Nummimurhat - Ian Brady ja Myra Hindley

[raippa]

Sarjamurhaajapariskunta tappoi 12-vuotiaan Keith Bennettin yli 40 vuotta sitten.

Brittiläinen pariskunta Ian Brady ja Myra Hindley pitivät Englantia kauhun vallassa 1960-luvulla. "Nummimurhaajiksi" kutsutut Brady ja Hindley tappoivat viisi 10-17-vuotiasta lasta vuosien 1963-1965 välillä.

Nyt heidän kaikkien uhriensa ruumiit ovat ehkä viimein löytyneet. Poliisi kertoi löytäneensä ihmisen jäännökset nummelta läheltä Manchesteria. Brady on kertonut kuulusteluissa haudanneensa samalle seudulle vuonna 1964 surmanneensa 12-vuotiaan Keith Bennettin, The Daily Mail -lehti kertoi. Bennett katosi Manchesterissa, kun oli matkalla isoäitinsä luo.

Kolme vuotta kestäneeseen poliisioperaatioon ruumiin etsimiseksi käytettiin huipputeknologiaa, muun muassa yhdysvaltalaista satelliittia.

Brady ja Hindley tuomittiin vuonna 1966 elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Hindley kuoli vankeudessa vuonna 2002. Brady siirrettiin vuonna 1985 vankilasta mielisairaalahoitoon, jossa on hän on edelleen.

Iltalehti
-------------------------------------------------------------------------------------

Muistan lukeneeni tästä n.15 vuotta sitten lehtiartikkelin. Oli kuva äidistä, joka oli miehen sairastuttua jatkanut yksinäistä puurtamistaan lapsensa ruumiin löytämiseksi valtavalla suoalueella lapion kanssa.

Feral House julkaisi muuten vuonna 2001 Bradyltä kirjan Gates of Janus - Serial killing and it's analysis, mikä kannattaa lukea, mikäli kiinnostaa kirjallisesti pätevän sarjamurhaajan analyysit mm. sellaisista tunnetuista murhaajista kuin Bundy, Panzram, Gacy, Buono jne.

[EuroJR]

Kun nyt jaksaisi vaan selailla... muistelisin meinaan ko. kaksikosta olleen tälläkin palstalla jonkinnäköistä sepustusta.

Minulta kyllä löytyy tästä tapauksesta vaikka kuinka paljon kirjallista materiaalia. Kunhan nyt vaan saisi edellisetkin hommat joskus hoidettua. Saisi kuuma kesä loppua ja alkaa pilvisempi ja kylmempi sää. Silloin saan ehkä jotain aikaiseksikin taas pitkästä aikaa.

[EuroJR]

Sarjamurhaajan kuva "mainosti" Lontoon 2012 olympialaisia
24.08.2008 23:54


Lontoon tie vuoden 2012 kesäolympialaisten isännäksi sai kohualun Pekingissä, kun Britannian pääministerin ja Lontoon pormestarin puheen taustalla näytettiin pahamaineisen lasten sarjamurhiin syyllistyneen naisen kuvaa.

Kuva oli osa Britannian saavutuksia kuvaavaa videomontaasia. Murhaaja Myra Hindleysta tehty muotokuva on taiteilija Marcus Harveyn työ, jonka hän on luonut käyttäen pienten lasten kämmentenjälkiä.

Kuva näytettiin tilaisuudessa juuri, kun pääministeri Gordon Brown piti puhettaan. Paikalla oli 500 vierasta juhlistamassa Britannian olympiamitalisteja sekä Lontoon tulevaa olympiaisännyyttä.

Telegraph-lehden mukaan vieraat ja isännät tyrmistyivät nähdessään sarjamurhaajan kuvan ilmestyvän seinänkokoiselle kankaalle.

Lontoon pormestarin Boris Johnsonin tiedottajan mukaan videomontaasin oli tehnyt Lontoon turismivirasto.

- Pormestari ei tiennyt tästä mitään. Hän on pahoillaan.

Visit London -toimiston mukaan kuva oli osa Britannian taidetta kuvaavasta lyhytfilmistä, jota on näytetty aiemminkin ilman valituksia.

Viraston tiedottajan mukaan murhaajan kuvan liittäminen mukaan materiaaliin osoittaa vain, ettei Britanniassa harrasteta "sensurointia".

Pääministerin edustajat sen sijaan eivät olleet onnellisia tapahtuneesta.

- Se oli täydellisen häpeällistä. Ja etenkin tällaisena Britannialle kunniakkaana iltana näyttää jotain noin groteskia, kertoi lähde pääministerin kansliasta.

- Kuka tahansa siitä oli vastuussa, on löydettävä ja erotettava välittömästi!

Myra Hindley osallistui miesystävänsä kanssa viiteen julmaan lasten seksuaalimurhaan 1960-luvun alussa. Hän kuoli vankilassa 2002.

Myra Hindley Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Myra_Hindley

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1576044

Jep. Laitetaas nyt aluksi tuolta Ajankohtaisista tämä leike tähän. Kirjotan tällä viikolla lisää tähän ja koitan täydentää myös tuon Vuosisadan murhamysteeri -osion viimeisen osan. Katsotaan, sano entinen tyttö!

[EuroJR]

Aloitetaan vaikka tästä leikkeestä:

Moor Murders - The Murderers' who is who - J.H.H. Gaute & Robin Odell

Ian Brady, 28 ja Myra Hindley, 24, tuomittiin Chester Asiszesissa useista murhista.

Brady ja Hindley olivat työssä samassa toimistossa. Töiden jälkeen he harrastelivat yhdessä sadismia, natsismia ja pornografiaa. Syyskuussa 1964 pari muutti asumaan Hindleyn isoäidin luokse Hattersleyyn. He ystävystyivät Hindleyn siskon Maureenin ja hänen miehenä David Smithin(17) kanssa. Brady yritti tehdä vaikutuksen nuorempaan Davidiin kertomalla mieltymyksistään sadismiin ja käsiaseisiin. Yhdessä he juttelivat useasti pankin ryöstämisestä ja murhista.

Brady halusi näyttää olevansa tosissaan. Hän poimi pubista mukaansa 17-vuotiaan homoseksuaalin Edward Evansin Manchesterissä 6. lokakuuta 1965 ja vei uhrin kotiinsa. Kello 23:30 tuona iltana Hindley haki Smithin kodistaan ja pyysi hänet mukaansa. Takaisin Bradyn kotona joutui Smith todistamaan henkirikoksen. Olohuoneen sohvalla makasi nuori mies henkitoreissaan. Pian kamppailu päättyi Bradyn suorittamaan kirveeniskuun, joka kerralla murskasi uhrin pään. Tämän jälkeen Brady lohkaisi: "Se on nyt tehty. Tähän saakka sottaisin homma. Normaalisti tarvitsee huitaista vain kerran."


Jatkuu...

[Agathon]

Hyvä, hyvä. Lisää suomenkielistä tarinaa. Tämä kirja kannattaa lukea:
http://dir.salon.com/story/people/featu ... /03/brady/

Pitäisi itsekkin lukea uudelleen.

[supernova]

---lyhennetty
Brady ja Hindley olivat työssä samassa toimistossa. Töiden jälkeen he harrastelivat yhdessä sadismia, natsismia ja pornografiaa.
---lyhennetty---

Helevetti mitä harrastuksia.

Harrastusten puute kuulemma tekee nuorista ongelmallisia. Noh... onneksi yleensä puhutaan hyvistä harrastuksista...

[raippa]

---lyhennetty
Brady ja Hindley olivat työssä samassa toimistossa. Töiden jälkeen he harrastelivat yhdessä sadismia, natsismia ja pornografiaa.
---lyhennetty---

Helevetti mitä harrastuksia.

Harrastusten puute kuulemma tekee nuorista ongelmallisia. Noh... onneksi yleensä puhutaan hyvistä harrastuksista...

Bradya ja Hindleytä mitenkään puolustelematta täytyy läppäistä, että ei noista harrastuksista mikään itsearvoisesti ole haitallinen. Kaikkihan riippuu toteutustavasta. Enemmän minä olisin huolissani, jos tulevaisuudessa mahdollisen lapseni aktiviteetteihin kuuluisi tosi tv:n katseleminen, pilluralli ja alkoholin suurkulutus.

edit: Itse nummimurhatapauksesta sen verran, että vaikka yleensä en sarjamurhatapauksissa tunne empatiaa ketään osapuolta kohtaan, niin tämä on yksi poikkeuksista ja olen tuntenut jotain sen tapaista niin hautaamattoman pojan vanhempia kuin itse Bradya kohtaan. Vanhempien sitkeä uurastus pojan ruumiin löytämiseksi on osoittanut kunnioitettavaa tahdonlujuutta ja Brady on terävä-älyinen psykopaatti, jonka kirjoituksissa on mielenkiintoisia näkemyksiä.

[esmes-]

kiinnostaisi lukea tuo bradyn kirja, löytyisiköhän kirjastosta suomennosta?

luin just jonkun aikaa sit crimelibrarysta hindleysta ja bradysta. hindleyhan on ollut ainakin jonkinverran bradyn vietävissä, hän on ihaillut miehen vaarallista ja jännittävää elämäntyyliä, verrattuna omaan, varsin keskiluokkaiseen elämäänsä. pitkään tuomioiden julistamisen jälkeenkin kerättiin adresseja ja hindley itse aktiivisesti kiisti olevansa syyllinen. brady oli kuulemma manipuloinut hänet mukaan murhiin, mikä ei sinällään oudolta kuulostaisi kun on psykopaatti kyseessä. hindleyta ei kuitenkaan koskaan armahdettu ja hän taisi kuolla syöpään 2000-luvun alkupuolella.

bradyn mukaan hindley oli yhtälailla mukana surmatöissä kuin hänkin. brady raiskasi ja hindleyn kanssa yhdessä alistivat, kiduttivat ja tappoivat uhrit.

[EuroJR]

Moors Murders - The Murderers' who is who - J.H.H. Gaute & Robin Odell Osa 2

Kauhistuneena näkemästään Smith soitti seuraavana aamuna poliisille, joka sitten löysi kuolleen nuoren ruumiin makuuhuoneesta. Etsinnässä löytyi pari talletuslokerokuittia Manchester Centran Stationilta ja sieltä sitten taas kaksin kappalein laukkuja, joista löytyi mm. peruukkeja,valokuvia, papereita ja pari kelanauhaa.

Osassa kuvista voitiin nähdä pikku tyttö. Vain 10-vuotias Lesley Ann Downey, joka oli ollut kadoksissa sitten joulukuun -64. Nauhoista voitiin tunnistaa tytön ääni, jossa hän rukoili päästä kotiinsa. Pikkutytön ruumis löydettiin haudattuna läheisiltä nummilta.

Toinenkin lapsi - 12-vuotias John Kilbride - oli ollut kadoksissa sitten lokakuun -63. Hänestä löytyi tietoja Bradyn muisiinpanoissa, missä hän kertoi murhasuunnitelmistaan.

Valokuvia (joissa lukuisia otoksia ulkoa ja mm. parivaljakko nummilla kävelemässä) tarkasti tutkittuaan poliisi kykeni löytämään tienoon, mistä etsiä ja kaivaa. John Kilbriden hauta löytyikin sangen läheltä Lesleyn löytöpaikkaa.

Nummimurhiksi ristittyjen tapausten oikeudenkäynti kesti 15 päivää. Maaliskuun 6. 1966 tuomittiin Brady ja Hindley elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Nummimurhaajista on riittänyt vuosien varrella polemiikkia. Hindleytä on vaadittu vapautettavaksi täysin muutuneena ja "parantuneena". Häntä on myös haluttu kuulla mahdollisista muista henkirikoksista tuolta periodilta. Toistaiseksi vaatimukset vapauttamisesta ovat kaikuneet kuuroille korville. Hindley on pysynyt vankilassa ja Brady mielisairaalassa. Jälkimmäinen on sanonut, ettei toivo koskaan tulevansa vapautetuksi.

1986 Hindley tunnusti kaksi murhaa lisää. Saddlesworthin alueella tehtiin etsintöjä. Seuraavana vuonna asia julkistettiin. Heitä epäiltiin Keith Bennetin (12) ja Pauline Readen (16) surmista. Tytön ruumis löytyikin huhtikuussa 1987, 24 vuotta katoamisensa jälkeen.

Molemmat tekijät ovat auttaneet useaan otteeseen uhrien ruumiiden etsinnässä poliisia.

---------------------------
KOHEL

Näistä löytyy valtavasti juttua siellä täällä. Kirjoittejen jahka kerkeän lisää.

[Alice Oz]

TV1 Klo: 21.00 Pvm: 13.01.2009
(Longford) Longfordin jaarli uskoi vankasti omatuntoon ja katoliseen uskoon. Mikä sai hänet puolustamaan lapsenmurhasta tuomittua naisvankia 1960-luvulla tavalla, joka ryvetti hänen maineensa? T. HBO/Granada 2006.


Tämmösen bongasin täst aiheesta.

[Noelie]

yhteen Neroon nää murhat vaikutti aikoinaan kovasti kuuntele alla

The Smiths - Suffer Little Children

[Noelie]

aina tulee tää mieleen tää Marcus Harveyn maalaus Myrasta vuodelta 1997 tää oli sitä "cool brittannia" / Young British Artists aikaa, aiheutti aikamoisen kohun, työtä vandalisoitiin.

[VoDKa]

Siivotessa löysin kasan vanhoja Hullu Hullu Maailma-lehtiä. Naureskelin sieltä löytyville jutuille, kunnes huomasin että oho, näissähän on ihan oikeisiinkin tapauksiin liittyviä juttuja. Yksi koski tätä Ian Brady-tapausta. Teksti on lyhyt, yhden sivun kokoinen kuvineen, joten laitan sen tänne.

Hänen murhattu poikansa makaa jossain täällä rämeessä:
Äiti on kaivanut suota nyt 30 vuotta!

Ainainen rukous huulillaan ja toivo mielessään on Winnie Johnson kääntänyt Saddleworthin suota Englannissa jo 30 vuotta. Winnie tietää että hänen murhattu poikansa on kätketty johonkin kohtaan valtavaa suoaluetta.

Keith Johnson oli vain 12-vuotias kun hän joutui vuonna 1964 julman suomurhaajan Ian Bradyn uhriksi. Mukana surmatyössä oli myös Bradyn inhottava rakastajatar Myra Hindley.
Ian ja Myra istuvat elinkautista linnatuomiotaan kylmäverisistä murhista, jotka kohdistuivat lapsiin. Monet uhreista kaivettiin märkään ja hetteiseen suohon Saddleworthiin. Keith on ainoa uhri, jonka ruumista ei ole vielä suosta löydetty. Siitä on kulunut jo 30 vuotta ja yhä hänen sureva äitinsä kaivaa suota päivästä päivään saadakseen lapsensa oikeaan hautaan.
-En luovuta koskaan, en edes viimeisenä elinpäivänäni, vakuuttaa nyt 65-vuotias Winnie.
-Tämä on minulle elintärkeä asia.
-Jatkan varmasti kuolemaani asti, jos niin tarvitaan. Minulla ei ole muuta päämäärää. Haluan että Keith saa kristillisen hautauksen ja kaivan nurin vaikka koko suon, jos minun on pakko se tehdä.
Winnien toinen poika, 29-vuotias Joey, auttaa silloin tällöin äitiään etsinnässä. Hän siis etsii veljeään, joka ei ole nähnyt koskaan. Isä on vaikeasti sydänsairas eikä voi osallistua talkoisiin. Hänen ainoa tehtävänsä on katsella vierestä kuinka vaimo raataa itsensä hengiltä suota kaivaessaan. Sitä hän tekee lähes yötä päivää.
Joka ainoa aamu Winnie rukoilee Jumalaa että hän ohjaisi äidin siihen paikkaan, jossa rakastettu poika on kätkettynä. Tähän asti rukoukset eivät ole Winnietä auttaneet. Keith on kadoksissa.Jo ilta Winnie tulee kotiin rättiväsyneenä ja turhautuneena. Tätä taakkaa hän on kantanut sydämellään jo 30 vuotta. Se on äidin surua.
-MInä palaan aina takaisin, hän sanoo. -Vakuutan vielä kerran etten luovuta ennenkuin poika on löytynyt - tai ennenkuin putoan viimeisen kerran polvilleni.

Hullu Hullu Maailma-lehtien kielenkäyttö on aina ollut kömpelöä, mutta osittain tänä päivänä se näyttää vielä kömpelömmältä siksikin, että juttu on melko vanha. Tämä kyseinen lehti on julkaistu Suomessa lokakuussa 1994.

Netin perusteella juttu on tosi. Löysin tälle vuodelle päivätyn jutun aiheesta myös (suomennettuna se tähän perään):

Moorsin murhat: "Missä on Keithini?"
Melanie McFadyean
The Guardian, lauantaina 7.1. 2012

Winnie Johnsonin 12-vuotias poika joutui Ian Bradyn ja Myra Hindleyn murhaamaksi 1964. Mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Nyt lähes 80-vuotias (Winnie) kertoo Melanie McFadyenille miksi hän ei koskaan luovuttanut etsinnöissä ja miksi aika alkaa loppumaan.



Kuvat ovat ikonisia - unohtumattomat mustavalkoiset pidätyskuvat Moorsin murhaajista, Myra Hindleystä ja Ian Bradysta. Vähemmän tunnettu on napsaistu kuva yhdestä heidän uhristaan, Keith Bennettistä. Hänellä on päällään silmälasit ja hän hymyilee kujeilevalla ja viattomalla lapsen tavalla. Keith katosi neljä päivää sen jälkeen kun oli täyttänyt 12 1964 ja hän on myös ainoa lapsi jonka Brady ja Hindley tappoivat ja jonka ruumista ei ole koskaan löytynyt.

Keithin äiti, Winnie Johnson, istuu sohvalla olohuoneessaan Longsightissa, Manchesterissa, Keithin kuva seinällä yläpuolellaan. Kuvaan sopien toisella seinällä roikkuu runo. "Siitä päivästä tähän päivään / Minä rukoilen päivin ja öin / Että löydän Keithini / Ja saan hänen sielulleen rauhan."


Sitä miettii, kestääkö hän vielä lisää kysymyksiä hänen kadonneesta murhatusta lapsestaan. Suuttuuko hän siitä kyselemisestä? Hänelle on ominaista yllättävätkin huumorinpilkahdukset. "Ei! Minä en suutu! Minusta on mukavaa kun ihmiset puhuvat minulle Keithistä kuin että vain tuijottaisivat minua - sitä minä en voi sietää. Minusta tuntuu paremmalta kun saan puhua hänestä."

Lähes 80-vuotiaalla Winniellä todettiin syöpä vuosi sitten ja se tekeekin hänestä entistä epätoivoisemman Keithin ruumiin löytämiseksi ennen kuin hän kuolee. Ehkä hän sitten voi löytää rauhan, jota on etsinyt lähes 50 vuotta. Viimeisin virallinen poliisien aloittama etsintä alkoi vuonna 2003 ja päättyi vuonna 2010, mutta Brady, kuten Winnie uskoo, tietää missä Keithin ruumis on. Winnien viimeinen toivo onkin Bradyssa.

Hän on kirjoittanut Bradylle useita kertoja. Muutama kuukausi sitten hän kirjoitti Bradylle jälleen ja lähetti samalla dvd:n, jolla kertoi syövästään. Brady ei ole vastannut, mutta Winnie näyttää minulle kirjeen häneltä vuodelta 2005. Siinä ei näy minkäänlaista katumusta, tai vihjettä Keithin ruumiista, ainoastaan valitusta hänen tilanteestaan Ashworthin sairaalasta ja "idioottipolitiikasta häntä vastaan". Bradyn itsekeskeisyys on selkeää. Ja vaikka hän sanoi 2006 tietävänsä minne hautasi Keithin, se ei johda minnekään. 2009 hän kirjoitti jälleen Winnielle kertoen poliisien lopettelevan etsinnän ja "tämän olevan viimeinen asia mitä sanon aiheesta". Ehkä se ei ole Bradyn tavoite pitää hallinta tässä asiassa itsellään. Winnie epäilee, että sen sijaan että kyseessä olisi Bradyn viimeinen salaisuus, Keithin ruumiin löytyminen voisikin johdattaa muiden ruumiiden löytymiseen. Ruumiiden, joita ei ole osattu edes etsiä.

Winnie kirjoitti Hindleylle 2002. "Minä rukoilin häntä kertomaan missä Keithin hauta oli, mutta sydämessäni tiesin hänen olevan kieroutunut sadisti joka ei ikinä kertoisi ja veisi salaisuuden hautaansa."

Hindley ei auttanut Keithin ruumiin paikallistamisessa.

Keithin äitinä Winnie on eniten julkisuudessa mutta Keithin veli Alan on myös etsinyt vuosia Keithiä sisaruksiensa ja vapaaehtoisten kanssa. Hän on myös perustanut sivuston veljelleen. "Keith... hän oli erikoinen, mutkaton lapsi, pää aina pi lvissä... Hän eli luonnolle ja eläimille... Keith oli... yksi maailman herkimmistä sieluista."

Kun Keith katosi, hän oli matkalla Alanin ja toisten sisarustensa luokse heidän mummonsa talolle lähellä. Vaikka Keith oli tarpeeksi vanha kulkeakseen sinne yksin, hänellä oli näön kanssa ongelmia ja hän oli rikkonut silmälasinsa edellisenä päivänä, joten Winnie varmisti, että hän pääsi turvallisesti Stockport Roadille. Winnie, joka odotti juuri viidettä lastaan, meni sitten viikottaiselle bingokäynnilleen. Hän ei nähnyt Keithiä enää koskaan.

Hindley oli lähistöllä, ajaen Mini Travelleria, Bradyn ollessa takana. Hindley pysäytti auton ja kysyi Keithiltä apua joidenkin laatikoiden kantamisessa. Brady käski sitten Keithin tulla sisälle autoon hänen kanssaan, väittäen heidän etsivän kadonnutta hansikasta. Kun he olivat nummilla, Hindley jätti Bradyn kahdestaan Keithin kanssa. Hindley väittää, ettei tiedä mitä tapahtui sitten. Kun Brady palasi, hän (Brady) kertoi raiskanneensa ja kuristaneensa Keithin ja ottaneensa valokuvan.

Vaikka tämä on julkista tietoa, Winnieltä pimitettiin tietoa. Hän tietää, että Keith raiskattiin, mutta poliisi ei ole kertonut kaikkea. Joskus hän uskoo niin olevan parasta; toisinaan hän on varma, että olisi parempi tietää kaikki tapahtunut. "Haluan ja en halua tietää. Kysyin heiltä kerran ja he eivät suostuneet kertomaan. En halua nähdä kuvia. Ne rikkoisivat sydämeni, tappaisivat minut."

1966 Brady ja Hindley tuomittiin elinikäiseen vankilatuomioon 12-vuotiaan John Kilbriden, 10-vuotiaan Lesley Ann Downeyn ja 17-vuotiaan Edward Evansin murhista. Pelättiin, että he olivat saaneet myös Keithin ja Pauline Readen, mutta mitään ei voitu todistaa.

Melko pian Keithin katoamisen jälkeen Winnie tiesi hänen olevan kuollut. "Olin synnyttänyt Joeyn ja rintaruokin häntä. Kuulin lapsen äänen takanani sanovan 'Äiti, katselen perääsi.' Se oli Keith, henkenä. Kun mieheni Jimmy tuli sisälle hän sanoi minun näyttävän siltä kuin olisin nähnyt aaveen. Vastasin, etten ollut nähnyt yhtäkään, mutta kuullut yhden. Että emme näkisi Keithiä elossa enää koskaan. Hän on täällä aina. Minusta se on lohduttavaa. Joskus huomaan juttelevani hänelle. Jos he löytävät hänet, haluaisin suukottaa häntä."

Siihen nähden kuinka paljon tuskaa hän on kärsinyt, puhumattakaan epätoivosta ja huonosta terveydestä, on yllättävää kuinka avoin ja hauska Winnie on. Päivänä jolloin tapasin hänet, elokuvantekijä John Coffey istui hänen kanssaan kun hän (Winnie) katseli dokumenttia itsestään. Yhdessä vaiheessa hän itki ja lohdutin häntä. Hän sai hillittyä itsensä ja nolostui kun Coffey jätti videolle pätkän, jossa Winnie sanoo, että Bradyn pallit pitäisi leikata irti ja tunkea hänen suuhunsa. "Senkin lurjus, jätit sen siihen (dokumenttiin)!", Winnie tokaisee. Coffey on vastaamaisillaan, kun Winnie käskee hänen hymyillen vaieta.

Kun Winnie hymyilee, pystyy näkemään välähdyksen siitä tytöstä, joka hän oli. Hän kertoo aina olleensa keppostelija. "Olin koulussa sodan aikaan. Pelleilimme ilmasuojissa kaverieni kanssa. Jouduin usein ongelmiin. En ollut kiinnostunut koulusta, halusin lähteä ulos ja tehdä jotain mitä minun ei olisi kuulunut tehdä."

Winnie rakasti tanssimista ja tapasi Keithin isän tanssisalissa. Hän kertoo isän nimeksi Frederick Normanin ja tämän vanhempien olleen ranskalaisia. Hymyillen hän kertoo Frederickin olleen komea ja ystävällinen.

Winnie oli 19-vuotias kun Keith syntyi ja hän tuli kotiin itkien sairaalasta. "Äitini kysyi mikä hitto on nyt hätänä. Kerroin, että toivoin ettei Keithille kävisi mitään sellaista kuin Margaretille. Nuorempi sisareni Margaret oli 7-vuotias kun hän juokse tulen läheltä ja hänen mekkonsa syttyi tuleen. Hän kuoli. Sanoin, että mitä jos jotain sellaista tapahtuu Keithille kuten Margaretille - ja niinhän siinä kävi, hieman eri tavalla vain."

Winnie sai toisen lapsensa, Sylvian, Normanin kanssa mutta asiat eivät vain toimineet. "Käskin hänen kalppia tiehensä eräänä päivänä koska hän petti minua toisen naisen kanssa. Olin hyvin vihainen."

Winnie ei ole ollut yhteydessä häneen sen jälkeen.

Winnie ei ollut yksin kauaa. "Tapasin kossin Moseleyssa, jossa olin töissä; hän oli kolmen seuraavan lapseni isä. Alanin, Ianin ja Margaretin." Kun Winnielle selvisi että myös uusi löytö petti häntä toisen naisen kanssa, Winnie jätti hänet. Winnie ja hänen viisi lastaan elivät hänen äitinsä, Gertruden kanssa.

Viiden lapsen sinkkuäidin elämä ei ollut helppoa 1950-luvulla. Winnie huokaisee. "Aluksi kun olin raskaana ihmiset kritisoivat minua mutta sanoin että se olen minä joka sen lapsen saa ja aion pitää sen. En välittänyt hittojakaan. Kerroin sen olevan oma elämäni. Rakastan lapsia, he pitävät minut nuorena. Lasten saaminen teki minusta vahvan. Äitini oli samaa mieltä. Hän käski kertoa jos joku kiusasi minua. Hän puolusti minua. Tätini Newcastlesta tuli ja sanoi äidilleni 'Sinun pitäisi heittää hänet ulos talosta'. Äitini sanoi, 'jos aiot kritisoida minua, sinun on parasta häipyä. Hän on minun tyttäreni ja teen kaikkeni hänen eteensä.' Täti lähti. En puhunut hänen kanssaan enää koskaan."

Gertrude oli hyvin suojelevainen. Yhtenä päivänä kun Keith oli kadonnut, hän ja Winnie kävelivät Stockport Roadilla. "Joku nainen tuli luoksemme ja sanoi minulle, 'Sinä olet Keithin äiti, etkö vain. He pilkkoivat hänet ja syöttivät sioille.' En pysynyt puhumaan, ainoastaan itkemään. Äitini suuttui. Hän löi naista ja kysyi, millainen ihminen tämä oikein on."

1963, vuosi ennen kuin Keith katosi, Winnie rakastui Jimmy Johnsoniin ja meni naimisiin tämän kanssa. Kun Keith katosi, Jimmyä kohdeltiin epäiltynä ja se melkein tuhosi perheen kunnes Winnie lähestyi poliisia ja kertoi Jimmyn rakastavan hänen lapsiaan kuin omiaan. Tämän kaiken keskellä hän yritti tehdä parhaansa huolehtiessaan 11-vuotiaasta Sylviasta, 8-vuotiaasta Alanista, 7-vuotiaasta Ianista, neljävuotiaasta Maggiesta ja Jimin 11-vuotiaasta tyttärestä, Susanista. "Katsoin lasteni perään. En antanut mitään tapahtua heille. He kyselivät jatkuvasti minne Keith meni, miksi hän oli poissa? Sanoin etten tiennyt. He kysyivät milloin hautaan hänet ja kerroin, että niin pian kuin vain pystyn."

Hän jatkoi elämää koska oli pakko, mutta sanoo "Tuntui, että menetin uskon kaikkeen tekemääni seuraavaksi viideksi vuodeksi, en vain halunnut tietää. Ja nyt pelkään lapsenlapsieni suhteen (heitä on 18), että joku nappaa heidät ja vie mukanaan."

Winnie ja Jim saivat kolme yhteistä lasta, Joeyn, Davidin ja Kennyn. Lisäksi heillä oli Jimin lapsenlapsi, Tony, joka kuitenkin sai surmansa 22-vuotiaana vuonna 1991 jouduttuaan ammutuksi. Samana vuonna Jimmy kuoli. Sitä ihmettelee, miten Winnie selviytyi niin paljosta tuskasta.

Aluksi tuntuu oudolta, että hän haluaa viedä meidät nummille, kulkien reittiä A635:n varrella, jolla Brady ja Hindley kuljettivat uhrejaan. Vuoden 1985 jälkeen kun Brady myönsi murhanneensa Keithin ja Pauline Readen, Winnie on mennyt Saddleworthin nummille useita kertoja. Hän kertoo pitävänsä siitä paikasta. Kuin olisi lähempänä Keithiä. Kun lähestymme Hollin Brown Knollia, hän osoittaa painaumaa josta Pauline Readen ruumis löytyi ja useita polkuja pitkin nummea joiden varrelta poliisit löysivät Lesley Ann Downeyn ja John Kilbriden. Hän pyytää taksinkuljettajaa ajamaan pari mailia eteenpäin alueelle, jossa Bradyn uskotaan haudanneen Keithin.

Winnie seisoo katsellen autiota nummea, toinen käsi nojaten vasten aitaa, johon hän on sitonut edellisellä vierailullaan sinisen pehmonallen. Toisilta vierailuilta on muistona jäljellä kukkia ja seppele.

Hän vapisee hieman. "Hän voi olla missä vain näillä nummilla, niin laajalla alueella," hän sanoo. "Poliisi on lakannut etsimästä. Minä voin vain toivoa että joku huomaa hänen hautapaikkansa." Takaisinpaluumatkalla hän kertoo kuinka on selvinnyt. "Kerran tai kahdesti olen luullut, että menetän järkeni ja mietin itsemurhaa, mutta päätin jatkaa, koska minulla on muitakin lapsia. Se ei olisi reilua heitä kohtaan." Hän pysähtyy. "Mitä sinä voit tehdä?" Se on fraasi, jonka hän kysyy usein. "Minun on vain pakko jatkaa," hän jatkaa. Mutta sielun syövereissä on vihaa, joka ei mene koskaan pois. "Olen edelleen vihainen, yhtä vihainen kuin silloinkin. Heitä pitäisi kiduttaa - tehdä heille sama kuin mitä he tekivät niille lapsille."

Jotkut ihmiset säilyttävät kuolleiden tai kadonneiden lasten omaisuutta ja jättävät heidän huoneensa siihen kuntoon kuin se oli heidän kadotessaan tai kuollessaan. Winnie ei säilyttänyt mitään muuta kuin Keithin rikkoontuneet lasit, mutta se ei tehnyt asiasta yhtään siedettävempää. "Keith on aina mielessäni koska en ole löytänyt häntä. Minä ajattelen häntä sellaisena kuin hän oli ennen katoamistaan. Kuin kuka tahansa lapsi hän sanoi 'en mene kouluun'. Minä sanoin 'Sinä menet.' Hän tuli kotiin syömään ja kertoi rikkoneensa lasinsa. Kerroin, ettei hän silti voi jäädä pois koulusta, vaan että hänen on mentävä takaisin sinne. Lasit olivat menneet rikki uidessa, niistä meni toinen linssi rikki. Käskin hänen mennä takaisin kouluun ja pukea rikkinäiset lasit sellaisena kuin ne olivat ja että veisin ne korjattavaksi seuraavana päivänä."

Mutta laseja ei tarvinnut viedä koskaan korjattavaksi. Sinä päivänä Brady ja Hindley murhasivat Keithin.

[Täysi Purenta]

Jos tämän vuoden alussa päivätyssä Guardian jutussa sanotaan ettei Keithin ruumista koskaan löytynyt, niin tuo tämän ketjun ensimmäisen jutun tieto ruumiin löytymisestä lienee ollut ennenaikainen ilo. Onko tietoa kumpi tieto pitää kutinsa? Jos Keithin ruumis jäi silloin 2008 löytymättä, niin löytyykö tietoa kenen jäännökset silloin löytyivät?

[VoDKa]

^Kaivelin uutisia ja totuus oli tämä:

Nummimurhat - jäänteitä löydetty
Tiistaina 29. heinäkuuta 2008

Saddleworth Moorista, jonne Ian Brady ja Myra Hindley hautasivat uhrinsa, löytyneet jäänteet tutkittiin tänään iltapäivällä.

Viranomaiset uskoivat teoriaan, että kyseessä saattaisivat olla 12-vuotiaan Keith Bennettin ruumiin jäänteet.

Mutta pian iltakahdeksan jälkeen West Yorkshiren poliisi vahvisti, etteivät jäänteet kuuluneet ihmiselle.

Puhenainen kertoi: "Voimme nyt vahvistaa, että jäänteet kuuluvat lampaalle ja tutkinta on lopetettu."

Brady, 70, on parhaillaan sairaalassa sairastuttuaan viikonloppuna.

Hän on puhunut halustaan auttaa viranomaisia löytämään pojan ruumiin, joka katosi matkalla isoäitinsä talolle 1964.

Tutkijat ovat pitäneet kaksi salaista tapaamista Bradyn kanssa saadakseen selville yksityiskohtia pojan haudasta.

Brady, joka on Ashworthin erikoisvartioidussa vankilassa, lupasi tutkija David Kirwanille ohjata poliisit suoraan ruumiin hautapaikalle.

Sen jälkeen hän on lopettanut yhteydenpiton Keithin äidin, Winnie Johnsonin, kanssa tekemisissä olevan Kirwanin kanssa.

Brady on sanonut voivansa palata nummelle niin kauan kun tutkintaa hoitaa West Yorkshiren poliisi Greater Manchesterin poliisin sijaan. (Greater Manchester hoiti tutkinnan 1987.)

Hän (Brady) ja Hindley vangittiin loppuelämänsä ajaksi Chester Assizesissa toukokuun 6., 1966, sen jälkeen kun heidät todettiin syyllisiksi Edward Evansin, Lesley Ann Downeyn ja John Kilbriden murhiin.

Hindley tunnusti myöhemmin myös Pauline Readen murhan. Readen ruumis löydettiin 1987. Hindley tunnusti samalla myös Keith Bennetin murhan.

Hindley kuoli marraskuussa 2002 keuhkotulehdukseen, joka oli seurausta hänen aiemmin saamastaan sydänkohtauksesta.