Rappiostriimaaja Iidasofia / Bossiida

[Le chat bleu]

Niinpä, apua saa jos oikeasti on motivaatiota. Ellei ole, ei sellaista määrää tukea ole olemassa, että se mitään muuttaisi.

Ja kun resursseja ei ole hoitaa edes vanhuksia jotka ikänsä ovat veroja maksaneet ja yhteistä hyvää rakentaneet, niin joku raja siihen kuinka paljon tämmöiseen käytetään verorahoja. Velaksi eletään nytkin, ei ole mahdollista saada kaikille kaikkea kivaa mistä joku saattaa ehkä hyötyä. Ellei satu huvittamaan narkata lisää.

[TimoTyön]

Niinpä, apua saa jos oikeasti on motivaatiota. Ellei ole, ei sellaista määrää tukea ole olemassa, että se mitään muuttaisi.

Ja kun resursseja ei ole hoitaa edes vanhuksia jotka ikänsä ovat veroja maksaneet ja yhteistä hyvää rakentaneet, niin joku raja siihen kuinka paljon tämmöiseen käytetään verorahoja. Velaksi eletään nytkin, ei ole mahdollista saada kaikille kaikkea kivaa mistä joku saattaa ehkä hyötyä. Ellei satu huvittamaan narkata lisää.

Aikuinen ihminen, joka vetää huumeita voi lopettaa sen huumeiden vetämisen ihan kuten on aloittanutkin. Ei siihen voida jokaiselle päihdeongelmaiselle järjestää 10v terapiaa ja hoitokoteja.

[Bird]

^Juu, apua ja tukea ja apua ja tukea ja aina vaan lisää yhteiskunnan tissiä suuhun. Sillä kaikki ongelmat ratkeavat. Karu totuus päihderiippuvaisuudesta on, että mikään ulkopuolinen apu tai tuki ei sitä paranna. Siinä saa olla kymmenen verovaroista palkkansa kuittaavaa päihdetyöntekijää paijaamassa ja puhumassa pehmeällä äänellä, mutta yksikään juoppo ei lopeta juomista eikä yksikään narkkari roinaamista millään määrällä ulkopuolista apua, mikäli oma motivaatio lopettamiseen puuttuu. Ja kaikkihan ne lopettamisesta jankuttavat.

Itse kuuntelin aikoinaan oman lähiomaiseni tyhjää lätinää juomisen lopettamisesta parikymmentä vuotta, ja sillä kuule oli apua ja tukea juomisen lopettamiseen niin paljon kuin kukaan voi ikinä tarvita. Ei sillä, loppui se juominen sitten viimeinkin eräänä päivänä, ja kolme viikkoa siitä pidettiin hautajaiset.

Ja anteeksi nyt vaan, mutta ikinä en muista ainakaan täällä minfolla lukeneeni nälkävuoden mittaisia vuodatuksia, että miten miespuolinen raiskari olisi vaan tarvinnut apua ja tukea. Toistan kantani, että "Bossiidalla" olisi ollut elämänsä tilaisuus pistää asiansa kuosiin. Olisi ottanut tuomionsa vastaan, lähtenyt linnaan ja käyttänyt hyväkseen vankilan kuntoutusresurssit. Yhtä laajaa ja kattavaa apua ja tukea ei tässä yhteiskunnassa ole tarjolla kenellekään vapaata ilmaa hengittävälle. Eikä ole tuo raiskaajan leimakaan naiselle ollenkaan samanlainen polttomerkki kuin miehelle, varsinkaan jos uhrit sattuivat olemaan miehiä ja täysi-ikäisiä. Etenkin kun tämä tapaus oli nuoren ikänsä ansiosta edelleen kohtalaisen hyvännäköinen rankasta elämäntyylistä huolimatta.

Triggerivaroitus: nälkävuoden mittaiset vuodatukset jatkuu.

Koska kylläpä tämä nyt kiertää kehää. Olen jo useamman kerran selittänyt, että puhuin myös yleisellä tasolla enkä puolustanut ketään sukupuolen perusteella. Silti jatkat vastaamista kuin en olisi sanonut niin. Mitä järkeä? Tekeekö mieli vain räntätä vai...?

Ja edelleen: onko Iida-Sofia saanut raiskauksesta tuomion? Jos ei, miksi puhut hänestä raiskaajana ja tuomion vastaanottamisesta ikään kuin nämä asiat olisi jo tapahtuneet?

Mitä päihderiippuvuuteen tulee, niin väitteesi siitä, ettei mikään ulkopuolinen apu auta ilman omaa motivaatiota, on liian ehdoton. Toki oma motivaatio on tärkeä, mutta se ei tarkoita, että sen pitäisi aina olla valmiina ennen avun saamista tai ettei ulkopuolisella avulla olisi merkitystä sen syntymiselle ja vahvistumiselle.

Ja päihdetyöhön(kin) kuuluu muutakin kuin läsnäoloa, kuuntelua sekä empatian ja myötätunnon osoittamista. Rajojen asettaminen ja niiden pitäminen, vastuuseen ohjaaminen ja tarvittaessa myös konfrontaatio on olennainen osa työtä.

On aika erikoista väittää, ettei ulkopuolisella avulla ole merkitystä, ja perustella sitä sitten sillä, että joku läheinen ei lopulta raitistunut avusta huolimatta. Yksittäinen kokemus voi kertoa paljon siitä, miten raskasta päihderiippuvuus on läheisille, mutta se ei yksin todista, ettei hoidosta ja tuesta olisi hyötyä muille. Otan joka tapauksessa osaa läheisesi menetykseen. Päihderiippuvuus voi olla läheisille todella raskas kokemus. Se ei silti tee siitä yleispätevää johtopäätöstä, että avun tarjoaminen olisi turhaa.

Ja mitä verovaroihin tulee, niin hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen tarkoitus ei ole palkita ihmisiä hyvistä elämäntavoista. Niillä pyritään vastaamaan ihmisten tarpeisiin, ehkäisemään ongelmien pahenemista ja tarjoamaan mahdollisuuksia selviytyä myös silloin, kun elämä on mennyt pahasti solmuun. Avun saaminen ei myöskään tarkoita vastuusta vapauttamista. Ennaltaehkäisyä ja tukea voi myös kannattaa ilman, että hyväksyy päihderiippuvaisen tai rikoksiin syyllistyneen ihmisen tekoja.

Sanotaan, että yhteiskunnan sivistyksen mitta on se, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia.

Mitähän vielä. No, en edelleenkään puolusta siis ketään sukupuolen perusteella. Puolustan sitä ajatusta, että ihmisen tekoja pitää voida arvioida kriittisesti ilman, että ihmisarvo kyseenalaistetaan tai että avun tarjoaminen tulkitaan tekojen hyväksymiseksi. Nämä on kaksi eri asiaa.

Aihe näyttää herättävän tunteita, mutta eipä sekään itse asiaa muuta. Ehkä jätän tän silti nyt tähän. Turha jauhaa samoja asioita, jos ne ei mene perille.

[Bird]

Niinpä, apua saa jos oikeasti on motivaatiota. Ellei ole, ei sellaista määrää tukea ole olemassa, että se mitään muuttaisi.

Ja kun resursseja ei ole hoitaa edes vanhuksia jotka ikänsä ovat veroja maksaneet ja yhteistä hyvää rakentaneet, niin joku raja siihen kuinka paljon tämmöiseen käytetään verorahoja. Velaksi eletään nytkin, ei ole mahdollista saada kaikille kaikkea kivaa mistä joku saattaa ehkä hyötyä. Ellei satu huvittamaan narkata lisää.

Nykytiedon valossa on aika vanhanaikaista ajatella, että motivaation pitäisi olla valmiina ennen kuin apua voidaan antaa. Motivaatio ei välttämättä synny odottamalla, vaan se voi kehittyä myös toiminnan ja tuen myötä.

Motivaatiota on lisäksi erilaista: esim. ulkoista ja sisäistä. Se, ettei ihmisellä ole aluksi vahvaa sisäistä motivaatiota muutokseen, ei siis automaattisesti tarkoita, ettei tuesta voisi olla hyötyä.

[viivahattu]

Jos nyt olen lainkaan oikein ymmärtänyt, millaisista tilanteista bossiidan raiskaussyytteissä oli kyse, niin ratkaistavaksi ei oikeudenkäynnissä olisi jäänyt niinkään se, että tapahtuiko raiskauksen teonkuvauksen täyttäviä tekoja tai se, tekikö bossiida ne, vaan lähinnä syyntakeisuus tai -takeettomuus, koska kyse on ollut sukupuoliyhteyksistä tiedottomassa tilassa olleen henkilön tai henkilöiden kanssa, ja itse tekojen tapahtuminen ja niiden tekijän henkilöllisyys ovat olleet riidattomia. Joku paremmin tietävä saa korjata, jos olen käsityksineni väärässä. Jos en ole, niin syyttömyysolettama on tässä tapauksessa ollut enää lähinnä periaatteellinen juttu ja tuomio - joko vankeutta tai passitus Niuvaan - olisi ollut päivänselvyys.

Minä olen sitä päihteiden kanssa lotraamista saanut katsella sen verran tarpeeksi elämäni aikana, että väitän ymmärtäväni jotakin siitä, millainen ihminen niistä voi aidosti päästä eroon ja millainen ei. Rappiostriimaajat eivät noin pääsääntöisesti kuulu siihen ryhmään, jotka voivat, heille kun päihteidenkäyttö on niin iso juttu, että he ovat tehneet siitä elinkeinonsa ja julkisen identiteettinsä. Kyllähän hekin toki voivat lopettamisesta puhua siinä kuin kaikki muutkin, mutta puhe on puhetta ja teot ovat tekoja. Yhtään sellaista päihdetonttua en ole ikänäni tuntenut, joille ei katkolla käynti olisi riittänyt, mikäli oma motivaatio lopettamiseen vain on pikkuisenkin jiirissä. Jos siellä täytyy monta kertaa rampata ja ei silti onnistu, niin vika ei ole avun ja tuen laadussa ja määrässä, vaan päihdetontun omassa motivaatiossa.

Sama juttu oli Miki Liukkosen tapauksessa, vaikka hän ei toki rikoksia tehnytkään, lukuun ottamatta ehkä huumausaineiden käyttörikoksia. Valitettiin ja kyynelehdittiin, että ei autettu eikä tuettu tarpeeksi, vaikka oli lääkitystä ja terapiaa ja osastojaksoa ja vaikka saatana mitä. Joitakin ihmisiä nyt ei vaan kerta kaikkiaan pysty auttamaan, koska he eivät auta itse itseään.

[Mietintämyssyttelijä]

... lainausta lyhennetty...
Sama juttu oli Miki Liukkosen tapauksessa, vaikka hän ei toki rikoksia tehnytkään, lukuun ottamatta ehkä huumausaineiden käyttörikoksia. Valitettiin ja kyynelehdittiin, että ei autettu eikä tuettu tarpeeksi, vaikka oli lääkitystä ja terapiaa ja osastojaksoa ja vaikka saatana mitä. Joitakin ihmisiä nyt ei vaan kerta kaikkiaan pysty auttamaan, koska he eivät auta itse itseään.

Nyt sohaisit muurahaispesää Miki Liukkonen- viittauksella. Kohta kuuluu siipien havinaa ja...

[Bird]

Jos nyt olen lainkaan oikein ymmärtänyt, millaisista tilanteista bossiidan raiskaussyytteissä oli kyse, niin ratkaistavaksi ei oikeudenkäynnissä olisi jäänyt niinkään se, että tapahtuiko raiskauksen teonkuvauksen täyttäviä tekoja tai se, tekikö bossiida ne, vaan lähinnä syyntakeisuus tai -takeettomuus, koska kyse on ollut sukupuoliyhteyksistä tiedottomassa tilassa olleen henkilön tai henkilöiden kanssa, ja itse tekojen tapahtuminen ja niiden tekijän henkilöllisyys ovat olleet riidattomia. Joku paremmin tietävä saa korjata, jos olen käsityksineni väärässä. Jos en ole, niin syyttömyysolettama on tässä tapauksessa ollut enää lähinnä periaatteellinen juttu ja tuomio - joko vankeutta tai passitus Niuvaan - olisi ollut päivänselvyys.

Minä olen sitä päihteiden kanssa lotraamista saanut katsella sen verran tarpeeksi elämäni aikana, että väitän ymmärtäväni jotakin siitä, millainen ihminen niistä voi aidosti päästä eroon ja millainen ei. Rappiostriimaajat eivät noin pääsääntöisesti kuulu siihen ryhmään, jotka voivat, heille kun päihteidenkäyttö on niin iso juttu, että he ovat tehneet siitä elinkeinonsa ja julkisen identiteettinsä. Kyllähän hekin toki voivat lopettamisesta puhua siinä kuin kaikki muutkin, mutta puhe on puhetta ja teot ovat tekoja. Yhtään sellaista päihdetonttua en ole ikänäni tuntenut, joille ei katkolla käynti olisi riittänyt, mikäli oma motivaatio lopettamiseen vain on pikkuisenkin jiirissä. Jos siellä täytyy monta kertaa rampata ja ei silti onnistu, niin vika ei ole avun ja tuen laadussa ja määrässä, vaan päihdetontun omassa motivaatiossa.

Sama juttu oli Miki Liukkosen tapauksessa, vaikka hän ei toki rikoksia tehnytkään, lukuun ottamatta ehkä huumausaineiden käyttörikoksia. Valitettiin ja kyynelehdittiin, että ei autettu eikä tuettu tarpeeksi, vaikka oli lääkitystä ja terapiaa ja osastojaksoa ja vaikka saatana mitä. Joitakin ihmisiä nyt ei vaan kerta kaikkiaan pysty auttamaan, koska he eivät auta itse itseään.

Oon aina miettinyt, millaiset ihmiset kuvittelee tietävänsä asioista tiedettä ja alan asiantuntijoita paremmin. Tosi mielenkiintoinen ilmiö tämäkin, jään seuraamaan.

[Bird]

Nyt sohaisit muurahaispesää Miki Liukkonen- viittauksella. Kohta kuuluu siipien havinaa ja...

Tää oli hauska, naurahdin ääneen. ja ihana toi "siipien havinaa".
Luulen tietäväni, miksi kirjoitit näin, mutta korjaan väärinkäsityksen: Liukkoseen mulla ei ole niin minkäänlaista "suhdetta/suhtautumista", en edes tiedä hänestä juuri mitään. Keskustelussa deejii Lihapullan kanssa oli eri pointti.

[Nipe]

Jos nyt olen lainkaan oikein ymmärtänyt, millaisista tilanteista bossiidan raiskaussyytteissä oli kyse, niin ratkaistavaksi ei oikeudenkäynnissä olisi jäänyt niinkään se, että tapahtuiko raiskauksen teonkuvauksen täyttäviä tekoja tai se, tekikö bossiida ne, vaan lähinnä syyntakeisuus tai -takeettomuus, koska kyse on ollut sukupuoliyhteyksistä tiedottomassa tilassa olleen henkilön tai henkilöiden kanssa, ja itse tekojen tapahtuminen ja niiden tekijän henkilöllisyys ovat olleet riidattomia. Joku paremmin tietävä saa korjata, jos olen käsityksineni väärässä. Jos en ole, niin syyttömyysolettama on tässä tapauksessa ollut enää lähinnä periaatteellinen juttu ja tuomio - joko vankeutta tai passitus Niuvaan - olisi ollut päivänselvyys.

Minä olen sitä päihteiden kanssa lotraamista saanut katsella sen verran tarpeeksi elämäni aikana, että väitän ymmärtäväni jotakin siitä, millainen ihminen niistä voi aidosti päästä eroon ja millainen ei. Rappiostriimaajat eivät noin pääsääntöisesti kuulu siihen ryhmään, jotka voivat, heille kun päihteidenkäyttö on niin iso juttu, että he ovat tehneet siitä elinkeinonsa ja julkisen identiteettinsä. Kyllähän hekin toki voivat lopettamisesta puhua siinä kuin kaikki muutkin, mutta puhe on puhetta ja teot ovat tekoja. Yhtään sellaista päihdetonttua en ole ikänäni tuntenut, joille ei katkolla käynti olisi riittänyt, mikäli oma motivaatio lopettamiseen vain on pikkuisenkin jiirissä. Jos siellä täytyy monta kertaa rampata ja ei silti onnistu, niin vika ei ole avun ja tuen laadussa ja määrässä, vaan päihdetontun omassa motivaatiossa.

Sama juttu oli Miki Liukkosen tapauksessa, vaikka hän ei toki rikoksia tehnytkään, lukuun ottamatta ehkä huumausaineiden käyttörikoksia. Valitettiin ja kyynelehdittiin, että ei autettu eikä tuettu tarpeeksi, vaikka oli lääkitystä ja terapiaa ja osastojaksoa ja vaikka saatana mitä. Joitakin ihmisiä nyt ei vaan kerta kaikkiaan pysty auttamaan, koska he eivät auta itse itseään.

Oon aina miettinyt, millaiset ihmiset kuvittelee tietävänsä asioista tiedettä ja alan asiantuntijoita paremmin. Tosi mielenkiintoinen ilmiö tämäkin, jään seuraamaan.

Kysehän nyt oli siitä onko jollain halu lopettaa päihteiden käyttö. Jos meidän tiede ja asiantuntijat niin hyvin hoitaa hommaa niin miksi katkoilla on niin surkeat prosentit niille jotka oikeasti lopettaa käytön?

[viivahattu]

Jos nyt olen lainkaan oikein ymmärtänyt, millaisista tilanteista bossiidan raiskaussyytteissä oli kyse, niin ratkaistavaksi ei oikeudenkäynnissä olisi jäänyt niinkään se, että tapahtuiko raiskauksen teonkuvauksen täyttäviä tekoja tai se, tekikö bossiida ne, vaan lähinnä syyntakeisuus tai -takeettomuus, koska kyse on ollut sukupuoliyhteyksistä tiedottomassa tilassa olleen henkilön tai henkilöiden kanssa, ja itse tekojen tapahtuminen ja niiden tekijän henkilöllisyys ovat olleet riidattomia. Joku paremmin tietävä saa korjata, jos olen käsityksineni väärässä. Jos en ole, niin syyttömyysolettama on tässä tapauksessa ollut enää lähinnä periaatteellinen juttu ja tuomio - joko vankeutta tai passitus Niuvaan - olisi ollut päivänselvyys.

Minä olen sitä päihteiden kanssa lotraamista saanut katsella sen verran tarpeeksi elämäni aikana, että väitän ymmärtäväni jotakin siitä, millainen ihminen niistä voi aidosti päästä eroon ja millainen ei. Rappiostriimaajat eivät noin pääsääntöisesti kuulu siihen ryhmään, jotka voivat, heille kun päihteidenkäyttö on niin iso juttu, että he ovat tehneet siitä elinkeinonsa ja julkisen identiteettinsä. Kyllähän hekin toki voivat lopettamisesta puhua siinä kuin kaikki muutkin, mutta puhe on puhetta ja teot ovat tekoja. Yhtään sellaista päihdetonttua en ole ikänäni tuntenut, joille ei katkolla käynti olisi riittänyt, mikäli oma motivaatio lopettamiseen vain on pikkuisenkin jiirissä. Jos siellä täytyy monta kertaa rampata ja ei silti onnistu, niin vika ei ole avun ja tuen laadussa ja määrässä, vaan päihdetontun omassa motivaatiossa.

Sama juttu oli Miki Liukkosen tapauksessa, vaikka hän ei toki rikoksia tehnytkään, lukuun ottamatta ehkä huumausaineiden käyttörikoksia. Valitettiin ja kyynelehdittiin, että ei autettu eikä tuettu tarpeeksi, vaikka oli lääkitystä ja terapiaa ja osastojaksoa ja vaikka saatana mitä. Joitakin ihmisiä nyt ei vaan kerta kaikkiaan pysty auttamaan, koska he eivät auta itse itseään.

Oon aina miettinyt, millaiset ihmiset kuvittelee tietävänsä asioista tiedettä ja alan asiantuntijoita paremmin. Tosi mielenkiintoinen ilmiö tämäkin, jään seuraamaan.

No, kuinka paljon kaulaansa myöten velkaantuneen maan pitää kaataa resursseja yhden elämäntapajuopon "auttamiseen"? Vastaa nyt kun kerran asiantuntija olet.

[Bird]

Kysehän nyt oli siitä onko jollain halu lopettaa päihteiden käyttö. Jos meidän tiede ja asiantuntijat niin hyvin hoitaa hommaa niin miksi katkoilla on niin surkeat prosentit niille jotka oikeasti lopettaa käytön?

Jaa siis missä ja kenen mielestä?

Hyppäsit sivusta viemään keskustelun sivupolulle?

Olisit nyt lukenut edes edelliset kommentit kunnolla: kirjoitin aivan selvästi, ettei katko yleensä riitä päihderiippuvuudesta toipumiseen. Ja tämä on ihan tavanomainen näkemys päihdepalveluissa.

Katkaisuhoito ja päihderiippuvuudesta toipuminen on myös kaksi eri asiaa. Se, ettei ihminen onnistu lopettamaan päihteiden käyttöä, ei myöskään itsessään todista, ettei hänellä olisi motivaatiota tai ettei hän voisi hyötyä hoidosta ja tuesta.

[Nipe]

Kysehän nyt oli siitä onko jollain halu lopettaa päihteiden käyttö. Jos meidän tiede ja asiantuntijat niin hyvin hoitaa hommaa niin miksi katkoilla on niin surkeat prosentit niille jotka oikeasti lopettaa käytön?

Jaa siis missä ja kenen mielestä?

Hyppäsit sivusta viemään keskustelun sivupolulle?

Olisit nyt lukenut edes edelliset kommentit kunnolla: kirjoitin aivan selvästi, ettei katko yleensä riitä päihderiippuvuudesta toipumiseen. Ja tämä on ihan tavanomainen näkemys päihdepalveluissa.

Katkaisuhoito ja päihderiippuvuudesta toipuminen on myös kaksi eri asiaa. Se, ettei ihminen onnistu lopettamaan päihteiden käyttöä, ei myöskään itsessään todista, ettei hänellä olisi motivaatiota tai ettei hän voisi hyötyä hoidosta ja tuesta.

No sinun mielestä tietysti päihdekuntoutuksesta on aina hyötyä vaikka tahtotilaa ei kuntoutettavalla lopettamiseen olisikaan. Se tahtotila tuntui olevan toisarvoinen juttu. Luin kyllä useamman sivun vuodatusta aiheesta ja siksi asiaa kommentoisinkin ettet eläisi liikaa pilvilinnoissa.

Toisaalta jos alalla olet niin hienoa jos loppumaton usko löytyy miten riippuvuuksia voidaan poistaa koska sellainen mentaliteettihan siellä pitääkin olla. Realiteetit voi toki olla jotain ihan muuta onnistumisen suhteen.

[viivahattu]

On kyllä harvinaisen absurdia lukea näitä juttuja, että "apu ja tuki" auttavat myös päihderiippuvaista, jolla ei ole omaa motivaatiota päihteidenkäytön lopettamiseen. Se oma motivaatio kun on aivan pakko löytyä ihan minimissäänkin hoitoon hakeutumiseen, siellä pysymiseen ja siihen sitoutumiseen, mikä on itse asiassa jo aika paljon. Ei ketään laiteta Suomessa pakkohoitoon, koska viina maistuu vähän liian hyvin, ja pakkohoitoahan se on, kun autetaan ihmistä, jolla ei ole omaa motivaatiota olla hoidossa. Ja siihen ei taas ole resursseja, että juostaisiin tuolla motivoimassa juoppoja, jotka eivät ihan itse ilmaannu sinne päihdetyön pariin.

Joillakin on motivaatiota hieman, mutta ei tarpeeksi. Joillakin on motivaatiota väärään asiaan. Jotkut yksinäiset juopot esimerkiksi ramppaavat siellä päihdetyössä vain ja ainoastaan saadakseen seuraa päihdetyöntekijöistä, vaikka ei ole sitten niin minkään maailman aikomusta lopettaa juomista. Ja ei siinä, kaipa se heidän elämästään hieman parempaa tekee. Yhteiskunnan resurssit ja mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset. Jos joku haluaa dokata ja olla rappiostriimaja, niin ei yhteiskunta sille yhtään mitään mahda.

[Le chat bleu]

Jos nyt olen lainkaan oikein ymmärtänyt, millaisista tilanteista bossiidan raiskaussyytteissä oli kyse, niin ratkaistavaksi ei oikeudenkäynnissä olisi jäänyt niinkään se, että tapahtuiko raiskauksen teonkuvauksen täyttäviä tekoja tai se, tekikö bossiida ne, vaan lähinnä syyntakeisuus tai -takeettomuus, koska kyse on ollut sukupuoliyhteyksistä tiedottomassa tilassa olleen henkilön tai henkilöiden kanssa, ja itse tekojen tapahtuminen ja niiden tekijän henkilöllisyys ovat olleet riidattomia. Joku paremmin tietävä saa korjata, jos olen käsityksineni väärässä. Jos en ole, niin syyttömyysolettama on tässä tapauksessa ollut enää lähinnä periaatteellinen juttu ja tuomio - joko vankeutta tai passitus Niuvaan - olisi ollut päivänselvyys.

Minä olen sitä päihteiden kanssa lotraamista saanut katsella sen verran tarpeeksi elämäni aikana, että väitän ymmärtäväni jotakin siitä, millainen ihminen niistä voi aidosti päästä eroon ja millainen ei. Rappiostriimaajat eivät noin pääsääntöisesti kuulu siihen ryhmään, jotka voivat, heille kun päihteidenkäyttö on niin iso juttu, että he ovat tehneet siitä elinkeinonsa ja julkisen identiteettinsä. Kyllähän hekin toki voivat lopettamisesta puhua siinä kuin kaikki muutkin, mutta puhe on puhetta ja teot ovat tekoja. Yhtään sellaista päihdetonttua en ole ikänäni tuntenut, joille ei katkolla käynti olisi riittänyt, mikäli oma motivaatio lopettamiseen vain on pikkuisenkin jiirissä. Jos siellä täytyy monta kertaa rampata ja ei silti onnistu, niin vika ei ole avun ja tuen laadussa ja määrässä, vaan päihdetontun omassa motivaatiossa.

Sama juttu oli Miki Liukkosen tapauksessa, vaikka hän ei toki rikoksia tehnytkään, lukuun ottamatta ehkä huumausaineiden käyttörikoksia. Valitettiin ja kyynelehdittiin, että ei autettu eikä tuettu tarpeeksi, vaikka oli lääkitystä ja terapiaa ja osastojaksoa ja vaikka saatana mitä. Joitakin ihmisiä nyt ei vaan kerta kaikkiaan pysty auttamaan, koska he eivät auta itse itseään.

Oon aina miettinyt, millaiset ihmiset kuvittelee tietävänsä asioista tiedettä ja alan asiantuntijoita paremmin. Tosi mielenkiintoinen ilmiö tämäkin, jään seuraamaan.

Koska ihmisillä on järkeä. Ei ole olemassa aidosti riippumatonta asiantuntijaa (no ehkä yhden tiedän, Lauerma). Vaan he ovat töissä jossakin, ja sitten tietysti antavat lausuntoja jotka sopivat työnantajan linjaan. Joku köyhyystutkija joka sanoo että ihmisten pitää ottaa enemmän vastuuta itse, on hyvin nopeasti entinen köyhyystutkija.

Ja ihan sama muissa vastaavissa, halutaan omalle puljulle näkyvyyttä ja rahaa, ja kun on hakeutunut vaikka köyhyystutkijaksi, niin se asennemaailma on jo ennestään ollut vasemmistolainen. Ihan sama päihdepalveluissa, on se ennakkoasenne joka määrää tutkimuksen kysymyksenajattelun ja lopputulokset jo ennalta.

Tilastoa väännetään sopivasti, jos vaikka mamut raiskaa niin aika tulee se kortti mutta joo, suomalaisista raiskareista ei ilmoiteta. Lapsellinen ihminen luulee, että asiantuntija olisi riippumaton. Yleensä ihan pienellä taustan kaivelulla löytyy tausta, jonka perusteella voi maalikko arvata mikä on asiantuntijan tutkimuksen tulos. Vasulit on niin lapsellisia.

[TimoTyön]

Nykytiedon valossa on aika vanhanaikaista ajatella, että motivaation pitäisi olla valmiina ennen kuin apua voidaan antaa. Motivaatio ei välttämättä synny odottamalla, vaan se voi kehittyä myös toiminnan ja tuen myötä.

Motivaatiota on lisäksi erilaista: esim. ulkoista ja sisäistä. Se, ettei ihmisellä ole aluksi vahvaa sisäistä motivaatiota muutokseen, ei siis automaattisesti tarkoita, ettei tuesta voisi olla hyötyä.

Nykytiedon valossa kuitenkin päihdeongelmaista motivoi huumeiden vetäminen ja rikokset enemmän. Eli ts. kuinka kauan mielestäsi päihdeongelmaiseen tulee kanavoida valtavat määrät resursseja ennenkuin wokesukupolvi hyväksyy, ettei kaikkia voi auttaa eivätkä monet edes halua apua?

Ja mitä tuohon tulee, että kuinka muka tavallinen ihminen voi kyseenalaistaa asiantuntijaa niin tottakai voi, emme enää ole pimeällä keskiajalla, kun asiantuntijan virkaa näytteli kirkonmiehet ja tietoa ei ollut saatavilla. Nykyään tietoa on saatavilla ja asiantuntijoita voi haastaa tiedolla.