Tää että poroja varastetaan on ollut tiedossa vuosikymmeniäVilleri kirjoitti: Pe Marras 06, 2026 3:07 pm Se oli tiedossa, että petovahinkoilmoituksia puuhastellaan sivutoimena, mutta se yllättää, että pienen yhteisön sisällä varastetaan poroja. Myös varkauksien jatkaminen poliisin tutkiessa asiaa osoittaa reipasta röyhkeyttä.
KRP ja Rajavartiolaitos ovat tehneet kiinniottoja ja kotietsintöjä Ylä-Lapissa – tutkivat laajaa rikoskokonaisuutta
-
Pureva puheenjohtaja
- Martin Riggs
- Viestit: 643
- Liittynyt: Ke Syys 28, 2022 8:10 pm
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
No se olisi kyllä todellinen ihme jos ei varastettaisi. Elukat jolkottelee joka puolella ja ihmisiä ei missään. Ei voisi varastaminen helpompaa olla. Ja pahimmat (tai kaikki) poromafiosot on ihan häikäilemättömiä jutkuja.Pureva puheenjohtaja kirjoitti: Pe Marras 06, 2026 5:32 pmTää että poroja varastetaan on ollut tiedossa vuosikymmeniäVilleri kirjoitti: Pe Marras 06, 2026 3:07 pm Se oli tiedossa, että petovahinkoilmoituksia puuhastellaan sivutoimena, mutta se yllättää, että pienen yhteisön sisällä varastetaan poroja. Myös varkauksien jatkaminen poliisin tutkiessa asiaa osoittaa reipasta röyhkeyttä.
-
Vieras
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
WalkingDisaster kirjoitti: Pe Marras 06, 2026 1:57 pmKoska meillä on nyt paras hallitus ikinä, tähänkin lakiin tulossa muutos, joka läpi mennessään astuisi voimaan ensi kesänä:Sipi kirjoitti: Pe Marras 06, 2026 1:18 pm
Pidän tätä kyllä ihmeellisenä. Jos siis saadaan telekuuntelulupa huumerikoksiin, mutta kuuntelu paljastaa odottamattoman murhan, on tieto "väärin hankittu", eikä sitä saa käyttää murhan todistamiseen?
Ihme touhua.
https://valtioneuvosto.fi/-/1410869/pol ... hvistetaan
Sinä toki populisoit, että porovarkaudet ovat sellaisiahkaperusteisella rikostiedustelusääntelyllä voidaan tehokkaasti puuttua muun muassa vakavaan jengi- ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
Nuo lappalaiset - ja vaikka stadilaiset - poroisännät nyt viittaavat kintaalla ihan kaikelle lainsäädännölle, mikä ei heidän pirtaansa istu, oli se sitten porokorvauspetos, luonnonsuojelurikos (luvaton (rauhoitettujen) eläinten ampuminen), maastoliikennerikos, puhumattakaan siitä vahingosta mitä niiden degeneroituneet poro-otukset aiheuttavat muulle yhteiskunnalle lain sallimana. Erioikeuksia vaan pitää olla, ei mitään vastuita. Paras tapa etelän vetelän osoittaa mieltään on jättää kaikki ylihinnoiteltu poronliha kaupan pakastealtaaseen. Ostakaa ennemmin vaikka saksalaista tarhapeuraa, jos "riistaa" haluatte.
-
Ghost hunting
- Sherlock Holmes
- Viestit: 7418
- Liittynyt: Ke Elo 16, 2017 3:16 pm
- Paikkakunta: aarniometsä
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
Nää poromafioosot varmaan niitä joita muut pelkää ns. (roisto)suvut? No nyt on yksi mafioosojengi kiinni.
Toivottavsti siellä päin auttaa puhumista muista rikoksista.
Toivottavsti siellä päin auttaa puhumista muista rikoksista.
-
Vieras
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
Nämä on ilmeisesti myös niin röyhkeitä että poroja haetaan myös Norjan puolelta
-
Huuliharppupostaaja
- Alokas
- Viestit: 6
- Liittynyt: Su Marras 01, 2026 4:11 pm
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
Varkaitahan nuo porosaamelaiset ovat luonnostaan. Lapin mustalaisia. Tulivat Lappiin Jäämeren rannoilta vasta 1800-luvulla lantalaisten poroja hoitamaan ja silti onnistuivat varastamaan alkuperäiskansan statuksen metsäsaamelaisilta, Vetelä-Suomen vihervasemmistohörhöjen auliilla tuella toki.
-
Sivussa seurataan
- Vähänniinkuharrastaja
- Viestit: 95
- Liittynyt: Ma Joulu 02, 2019 11:26 am
- Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18775
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: KRP ja Rajavartiolaitos ovat tehneet kiinniottoja ja kotietsintöjä Ylä-Lapissa – tutkivat laajaa rikoskokonaisuutta
Varkaat veivät Hannu Maggan porot, rahat ja terveyden
Keskusrikospoliisi unohti Lapin porosodat 20 vuodeksi, mutta nyt ne kiinnostavat jälleen. Uusimmassa jutussa kyse on sadoista anastetuiksi epäillyistä poroista.
Enontekiöläisellä poromiehellä Hannu Maggalla oli 1990-luvun alussa yksi kulmakunnan suurimmista porokarjoista.
Sitten alkoi tapahtua kummia.
Ensin katosi 200 vaadinta. Seuraavana vuonna vielä enemmän.
Katoaminen jatkui vuosi vuoden perään, kunnes Maggan tuhatpäisestä porokarjasta oli jäljellä enää 17 poroa.
Kumma kyllä, naapureilta metsä ei tuntunut syövän lainkaan ylimääräisiä poroja.
Kukaan ei tuntunut nähneen, mitä miehen poroille tapahtui. Silti kaikki tuntuivat tietävän jotain. Ketään ei saatu silti kiinni.
Maggalle oman porokarjan katoaminen tarkoitti oman talouden ja terveyden menettämistä. Jupakasta seuranneet laskut menivät ulosottoon, jotka Magga sai maksettua loppuun vasta tänä syksynä.
Vuosia jatkuneita pororikoksia
Hannu Maggan porot eivät ole Lapin ainoita varkaiden matkaan lähteneitä poroja.
Tänä vuonna käräjillä on käsitelty useita porotalouteen liittyviä rikoksia. Laajinta Ylä-Lappiin sijoittuvaa juttua on tutkinut myös keskusrikospoliisi. Syyttäjä kertoi lokakuun lopulla nostaneensa jutussa syytteitä 18 henkilöä vastaan useista vakavista rikoksista.
Syyttäjän mukaan kyse on laajamittaisista ja suunnitelmallisista porovarkauksista, jotka jatkuivat vuosien ajan. Esiin ne tulivat vasta poliisin oman tutkinnan kautta.
Mutta miksi porovarkauksista on ollut niin vaikea saada ketään kiinni — Hannu Maggan aikana ja vielä nyt?
Hankala rikos
Porovarkaus on poliisinkin mukaan yhtä aikaa yksinkertainen ja hankala rikos: poro on helppo ottaa, mutta vaikea todistaa varastetuksi.
Porovarkauteen ei ole myöskään aina suhtauduttu tavallisena omaisuusrikoksena.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin apulaisprofessorin Tapio Nykäsen mukaan saamelaisessa poronhoidossa on historiallisesti ollut omia sisäisiä normeja, joiden vuoksi poron ottaminen toiselta ei ole näyttäytynyt aivan samana asiana kuin tavallinen varkaus.
Ennen vanhaan toisen poro saatettiin ottaa tarpeen vaatiessa ruuaksi yhteisön hiljaisella luvalla. Tällaista poroa kutsuttiin niestaporoksi. Nykäsen mukaan nykytermein sen voidaan sanoa olleen saamelaista tapaoikeutta.
Suoraa yhtäläisyysmerkkiä vanhan perinteen ja nykyisten rikosepäilyjen välille Nykänen ei silti vedä.
– Varmasti poron varastaminen tänä päivänä on kulttuurisesti lähempänä kuin minkä tahansa tavaran varastamista. Kyse ei ole enää vanhoista niestaporoista.
Kyse ei silti ollut ennenkään vain niistä.
Saamelainen tapakulttuuri
Saamelaisen tapakulttuurin mukaan poronhoitajan pitää olla varuillaan ja pitää huolta porokarjastaan.
Valtaporomiehen tokka pysyi suurena vain niin kauan kuin hän itse kykeni sitä hallitsemaan. Joskus käytäntö riistäytyi käsistä ja synnytti kostonkierteitä, porosotia.
1970-luvulla KRP:n alaisuuteen Lappiin perustettiin porosotien takia jopa kaksi poropoliisin virkaa.
Virat lakkautettiin 1990-luvun lopulla, syynä olivat säästöt – ja se, että keskusrikospoliisissa haluttiin keskittyä laajoihin rikosvyyhteihin pienten pororikosten sijaan.
Nyt mieli on myös KRP:ssä muuttunut.
Kun puhutaan vuosikausia jatkuneesta laajamittaisesta omaisuusrikosten sarjasta, jossa varastettua tavaraa eli poroja on pistetty lihoiksi ja myyty eteenpäin, puhutaan myös satojen tuhansien eurojen talousrikollisuudesta.
Samassa rikosvyyhdessä on syytteiden mukaan myös haettu petovahinkokorvauksia ja porovahinkokorvauksia väärin tiedoin. Myös siinä on kyse miljoonista euroista.
Esimerkiksi viime vuonna Suomen valtio maksoi suurpetojen tappamista poroista korvauksia noin 10 miljoonaa euroa.
Kyse myös vallasta
Kun poro katoaa, kyse ei ole vain taloudellisesta menetyksestä.
Kyse voi olla myös vallasta, asemasta ja vaikutusmahdollisuuksista.
Paliskunnan kokouksessa äänivalta määräytyy osakkaan omistamien porojen määrän mukaan.
Nykänen tunnistaa dynamiikan yleisemmälläkin tasolla.
– Jos välit tulehtuvat, sitä kautta voidaan käydä valtakamppailua.
Valtakamppailua poroilla on käyty viime aikoina esimerkiksi Muddusjärven paliskunnassa. Samalla on puhuttu myös saamelaisesta tapaoikeudesta.
Muddusjärven paliskunnan johtohenkilöitä on syksyn aikana syytetty oikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta, syrjinnästä ja poronhoitorikkomuksesta.
Lapin Kansan mukaan oikeudenkäynnissä on tullut ilmi, että epäiltyä syrjintää kohdanneelta asianomistajalta oli lyhyessä ajassa kadonnut koko porokarja eli noin 80 poroa ilman kauppoja tai todennettuja vahinkoja.
Aivan kuin vanhassa Hannu Maggan tapauksessa.
Luottamus kovilla
Kuten Muddusjärvellä, myös Ylä-Lapin laajassa pororikosjutussa syytettynä on paikallisessa yhteisössään johtoasemassa olevia henkilöitä: kolme paliskunnan poroisäntää eli vaaleilla valittua johtajaa, Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja sekä kolttien pitkäaikainen luottamusmies.
Mutta mitä tarkoittaa pienelle yhteisölle ja sen sisäiselle luottamukselle, jos sen johtajia syytetään rikoksista?
Ei välttämättä mitään, sanoo apulaisprofessori Nykänen.
– Kaikki riippuu rikoksesta.
Vaikka laki ei tunnista eroa, jotkut rikokset voivat Nykäsen mukaan olla paikallisesti sosiaalisesti hyväksytympiä kuin toiset.
Nykäsen mukaan on eri asia, syytetäänkö henkilöä esimerkiksi varkaudesta, joka kohdistuu muihin saman yhteisön jäseniin, vai esimerkiksi metsästysrikoksesta, jossa toisena osapuolena on Suomen valtio.
– Ei ole mikään salaisuus, että poronhoitajien mielestä on valtion itsensä syytä, että petokannat ovat kasvaneet liian suuriksi.
Toisaalta pienissä yhteisöissä epäilyt leviävät nopeasti. Oikeusjutut synnyttävät huhuja, epäluuloa ja jakolinjoja. Jos epäilyt koskevat johtohahmoja, vaikutus voi olla erityisen raskas.
Kun luottamus pettää, seuraukset voivat kestää sukupolvia.
– On puhuttu siitä, että suvuilla on ikään kuin muisti.
Tapio Nykäsen mukaan koko poronhoito perustuu lopulta luottamukseen, koska ulkopuolinen valvonta on käytännössä mahdotonta.
Nykänen varoittaa myös leimaamisesta: saamelaisyhteisöön kohdistuu Suomessa edelleen kielteisiä asenteita, ja tällaiset tapaukset voivat toimia leimakirveenä koko väestöryhmää kohtaan.
Samalla hän näkee mahdollisuuden. Vaikeat oikeusprosessit voivat käynnistää avoimempaa keskustelua saamelaisesta tapaoikeudesta ja sen suhteesta Suomen lainsäädäntöön.
– Olisi tietenkin paljon parempi, että se keskustelu olisi edennyt jotakin muuta tietä.
Mutta nyt keskustelu on käynnissä – halusivat osapuolet sitä tai eivät.
Surullinen muttei katkera
Hannu Magga on seurannut uusia porovarkaustapauksia mielenkiinnolla.
Magga valitti oman tapauksensa hoidosta jopa valtakunnansyyttäjälle, jonka pöydällä asia on lojunut nyt toista vuotta.
Käräjäoikeudessa syytteet todettiin vanhentuneiksi.
Katkera hän ei silti kerro olevansa.
– Surullinen mie vähän olen. Valvontaa tämä ala tarvitsisi, ettei tällaista tapahtuisi taas uudelleen, Magga sanoo.
https://yle.fi/a/74-20254973
Keskusrikospoliisi unohti Lapin porosodat 20 vuodeksi, mutta nyt ne kiinnostavat jälleen. Uusimmassa jutussa kyse on sadoista anastetuiksi epäillyistä poroista.
Enontekiöläisellä poromiehellä Hannu Maggalla oli 1990-luvun alussa yksi kulmakunnan suurimmista porokarjoista.
Sitten alkoi tapahtua kummia.
Ensin katosi 200 vaadinta. Seuraavana vuonna vielä enemmän.
Katoaminen jatkui vuosi vuoden perään, kunnes Maggan tuhatpäisestä porokarjasta oli jäljellä enää 17 poroa.
Kumma kyllä, naapureilta metsä ei tuntunut syövän lainkaan ylimääräisiä poroja.
Kukaan ei tuntunut nähneen, mitä miehen poroille tapahtui. Silti kaikki tuntuivat tietävän jotain. Ketään ei saatu silti kiinni.
Maggalle oman porokarjan katoaminen tarkoitti oman talouden ja terveyden menettämistä. Jupakasta seuranneet laskut menivät ulosottoon, jotka Magga sai maksettua loppuun vasta tänä syksynä.
Vuosia jatkuneita pororikoksia
Hannu Maggan porot eivät ole Lapin ainoita varkaiden matkaan lähteneitä poroja.
Tänä vuonna käräjillä on käsitelty useita porotalouteen liittyviä rikoksia. Laajinta Ylä-Lappiin sijoittuvaa juttua on tutkinut myös keskusrikospoliisi. Syyttäjä kertoi lokakuun lopulla nostaneensa jutussa syytteitä 18 henkilöä vastaan useista vakavista rikoksista.
Syyttäjän mukaan kyse on laajamittaisista ja suunnitelmallisista porovarkauksista, jotka jatkuivat vuosien ajan. Esiin ne tulivat vasta poliisin oman tutkinnan kautta.
Mutta miksi porovarkauksista on ollut niin vaikea saada ketään kiinni — Hannu Maggan aikana ja vielä nyt?
Hankala rikos
Porovarkaus on poliisinkin mukaan yhtä aikaa yksinkertainen ja hankala rikos: poro on helppo ottaa, mutta vaikea todistaa varastetuksi.
Porovarkauteen ei ole myöskään aina suhtauduttu tavallisena omaisuusrikoksena.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin apulaisprofessorin Tapio Nykäsen mukaan saamelaisessa poronhoidossa on historiallisesti ollut omia sisäisiä normeja, joiden vuoksi poron ottaminen toiselta ei ole näyttäytynyt aivan samana asiana kuin tavallinen varkaus.
Ennen vanhaan toisen poro saatettiin ottaa tarpeen vaatiessa ruuaksi yhteisön hiljaisella luvalla. Tällaista poroa kutsuttiin niestaporoksi. Nykäsen mukaan nykytermein sen voidaan sanoa olleen saamelaista tapaoikeutta.
Suoraa yhtäläisyysmerkkiä vanhan perinteen ja nykyisten rikosepäilyjen välille Nykänen ei silti vedä.
– Varmasti poron varastaminen tänä päivänä on kulttuurisesti lähempänä kuin minkä tahansa tavaran varastamista. Kyse ei ole enää vanhoista niestaporoista.
Kyse ei silti ollut ennenkään vain niistä.
Saamelainen tapakulttuuri
Saamelaisen tapakulttuurin mukaan poronhoitajan pitää olla varuillaan ja pitää huolta porokarjastaan.
Valtaporomiehen tokka pysyi suurena vain niin kauan kuin hän itse kykeni sitä hallitsemaan. Joskus käytäntö riistäytyi käsistä ja synnytti kostonkierteitä, porosotia.
1970-luvulla KRP:n alaisuuteen Lappiin perustettiin porosotien takia jopa kaksi poropoliisin virkaa.
Virat lakkautettiin 1990-luvun lopulla, syynä olivat säästöt – ja se, että keskusrikospoliisissa haluttiin keskittyä laajoihin rikosvyyhteihin pienten pororikosten sijaan.
Nyt mieli on myös KRP:ssä muuttunut.
Kun puhutaan vuosikausia jatkuneesta laajamittaisesta omaisuusrikosten sarjasta, jossa varastettua tavaraa eli poroja on pistetty lihoiksi ja myyty eteenpäin, puhutaan myös satojen tuhansien eurojen talousrikollisuudesta.
Samassa rikosvyyhdessä on syytteiden mukaan myös haettu petovahinkokorvauksia ja porovahinkokorvauksia väärin tiedoin. Myös siinä on kyse miljoonista euroista.
Esimerkiksi viime vuonna Suomen valtio maksoi suurpetojen tappamista poroista korvauksia noin 10 miljoonaa euroa.
Kyse myös vallasta
Kun poro katoaa, kyse ei ole vain taloudellisesta menetyksestä.
Kyse voi olla myös vallasta, asemasta ja vaikutusmahdollisuuksista.
Paliskunnan kokouksessa äänivalta määräytyy osakkaan omistamien porojen määrän mukaan.
Nykänen tunnistaa dynamiikan yleisemmälläkin tasolla.
– Jos välit tulehtuvat, sitä kautta voidaan käydä valtakamppailua.
Valtakamppailua poroilla on käyty viime aikoina esimerkiksi Muddusjärven paliskunnassa. Samalla on puhuttu myös saamelaisesta tapaoikeudesta.
Muddusjärven paliskunnan johtohenkilöitä on syksyn aikana syytetty oikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta, syrjinnästä ja poronhoitorikkomuksesta.
Lapin Kansan mukaan oikeudenkäynnissä on tullut ilmi, että epäiltyä syrjintää kohdanneelta asianomistajalta oli lyhyessä ajassa kadonnut koko porokarja eli noin 80 poroa ilman kauppoja tai todennettuja vahinkoja.
Aivan kuin vanhassa Hannu Maggan tapauksessa.
Luottamus kovilla
Kuten Muddusjärvellä, myös Ylä-Lapin laajassa pororikosjutussa syytettynä on paikallisessa yhteisössään johtoasemassa olevia henkilöitä: kolme paliskunnan poroisäntää eli vaaleilla valittua johtajaa, Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja sekä kolttien pitkäaikainen luottamusmies.
Mutta mitä tarkoittaa pienelle yhteisölle ja sen sisäiselle luottamukselle, jos sen johtajia syytetään rikoksista?
Ei välttämättä mitään, sanoo apulaisprofessori Nykänen.
– Kaikki riippuu rikoksesta.
Vaikka laki ei tunnista eroa, jotkut rikokset voivat Nykäsen mukaan olla paikallisesti sosiaalisesti hyväksytympiä kuin toiset.
Nykäsen mukaan on eri asia, syytetäänkö henkilöä esimerkiksi varkaudesta, joka kohdistuu muihin saman yhteisön jäseniin, vai esimerkiksi metsästysrikoksesta, jossa toisena osapuolena on Suomen valtio.
– Ei ole mikään salaisuus, että poronhoitajien mielestä on valtion itsensä syytä, että petokannat ovat kasvaneet liian suuriksi.
Toisaalta pienissä yhteisöissä epäilyt leviävät nopeasti. Oikeusjutut synnyttävät huhuja, epäluuloa ja jakolinjoja. Jos epäilyt koskevat johtohahmoja, vaikutus voi olla erityisen raskas.
Kun luottamus pettää, seuraukset voivat kestää sukupolvia.
– On puhuttu siitä, että suvuilla on ikään kuin muisti.
Tapio Nykäsen mukaan koko poronhoito perustuu lopulta luottamukseen, koska ulkopuolinen valvonta on käytännössä mahdotonta.
Nykänen varoittaa myös leimaamisesta: saamelaisyhteisöön kohdistuu Suomessa edelleen kielteisiä asenteita, ja tällaiset tapaukset voivat toimia leimakirveenä koko väestöryhmää kohtaan.
Samalla hän näkee mahdollisuuden. Vaikeat oikeusprosessit voivat käynnistää avoimempaa keskustelua saamelaisesta tapaoikeudesta ja sen suhteesta Suomen lainsäädäntöön.
– Olisi tietenkin paljon parempi, että se keskustelu olisi edennyt jotakin muuta tietä.
Mutta nyt keskustelu on käynnissä – halusivat osapuolet sitä tai eivät.
Surullinen muttei katkera
Hannu Magga on seurannut uusia porovarkaustapauksia mielenkiinnolla.
Magga valitti oman tapauksensa hoidosta jopa valtakunnansyyttäjälle, jonka pöydällä asia on lojunut nyt toista vuotta.
Käräjäoikeudessa syytteet todettiin vanhentuneiksi.
Katkera hän ei silti kerro olevansa.
– Surullinen mie vähän olen. Valvontaa tämä ala tarvitsisi, ettei tällaista tapahtuisi taas uudelleen, Magga sanoo.
https://yle.fi/a/74-20254973
-
Transitkuski
- Vähänniinkuharrastaja
- Viestit: 98
- Liittynyt: Ti Kesä 24, 2025 9:25 am
-
PaikallaLe chat bleu
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1588
- Liittynyt: Ti Huhti 14, 2026 7:58 am
Re: Poliisi selvitti rikosvyyhdin Lapissa, nyt ihmiset pelkäävät epäiltyjä
Näin tehdään, vituttaa luonnon elukoiden tuhoaminen siinä määrin.Kura kirjoitti: Pe Marras 06, 2026 5:52 pm Nuo lappalaiset - ja vaikka stadilaiset - poroisännät nyt viittaavat kintaalla ihan kaikelle lainsäädännölle, mikä ei heidän pirtaansa istu, oli se sitten porokorvauspetos, luonnonsuojelurikos (luvaton (rauhoitettujen) eläinten ampuminen), maastoliikennerikos, puhumattakaan siitä vahingosta mitä niiden degeneroituneet poro-otukset aiheuttavat muulle yhteiskunnalle lain sallimana. Erioikeuksia vaan pitää olla, ei mitään vastuita. Paras tapa etelän vetelän osoittaa mieltään on jättää kaikki ylihinnoiteltu poronliha kaupan pakastealtaaseen. Ostakaa ennemmin vaikka saksalaista tarhapeuraa, jos "riistaa" haluatte.
Valo tunnelin päässä on luultavasti liekinheitin 
-
Huuliharppupostaaja
- Alokas
- Viestit: 6
- Liittynyt: Su Marras 01, 2026 4:11 pm
Re: KRP ja Rajavartiolaitos ovat tehneet kiinniottoja ja kotietsintöjä Ylä-Lapissa – tutkivat laajaa rikoskokonaisuutta
*Poistettu ylipitkä lainaus*tm
Kuten aiemmin kirjoitin: Lapin mustalaisia.
Kuten aiemmin kirjoitin: Lapin mustalaisia.
-
PaikallaLe chat bleu
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1588
- Liittynyt: Ti Huhti 14, 2026 7:58 am
Re: KRP ja Rajavartiolaitos ovat tehneet kiinniottoja ja kotietsintöjä Ylä-Lapissa – tutkivat laajaa rikoskokonaisuutta
Tuosta samaa mieltä, niiden uutisia ei pysty katsomaan kun ei jaksa sitä loputonta kitinää ja uhriutumista. Luonnolle hyvin vahingollisia.Huuliharppupostaaja kirjoitti: Su Marras 15, 2026 1:38 pmKuten aiemmin kirjoitin: Lapin mustalaisia.Oikeus ennen kaikkea kirjoitti: Su Marras 15, 2026 11:47 am Varkaat veivät Hannu Maggan porot, rahat ja terveyden
Keskusrikospoliisi unohti Lapin porosodat 20 vuodeksi, mutta nyt ne kiinnostavat jälleen. Uusimmassa jutussa kyse on sadoista anastetuiksi epäillyistä poroista.
Enontekiöläisellä poromiehellä Hannu Maggalla oli 1990-luvun alussa yksi kulmakunnan suurimmista porokarjoista.
Sitten alkoi tapahtua kummia.
Ensin katosi 200 vaadinta. Seuraavana vuonna vielä enemmän.
Katoaminen jatkui vuosi vuoden perään, kunnes Maggan tuhatpäisestä porokarjasta oli jäljellä enää 17 poroa.
Kumma kyllä, naapureilta metsä ei tuntunut syövän lainkaan ylimääräisiä poroja.
Kukaan ei tuntunut nähneen, mitä miehen poroille tapahtui. Silti kaikki tuntuivat tietävän jotain. Ketään ei saatu silti kiinni.
Maggalle oman porokarjan katoaminen tarkoitti oman talouden ja terveyden menettämistä. Jupakasta seuranneet laskut menivät ulosottoon, jotka Magga sai maksettua loppuun vasta tänä syksynä.
Vuosia jatkuneita pororikoksia
Hannu Maggan porot eivät ole Lapin ainoita varkaiden matkaan lähteneitä poroja.
Tänä vuonna käräjillä on käsitelty useita porotalouteen liittyviä rikoksia. Laajinta Ylä-Lappiin sijoittuvaa juttua on tutkinut myös keskusrikospoliisi. Syyttäjä kertoi lokakuun lopulla nostaneensa jutussa syytteitä 18 henkilöä vastaan useista vakavista rikoksista.
Syyttäjän mukaan kyse on laajamittaisista ja suunnitelmallisista porovarkauksista, jotka jatkuivat vuosien ajan. Esiin ne tulivat vasta poliisin oman tutkinnan kautta.
Mutta miksi porovarkauksista on ollut niin vaikea saada ketään kiinni — Hannu Maggan aikana ja vielä nyt?
Hankala rikos
Porovarkaus on poliisinkin mukaan yhtä aikaa yksinkertainen ja hankala rikos: poro on helppo ottaa, mutta vaikea todistaa varastetuksi.
Porovarkauteen ei ole myöskään aina suhtauduttu tavallisena omaisuusrikoksena.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutin apulaisprofessorin Tapio Nykäsen mukaan saamelaisessa poronhoidossa on historiallisesti ollut omia sisäisiä normeja, joiden vuoksi poron ottaminen toiselta ei ole näyttäytynyt aivan samana asiana kuin tavallinen varkaus.
Ennen vanhaan toisen poro saatettiin ottaa tarpeen vaatiessa ruuaksi yhteisön hiljaisella luvalla. Tällaista poroa kutsuttiin niestaporoksi. Nykäsen mukaan nykytermein sen voidaan sanoa olleen saamelaista tapaoikeutta.
Suoraa yhtäläisyysmerkkiä vanhan perinteen ja nykyisten rikosepäilyjen välille Nykänen ei silti vedä.
– Varmasti poron varastaminen tänä päivänä on kulttuurisesti lähempänä kuin minkä tahansa tavaran varastamista. Kyse ei ole enää vanhoista niestaporoista.
Kyse ei silti ollut ennenkään vain niistä.
Saamelainen tapakulttuuri
Saamelaisen tapakulttuurin mukaan poronhoitajan pitää olla varuillaan ja pitää huolta porokarjastaan.
Valtaporomiehen tokka pysyi suurena vain niin kauan kuin hän itse kykeni sitä hallitsemaan. Joskus käytäntö riistäytyi käsistä ja synnytti kostonkierteitä, porosotia.
1970-luvulla KRP:n alaisuuteen Lappiin perustettiin porosotien takia jopa kaksi poropoliisin virkaa.
Virat lakkautettiin 1990-luvun lopulla, syynä olivat säästöt – ja se, että keskusrikospoliisissa haluttiin keskittyä laajoihin rikosvyyhteihin pienten pororikosten sijaan.
Nyt mieli on myös KRP:ssä muuttunut.
Kun puhutaan vuosikausia jatkuneesta laajamittaisesta omaisuusrikosten sarjasta, jossa varastettua tavaraa eli poroja on pistetty lihoiksi ja myyty eteenpäin, puhutaan myös satojen tuhansien eurojen talousrikollisuudesta.
Samassa rikosvyyhdessä on syytteiden mukaan myös haettu petovahinkokorvauksia ja porovahinkokorvauksia väärin tiedoin. Myös siinä on kyse miljoonista euroista.
Esimerkiksi viime vuonna Suomen valtio maksoi suurpetojen tappamista poroista korvauksia noin 10 miljoonaa euroa.
Kyse myös vallasta
Kun poro katoaa, kyse ei ole vain taloudellisesta menetyksestä.
Kyse voi olla myös vallasta, asemasta ja vaikutusmahdollisuuksista.
Paliskunnan kokouksessa äänivalta määräytyy osakkaan omistamien porojen määrän mukaan.
Nykänen tunnistaa dynamiikan yleisemmälläkin tasolla.
– Jos välit tulehtuvat, sitä kautta voidaan käydä valtakamppailua.
Valtakamppailua poroilla on käyty viime aikoina esimerkiksi Muddusjärven paliskunnassa. Samalla on puhuttu myös saamelaisesta tapaoikeudesta.
Muddusjärven paliskunnan johtohenkilöitä on syksyn aikana syytetty oikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta, syrjinnästä ja poronhoitorikkomuksesta.
Lapin Kansan mukaan oikeudenkäynnissä on tullut ilmi, että epäiltyä syrjintää kohdanneelta asianomistajalta oli lyhyessä ajassa kadonnut koko porokarja eli noin 80 poroa ilman kauppoja tai todennettuja vahinkoja.
Aivan kuin vanhassa Hannu Maggan tapauksessa.
Luottamus kovilla
Kuten Muddusjärvellä, myös Ylä-Lapin laajassa pororikosjutussa syytettynä on paikallisessa yhteisössään johtoasemassa olevia henkilöitä: kolme paliskunnan poroisäntää eli vaaleilla valittua johtajaa, Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja sekä kolttien pitkäaikainen luottamusmies.
Mutta mitä tarkoittaa pienelle yhteisölle ja sen sisäiselle luottamukselle, jos sen johtajia syytetään rikoksista?
Ei välttämättä mitään, sanoo apulaisprofessori Nykänen.
– Kaikki riippuu rikoksesta.
Vaikka laki ei tunnista eroa, jotkut rikokset voivat Nykäsen mukaan olla paikallisesti sosiaalisesti hyväksytympiä kuin toiset.
Nykäsen mukaan on eri asia, syytetäänkö henkilöä esimerkiksi varkaudesta, joka kohdistuu muihin saman yhteisön jäseniin, vai esimerkiksi metsästysrikoksesta, jossa toisena osapuolena on Suomen valtio.
– Ei ole mikään salaisuus, että poronhoitajien mielestä on valtion itsensä syytä, että petokannat ovat kasvaneet liian suuriksi.
Toisaalta pienissä yhteisöissä epäilyt leviävät nopeasti. Oikeusjutut synnyttävät huhuja, epäluuloa ja jakolinjoja. Jos epäilyt koskevat johtohahmoja, vaikutus voi olla erityisen raskas.
Kun luottamus pettää, seuraukset voivat kestää sukupolvia.
– On puhuttu siitä, että suvuilla on ikään kuin muisti.
Tapio Nykäsen mukaan koko poronhoito perustuu lopulta luottamukseen, koska ulkopuolinen valvonta on käytännössä mahdotonta.
Nykänen varoittaa myös leimaamisesta: saamelaisyhteisöön kohdistuu Suomessa edelleen kielteisiä asenteita, ja tällaiset tapaukset voivat toimia leimakirveenä koko väestöryhmää kohtaan.
Samalla hän näkee mahdollisuuden. Vaikeat oikeusprosessit voivat käynnistää avoimempaa keskustelua saamelaisesta tapaoikeudesta ja sen suhteesta Suomen lainsäädäntöön.
– Olisi tietenkin paljon parempi, että se keskustelu olisi edennyt jotakin muuta tietä.
Mutta nyt keskustelu on käynnissä – halusivat osapuolet sitä tai eivät.
Surullinen muttei katkera
Hannu Magga on seurannut uusia porovarkaustapauksia mielenkiinnolla.
Magga valitti oman tapauksensa hoidosta jopa valtakunnansyyttäjälle, jonka pöydällä asia on lojunut nyt toista vuotta.
Käräjäoikeudessa syytteet todettiin vanhentuneiksi.
Katkera hän ei silti kerro olevansa.
– Surullinen mie vähän olen. Valvontaa tämä ala tarvitsisi, ettei tällaista tapahtuisi taas uudelleen, Magga sanoo.
https://yle.fi/a/74-20254973
Valo tunnelin päässä on luultavasti liekinheitin 