Monesti olen miettinyt etteikö Suomesta tosiaan löydy pelastettavia koiria, kun pittee virosta yms. käydä noutamassa?
Luulisin että Suomestakin saisi löydettyä sen pelastettavan koiran joka on hyljätty syystä tai toisesta. Sen sitten pelastaisi ja saisi hieman syntejään anteeksi.
Koirista vääntö
Jos risteytetään toisiinsa rotukoira X ja rotukoira Y, on huomattavan epätodennäköistä että pennut saisivat vanhempiensa roduille tyypilliset sairaudet, koska pentujen geenipooli on huomattavasti vanhempiensa vastaavaa monipuolisempi sen koostuessa kahdesta eri rodusta.Clyde kirjoitti:Tätä kuulee usein, se on "ainut" väite mitä osataan enää esittää puhdas vs. seropi.Howler kirjoitti:muistelen joskus jonkun sanoneen että sekarotuinen voisi jopa olla terveempi kuin puhdasrotuinen (ei perinnöllisiä sairauksia ehkä niin paljon)?
Miten kahdesta "sairaasta" koirasta voi tulla terve koira? Jos kerran niillä puhtailla on perinnöllisiä sairauksia
Roduille ominaiset sairaudet aiheutuvat usein juuri niistä piirteistä, jotka ovat rotumääritelmän mukaan tärkeimpiä ja usein hyvin tarkasti määriteltyjä ja joita jalostetaan uutterasti eteenpäin koiran terveydestä välittämättä. Pienikin poikkeama perimässä saattaa aiheuttaa sen, että rotumääritelmän ulkonäkövaatimukset eivät täyty ja koira on terve. Esimerkiksi: vanhempani saivat puhdasrotuisen koiran aikoinaan puoleen hintaan siksi, että koirassa on hylkäävä virhe - täysin rotumääritelmän vastainen turkki (pitäisi olla "kova", levymäinen ja suora, on pehmeä kuin pumpuli ja täysin kihara
). Kyseisen rodun edustajilla on kuitenkin usein (lue: käytännössä joka koiralla) runsaasti erilaisia ihoallergioita, ihottumia ja muuta oireilua, jota tällä nimenomaisella yksilöllä ei ole ollut ollenkaan.Osaisikohan joku perinnöllisyystiedettä paremmin tunteva selittää tyhjentävämmin? Spider? ABC? Anyone?
Itsellenikin on kaikista tärkeintä se, että koira on terve. En ole pätkääkään kiinnostunut näyttelyistä tahi rotumääritelmän ulkonäkövaatimuksista eikä minulle merkitse mitään se, onko koira rotukoira vai ei. Ja kyllä, oma koirani on puhdasrotuinen, mutta isänsä on kotoisin Keski-Euroopasta. On siis todella erinäköinen kuin muut rotunsa edustajat, paljon suurempi ja täysin terve (tosin, kyseisellä rodulla ei muutenkaan ole juuri mitään sairauksia).
Tavallaan sitä mitä joey puhuit niin tässä hyvä esimerkki; Hemingwayn paikassahan on paljon kissoja jotka ovat kokoajan risteytyneet toistensa kanssa eli todella läheistä sisäsiitosta ja kauan. Näillä kissoilla on (sukurutsauksen?) kautta ilmaantunut kuusi varvasta. Lunnikoira on koirarotu joilla rotumääritelmän mukaan kuuluu olla kuusi varvasta. Jos lunnikoiraa risteytetään toiseen rotuun niin pennuilla on varpaita viisi. Lunnikoirathan meinasivat oikeasti kadota kokonaan ja kun niitä oli jäljellä enää vain muutama niin herättiin asiaan ja niitä ainoita silloin jäljellä olevia risteytettiin toisiinsa. Voisiko olla mahdollista että kenties silloisen suuren sisäsiittoisuuden takia lunnikoirilla olisi kuusi varvasta? Sehän selittäisi miksi ne varpaat katoaisi kun niitä yhdistää toisiin koiriin.
Thai Ridgeback ei ole TB ellei sillä ole sitä "ridgeä" selässä. Amerikassahan sellaiset pennut useimmiten eliminoidaan jo pentuina mutta mikä on suomessa tilanne? Siitähän saa taas halvalla rotukoiran jos se ei ole sellainen mitä rotumääritelmä sanoo
En tiedä miten muilla roduilla/kasvattajilla menee mutta yleisenä nyrkkisääntönä on ollut että jos koiran molemmat kivekset eivät laskeudu niin se myydään puoleen hintaan. Meniköhän tämä nyt täysin OT;ksi mutta kuitenkin.. Jos koira on puutteellinen rakenteeltaan tai ihan vain rotumääritelmältään niin se on sekundaa ja myydään halvemmalla
Palatakseni edelliseen tekstiini vielä sen verran että en tosiaan ymmärrä mistä tuo myytti on peräisin. Sen on oletettavasti aloittanut joku jolla on ollut seropi ja ottanut sitten vaikka sakun tai k.c.spanielin ja todennut että näissähän onkin vikaa
Kasvattajana minulle on alusta asti toitotettu (kuten varmasti jo ala-asteen biologian tunnilla) että lapsi/pentu/poikanen saa aina puolet geeneistään vanhemmiltaan. Mietitäänpäs siis tuota seropi*puhdas -sekoitusta. Aluksi on kaksi puhdasta jotka käytetään keskenään jotta siitä tulee seropi. Tällä pennulla on siis kaksi vanhempaa "niitä niin sairaita puhtaita" takanaan. Tämä seropi astutetaan puhtaalla uroksella ja kun pennut saavat taas puolet vanhemmiltaan niin miten ihmeessä tämä on sen terveellisempi kuin puhdasrotuinen joita yhdistetään vain sen samanrotuisten kanssa (jolloin yleensä niitä uusia sairauksia ei tule kun pysytään samassa rodussa)..
Huh nyt lopetan
toivottavasti joku sai edes jotain selvää mitkä mun pointit oli
Thai Ridgeback ei ole TB ellei sillä ole sitä "ridgeä" selässä. Amerikassahan sellaiset pennut useimmiten eliminoidaan jo pentuina mutta mikä on suomessa tilanne? Siitähän saa taas halvalla rotukoiran jos se ei ole sellainen mitä rotumääritelmä sanoo
En tiedä miten muilla roduilla/kasvattajilla menee mutta yleisenä nyrkkisääntönä on ollut että jos koiran molemmat kivekset eivät laskeudu niin se myydään puoleen hintaan. Meniköhän tämä nyt täysin OT;ksi mutta kuitenkin.. Jos koira on puutteellinen rakenteeltaan tai ihan vain rotumääritelmältään niin se on sekundaa ja myydään halvemmalla
Palatakseni edelliseen tekstiini vielä sen verran että en tosiaan ymmärrä mistä tuo myytti on peräisin. Sen on oletettavasti aloittanut joku jolla on ollut seropi ja ottanut sitten vaikka sakun tai k.c.spanielin ja todennut että näissähän onkin vikaa
Kasvattajana minulle on alusta asti toitotettu (kuten varmasti jo ala-asteen biologian tunnilla) että lapsi/pentu/poikanen saa aina puolet geeneistään vanhemmiltaan. Mietitäänpäs siis tuota seropi*puhdas -sekoitusta. Aluksi on kaksi puhdasta jotka käytetään keskenään jotta siitä tulee seropi. Tällä pennulla on siis kaksi vanhempaa "niitä niin sairaita puhtaita" takanaan. Tämä seropi astutetaan puhtaalla uroksella ja kun pennut saavat taas puolet vanhemmiltaan niin miten ihmeessä tämä on sen terveellisempi kuin puhdasrotuinen joita yhdistetään vain sen samanrotuisten kanssa (jolloin yleensä niitä uusia sairauksia ei tule kun pysytään samassa rodussa)..Huh nyt lopetan
toivottavasti joku sai edes jotain selvää mitkä mun pointit oliNanika ga tooku matteiru to
Sairauksia on kahdenlaisia: niitä, joissa geeni pitää saada molemmilta vanhemmilta ja niitä, joissa vain toiselta saatu riittää sairastuttamaan elukan. Molemmat lajit tietysti rikastuvat sisäsiittoisuuden myötä. Seropi on siksi terveempi, että nuo ekan lajin yhdistelmät eivät osu siihen. Mutta jos seropi sitten risteytetään takaisin rotuun, niin tietysti samat ongelmat palaavat.
Every ship must sail a world.
^ En nyt ymmärrä, mitä tarkoitat?? Siis seropi on seropi, kun vanhemmat eivät ole samaa puhdasta rotua. Mutta jos toinen vanhemmista kantaa sairastuttavaa geeniä, niin seropi voi sen saada, ja jos se on dominoiva geeni, niin koira sairastuu, vaikka toinen vanhemmista olisi ollut kuinka terve Keravannoutaja tahansa.
Tietysti voi olla niinkin, että seropi onnistuu perimään molemmilta vanhemmiltaan saman sairausgeenin, vaikka vanhemmat edes eivät olisi samaa rotua... Mutta tämä on jo harvinaisempaa, ja joka tapauksessa seropin todennäköisyys olla sairas on paljon pienempi kuin sisäsiittoisissa roduissa, joissa samat geenit pyörivät joka sukuhaarassa.
Roduissa, joissa on suuri geenipohja, voidaan vaikuttaa koirien terveyteen karsimalla jalostuksesta sairaita koiria. Mutta Suomessa on valitettavan paljon rotuja, joissa kaikki yksilöt ovat sukua toisilleen, eikä sairauksia saada siten kitkettyä valikoimalla, vaan ne periytyvät piilevinä, ja yhden sairauden poistaminen tuo uusia tilalle.
Pennun ostajan kannattaa ehdottomasti käydä läpi pennun sukupuu niin pitkälle kuin pääsee, koska voikin osoittautua, että koko puu konvergoituu muutamaan kantaisään ja -äitiin, ja koira on sitten sairas. Ja pennuttajien pitäisi tuntea vastuunsa ja satsata ulkomaantuonteihin, mutta valitettavasti se tuhat euroa per koira on monelle hyvä rahasampo, eikä pentujen terveys kiinnosta sen jälkeen kun ne on saatu heivattua ostajille.
Tietysti voi olla niinkin, että seropi onnistuu perimään molemmilta vanhemmiltaan saman sairausgeenin, vaikka vanhemmat edes eivät olisi samaa rotua... Mutta tämä on jo harvinaisempaa, ja joka tapauksessa seropin todennäköisyys olla sairas on paljon pienempi kuin sisäsiittoisissa roduissa, joissa samat geenit pyörivät joka sukuhaarassa.
Roduissa, joissa on suuri geenipohja, voidaan vaikuttaa koirien terveyteen karsimalla jalostuksesta sairaita koiria. Mutta Suomessa on valitettavan paljon rotuja, joissa kaikki yksilöt ovat sukua toisilleen, eikä sairauksia saada siten kitkettyä valikoimalla, vaan ne periytyvät piilevinä, ja yhden sairauden poistaminen tuo uusia tilalle.
Pennun ostajan kannattaa ehdottomasti käydä läpi pennun sukupuu niin pitkälle kuin pääsee, koska voikin osoittautua, että koko puu konvergoituu muutamaan kantaisään ja -äitiin, ja koira on sitten sairas. Ja pennuttajien pitäisi tuntea vastuunsa ja satsata ulkomaantuonteihin, mutta valitettavasti se tuhat euroa per koira on monelle hyvä rahasampo, eikä pentujen terveys kiinnosta sen jälkeen kun ne on saatu heivattua ostajille.
Viimeksi muokannut ABC, Pe Tammi 30, 2009 7:28 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Every ship must sail a world.
Jos kyse on sairaudesta, jonka geeni pitää saada molemmilta vanhemmilta. Sairaus ei siis ilmene, ellei geeniä tule kummaltakin vanhemmalta, mutta pennusta tulee silti sairausgeenin kantaja, eli jos se risteytetään takaisin rotuun, sairaus periytyy edelleen.Clyde kirjoitti:Siis miten kaksi ("sairaasta") puhtaasta voi tehdä terveen seropin?..ABC kirjoitti:Seropi on siksi terveempi, että nuo ekan lajin yhdistelmät eivät osu siihen.
Sen sijaan kaipaisin lisätietoa siitä, minkälaisia nämä roduille tyypilliset sairaudet yleensä ovat periytyvyysominaisuuksiltaan.
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
Tähän väliin on pakko huomauttaa, että esim. lonkkavika periytyy ihan samalla tavalla erirotuisen kanssa pariutuessa tai hyvägeenisen omanrodun edustajan kanssa.
Eli sillä ei ole mitään väliä lonkkavian periytymisen kannalta, mitä rotua koirat ovat! Ainoa asia mikä merkitsee on risteytettävien koirien sukutaustat!
Sama tilanne on monen muun PeViSa-listan sairauden kohdalla. Lonkkavikaisesta sukuhaarasta otettu sakemanninarttu ei tee terveitä pentuja lonkkavikaisen Bernhardilaisuroksen kanssa, vaikka seropi-intoilijat virheellisesti näin kuvittelevatkin (ihan sama kuinka paljon yrittää sotkea geenipoolia). Ja risteyttämistä harkittaessa ainoa tapa arvella lonkkavian periytyvyyttä, on ne koiran paperit, joten älkää ihmeessä hankkiko paperitonta koiraa.
On ihan kiva juttu, että geenipoolia saadaan sekoitettua, mutta itse käyttökoiraihmisenä kannatan ominaisuus ja terveyspohjaista jalostamista. Eli mulle on aivan sama vaikka koirani olis neonvihreä ja takakorkea, jos se voi hyvin ja jos sillä on hyvä pää. Ikävä kyllä sekoittamalla rotuja, ei yleensä saada aikaiseksi koiria joiden terveys, luonteenlaatu ja käyttöominaisuudet olisivat ennustettavissa.
Edelleen, jos risteymä tapahtuu toisen rodun edustajan kanssa, on huomattavan paljon hankalampi antaa ennustetta pentujen sairauksista, kuin siinä tapauksessa että risteytetään terveen puhtaan samanrotuisen kanssa.
Eli on kaunis ajatus antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta jos on tilaus tietynlaiset ominaisuudet omaavalle terveelle koiralle, ei voida ollenkaan huomioda seropeja.
Se että jalostetaan sukulaisuussuhteita omaavia koiria, on vain huonoa jalostamista, ei koirarodun huonoutta. Jos ei löydy terveitä jalostettavia mistään päin maailmaa, voidaan varmaan sairaat rotunsa edustajat jättää astuttamatta. Jos kokonaan sairas rotu kuolee sukupuuttoon, niin sehän on hyvä asia, paitsi rahanahneille kasvattajille, ketkä jopa kehtaavat ehkäpä vielä väittää rakastavansa koiriaan.
Eli sillä ei ole mitään väliä lonkkavian periytymisen kannalta, mitä rotua koirat ovat! Ainoa asia mikä merkitsee on risteytettävien koirien sukutaustat!
Sama tilanne on monen muun PeViSa-listan sairauden kohdalla. Lonkkavikaisesta sukuhaarasta otettu sakemanninarttu ei tee terveitä pentuja lonkkavikaisen Bernhardilaisuroksen kanssa, vaikka seropi-intoilijat virheellisesti näin kuvittelevatkin (ihan sama kuinka paljon yrittää sotkea geenipoolia). Ja risteyttämistä harkittaessa ainoa tapa arvella lonkkavian periytyvyyttä, on ne koiran paperit, joten älkää ihmeessä hankkiko paperitonta koiraa.
On ihan kiva juttu, että geenipoolia saadaan sekoitettua, mutta itse käyttökoiraihmisenä kannatan ominaisuus ja terveyspohjaista jalostamista. Eli mulle on aivan sama vaikka koirani olis neonvihreä ja takakorkea, jos se voi hyvin ja jos sillä on hyvä pää. Ikävä kyllä sekoittamalla rotuja, ei yleensä saada aikaiseksi koiria joiden terveys, luonteenlaatu ja käyttöominaisuudet olisivat ennustettavissa.
Edelleen, jos risteymä tapahtuu toisen rodun edustajan kanssa, on huomattavan paljon hankalampi antaa ennustetta pentujen sairauksista, kuin siinä tapauksessa että risteytetään terveen puhtaan samanrotuisen kanssa.
Eli on kaunis ajatus antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta jos on tilaus tietynlaiset ominaisuudet omaavalle terveelle koiralle, ei voida ollenkaan huomioda seropeja.
Se että jalostetaan sukulaisuussuhteita omaavia koiria, on vain huonoa jalostamista, ei koirarodun huonoutta. Jos ei löydy terveitä jalostettavia mistään päin maailmaa, voidaan varmaan sairaat rotunsa edustajat jättää astuttamatta. Jos kokonaan sairas rotu kuolee sukupuuttoon, niin sehän on hyvä asia, paitsi rahanahneille kasvattajille, ketkä jopa kehtaavat ehkäpä vielä väittää rakastavansa koiriaan.
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
MotiivitOn kirjoitti:Tähän väliin on pakko huomauttaa, että esim. lonkkavika periytyy ihan samalla tavalla erirotuisen kanssa pariutuessa tai hyvägeenisen omanrodun edustajan kanssa.
Eli sillä ei ole mitään väliä lonkkavian periytymisen kannalta, mitä rotua koirat ovat! Ainoa asia mikä merkitsee on risteytettävien koirien sukutaustat!
Sama tilanne on monen muun PeViSa-listan sairauden kohdalla. Lonkkavikaisesta sukuhaarasta otettu sakemanninarttu ei tee terveitä pentuja lonkkavikaisen Bernhardilaisuroksen kanssa, vaikka seropi-intoilijat virheellisesti näin kuvittelevatkin (ihan sama kuinka paljon yrittää sotkea geenipoolia). Ja risteyttämistä harkittaessa ainoa tapa arvella lonkkavian periytyvyyttä, on ne koiran paperit, joten älkää ihmeessä hankkiko paperitonta koiraa.
On ihan kiva juttu, että geenipoolia saadaan sekoitettua, mutta itse käyttökoiraihmisenä kannatan ominaisuus ja terveyspohjaista jalostamista. Eli mulle on aivan sama vaikka koirani olis neonvihreä ja takakorkea, jos se voi hyvin ja jos sillä on hyvä pää. Ikävä kyllä sekoittamalla rotuja, ei yleensä saada aikaiseksi koiria joiden terveys, luonteenlaatu ja käyttöominaisuudet olisivat ennustettavissa.
Edelleen, jos risteymä tapahtuu toisen rodun edustajan kanssa, on huomattavan paljon hankalampi antaa ennustetta pentujen sairauksista, kuin siinä tapauksessa että risteytetään terveen puhtaan samanrotuisen kanssa.
Eli on kaunis ajatus antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta jos on tilaus tietynlaiset ominaisuudet omaavalle terveelle koiralle, ei voida ollenkaan huomioda seropeja.
Se että jalostetaan sukulaisuussuhteita omaavia koiria, on vain huonoa jalostamista, ei koirarodun huonoutta. Jos ei löydy terveitä jalostettavia mistään päin maailmaa, voidaan varmaan sairaat rotunsa edustajat jättää astuttamatta. Jos kokonaan sairas rotu kuolee sukupuuttoon, niin sehän on hyvä asia, paitsi rahanahneille kasvattajille, ketkä jopa kehtaavat ehkäpä vielä väittää rakastavansa koiriaan.
Tätä komppaan täysin! Helvetillisiä aivopieruja parahdellu muutamilta tyypeiltä tähän ketjuun,mut ei oikeen uskalla alkaa vääntämään rautalangasta ettei taas tule bannia
Pakko ei oo muuta ku kuolla, ja seki vaan kerran...
Joo, mutta koirissa se näkyy helpommin, kun "lapsia" tulee kerralla jopa 16.joey kirjoitti:Vaikuttaa muuten tuo "nartun" ikä ihmisilläkinABC kirjoitti: Koirilla vaikutta muuten todella paljon myös nartun ikä, eli yli 5-vuotiaan nartun pennuissa voi olla sairauksia, joita sen nuorempana saamissa ei.
Every ship must sail a world.
Tarkennetaan nyt vielä, että itse siis puhuin roduista, joissa geenipohja on niin pieni, ettei sairauksia sen takia saada jalostettua pois. Esim. eräät sukupuuton partaalta pelastetut rodut, ja rodut, joissa on Suomessa ollut hyvin pieni perustajapohja, eikä sitä ole korjattu tuomalla uutta verta muualta. Ongelma on, että näitä rotuja on melko paljon.MotiivitOn kirjoitti:Tähän väliin on pakko huomauttaa, että esim. lonkkavika periytyy ihan samalla tavalla erirotuisen kanssa pariutuessa tai hyvägeenisen omanrodun edustajan kanssa.
Eli sillä ei ole mitään väliä lonkkavian periytymisen kannalta, mitä rotua koirat ovat! Ainoa asia mikä merkitsee on risteytettävien koirien sukutaustat!
Se että jalostetaan sukulaisuussuhteita omaavia koiria, on vain huonoa jalostamista, ei koirarodun huonoutta. Jos ei löydy terveitä jalostettavia mistään päin maailmaa, voidaan varmaan sairaat rotunsa edustajat jättää astuttamatta. Jos kokonaan sairas rotu kuolee sukupuuttoon, niin sehän on hyvä asia, paitsi rahanahneille kasvattajille, ketkä jopa kehtaavat ehkäpä vielä väittää rakastavansa koiriaan.
Esimerkiksi saksanpaimenkoira on taas esimerkki rodusta, jossa jalostus on tehty pieleen tuijottamalla yksisilmäisesti ulkonäköä näyttelylinjassa ("luiskaperäiset" koirat, jotka eivät enää pysty kävelemään kunnolla, kun lonkat pettävät). Asia voitaisiin korjata, jos haluttaisiin.
Sama juttu kultaisillanoutajilla: koko ajan pennutetaan esim. C+D-lonkkaisia koirapareja, kun joku kuitenkin aina maksaa pennusta esim. 700e, mikä ei ole kovin paljon vähemmän kuin A-lonkkaisesta maksettava 1000e.
Seropeilla on yleisesti ottaen keskimäärin pienempi todennäköisyys olla sairas juuri monen rodun liian sisäsiittoisuuden takia, mutta tietysti, kuten sanot, sekin voi huonolla tsäkällä saada sairauden, kun molemmilla vanhemmilla on sama vika.
Ja tosiaan: itsellänikin on sellainen perstuntuma, että vaikeasti käsiteltäviä koiria on enemmän seropeissa. Pikku fifeissä se on tietysti vähän yksi ja sama, mille koira räksyttää, mutta isommilla koirilla, kun pistetään sekaisin esim. kaukasianpaimenkoira ja alaskanmalamuutti, niin siinä on omistaja ihmeessä.
Every ship must sail a world.
Cotton kirjoitti:Muistan kun ukki-vainaalta kuoli Suomen pystykorva niin se väänsi siitä rukkaset ja karvalakin.. Niitten nimi oli sitten "Peni".
Tää ei kai ollut koirista vääntö?
Tuohan oli ennen tapana, mitään ei saanut mennä hukkaan, ei edes Musti kuoltuaan. Nykyisin kai harvempi tekee koirasta kintaat, mutta isojen ulkokoirarotujen irtokarvasta monet kutovat sukkia ja tumppuja. Jos on parikin isoa koiraa, niin saa jo yhdestä karvanlähdöstä sukat.
Tästä tuli mieleeni, miten jotkut ovat täyttäneet esim. rakkaan hevosensa, kun se on kuollut. Omasta mielestäni se on vähän sama kuin pistää puoliso täytettynä huoneen nurkkaan, kun hänestä aika jättää. Edellinen vain on sosiaalisesti hyväksyttyä, jälkimmäinen ei... Mutta ennen kuten sanottua oli meininki eri, lasten rakas Pässi Päkäpää oli joku pääsiäissunnuntai pääruokana...
Every ship must sail a world.