Pahoinpidelty nuori vaatii jättikorvauksia Suomessa

[Sipatti]

Jos pilaa toisen työkyvyn tarkoituksellisesti on oikein vaatia korvauksia ansiotulojen menetyksestä...siinähän se pilaantuu tekijänkii työkyky ku jos jotain hankit ni ne otetaan pois....haha... ihan oikein! Kyllä ottas pattiin sanoinkuvaamattomasti!

PS...ja nyt alkaa hirveä selittely, että pimeestikkiin voi hankkii, itse pitäisin tälläsiä satunnaisia tuloja lähinnä harrasteluna verrattuna oikeisiin palkkoihin....On poikkeuksiakin toki, mutta prosentuaalisesti puhumme varmaan promilleista, joten mahtuu marginaaleihin...kyllä se oikeus toteutuu tavalla tai toisella!

[Doctor Lecter]

On poikkeuksiakin toki, mutta prosentuaalisesti puhumme varmaan promilleista, joten mahtuu marginaaleihin...kyllä se oikeus toteutuu tavalla tai toisella!

Ei oikeus silloin toteudu jos tekijä ei maksa niistä senttiäkään - kuten usein käy. Se ei ole oikeuden toteutumista, että pahoinpitelijän aiheuttamat kustannukset jäävät veronmaksajien vahingoksi - kuten lähes poikkeuksetta käy.

Pimeitä töitä tehdään huomattavasti enemmän kuin luulet. Vaihtaisin nuo promillet prosenteiksi.

Esittämäni lapiolinja on oikein hyvä vaihtoehto. Sen vaihtoehtona on luoti päähän, niin korvauksiin määrätty lakkaa rasittamasta yhteiskuntaa ja sen varallisuutta. Uskon monen tekijän päätyvän ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Ei yhteiskunta saa olla niin lempeä ja hampaaton, ettei pysty parempaan kuin ulosottomiehen muikkareihin.

[NtiKylmis]

Olen lukenut minfon keskustelufoorumia jo reilun vuoden verran. Rekisteröidyin jo syksyllä mutta vasta tämä keskustelu kirvoitti kielenkantoja sen verran, että ajattelin oman virtuaalisuuni avata tällä foorumilla.

Kukaan ei ole tuonut korvaussumman kohtuullisuudesta puhuttaessa esiin seikkaa, jota itse pohdiskelin. Mikäli aivovamman saanut opiskelija pystyy kuitenkin kouluttautumaan johonkin ammattiin ja tienaamaan sitä kautta elantonsa, on hänellä tulevaisuudessa myös ansiotuloja. Eikö nämä pitäisi huomioida korvaussummasta päätettäessä summaa alentavina tekijöinä?

En halua tekijää puolustaa, mutta harvalla on kaivaa takataskustaan 2,5 miljoonaa tai edes 100 000 euroa. Tällöin korvaukset maksetaan valtion eli meidän veronmaksajien lompakosta, kuten tässäkin keskustelussa on aiemmin todettu. Jos pahoinpidelty saisi tässä tapauksessa vaatimuksensa läpi, on Suomessa pian monia muitakin vaatimassa suuria summia omien urahaaveidensa kariutumisesta. Pitäisin vaatimusta realistisempana, mikäli opiskelija olisi ollut opinnoissaan pidemmällä. Silloinkin korvaussumman pitäisi mielestäni perustua opiskelualan palkkaukseen eikä haaveammatin.

Entä siinä tapauksessa, jos vammautunut on opiskellut esimerkiksi TKK:lla DI:n tutkintoon, mutta hänen haaveenaan on ollut näyttelijän tai vaikka kuvataiteilijan ammatti. Em. tapauksessa ei varmaankaan houkuttaisi hakea korvauksia haaveammatin mukaan, jos se tarkoittaisi korvaussumman alenemista.

[Sipatti]

Joo lapionvarteen vaan...sitä mieltä minäkin olen. Ei mitään pään silittämistä...kukaan muu näitä rikollisia ei palkkaisikaan niin pakkotyöhön valtiolle tekemään jotain yleishyödyllistä. Mutta ei ikinä toteudu tässä yhteiskunnassa sehän nyt olisi jo ennenkuulumatonta, että joku voitaisiin pakottaa työhön. Tai ei se nyt niin ennenkuulumatonta ole, kuin vasta seiskytluvun jälkeen. Silti olen sitä mieltä olkoonkin, että ilman muutahan nämä summat menee verovaroista korvattavaksi, tulisi työkyvyn menetyksestä maksaa nykyisen tai oletetun tulevan ammatin perusteella. Jos uhri olisi nuori, jolla ei ole ammatillista suuntaa maksettaisiin jonkinnäköisen keskiarvon perusteella. On väärin, että nämä uhrit kituuttaavat jotenkin työmarkkinatukea pienemmän sairaseläkkeen turvin jonkun muun rikollisen toiminnan vammauttamina ja taistelevat niistäkin byrokratiaa vastaan. Ikään kuin olisivat itse syyllisiä. Helvettiäkö näitä rikollisia hyysäämään...päinvastoin rikoksen uhreille hyysäystä ja rikolliset korvaamaan työllä valtionkonttorille näillä yleishyödyllisillä töillä. Ja niin kauan, että viimenkii sentti ois korvattu. Sitten olisi vapaa hakeutumaan avoimille työmarkkinoille. Mahtuuko tämä kenenkään muun oikeustajuun. Minulle ei olisi ongelma kukkahattutädeille varmaan olisi, mutta hehän elävätkin omassa turvallisessa pilvilinnassaan.

PS. Lectrille...Tarkoitin rikollisten harjoittamaa elannonharjoittamista en sitä mitä harjoitetaan suht. yleisesti normaalin liiketoiminnan "jatkeena".

[Sassy]

Maksetaanko vain väkivaltarikoksessa? Itse lyön mielelläni takaisin jos minua lyödään. Jos nyt sattuu niin, että hyökkääjä saa vahingossa vakavan vamman, täytyykö minun korvata hänen unelmansa? Kysehän on (törkeästäkin) pahoinpitelystä, mikä on vaan tehty lähtökohtaisesti hätävarjeluna.

Kyllä, hätävarjelustakin tuomitaan korvauksiin, eikä se edes vaadi ihmeitä. Esimerkki tapaus allekirjottaneelta: ex-mies pyyhkii allekirjottaneella pöytiä ja mätkii hetkisen mennen tullen turpaan. Tuurilla tirvaisen tuopilla päähän ja tilanne loppuu. Syyttäjän rangaistusvaatimus allekirjottaneelle: ehdollinen vapausrangaistus Ex-miehen korvausvaatimus: reilu 4000 yhteensä, eriteltynä summat kivusta ja särystä, kosmeettisesta haitasta ja ansiotulojen menetyksestä. Käräjäoikeuden tuomio allekirjottaneelle: 40päiväsakkoa ja korvauksia ex-miehelle. (Tuomio ex-miehelle 60 päiväsakkoa ja korvauksia allekirjoittaneelle, lopputulos aika liki nollasaldoa)

Että vaan vinkkinä, ei kannata paljoa mätkiä takaisin. Vaikka lähtökohtaisesti kyse olisikin hätävarjelusta, raja liiottelun ja hätävarjelun välillä on veteen piirretty.

[MotiivitOn]

^^Ei kai päänsilittämisestä olekaan kyse, kun se on rosvolle aivan sama onko korvaussumma 500 miljardia vai 50tuhatta, kun ikinä ei sitä pysty kuitenkaan maksamaan. Niitä vaan naurattaa ne summat.
Lapion varressahan ei tämän yhteiskuntajärjestyksen aikana tulla rosvoja näkemään, joten ne toiveet on samalla viivalla "munista hirteen" kommenttien kanssa.

Joten siksi haluan kaiken haihattelun pois noista korvausvaateista, koska ne eivät millään lailla "rankaise" tekijää ja niihin menevät verorahat voitaisiin käyttää parempiin tarkoituksiinkin, vaikkapa parin koulupsykologin palkkaamiseen tms.. Perheenjäseneni on ollut kymmenen vuotta sairaseläkkeen varassa ja saanut säästettyä siitä rahasta, joten ihan puilla paljailla ei ole.

Lisäksi hullut korvaukset tulisivat ehkäpä lisäämään amerikkalaista oikeuskulttuuria, jossa korvauksia olisi haettava vaikka kuinka kaukaiselta taholta, myös vahinko ja onnettomuustapauksissa. Itsekin haluan mattovalmistajalta rahaa, koska on tehnyt rikollisen helposti rullaantuvia mattoja, joiden vuoksi kaaduin ja sain kuumat kahvit naamalleni mukista, jossa ei ollut varoitusmerkintää, enkä nyt uskalla juoda kahvia enää ollenkaan, josta syystä taas en jaksa tehdä enää niin pitkiä päiviä, joten yritykseni ei kehity ja menetän miljoonien optiot.

Jos korvaukset maksetaan vain suoranaisesten rikoksen uhreille, niin eikö se ole hiukan väärin sairaita ja onnettomuuksissa vammautuneita kohtaan? Heidän särkyneitä unelmiahan ei kukaan korvaa. Edelleenkin valtiohan ne kaikki korvaukset maksaa.

Omasta mielestäni korvaukset voisi mitoittaa sen hetken tulojen mukaan (myös tuet yms. laskettaisiin tuloiksi) ja rikoksen tekijän tuomiossa tulisi ottaa huomioon aiheutunut haitta, kuitenkin teon tarkoituksenmukaisuutta unohtamatta.

Edit:lisätty ^

[Sipatti]

Sassylle: Joo ei tämmöset mahdu oikeustajuun...mutta selvisitpähän pahemmilta vammoilta. Tämmöiset "rangaistukset" annetaan yleisen järjestyksen säilyttämiseksi. Siihen lopputulemaan minäkin päädyin omassa tuomiossani.

Motiivitonille: no ei sitten jatketaan vaan niinkun ennenkiin...mitäpä sitä sitten...ihan hyvä kirjotus kylläkin, silti tuntuu jotenkin toivottomalle ettei mitään ole tehtävissä näille rikollisille...onko ne niin pohjan läpi pudonneita ettei niitä pysty edes mitenkään enää rankaisemaankaan?

[MotiivitOn]

Esimerkki tapaus allekirjottaneelta: ex-mies pyyhkii allekirjottaneella pöytiä ja mätkii hetkisen mennen tullen turpaan. Tuurilla tirvaisen tuopilla päähän ja tilanne loppuu. Syyttäjän rangaistusvaatimus allekirjottaneelle: ehdollinen vapausrangaistus Ex-miehen korvausvaatimus: reilu 4000 yhteensä, eriteltynä summat kivusta ja särystä, kosmeettisesta haitasta ja ansiotulojen menetyksestä. Käräjäoikeuden tuomio allekirjottaneelle: 40päiväsakkoa ja korvauksia ex-miehelle. (Tuomio ex-miehelle 60 päiväsakkoa ja korvauksia allekirjoittaneelle, lopputulos aika liki nollasaldoa)

Että vaan vinkkinä, ei kannata paljoa mätkiä takaisin. Vaikka lähtökohtaisesti kyse olisikin hätävarjelusta, raja liiottelun ja hätävarjelun välillä on veteen piirretty.

Luonnollisesti jonkin asteisia korvauksia tulee maksaa. Sinänsä tuossahan tuomio meni edes melko kohtuullisesti.

Entä jos sama iskusi tuopilla olisi vahingossa viiltänyt vaikkapa kaulan alueen hermoja ja ex-miehelläsi olisi ollut lentäjän opinnot kesken.
Olisiko kohtuullista, että valtio joutuisi maksamaan exällesi hulluja korvaussummia, vain koska sinä löit itseäsi puolustaessasi vailla vahingoittamistarkoitusta häntä vahingoittaneen lyönnin?

[Annie W]

Kukaan ei ole tuonut korvaussumman kohtuullisuudesta puhuttaessa esiin seikkaa, jota itse pohdiskelin. Mikäli aivovamman saanut opiskelija pystyy kuitenkin kouluttautumaan johonkin ammattiin ja tienaamaan sitä kautta elantonsa, on hänellä tulevaisuudessa myös ansiotuloja. Eikö nämä pitäisi huomioida korvaussummasta päätettäessä summaa alentavina tekijöinä?

Itsekin mietin tuota samaa. Jutussahan mainittiin, että tämä henkilö joutui vaihtamaan laborantin opintoihin. Haastehakemuksen mukaan ammattitutkinnonkaan suorittaminen ei tosin onnistu. Mutta hän kuitenkin on nyt opiskelemassa tutkintoa, ja jos hän valmistuu ammattiin, hän voisi tehdä alan töitäkin. Tuo pitäisi tosiaan huomioida korvausvaateessa. Sitähän ei tietystikään voi ulkopuolisena tietää, onko laboranttiopinnoista tullut jo suorituksia opintorekisteriin, vai ovatko opinnot alussa ja niistä ei kerta kaikkiaan tule mitään.

Haettu korvaus on joka tapauksessa kohtuuttoman suuri, enkä edes usko sen läpimenoon.

[Anile]

Käytäntö on, että jos esim. 18-vuotias joutuu onnettomuuteen (jossa varsinaista syyllistä ei ole), niin hänelle tehdään laskennallinen eläkepäätös.

Tämä päätös perustuu mm. henkilön koulumenestykseen (antaako se esim. viitteitä korkeakoulualalle) sekä myös vanhempien sosioekonomiseen asemaan, josta voidaan tietyllä todennäköisyydellä päätellä, mitkä olisivat voineet olla vammautuneen tulot tulevaisuudessa. Kokonaisarkinnassa otetaan huomioon myös muita seikkoja, nämä olivat vain esimerkkejä.

Me emme siis ole tasa-arvoisia tässä suhteessa. Kärjistetysti voisi sanoa, että diplomi-insinöörin katolta pudotessaan halvaantunut poika saa todennäköisesti paremmat korvaukset kuin nokikolarin saman kokenut poika.

Aiheesta oli noin 90-luvun alussa Hesarin sunnuntaisivuilla pitkä juttu.

Kyseisessä tapauksessa pidän korvausvaadetta täysin aiheellisena, enkä mitenkään amerikkalaisena. Viidentonnin kuukausipalkka kautta linjan on eläkeikään saakka ko. tapauksessa ei ole liioittelua.

Eli siis korvaukset lasketaan oletetun tuoton mukaan.
No jospa nyt satun täräyttämään hengiltä jonkun kirkonpolttaja-taparikollis-huumeveikko-rattijuoppo-pedofiilin, niin eikö olisi ihan kiva jos valtio vähentäisi vahingonkorvauksista, jotka minulle määrätään, sen verran kuin tämän niljakkeen elättäminen ja rankaiseminen olisi tullut yhteiskunnalle maksamaan?

[Sipatti]

Niin tai valtiohan voisi maksaa siitä suorastaan jotain...MUTTA?...eikös se olisi silloin jo palkkamurha? No joo huumoriahan tuo...mutta aikasta mustaa jo.

[Nylonköysi]

Minusta unelmia ei pidä korvata, vaan korvausten tulee perustua realismiin.

Entä liikenteen vaarantamisesta (et huomannut oikealta tulevaa) aiheutuneet vammat? Varmaan yleisin vakavien vammojen aiheuttaja.

Tästä esimerkkiä ei kaukaa tarvitse hakea kun autoilija törmäsi nuoreen mopoilijaan joka sai niin vakavat vammat että hänkin joutuu heittämään hyvästit unelmalleen. Tuleeko mopoilijankin vaatia nyt samaan tyyliin korvauksia?

Liikenneonnettomuudet näkisin eri asiana. Tässä harvoin on kysymys tahallisesta teosta, vaan kyseessä on useimmiten onnetomuus. Eri asia, jos se kuski hyppää auton rattiin ajaakseen tahallaan mopoilijan päälle.

Muutenkaan liikennejutuissa ei yleensä myönnetä kovinkaan suuria korvauksia (jos myönnetään ollenkaan) esimerkiksi kivusta ja särystä, koska nämä käsitellään vahinkoina. Lähipiiristä erästä tapausta seurasin, ja maksettavaksi tuli käytännössä hautajaiskulut. Kyseessä siis oli vahinko, onnettomuus.

Entä se nuori tyttö joka valmistui juuri lähihoitajaksi kun juoppokuski ajoi hänen päältään ja sen seurauksena tyttö kuoli?

Ei se kuollut niillä rahoilla enää mitään tee. Sen kuolleen kannalta on aivan sama maksetaanko korvauksia vai ei. Yleisen järjestyksen kannalta on toki hyvä että tappaja tuomitaan ja että joitain korvauksia omaisille maksetaan, mutta uhri ei kummastakaan enää mitenkään hyödy.

[Nylonköysi]

Kukaan ei ole tuonut korvaussumman kohtuullisuudesta puhuttaessa esiin seikkaa, jota itse pohdiskelin. Mikäli aivovamman saanut opiskelija pystyy kuitenkin kouluttautumaan johonkin ammattiin ja tienaamaan sitä kautta elantonsa, on hänellä tulevaisuudessa myös ansiotuloja. Eikö nämä pitäisi huomioida korvaussummasta päätettäessä summaa alentavina tekijöinä?

Sekä siitä että valtio ne lopulta maksaa että tästä palkan"vähennyksestä" on keskusteluketjun avaaja ainakin kommentoinut jo ensimmäisellä tai toisella keskustelusivulla...

[MotiivitOn]

Minusta unelmia ei pidä korvata, vaan korvausten tulee perustua realismiin.

Entä liikenteen vaarantamisesta (et huomannut oikealta tulevaa) aiheutuneet vammat? Varmaan yleisin vakavien vammojen aiheuttaja.

Tästä esimerkkiä ei kaukaa tarvitse hakea kun autoilija törmäsi nuoreen mopoilijaan joka sai niin vakavat vammat että hänkin joutuu heittämään hyvästit unelmalleen. Tuleeko mopoilijankin vaatia nyt samaan tyyliin korvauksia?

Liikenneonnettomuudet näkisin eri asiana. Tässä harvoin on kysymys tahallisesta teosta, vaan kyseessä on useimmiten onnetomuus. Eri asia, jos se kuski hyppää auton rattiin ajaakseen tahallaan mopoilijan päälle.

Entäpäs se, että jos koppaan jotain koteloon hätävarjeluna (eli lyön päähän, kun minua on lyödään päähän) ja kaveri luonnollisesti tipahtaa ja saa siinä sitten aivovamman. Tarkoituksenani ei toki ole ollut aiheuttaa aivovammaa, mutta tiedän sen mahdollisuuden olevan aina kun käsi heilahtaa. Aivan kuten tiedän, että liikenteessä jo 5 kilometrin tuntinopeuden alentaminen vähentäisi onnettomuusriskiä, silti ajan kuten muutkin, ja tiedostan että lopputuloksena saattaa olla vastapelurin aivovamma, aivan kuten sillon kun lyön aivan niinkuin muutkin.

Useimmat pitää lyömällä aiheutettua aivovammaa tuomittavampana, kuin autolla aiheutettua, vaikka kummallakaan tavalla aivovamman tuottaminen tuskin on tarkoituksena, vaan ne ovat vahinkoja.

Miksi auto siis on pyhä peltilehmä, jonka kanssa saa mokailla, mutta muuten ei saa?

[Nylonköysi]

Entäpäs se, että jos koppaan jotain koteloon hätävarjeluna (eli lyön päähän, kun minua on lyödään päähän) ja kaveri luonnollisesti tipahtaa ja saa siinä sitten aivovamman. Tarkoituksenani ei toki ole ollut aiheuttaa aivovammaa, mutta tiedän sen mahdollisuuden olevan aina kun käsi heilahtaa. Aivan kuten tiedän, että liikenteessä jo 5 kilometrin tuntinopeuden alentaminen vähentäisi onnettomuusriskiä, silti ajan kuten muutkin, ja tiedostan että lopputuloksena saattaa olla vastapelurin aivovamma, aivan kuten sillon kun lyön aivan niinkuin muutkin.

Niin, mutta rajoitusten mukaan ajaminen aiheuttaa harvoin kenellekään aivovammaa. Päähän kovaa potkiminen aiheuttaa sitä hyvin paljon todennäköisemmin.

Hätävarjelu on mielenkiintoinen juttu. Minusta ihminen menettää oikeuden omaan koskemattomuuteensa, kun käy toisen kimppuun. Tätä mieltä jossain määrin on oikeuslaitos. Toki, jos hakkaat sen kimppuusi kävijän hengiltä, joudut aivan oikeasti vastuuseen ja niin pitääkin olla. Mikäli aiheutat kimppuunkäyjälle vahingossa itseäsi puolustaessasi vamman, joudut siitä jotain maksamaan, muttet täysimääräisenä, koska se ihminen kävi kimppuusi.

Useimmat pitää lyömällä aiheutettua aivovammaa tuomittavampana, kuin autolla aiheutettua, vaikka kummallakaan tavalla aivovamman tuottaminen tuskin on tarkoituksena, vaan ne ovat vahinkoja.

Rinnastat siis autolla ajamisen siihen, että joku ihan tietentahtoen alkaa piestä toista? Ei minusta autolla ajaminen sääntöjen mukaan ole rangaistavaa. Pitäisi paremminkin rinnastaa autolla vahingossa tapahtunut onnettomuus siihen, jos vaikka astelee vauhdilla kaupasta ulos, ei näe oven takana olevaa mummoa ja mummo kaatuu ja murtaa lonkkansa. Kurja asia, mutta inhimillinen vahinko. Mummolle ei haluttu pahaa. Pahoinpitelijä haluaa aina uhrille pahaa.

Miksi auto siis on pyhä peltilehmä, jonka kanssa saa mokailla, mutta muuten ei saa?

Autolla ajaminen ei riko lakia. Pahoinpitely rikkoo.

Äläkä ota esiin juovuksissa ajamista tai vaikka huomattavaa ylinopeutta. Ne ovat rangaistavia tekoja, ja jos sellaiseen syyllistyy, pitää tietenkin maksaa asiankuuluvat korvaukset ja vaikka vähän pytyssäkin istua että oppii olemaan.