Ei minusta keskustelua kannata sen itsensä takia jatkaa, mikäli olennaista sanottavaa ei enää ole. Minulla ei myöskään ole asiaan sen suurempia ambitioita, koska kuten sanoin se on omalla intressilistallani suhteellisen matalalla. Joitakin näkökulmiahan tässä on jo tullutkin esille, mutten ole kuitenkaan niin motivoitunut, että yrittäisin formuloida niistä mitään valmista lakiehdotusta. Sitten kun sellainen tulee julkisuuteen, niin voihan sitä tietysti vilkaista ja sitten kommentoida, mikäli aihetta tulee. Muutenkin lausuntovaihehan on se, jolloin asiaan voisi jopa jotenkin yrittää vaikuttaa. Koska tunnut olevan asiaan motivoitunut, niin kannattaa ehkä säästää aikaa ja energiaa sinne jonkun ase- ja ampumayhteisön kautta, joissa varmaan mukana oletkin.MotiivitOn kirjoitti: No keskustelun ylläpitämiseksi olen valmis kuulemaan sinun ehdotuksesi parannuksista aselakiin, sinullahan niiden julkaisemiseen on ilmeisesti jotain ambitioita.
No, monestakin asiasta pitää elämässä maksaa ja samalla myös valintoja pitää tehdä. Minusta muutenkin verotuksen painopistettä voisi hyvin siirtää erinäisten ei-välttämättömien harrastusten suuntaan, jolloin ihmiset voivat sitten valita, mihin he haluavat rahansa käyttää.Tämähän tekisi harrastuksesta elitistisen, onko valtio tehnyt muiden harrastusvälineiden kohdalla vastaavia ratkaisuja? Sekö selittää esimerkiksi Golf-snobbailijat?
No, demokratiassa pitänee kai yhdessä sopia, mitkä perusoikeudet hyväksytään yleisiksi ja kaikkia sitoviksi, ja ne sitten kirjataan perustuslakiin tai vastaaviin säädöksiin. Kyllä minäkin voisin kehitellä itselleni vaikka mitä kivoja "perusoikeuksia", mutta eri asia on sitten saisinko muut hyväksymään ja tunnustamaan moiset oikeudet...Sanoinko laillinen perusoikeus... ei ollut tarkoitukseni. Tarkoitin sitä suhtautumista, joka vanhemmilla aseharrastajilla on aseisiinsa, koska aikanaan aseen sai hankkia kuka tahansa jolla ei siihen ollut estettä, he kokevat sen olevan ikäänkuin perusoikeus.
Mikäli haluat tuolla epäsuorasti sanoa, että koet asenteeni ylimieliseksi, mistä olen pahoillani, niin se on tietysti sinun subjektiivinen oikeutesi, mutta toisaalta eipä se näytä juurikaan sinun keskusteluhalujasi hillitsivän, vaan melkeinpä päinvastoin. Ainakin minulle on tullut sellainen vaikutelma, että olet ollut huomattavasti innostuneempi ja aktiivisempi tämän keskustelun ylläpitäjä. Jälleen hiukan ristiriitaista...Valitettavan usein se ei kuitenkaan onnistu. Ainakaan kirjoituksesta läpipaistavalla ylimielisellä asenteella. Katsos ihmiset eivät halua keskustella sellaisten henkilöiden kanssa. Vertaa vaikkapa ABC:ta ja Marsalkkaa, molemmat fiksuja ja taidokkaita sanan käyttäjiä, jostain syystä vain toinen tehokkaasti kykenee nostamaan keskustelun tasoa molempien kuitenkin pyrkiessä tähän. Toivottavasti opit jotakin.
No, kukin taaplaa tyylillään, mutta tuskin voinet edellyttää, että kaikki automaattisesti pitäisivät tyylistäsi ja olisivat sen suuria kannattajia. Jotkut ehkä on, mutta ainakin minulla on hiukan toisenlaiset preferenssit.Olen ajatellut, mutta olen liian vanha koira oppimaan uusia temppuja, eli vaihtamaan toimivaa taktiikkaa.
Sellaista voisi kai paremminkin pitää peruskäytöstapoihin ja sivistyneeseen keskustelukulttuuriin ylipäätään kuuluvana. Ja lisäksi sitä kautta ehkä saisi toisen osapuolen ottavammaksi myös itse asiasisällön osalta.Se kai riippuu motiiveista. Jos haluaisi syventää keskustelua ko. henkilön kanssa, näin varmasti olisikin.![]()
Historiaa kannattaa harrastaa. Se on ihan kiinnostavaa ja hyödyllistä!Eli aseet aiheuttivat punakapinan. Olipa uusi teoria minulle. Entäs ne punikit, jotka olivat aseistautuneet talikoilla ja aidanseipäillä? Olikos niiden pään sekoittamassa ne seipäät vai kavereiden aseet?
Kuten aina väki lähti varmaan tuohonkin sotaan hyvin vaihtelevin motiivein ja tunnelmin, osa varmasti innolla ja aatteen palolla, mutta monet (kuten esim. isoisäni) huomattavasti laimeammin ja itse asiassa käytännössä olosuhteiden pakosta, sillä muutenhan heidät olisi leimattu luopioiksi ja luokkapettureiksi. Sillä sitten oliko yksittäisellä sotijalla kädessä millainen astalo tai pertuska tahansa oli tuskin sen suurempaa merkitystä kun päätös sodan aloittamisesta oli tehty.
Wikipediaa usein kritisoidaan, mutta usein se on havaittu myös huomattavan tarkaksi ja mainettaan paremmaksi. En väitä, että oheinen lainaus on lopullinen ja täydellinen totuus sodan synnystä, mutta kyllä se varsin hyvin vastaa tämän päivän historioitsijoiden konsensusta asiasta:
Aseiden valta
Marraskuun 1917 suurlakon aikana toteutui se, mitä SDP:n johto oli vielä keväällä 1917 pelännyt: osa työväenkaarteista radikalisoitui. Niiden piirissä alkoi esiintyä poliittista väkivaltaa, ja ne pyrkivät vuoden 1905 tapaan irrottautumaan puolueen kontrollista. Siten puoluejohto oli vastapuolen suojeluskuntien perustajien kanssa toimillaan myötävaikuttanut uuden, aseellisen valtatekijän syntyyn maassa. Suurlakko ja siihen liittynyt poliittinen terrori sekä bolševikkien valtaan pääsy Pietarissa jyrkensi suojeluskunta-aktiivien ja aktivistien asenteita voimakkaasti sekä herätti konservatiivisimmat porvarit huomaamaan, että vallankumouksellinen osa työväestöä saattoi todella kyetä uhkaamaan heidän valtaetujaan. Seurauksena oli entisestään voimistunut sotilaallisen tuen etsintä Saksasta ja konservatiivien valtavirran asettuminen lopullisesti radikaalin aktivistiliikkeen tavoitteiden taakse. Sisällissota olisi todennäköisesti syttynyt jo marraskuussa 1917, jos työväenkaarteilla ja suojeluskunnilla olisi ollut enemmän aseita hallussaan.
Joulukuussa 1917 SDP sai vielä aikaan virallisen päätöksen työväenkaartien säilymisestä puolueen valvonnassa. Kuitenkin tammikuun alussa 1918 Etelä-Suomen vahvimmat punakaartit, muun muassa Helsingin, Kotkan ja Turun, sanoutuivat irti näistä sopimuksista ja haastoivat puolueen sisäiseen valtataisteluun, jonka lopputuloksena oli radikaalin vähemmistölinjan voitto ja sisällissodan syttyminen. Samaan aikaan suojeluskunnista alkoi muotoutua perusta Suomen valkoiselle armeijalle, joka päätyi lopulta taisteluun omia kansalaisiaan vastaan.
On ilmeistä, että SDP:n kentällä erityisesti maaseudulla maltillisilla vallankumouksen vastustajilla oli puolueessa enemmistö, mutta asian ratkaisivat ne puoluejohdon jäsenet, jotka olivat tasapainoilleet edellä mainitun parlamentaarisen ja vallankumouslinjan välissä syksystä 1917 lähtien. Joidenkin maltillisten mielestä sosialistien sisäinen kriisi olisi pitänyt ratkaista puolueen hajoamisella, toisin sanoen radikaalin aineksen poistamisella riveistä, mutta suojeluskuntien muodostaman vastavoiman takia ajatus ei saanut laajempaa kannatusta. Samoin ei-sosialistien ja porvarien piirissä tapahtumien kehitys, lopulta punakaartien ja venäläisten sotilaiden uhka, siirsi päätösvallan maltilliselta enemmistöltä suoraa, aseellista toimintaa kannattaville ja siihen koulutetuille miehille.
Tilanteen kärjistyminen
Vuoden 1917 aikana epäonnistuivat kummankin valtaryhmän sisäiset pyrkimykset yhteiskunnan hajoamisen ja ongelmien kasautumisen estämiseksi sekä uuden rakenteen ja järjestyksen luomiseksi.[43]. Tammikuussa 1918 tilanne kärjistyi (eskalaatio) nopeasti sodaksi, kun sekä valkoisten että punaisten jokainen näkyvä sotilaallinen tai poliittinen toimi johti rintaman toisella puolella vastaliikkeeseen ja mahdollisuus kompromissiin oli jo menetetty. Sotilaalliset valmistelut, erityisesti aseiden hankinta, kiihtyivät molemmin puolin, ja samaan aikaan jyrkät punakaartit haastoivat SDP:n maltilliset edustajat. Porvarillinen senaatti sai 12. tammikuuta eduskunnalta valtuudet luoda maahan "luja järjestysvalta", suojeluskuntien avulla. Tämä kiihdytti voimakkaasti työväenkaartien toimia. Osapuolet perustelivat valmistelujaan, erityisesti omille kannattajilleen, puolustautumisella.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota
Tuskinpa sitä nyt pelkästään kukkahattutätien (keitä sitten ko. ryhmään kuuluukaan) vastuulle voi panna. Eiköhän se ole meidän itse kunkin vastuulla, millaista yhteiskuntaa me rakennamme ja millaisella asenteella siihen osallistumme ja miten kohtelemme kanssaihmisiämme.Pahoillani olen siitä, että suomalaisten mielenterveys on näin heikolla tasolla ja että kukkahattutädit eivät löydä keinoja hyvinvoinnin parantamiseen.
Viittasin lähinnä sen juridiseen ja henkiseen kynnykseen lähteä rikolliselle tielle. Sitä paitsi en ole vieläkään kauhean vakuuttunut laajempien piirien aseteknisen tietotaidon syvyydestä ja laajuudesta, mutta se ei minusta edes ole keskeinen pointti.Vaikka haulikon piiput olisivatkin turhan kovaksi karkaistu ja sisäpuolelta kovakromattu, katkaisuun vaadittu efortti ei ole edes yhtä suuri kuin luvan hankkimiseen vaadittu.
Ylipäätään tietysti.Kouluaamuna tai välitunnilla menossa radalle?
En tiedä. Kysy median edustajilta. Minä en ole median edustaja.Miksi sitten mediassa keskitytään totaalikiellon rummuttamiseen?
Väitteen arvioinnin kannalta luotettavilla lähteillä olisi tietysti olennainen rooli, mutta koska tästä nyt tuskin sen syvällisempää synteesiä saadaan muutenkaan aikaiseksi, niin eipä kai sillä nyt sen kummempaa väliä ole.Voipi olla että minulla on lähde, voipi olla että ei ole. Sinä voit tarkastaa asian selaamalla luvallisilla ampuma-aseilla suoritettuja rikoksia. Minun puolestani voidaan toki keskustella mutu-pohjalta, sinun epäröintisi ei minua häiritse. Minun väitteeni saa tietenkin kyseenalaistaa, perehtyivät ne julkisiin lähteisiin tahi ei, en loukkaannu.
Koska nuoret miehet profiloituvat yleisesti suurimmaksi riskiryhmäksi väkivallan ja muun häiriköinnin osalta, niin olisi hiukan anomaalista, mikäli näin ei olisi myös aseiden käytön osalta. Toki näin voi olla, mutta sellainen intuitionvastainen tulos vaatisi erityisesti näyttöä tuekseen ja siksi sellaisen esittäjällä on kyllä nähdäkseni selkeä todistustaakka, olettaen tietysti, että hän haluaa vakuuttaa jonkun näkemyksensä taakse.Jos keskustellaan laillisilla ampuma-aseilla suoritetuista rikoksista jotka ovat nuorille miehille harvinaisempia, tämä liittyy asiaan miten?
Juuri siksi.Ai niinkö? Miksi sitten osa kutsutaan harjoituksiin, jos niitä järjestetään vain maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi, sehän olisi hyvä paikka säästää?
Frankly dear, I don't give a damn!Saattaa olla että joskus olen sellaisissa kinkereissä ollutkin. Tästä minulla ei toki ole mitään faktaa, joten väite on helposti kyseenalaistettavissa.
Ensinnäkin tuolla ei nyt taida olla hirveästi tekemistä tämänastisen keskustelun kanssa ja toiseksi tällaisilla keskustelupalstoilla ei moisia "pääsyvaatimuksia" ole kyllä pahemmin ollut tapana esittää, varsinkaan sellaisen taholta, joka hyppää mukaan valmiiseen keskusteluun. Oletettavasti keskustelu on tuolloin kriteerisi täyttänyt, kun olet halunnut siihen mukaan liittyä.Kuten amerikan serkkuni sanoi "Prove yourself worthy", jotta päästään keskustelemaan asioista: Kuten varmaankin tiedät Wadcutter-luodilla varustettu patruuna ei ole ErVa-patruuna. Entäpä sitten, jos wadcutter luoti on itselataajan toimesta asetettu lentämään väärinpäin, luodin takaosa edellä?
Tuosta kysymyksestäsi sen verran, että ampuma-aselaissahan, jonka varmaan ulkoa osaatkin, asiasta puhutaan sen 10 §:ssä eli näin:
10 §
Erityisen vaaralliset patruunat ja ammukset
Erityisen vaarallisilla patruunoilla tarkoitetaan:
1) panssarin lävistämiseen suunniteltuja ja valmistettuja patruunoita;
2) räjähtävällä tai sytyttävällä ammuksella varustettuja patruunoita;
3) pistoolissa tai revolverissa käytettäviksi suunniteltuja ja valmistettuja keskisytytteisiä patruunoita, joissa on reikäpäinen ammus tai kohteeseen osuessaan vaikutukseltaan laajenevuuteen perustuva ammus;
4) sirpaloitumaan suunniteltuja ja valmistettuja patruunoita;
5) patruunoita, joissa on nuoliammus;
6) patruunoita, joissa on useampi kuin yksi luoti.
Erityisen vaarallisilla ammuksilla tarkoitetaan 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettujen patruunoiden ammuksia.
- http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001
Kaipa siinä lähinnä nuo 3. momentin reikäpäisyys ja laajenevuus ratkaisevat eli millainen tuon "lättäpään" peräpää sitten lieneekään. Aika avoimia niistä kai useat ovat, joten olettaisin, että nuo kriteerit siten täyttyvät ainakin sellaisten osalta.
Niinpä. The Story of O...Nikkini on muuten sanaleikki, siksi se iso O välissä. Sen voi käsittää kumminpäin tahansa.
Epäilemättä, mutta kenttä koostuu subjektiivisista kokemuksista ja näkemyksistä, ja jotta ne kuvaisivat myös jotain objektiivista, jonkun pitäisi koota nuo kokemukset ja näkemykset yhteen sekä kontekstualisoida ja analysoida ne.Totta toki vaatisi, mutta kun sitä taitaa olla mahdoton hankkia. Eli ollaan ihan vain kenttäsian mutun varassa, kuten aiemmin oltiin esimerkiksi maahanmuuttajien rikosasiassa... joskus vaan sattuu niin että kenttä tietää asioista parhaiten.
Viittaatko Lipposen päämisterikauteen? No, hänen ja Ahtisaaren kanta NATO-kysymykseen tiedetään, toisaalta samoin esim. Halosen ja Tuomiojan, joten eivät asiat useinkaan noudata siististi puoluerajoja, vaikka monasti puolueille yhteistä kantaa yritetään rakentaakin, välillä sopuisammin välillä vähemmän sopuisesti.Ei kansa ole koskaan väärässä. Siitä syystähän esimerkiksi SDP on kertonut kansalle totuuden Suomen NATO-liittymisestä josta käytännössä päätettiin heidän kaudellaan. Sori, ei ole tästäkään mitään todisteita, eli höpöjuttuja vaan juttelen kansanäänestystä odotellessa.
