä rahaa riittää loputtomiin. Ja sitten kun ei riitä, niin jihad päälle.

Rasismista itkeminen ei kuulu talouspolitiikkaan millään tavalla. Taikka menköön parkumaan niille "huippu"johtajille joiden kuukausipalkka on moninkertainen verrattuna jonkun tavan paskiaisen vuosipalkkaan.

Sekin ilmeisesti liikaa vaadittu että Suomeen asumaan jäävä tosiaan opettelisi suomea. Olin tässä juuri yhdessä kirjastossa ja siellä joku ulkkis lopotti ääneen suomalaisia fraaseja, ilmeisesti opiskelu käynnissä ja hyvältä kuulosti. Ei voi olla niin vaikeaa ettei opi 10 tai 20 vuoden sisään yhtään mitään.

Mutta ei mitään, ollaan sitten saatana rasisteja kun vaaditaan vaivautumista.

[Rantel]

Valkoisiin kohdistuva rasismi on kyllä ollut nousussa viimeiset 20 vuotta, ja vahvasti.

[Marokon Kauhu]

Valkoisiin kohdistuva rasismi on kyllä ollut nousussa viimeiset 20 vuotta, ja vahvasti.

Tässä matut kiusaavat jotain vanhempaa ukkoa Suomessa.

SUOMESSA!

[mijuheto]

kuviltelkaa että tätäkin vitun matua elätämme verorahoilla,mihin suomi tarvitsee tämmöisiä vitun ihmisjätteitä.

[Huutaja Jaana]

Paco Diop, mene vittuun Suomesta, kiitos.

[Öyhö]

Valkoisiin kohdistuva rasismi on kyllä ollut nousussa viimeiset 20 vuotta, ja vahvasti.

Tässä matut kiusaavat jotain vanhempaa ukkoa Suomessa.

SUOMESSA!

Täytyy myöntää, että kusen nouseminen päähän ja siitä seuraava intensiivinen häiriökäyttäytyminen on paremmiston mielestä ongelma vain, jos uhri on ruskea tai tekijä valkoinen mies. Jos uhri on nainen ja tekijä ruskea, teko on uutisarvoinen mutta video siitä ei.

En tiedä mitä lakia tässä rikottiin, mutta yhteiskunnan alennustila on tavallaan jo siinä, että asiaa edesxmietitään sen sijaan, että jätkä lähtisi suoraan putkaan niputettuna, ja miettisi käyttäytymisnormeja kolme päivää vedellä ja sianlihalla (luksusputka!)

On ihan selvää, että Lähi-idän tuontitavara räjäyttää rasismin silmille, mutta tällaisessa menossa ongelma ei ole rotuun perustuva viha vaan vihaan ja halveksuntaan perustuva käytös.

[Orge Gerwell]

"Rasismi ei aina tarvitse rasisteja". Mitä vittua nyt taas?

Rasistinen simpanssi on kyllä parhautta.

[Öyhö]

"Rasismi ei aina tarvitse rasisteja". Mitä vittua nyt taas?

Eikö tuo ole tuota nykyajan sofismia, mihin auttaa vaikka työkomennus torjuntaohjustehtaaseen lapioimaan alumiinisorvausjätettä uudelleenkäyttöön.

Kun ei ole oikeita ongelmia, niin etsitään ei-ongelmia, kuten rasismia sieltä, missä ei ole edes rasisteja.

Väsyttää tämmöinen.

[rikkalapio]