...
Puolustus kysyy veitsien hallussapidosta.
- Olen ollut hölmö kaksikymppinen narkkari, ihan penikka.
Syytetty kertoo raitistuneensa, kun hän sai lapsen.
- Olen ollut 7-8 vuotta kuivilla, elänyt normaalia elämää, opiskellut ja saanut työpaikan, jonka menetin käräjäoikeuden päätöksen jälkeen.
Syytetty kertoo opiskelevansa nyt päihdekokemusasiantuntijaksi.
Jos tuomio jäisi voimaan, miten se sinuun vaikuttaisi?
- Menettäisin lapsen ja kodin. Se veisi pohjan minun elämältäni.
Anna-Maija Naakka
...
https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000012367145.html
Kieltämättä todella surullista, mutta Emmi olisi voinut pohtia noita seuraamuksia silloin 21 - vuotiaana. Kyllä hän varmasti on tiennyt, että elämää on edessä todennäköisesti vielä kymmeniä vuosia ja tuolloinkin tapon vanhenemisaika oli 20 vuotta.
Ihmettelen, miten on (tai voihan sitä esittää) kyennyt peräti noin 13 vuotta elämään vuosia laskien (milloin tappo vanhenee) pelkäämättä, mikä kaunis päivä poliisisetä keksii kolkuttaa uudelleen ovelle jos/kun seuraavan kerran avaa henkirikoksen uuden tutkinnan. Suomessa kun henkirikoksilla on pääsääntöisesti yleensä tapana selvitä.
Tässä on malliesimerkki siitä, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ja vieläpä tilanteessa, jossa elämä on mallillaan, mutta kun se tuo oikeuslaitos on - ja niin pitääkin olla! - varsinkin henkirikosten osalta vähemmän huumorintajuinen paikka ja aika vaatimattomalla tavalla varustettu.
Onkohan Emmi suorittanut ennen tammikuuta 2012 ehdotonta vankeusrangaistusta ? jos on, niin nykyisen lain mukaan se on 2/3 osaa 10 vuodesta istuttavana, ennen kuin pääsee ehdonalaiseen vapauteen.
Jos olet tappanut ihmisen, eikä syyteoikeus ole vanhentunut, on itsestäänselvyys, että olipa elämäntilanne miten hyvä tahansa, niin mikäli näyttö pitää ja taposta tulee tuomio, mitataan silloin vankeutta vähintään 8 vuotta - enintään 12 vuotta. Nyt oli jo poliisin (ja jutun syyttäjän, aluesyyttäjä
Niina Merivirran) mukaan lähellä/vakavassa harkinnassa, ettei alettu tutkia murhana, sillä kaksi tekijää, sitkeä surmaamispyrkimys, väkivalta on ollut kiistatta suhteellisen julmaa, kestänyt arviolta noin 25 - 30 minuuttia, lisäksi vakavasti pahoinpideltyä uhria jahdattu rappukäytävään tämän yrittäessä paeta (joka olisi voinut säästää Minnan hengen ja olla myös Emmille pelastus; tuomio tapon yrityksestä; noin 4 vuotta, jonka olisi suorittanut jo yli kymmenen vuotta sitten) asunnosta, oman kännykän käyttö estetty, kun Suominen on sillä yrittänyt soittaa apua jne.. siinä vaiheessa Pietilä ja Rautarinta olisivat voineet luopua surmaamisesta, antaa ambulanssin tulla ja lähteä koppiin, toki, mutta kukaan ei olisi kuollut eikä Pietilä olisi tuhonnut omaa elämäänsä ja riistänyt sitä kokonaan Minnalta jostain mitättömästä syystä saati että olisi jo ajat sitten suorittanut yli puolta pienemmän vankeusrangaistuksen eikä olisi tullut maksettavaksi kymmenien tuhansien eurojen korvauksia Minnan lapsille kärsimyksistä korkoineen (korvausten vanhenemisaika eli 20 vuotta alkaa kulua vasta, kun hovioikeuden tai mahdollinen KKO:n tuomio on saanut lainvoiman.)
Työpaikanhan tuo jo kertoikin käräjäoikeuden tuomion jälkeen menettäneensä. No yllätys! Teoilla kun tahtoo olla seurauksensa ja mitä vakavampi teko, sen ankarammat on seuraukset.
Henkirikos (tappo ja/tai murha) on lainsäätäjän silmissä ehdottomasti sieltä moitittavimmasta päästä, johan sen voi päätellä siitä, ettei murhan, murhan yrityksen eikä tapon syyteoikeus vanhene koskaan (toisin kuin murhan yrityksen, tapon yrityksen syyteoikeus sen sijaan vanhenee samassa ajassa kuin esimerkiksi törkeän pahoinpitelyn ja törkeän raiskauksen syyteoikeus eli 20 vuotta rikoksen tekopäivästä).
Kukaan ei voittanut, epätietoisuutta Minnan omaisille noin 13 vuotta, eikä se ole lopullisesti ohi vieläkään ennen kuin hovioikeuden näkemys on saatu ja ruumis on edelleen kateissa, enkä usko sen löytyvän, vaikka ruumiin kätköpaikka olikin yksi niitä ainoita asioita, joita Emmi yritti parhaansa mukaan - huonolla menestyksellä mutta vilpittömästi - viranomaisille selvittää.
Mutta paljon, paljon enemmän menetti Minna.. elossa olevista elämänsä pilasi erään tunteettoman taparikollisen kieroilujen takia Emmi..
Meni yhdellä iskulla kolme elämää kertaheitolla viemäristä alas. Puhumattakaan Minnan pojista, joista käsittääkseni ainakaan toinen ei ole toipunut traumoista tähän päivään mennessä. Oli se vain hieno mies tämä Rautarinta, kun vielä kirjaimellisesti kuolinvuoteeltaankin sai näin paljon pahaa aikaan. Mitähän kaikkea onkaan onnistunut tekemään kun on ollut terveenä..
Toivottavasti omaiset ja/tai syyttäjä ovat tehneet vastavalituksen ja vaatineet yli 11 vuoden vankeusrangaistusta.
Tämä on hyvin lähellä murhaa teon keston, raakuuden ja julmuuden vuoksi.
Syyttäjä olisikin voinut ihan hyvin lähteä hakemaan tuomiota ensisijaisesti murhasta ja toissijaisesti taposta. Ainakin käräjäoikeudessa syyttäjän vaatimus oli - teon tärkeyteen nähden varsin vähän (oliko 8 - 9 vuotta), (käräjä)oikeus onneksi ei ole sidottu syyttäjän vaatimukseen ja antoi 10 vuotta.
Itse asiassa tuomioistuin ei ole sidottu edes syyttäjän esittämään rikosnimikkeeseen, vaan teonkuvaukseen eli käräjäoikeus olisi voinut arvioida teon murhaksi siitä huolimatta, että syyttäjä vaati tuomiota taposta.
".. Sä kosketusta kaipaat toisen ihmisen, ken voi sulle antaa rakkauden. Saada voi vain toista etsien; onnea hyppysellisen .. " (Berit [oik. Tuula Etola]; Hyppysellinen onnea, san. Turkka Mali, säv. Jori Sivonen)